Tulevaisuuden strategia

*Saa siirtää uuteen ketjuun*

Tässä kun ollaan päättämässä lajin tulevaisuudesta ainakin vuosi eteenpäin (vai taaksepäin) tulee mieleen, että mikä on se suunta, mihin Suomen ura-autoilua halutaan viedä?

Tällä hetkellä Suomen ura-autoilulla ei ole käsittääkseni minkäänlaista strategiaa seuraavan vuoden yli eli mennään ns. vuosi kerrallaan. Minusta suurempi kysymys tähän SM-viikonloppu keskusteluun verrattuna on se, yritetäänkö näillä päätöksillä hakea suuren harrastajakunnan seuraavan kauden etua vai lajin pidempää jatkuvuutta (jonka päämäärää ei ole tällä hetkellä määritelty, paitsi ehkä jossain AKK:n korulauseessa)?

Minusta Suomelle pitäisi asettaa jonkinlainen 10-15 vuoden strategia, jota kohti mennä ja jonka pohjalta tällaisia suuria päätöksiä voisi tehdä.
Tässä on muutama helposti tunnistettava strategia, mihin suuntaan skaala-autoilua voisi viedä:

1. Kaikki ajaa

Yritetään saada järjestely joka miellyttää kaikkia. Tämä ei yleensä ole kenellekään paras vaihtoehto, vaan tehdään täyteen ahdettuja viikonloppuja, jotta kaikki pääsisi samaan aikaan samaan paikkaan. Tällä saadaan kustannuksia alas, mutta onko se sen arvoista kun mietitään kilpailutapahtumien mielekkyyttä ja lajin tulevaisuutta Suomessa? Ajan kuvaan voi olla järkevä vaihtoehto, mutta mielestäni ei pitkässä juoksussa.

2. Tähdätään Suomalaisten kuskien menestykseen ISRA-kisoissa (oma suosikkini ehdotuksista)

ISRA-kilpailut ovat skaala-autoilun suurin vuotuinen tapahtuma maailmassa, johon kaikki pääsee halutessaan mukaan.
Tämän hetken malli tuo Suomeen kovia PR-24 kuskeja, ja varsinkin ES-24 kuskeja, jossa taso on maailmalle verrattuna jopa keskivertomaata kovempi. 1/32 luokissa Suomen yleinen taso on maailmalle verrattuna keskivertoa heikompi.

ISRAssa ajetaan 2/4 kisaa 1/32 autoilla, jotka ovat mielestäni tällä hetkellä aika hyvin tyrehdytetty Suomessa.
Ja ennen kuin joku tulee sanomaan, että menkää ulkomaille kisaamaan/tai treenatkaa niitä kerholla, niin eikö tämä ole juuri se ongelma mikä Suomessa on 1/32 luokkia kohtaan? 1/32 autoja voisi jotenkin miettiä normalisoitavan myös Suomessa, jopa kerhotoiminnassa(?). Tosin ne ovat usein vaikeampia ajaa kuin 1/24 autot, joka saattaa viedä ajamisesta nautinnon pois ja lisää kynnystä hankkia niihin kalustoa.

Uskoisin että tämän kokoluokan autoilla tullaan kuitenkin ajamaan maailmalla myös seuraavat 15 vuotta. Silloin nykyiset 5–10-vuotiaat junnut ovat 20–25-vuotiaita, mihin mielestäni tavoite tulisi asettaa. Miten siis päästään tavoitteeseen, että nykyiset 5–10-vuotiaat (tai vanhemmat☺️) ovat silloin 15-vuoden päästä maailman huipulla kaikissa luokissa: ajetaan Suomessa luokkia, joita ajetaan myös maailmalla!

Tottakai tämä on kustannus asia, mutta mielestäni varteenotettava vaihtoehto koko harrastuksen tavoitteellisuuden kannalta Suomessa. Jos tehdään 1/32 kisoille omat erilliset viikonloput, lisäisi se todennäköisesti entisestään kynnystä uusille kuskeille tulla mukaan luokkiin.

3. Uusia kerhoja/harrastajia mukaan kilpailutoimintaan

"Pakotetaan" jokainen kerho järjestämään ainakin yksi kisa per vuosi, oli se sitten SM/eurosarja/FO/aluesarja. AKK:n henkilö tai sitten joku aktiivinen osaava harrastaja pitää kilpailun järjestämisen koulutuspäivän, johon kaikilta kerhoilta edustus mukaan. Tässä koulutuksessa jokaisen kerhon edustaja(t) oppii järjestämään kilpailuja.

Käsittääkseni tällä hetkellä uusilla kuskeilla/junnuilla on todella suuri kynnys lähteä eurosarjaan kilpailemaan Suomen huippuja vastaan. Tällä saataisiin mahdollisesti matalan osallistumiskynnyksen kisoja ympäri Suomen mukaan kalenteriin, josta myös pääsee valikoimaan omaan kalenteriin/sijaintiin sopivat kilpailut. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti aluesarjan kisojen pumppaamista takaisin henkiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Omat kantani SM-kalenteri asiaan ovat yhdentekeviä kokonaisuuden kannalta. Näkisin tämän strategian puuttumisen olevan paljon suurempi asia, mihin pitäisi tarttua kiinni! Kannatan demokratiaa, mutta jos suurempi harrastajakunta on tällä hetkellä entistä enemmän 1/32 luokkien lyttäämisen kannalla, niin en tiedä viekö se lajia eteenpäin Suomessa. Jokainen harrastaja on tottakai yhtä arvokas, mutta kokeneet harrastajat saattavat nähdä pintaa syvemmälle/tai päinvastoin, jos ollaan liian kiintyneitä nykyiseen systeemiin niin muutos voi olla vaikea.

Oli miten oli, Suomessa on kaikki valmiudet (radat, kerhotoiminta, harrastajat) tulla skaala-autoilun 1. maaksi maailmassa, mutta sitä potentiaalia ei yksinkertaisesti hyödynnetä tällä hetkellä.

En ole ikinä järjestänyt kisoja tai ollut päättämässä mistään asiasta lajin suhteen. Olkoon tämä se ensimmäinen avaukseni Suomen harrastustoiminnan hyväksi.

En todellakaan yritä erkaannuttaa harrastajakuntaa keskenään, vaan löytää hyvän balanssin, niin kuin tähän mennessä Suomessa on tehty. Keskitytäänkö tällä hetkellä kuitenkin vääriin asioihin, eikä mietitä ollenkaan pidemmälle?

Tämän viestin tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua.
Vain asiallisia vastauksia kiitos!

-Heikki S.

Heikki aloitti, toivottavasti hedelmällisen keskustelun , tulevaisuuden strategiasta lajimme parhaaksi.

Minulla on jonkinlainen kokemus rakkaasta lajistamme, niin ruohonjuuritason harrastajana 8-vuotiaana kerholaisena SRK:n kerhossa, kerhonohjaajana, taustavaikuttajana, parin kuskin isänä ja jotenkin kisoissa pärjänneenä kilpailijana.

Olen myös toiminut yrittäjänä kohta 30-vuotta. Yrittäjänä olen nähnyt ylä- ja alamäkiä, vaikeita-, erittäin vaikeita- ja helppoakin neuvotteluita.

Olen ollut kuuntelemassa minua huomattavasti viisaampia kouluttajia jne jne

Tähän jonkinlaiseen elämän kokemukseen vedoten heitän muutaman ajatuksen ilmaan.

Toivottavasti tällä kertaa näihin ajatuksiin osattaisiin suhtautua asiallisesti eikä niitä heti otettaisi v•ttuiluna.

Strategia …..sanana hieno, mutta mitä se pitää sisällään ja kenen se pitää tehdä, missä ja miten ? Hyvä kysymys mielestäni ?

Esimerkiksi AKK, lajiryhmä tai luokkayhteyshenkilö voi laittaa paperille mitä tahansa, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa ?

Jos nyt ajatellaan lajimme tulevaisuutta, niin mitä haluamme ?

1.Lisää harrastajia kerhoille ja kisoihin ?
2.Lisää kisaajia ISRA MM-kisoihin ?
3.Lisää menestystä ISRA kisoissa ?

1. Käytänössä uusia EM kuskeja tulee mukaan vain vanhempien mukana. Onko vanhemmat nykyisiä tai entisiä harrastajia? Suurimmaksi osaksi kyllä. Hyvän kerhotyön ( Hyvinkää ) kautta saattaa tulla uusia perheitä lajiin mukaan, mutta muutoin näen, että on täysin mahdoton ajatus nykypäivänä, että joku kerhonohjaaja ottaisi lauman lapsia viikonlopuksi mukaan toiselle puolelle suomea omalle vastuulleen ! Se juna on mennyt ohi jo vuosia sitten….valitettavasti !

2. Uusien kuskien mukaan saaminen ISRA MM-kisoihin ei ole meidän käsissä.
Niin kauan kun tapahtumaan pitää varata 1,5-2 viikkoa aikaa ja sitä ennen pitää yrittää haalia pisteitä, että saa osallistua muuhunkin kuin produun, niin siinä ei meidän tekemiset auta mitään. Aika harva perheellinen tuhlaa neljän viikon kesälomastaan kahta viikkoa syys-lokakuulle.

3. Menestystä ISRA MM-kisoissa ? YHTEISTYÖ ! Miksi Tšekit on niin hyviä? Vuosikymmeniä jatkunut YHTEISTYÖ !
Miksi suomalaiset ovat menestyneet siipiauto arvokisoissa vuosien varrella ? YHTEISTYÖ ! Syy miksi voitin G7 maailman mestaruuden vuonna 2002, johtui YHTEISTYÖSTÄ ! Antti ja Jari kävi kaksi kertaa New Yorkissa kisoissa imemässä oppia ennen noita MM-kisoja ja kertoivat meille muille kaiken mitä siellä oppivat.
Miksi Hype Team on voittanut niin monta Euroopan mestaruutta? Koska olemme tehneet kaiken kehitystyön ja testauksen yhdessä ?

Olemme tätä tietoa jakaneet avoimesti muille suomalaisille, jotka ovat oppia halunneet. Hyvänä esimerkkinä Jyri-Ville Pouttu. JV oli jo lopettanut koko lajin, kun soitin hänelle ja yhdelle toiselle harrastajalle ja kysyin haluatteko , että opetamme heitä ! JV halusi toinen ei.

Kun itse aloittelin harrastusta 80-90 luvun taitteessa, sen hetkiset suomen huiput ( Anssi Räty, Kimmo Rautama, Mikko Eld ) ottivat minut siipensä suojaan ja auttoivat ja opastivat. Asuin monta viikonloppua Anssin luona Kuopiossa ja Anssi opetti minua ! Eli teimme YHTEISTYÖTÄ !

Painoin vahingossa lähetä nappia….jatkan tarinaa vielä….

Miten sitten suomalaiset menestyisi paremmin ISRA MM-kisoissa ?

Kaikkien huippukuskien pitäisi jakaa ihan kaikki tieto mitä heillä on !
Se haluatteko tätä, on teidän asia ! Näin esim Tšekit tekevät ja suht hyvin ovat pärjänneet.

Omakohtainen kokemus skaala kisoista näinä vuosina, kun poikani ovat kisoissa käyneet , on että osa kokeneista skaala harrastajista on neuvonut meitä. Osa kysyttäessä , osa kysymättä, osa ei edes kysyttäessä ….

Ja muistakaa ! Yhteistyö on yhteistyötä, jossa jokainen antaa ja saa ja osaa antaa periksi myös omista periaatteistaan.

Ketään ei siihen voi pakottaa.

Höm.

Ihan kaikkea en ole vieläkään kerennyt lukemaan, mutta tulevaisuuden suhteen olen aika skeptinen, koska:

* järkevän kerhotoiminnan järjestäminen vaatii suunnittelua ja vaivannäköä
* ilman vahvaa ja tavoitteellista juniorityötä ei ole tulevaisuutta
* suomalainen maksaa ilolla satasen, ettei naapuri saa viittä kymppiä
* slottiautoja ei voi rakentaa puhelimen sovelluksella
* tiedon jakaminen on hyvin kerettiläinen idea
* tekniset harrasteet eivät kiinnosta junioreita, koska pitäsi tehdä oikeita asioita eikä niitä osata tehdä
* junioreiden vanhemmat eivät enää osaa auttaa junioreita tekniikan kanssa
* joka vuosi syntyvällä ikäluokalla peukalo on ½mm keskemmällä kättä kuin edellisellä
* sosiaalinen kanssakäyminen kisapaikalla on hyvin kuumottava ajatus somessa asuville, että oikeestiko tapaa ihmisiä?
* välimatkat ja kustannukset
* maailmantilanteen aikaansaama tarvikepula vähän kaikesta
* henkilökemioiden räiskyntä kuten ilmeisesti malliautopuolella on?

Omalla kohdalla vielä tuo harjattomien tuleminen aikataululla X enteilee merkittävää kiinnostuksen vähentymistä.

-eemeli-

Kirjoittelin tuonne SM keskusteluun ideasta liittyen Nuorten Mestaruus kisaan, johon yhdistettäisiin koulutusta autojen rakennukseen liittyen.

Pari kokenutta mekkaria sinne opastamaan junnuja ja heidän huoltajiaan...

Juniorityö tehdään kerhoilla, mutta joka kerholta ei löydy näitä meitä maailman luokan mekkareita !

Kaikista nuorista ei tule ISRA-kuskeja, eivätkä he kaikki sellaiseksi edes halua. Jos ainoa polku on panostaa ja lisätä kilpailutoimintaa, ei se välttämättä palvele suurten massojen etua jotka pitävät lajia pystyssä ja haluavat vain harrastaa. Se että viestintä kohdistuisi AKK:n jäsenille (kuten toisessa ketjussa on esitetty) on jo väärä tapa heidän keskittyessä kilpailutoimintaan - parempi olisi lähestyä paikallisia kouluja, seurakuntia, nuorisojärjestöjä ja heidän kautta saada väkeä radalla. Kun sitten on suuri massa harrastajia, niistä luontaisesti syntyy kilpailuviettiä, mutta jos kilpailuviettiä yritetään väenväkisin asettaa henkiöille joille se ei sovi, en ole niin varma että malli, olkoot se sitten mikä NM/SM kilpailuille, toimii.

Oma lukunsa on kustannukset. Eurominissä kustannukset on tasossa 150e/kilpailu/kuljettaja, joka nykyisellä kilpailukalenterilla tekee sen 900e/kuljettaja. Eurolightissa kulu per kuljettaja on euromini + kalustopäätökset (viimeisin välitysmuunnos laskennallisesti tekee 150e/per kilpailu lisää), eli laskennallinen kulu on 300e / kilpailu joka tekee sen 1800e per vuosi.
Tällä matematiikalla lapsi+vanhempi vaatii sijoittamaan 2700e vuodessa (NM/SM ei laskennassa mukana) vain kilpailutoimintaan plus siihen päälle itse harrastamiseen kuluva aika. Ja jos tavoite ei ole olla maailman ykkönen, kilpailupolulle on vaikea siirtyä.

Kustannuksia tulee siten saada madallettua. Euromini/light kustannuksia voi madaltaa esimerkiksi tekemällä aikataulusta ilmavamman olkootkin se sitten pois esim produn ajo- ja/tai treeniajasta ja vakioimalla kalustoa mahdollisimman pitkälle kuten on ollut pitkään vallalla ollut käytäntö. Se montako viikonloppua on tuossa konkurssissa epäoleellinen.

Hyviä pointteja Juuso !

Itse harrastin alkuajat juuri noin ! En halunnut kisoihin, mutta ei silloiset aktiivit Iisalmessa minua mukaan olisi ottaneetkaan.

Omat vanhempani tekivät kovasti töitä, että saadaan velat maksettua ja lapsille ruokaa pöytään, eli he eivät mitenkään voineet viedä minua kisoihin.

Iisalmen kerholla on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana kymmeniä eri kerholaisia, jos ei jopa satoja, mutta heilläkään ei ollut yhtä lukuunottamatta mitään mielenkiintoa kilpailutoimintaan.

Tilojen pysymisen kannalta on tärkeintä, että kerhoilla käy kerholaisia. Kilpailutoiminta on sitten ehkä siihen plussaa.

Aikakin SRK kerhojen päätarkoitus on kerhotoiminta !

Juusolle kysymys: Miten viikonlopun väljä aikataulu merkitsee enemmän kustannuksiin, kuin kilpailu viikonloppujen määrä ?

Juuson kommenttiin AKK:n tuesta. Tietenkin meidän on NM-tapahtumaa tai leiriä mainostettava muutenkin. Annoin vain yhden esimerkin siitä, että asia herätti kiinnostuksen AKK:n suunnassakin. Uskoisin kerhopaikkojen seurakuntienkin kiinnostuvan asiasta ja itseasiassa sellaista erään seurakunnan edustajan kanssa jo aiemmin suunniteltiinkin tapahtumaa nuorille. NM-kisatapahtuma tai leiri toimisi harrastajille ja heidän huoltajille kisana sekä koulutuksena. Lajin ulkupuolisille olisi eri ohjelma, mutta halutessaan he voivat seurata kisatoimintaa. Ei kilpailuihin voi ketään pakottaa, koska ei kaikkia kilpailu kiinnosta millään tasolla. Kuten sanoin aiemmin, niin hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.

Kustannusten suhteen ei kyllä tämä lehtori pysy perässä, kun on sen verran korkean tason matematiikkaa. EM-luokassa tarvitsee korkeintaa kaksi autoa, jotka yhteensä 200€ sekä siihen varaosia n. 100€ (10 paria renkaita + pari moottoria + koreja), jos tekee renkaat itse. Sanoisin kuitenkin, että ne ison auton kilometrit ja majoitukset ovat EM-luokan kuljettajallekiin ja huoltajalle suurimmat kulut. Esimerkiksi Kotka - Hyvinkää - Kotka 50€, jos auton kulutus 7-8/l satasella. Majoitus 80€ yö / per nokka 2h huoneessa. Viidestä kisasta tulee helposti matka- ja majoituskuluja EM/EL-luokkia ajaessa Eurosarjassa sekä NM-kisasta 1000€ per vuosi.

EL-kuskin osalta kulut ovat tietenkin hieman enemmän, jos ajaa niin paljon, että ankkurin saa ajettua loppuun. Horkyn 6T pinjoni maksaa 16€, jos sellaisen jouituu ostamaan. Muuten kulut ovat hieman suuremmat kuin EM-luokassa. Auton hinta Kofordin koneella noin tuplat EM-luokan kalustoon. Tässä myönnän olevan suurin epäkohta, mutta eiköhän sekin saada tulevaisuudessa kuntoon, kun harjattomat autot tulevat.

Jos Juuso oli laskenut matka- ja majoituskulut mukaan jo kuluihin, niin sitten laskelma aika lähelle totuutta. Välityksen hintaa en ymmärrä, koska ei pinjonia tarvitse uusia jokaiseen kisaan, kun sillä ajaa helposti kauden tai kaksikin. Matkakuluihin emme pysty vaikuttamaan muuten kuin järjestämällä edullisia majoituksia.

Aikataulun vaikutusta kustannuksiin en myöskään ymmärrä, joten voitko Juuso avata asiaa ? En tiedä, että onko Juuso ajatellut tätä, mutta ensi vuonna produn ajaminen helpottuu selvästi, koska EL-luokat auto sopii paremmin produun välityksen vapautuksen yhteydessä.

juusos kirjoitti: Oma lukunsa on kustannukset. Eurominissä kustannukset on tasossa 150e/kilpailu/kuljettaja, joka nykyisellä kilpailukalenterilla tekee sen 900e/kuljettaja. Eurolightissa kulu per kuljettaja on euromini + kalustopäätökset (viimeisin välitysmuunnos laskennallisesti tekee 150e/per kilpailu lisää), eli laskennallinen kulu on 300e / kilpailu joka tekee sen 1800e per vuosi.
Tällä matematiikalla lapsi+vanhempi vaatii sijoittamaan 2700e vuodessa (NM/SM ei laskennassa mukana) vain kilpailutoimintaan plus siihen päälle itse harrastamiseen kuluva aika. Ja jos tavoite ei ole olla maailman ykkönen, kilpailupolulle on vaikea siirtyä.

Kustannuksia tulee siten saada madallettua. Euromini/light kustannuksia voi madaltaa esimerkiksi tekemällä aikataulusta ilmavamman olkootkin se sitten pois esim produn ajo- ja/tai treeniajasta ja vakioimalla kalustoa mahdollisimman pitkälle kuten on ollut pitkään vallalla ollut käytäntö. Se montako viikonloppua on tuossa konkurssissa epäoleellinen.

Nyt tässä on jotain, mitä en käsitä?

1) voisitko avata Juuso nuo sinun laskelmat auki kokonaan? Välityksien osalta voit ajaa entisellä tai ostaa pari pinjonia hintaan 16e/kpl. Mitä muuta asia vaatii, koska jo nyt ajetaan 64p välityksillä?

2) miten kustannuksia voi MADALTAA tekemällä aikatauluista ILMAVAMPIA? Viikonloppujen määrä vaikuttaa kustannuksiin minusta nousevasti, koska tulee lisää matkakuluja ja lisää yöpymisiä, ruokailut jne. Lisäksi kalusto kuluu enemmän eli preidit, hiilet, ankkurit, rattaat...

En saa mitenkään välitysmuunnoksista 150e/kilpailu lisää hintaa, en millään. Tai sitten sinulla menee faaseja se 30kpl per kilpailu tahtiin, hintaan 5e/kpl. Karkeasti ottaen sinulla menee minimissään 1 faas/ura, minun ostohinnoilla vähintään 2kpl/ura (ja käytämme kalliita Cahozan faaseja), sisältäen myös pinjonien ostohinnan. Pinjoneita meille riittää 2kpl käytännössä, yhtään ei ole kulunut 4 vuodessa loppuun, koska meillä on vähän oma käyttömalli rattaissa. Muilla voi toki kulua enemmän, mutta pärjännet yhdellä pinjonilla per auto per vuosi(?).

Näiden laskelmien sisällön haluaisin todellakin nähdä, koska minun yliopisto tason matikka ei riitä näihin.

Joten Juuso, kiitos etukäteen, kun raaskit kertoa väittämäsi taustat ja faktat, jotta ei jää roikkumaan pelkkänä väitteenä.

Edit: eurolightissa ajetaan erät tuplana. 15 faasista riittää siis noin 1kpl per ura koko luokkaan per kisa. Tällöin faasin hinta olisi 10e/kpl. Viimeisin Cahozan faasin hinta nykytaalan kurssilla on alle 4e/kpl plus rahti, kun ostaa muutaman enemmän kerralla. Normihinta on 6.35 euroa plus rahdit eli 10 euroa/kpl on jo aika kallista, noin tai vajaa tuplat.

Ihan tosi mielelläni nämä laskelmat näkisin. Esitin tuohon oman vastalaskelmani asioista, joten jos voisit korjata minun virheet?

Kustannukset nousee ihan sen mukaan miten tosissaan tahtoo kilpailla. Minulla ei ole kilpailuviettiä, mutta ajaminen on kivaa. Pyrin käymään kisoissa aina kun se on mahdollista. Kalusto on mallia hinnat alkaen. Eli jos tekisin joka vuosi uuden auton olisi kulut silti alle 300€/kausi. Ajan yhdellä autolla 2 luokkaa (EL/TS) vaihtaa vain korin välissä.
Keskimäärin kaudessa menee 2-4 paria renkaita ja 1-2 konetta mallia Hawk 7. 2-3 harjakset. Muutama faassi yleensä kaudessa hajoaa ja joskus kori antautuu. En tiedä mitkä markkinahinnat on tänä päivänä, mutta eipä nuo osat hirveästi yli satasta kustanna. Se että ajetaanko noilla sitten kärkisijoista, niin ei. Mutta ihan yhtä monta minuuttia siellä radalla saa ajaa on se kalusto sitten mikä tahansa.

Otan tähän kantaa toisella tavalla, koska nimeni on lajiryhmään hakijoiden listalla. Katson asioita hieman toisella tavalla ja kisaaminen on osa lajia, mutta ennen kuin sinne asti päästään, todella paljon pitää tapahtua sitä ennen.

Olen vastustanut suoraa kulujen kasvattamista ihan järjestelmällisesti pitkän aikaa ja se näkyy myös täällä Finslotissa. Nyt kerhojenvälisessä palaverissa saatu kisakalenterin ratkaisumalli on minusta tässä kohtaa äärimmäisen hyvä askel tähän suuntaan toistaiseksi. Se on minusta yksinkertaisesti parasta, mitä nykyisessä tilanteessa on järkevää. Kisakalanterin pitää vastata sekä harrastajien, että KV puolen tarpeisiin ja kaikkeen tässä välissä.

Kaikki kuitenkin lähtee kerhoista ja yhteistyöstä. Olen ollut mukana jo 80-90- luvun vaihteesta lajin parissa sekä kilpaillut Suomen huipulla. Sitten tuli työ ja olen ollut lähes kaksikymmentä vuotta ulkomailla töiden parissa. Palasin tyttären aloitteesta lajin pariin 2018 syksyllä. Kerhotyö on minulle tuttua jo tuolta vanhoilta ajoilta sekä mitä se oli, kun viikossa pyöri kerholla yli 60 ihmistä - olin niitä itse myös vetämässä.

Nykyisin seurakuntien työ on erilaista ja nuoriso "liikkuu" eri paikoissa. Olen tätä asiaa tutkinut ja tehnyt sen eteen asioita koko tämän kolme vuotta. Tällä hetkellä on työn alla ulkopuolisen tahon rahoittama, Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden suorittama, nuorisoon tähtäävä näkyvyysprojekti. Lajiryhmän valinnasta riippuen, tästä työstä voi tulla ehkä kansallista tai sitten vaan kohdistuu tiettyihin paikkakuntiin. Tämän näkee aikanaan.

Kustannusten pitäminen matalana ja erilaiset kilpailijapolut ovat kuitenkin asiassa tärkeitä. Ihmiset aloittavat alhaalta ja etenevät kohti KV kilpailijan uraa. Strategia on tätä eli siinä on askelmerkit alhaalta ylös, mutta siinä on myös huomioitu kerhojen yhteistyö eri toimijoiden kanssa, AKK ja yleensäkin miten niitä junioreita saavutetaan. Isommissa kaupungeissa lajitarjonta on suurempaa ja samoista harrastajista kilpaillaan lajien välillä. Tässä kisassa näkyvyys on kaikki kaikessa: oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.

Olen ollut myös tänä vuonna keskustelemassa harrastussetelistä. Se on monille kerhoille erittäin tärkeä asia. Nyt puhun myös yli lajien eli RC -puolen ja jopa kartingin asiasta. Käytännössä verohallinto on muuttanut tulkintaansa asiassa ja sen käyttö on nykyisin lainvastaista. Satuin kuitenkin perehtymään asiaan, huomautin asiassa Verohallintoa, että tämä on hallituksen esitöissä käsiteltyä asiaa sekä myös eduskunnassa käsitelty konkreettisesti eli Verohallinnon uusi nykyinen tulkinta on laiton. Verohallinto on tämän asian myöntänyt sittemmin minulle tänä vuonna ja olen asiaa käsitellyt myös parin isomman poliitikon kanssa. Toistaiseksi AKK odottaa minulta asiassa jonkinlaista lausuntoa eli hekin haluaisivat asiaa olla mukana edistämässä, koska se on aika iso ja tärkeä. Kuitenkin olen asiassa ollut hiukan passiivinen, johtuen pitkälti pienestä vastustuksesta minua kohtaan tiettyjen tahojen osalta aika vakavillakin asioilla. Mahdollinen lajiryhmään valinta voisi muuttaa asian, koska sitten ajaisin kaikkien asiaa, enkä vain henkilökohtaista asiaani.

Pidän myös ajatusta junioreiden tekniikka viikonlopusta hyvänä ajatuksena, jota voisi helposti kehittää. Tilat ja jopa majoituskin olisi asiaan olemassa sekä kenties jopa ilmaiseksi (pienellä työllä vaadittaessa yhteistyökumppanin kautta). Tämä olisi se, mikä kasvattaisi harrastajista kilpailijoita ja tähän tulisi strategiassakin myös tähdätä. Hyvä kilpailija kun osaa myös itse mekata eikä vain odottaa valmista kalustoa käteen.

Jotta kilpailijoita voisi olla jatkossa enemmän, kaikki alkaa pohjalta eli kerhoista sekä siitä, että kulurakenne on sopiva kaikille sekä erilaisiin askelmerkkeihin sopiva. Tekninen ja sääntöjen kehitys harjattomien osalta ja kokonaisuuden kehittäminen yhdessä luokkayhteistyöhenkilön kanssa strategiaan sovitettuna on minusta iso asia. Kerhojen tukeminen harrastajien määrän lisäämisellä sekä myös joiltakin osin tulonjaon sekä tulonsaamisen osalta, on elintärkeää. Jos näitä asioita ei tehdä nyt kunnolla, ei tarvita kohta edes kisakalenteria, koska ei ole uusia kilpailijoita. Tämä kannattaa muistaa, kun uusi lajiryhmä aloittaa toimintansa - olkoon bändin kokoonpano mikä tahansa. Toivon lajiryhmän tekevän myös konkreettista ruohonjuuritason työtä pelkän kisakalenterin lisäksi ja kun nykyinen lajiryhmä on ollut näin ulkopuolisen näkökulmasta aika hiljainen. Ura-autoilun puolelta se on toiminut vajaalla kokoonpanolla jonkin aikaa.

Totuus on se, että maailma on muuttunut ja muuttuu kovaa vauhtia meidän ympärillä tänä päivänä. Tähän pitää reagoida ja se mikä toimi vielä 10 vuotta sitten, ei toimi enää. Olen itse todennut, että teen tämän nyt yhdessä lajiryhmän kautta tai sitten siirryn harjattomien kautta tekemään perustason työtä (tiettyjen valittujen) kerhojen kanssa.

Nykyiset hiiliharjalliset koneet ovat yksinkertaisesti elinkaarensa lopussa ja se tuo isoja muutoksia. Tekniikan kehityksessä Suomi voisi olla maailman johtava maa ja kisakalenteri pohjaa nykyisin hiiliharjallisiin koneisiin. Kisakalenterikin pitäisi katsoa uudelleen kohtapuoliin yhdessä harrastajakehityksen sekä tekniikan kanssa - ei vain pelkän tietyn eturyhmän kautta.

Uusien harrastajien saaminen ei toimi niin, että tule kerholle, isketään kahva käteen ja ajele ympyrää kerhon autolla. Pitää olla vähän suunniteltu asioita. En ole hirveästi uusia kilpailijoita nähnyt lajiin tulevan vuositasolla sekä Heikin mainitsemat asiat ovat osa totuutta - hyvässä ja pahassa.

Lajiryhmään valinnasta riippuen, teen asioita kaikkien eteen tai katson asioita puhtaasti taloudellisista, tiettyjen eturyhmien intresseistä lähtien. On todella hyvä kysymys, että miten uusia harrastajia kannattaa hankkia lajiin sekä minkälaista kalustoa näille tarjotaan ja minkälainen kilpailijapolku tähän isketään uuden harrastajan nenän eteen. Onko se yhteinen vai jotain muuta? Kannatan yhteistä toki lähtökohtaisesti.

Kuten jotkin ihmiset ovat saattaneet huomata, minun perehtyessä asiaan, teen suhteellisen perusteellistä työtä ja käännän kivet sekä kannot tarvittaessa, jotta löydän asioihin ratkaisun, jota tavoittelen sekä jonka etuja ajan. Lajiryhmässä asia on juuri näin: siellä pitää ajaa lajin etua kokonaisuudessaan, omaa etua siellä ei tule ajaa.

Höm.

Tuon strategian suhteen minä näen kaksi rinnakaista asiaa

1. Halutaan lajille tulevaisuutta

Tämä tulee lähinnä kerhotyön kautta. Jotta meillä voi olla menestyksekästä juniorityötä, meillä on otava toimivia kerhoja. Toimiva kerho ≠ ovet auki ja virta radassa. Jotta minä lasken kerhon toimivaksi, siellä tulee olla ohjattua toimintaa: autojen huollon ja rakentamisen sekä ajamisen aktiivista ohjaamista sekä pienimuotisia kerhokisoja. Miksi näin ei joka mestassa ole? Hyvän kerhoillan vetäminen vaatii muutakin kuin läsnäolon ja mahdollisen kerhopalkkion kuittaamisen.

Kerhoillalla olisi syytä olla mietitty rakenne, mistä se alkaa ja mihin se loppuu, ja mitä siinä välissä tapahtuu. Jos tänään opetellaan jonkun uuden työkalun käyttö, mietitään ennalta valmiiksi mitä ko. vekottimen käyttämisestä kerrotaan, mitä esimerkkejä annetaan, onko huollon tai korjaamisen tarvetta jotta vekotin pysyy ehjänä. Jos ajetaan kerhokisa, miten se ajetaan?

Jos kerholaiselle jää positiivinen kokemus kerhoillasta, se innostaa tulemaan uudelleen kerholle. Positiivinen kokemus ei aina synny ajoajan maksimoinnista, vaan myös kerhoryhmän hyvästä yhteishengestä, asiallisen ohjaajan jämäkän ystävällisestä otteesta kerhoillan läpiviemiseen, kaikkien tasapuolisesta huomioimisesta ynnä muusta tavallaan lajin coren ulkopuolelta tulevasta.

Isona haasteena on nuorison heikko osaavuus puhelin/tietokonemaailman ulkopuolelta.

Kun kerhoillat ja ajokauden asiat on mietitty etukäteen, tulee toimintaan ryhtiä ja saadaan junioreille myös muuta kuin sitä ajoaikaa: hallitussa ympäristössä on turvallista kokea sekä onnistumisen että epäonnistumisen tunteita ja oppia käsittelemään niitä. Tällä on yleensä merkitystä myös elämän isommassa kuviossa. Jos kerhonne tarvii tässä asissa sparrausta, niin kysykää. Olen joskus nuorempana ollut nuorisotyön kanssa tekemisissä, ja nykyjään työkseni opetan ihmisiä käyttämään työkaluja ja valmistamaan mitä vekkulimpia vekottimia. Molempiin on myös jonkin verran opintoja takana. Pallottelen mielelläni ideoita jos niin haluatte.

2. Halutaan menestyä KV-kisoissa

Jos me oikeesti halutaan pärjätä isoissa kisoissa, niin tarttee istua porukalla alas ja miettiä miksi me ei olla huipulla. Perinteinen suomalainen tapa on se, että jokanen vähän puuhastelee omissa nurkissaan ja mitään ei jaeta muille, koska perskeles, sehän saattaa vaikka saada siitä etua! Suomalainen riemulla maksaa satasen ettei naapuri saa viittä kymppiä...

Maailmalla pärjääminen vaatii hyvän kaluston, teknistä osaamista, kykyä toimia muuttuvissa tilanteissa ja ajotaitoa. Nää on oikeestaan kaikki sellasia, mitä on vähintään hankala hankkia yksin. Skeptimistinä pidän epätodennäköisenä, että saisimme käyntiin yhteistyökuvion, missä uusien asioiden testaamiseen tai harjoitteluun saatasiin yhteisvoimin puhtia. Siitä voisi olla etuja kaikille.

Maailmalla tarttee myös fyrkkaa - mikään ei korvaa kuutiotaaloja. Tässä mahdollinen yhteistyö oikeiden tahojen kanssa voisi olla avuksi, mutta tuskin tapahtuu sekään. Jos sponsorirahaa isommalle porukalle olis tarjolla, niiden jakautumisesta tulisi sen verran iso tappelu, että mieluummin pysyn poissa siltä kentältä.

Jotta ajotaito kehittyisi, tarttis olla tarpeeksi kisoja, missä on riittävästi vastusta. Aloittelijoille se paikka on kerho- ja aluekisat. Vähän kokeneemmille eurosarja ja kansalliset muut kisat, vaikkapa endurot. Pro-kuskeille kovatasoiset SM-kisat, joissa ulkomaisia staroja messissä ja sitten ne KV-kisat. Jonkun tutkimuksen mukaan kehittyminen on tehokkainta, kun saavuttaa 80% huipputuloksesta. Jos vähemmän, ei kiinnostus pysy yllä, jos enemmän, ei harjoitusvastus ole tarpeeksi kovaa. Huipputasolla ajamista on vaikeaa harjoitella itsekseen, mutta jo parin paremman kuskin kanssa kehittyt tehokkaasti, jos he vain viitsivät sparrata sinua. Normitunarina minun ei oo hankalaa löytää parempia kuskeja verrokeiksi, eri juttu on kerkiääkö/viitsiikö he paneutua asiaan.

Valmennus ajamisen ja kilpailuihin valmistautumisen osalta olis myös tärkeää: ajamisen, pään kestämisen tiukassa paikassa, keskittymisen, rauhoittumisen ja paineen alla toimimisen taitoja voi kehittää. Esimerkkinä minä olen harjoitellut renkaan/rattaan/akselin vaihtamista satoja kertoja, eikä siitä kisatilanteessa edelleenkään tule mitään. Aika-ajo menee lähes joka kerta aivan persiilleen, koska jännittää niin paljon (iso merkitys kisan kannalta) ja onhan niitäkin tullut ajettua sentäs ainakin toista sataa. Hyvä fyysinen kunto ja järkevä ruokavalio tuskin nekään haittaavat pärjäämistä.

Notta siis paljon olis tehtävissä, mutta tahtotilan löytymisen suhteen olen, no, aika skeptimistinen. Harjattomien mahdollinen tuleminen sekoittaa pakkaa vielä aika lailla. Jos/kun niihin siirrytään, en oikein osaa mieltää omalla kohdalla tämän harrasteen tuovan enää sellaisia haasteita, joista jaksaisin vielä innostua. Enemmistölle varmasti hyvä juttu, ja kyllä minäkin keksin aika helposti muuta tekemistä.

-eemeli-

Isona haasteena on nuorison heikko osaavuus puhelin/tietokonemaailman ulkopuolelta.

En ihan täysin allekirjoita tätä asiaa kaikilta osin. Nuoriso osaa käyttää tietokoneita ja puhelimia, koska he ovat kasvaneet niiden kanssa - ainakin näitä kahta lasta katsoessa tässä kämpässä (tytöt 16 & 17v). Heillä ei kummallakaan sinänsä ole sellaista kunnon nörttiosaamista, mutta perusasiat osaavat, koska on myös pakko (koulun takia).

Kuitenkin työkalujen käyttö luonnistuu molemmilta ja uskallusta yrittää (vaikka ei olisi osaamista selvästi). Onpa allekirjoittaneen kolvista poltettu teräkin, kun on haluttu juottaa asioita. Enemmänkin kyse on siitä, että monien lasten vanhemmat eivät itse osaa ja monet eivät edes omista työkaluja.

Kyse on kasvatuksesta sekä niistä mahdollisuuksista, mitä kasvattajat antavat. Se on kuitenkin totta minusta mitä Eemeli sanoi ohjatuista kerhoista sekä niiden hyödystä. Kerhot eivät toimi vain sillä, että kahva käteen ja vedä rinkulaa tuossa.

Vaikka itse osaan tehdä sitä sun tätä, niin saattaisin olla hyvinkin kiinnostunut Eemelin ajatuksista lähemmin tekniikkaan nojautuvasta kerhosta ja tietynlaisista lähestymiskulmista asioihin, kuin "tuossa on kahva". Ajatuksien jakaminen ei ole keneltäkään pois ja itse olen avoin kaikenlaisille lähestymiskulmille ja mielipiteille, kunhan ne on perusteltuja jollakin tapaa.

Eemelin vaihtoehdot ei kuitenkaan sulje pois toisiaan, mutta vaihtoehdon 1 pitää toteutua todella hyvin, jos vaihtoehtoon 2 haluaisi ulkopuolisia toimijoita maksamaan lystiä. Ihan faktana voin sen sanoa ja olen tämän asian jo pienissä määrin toteuttanut (hankin ja sain 12.000 euron ulkopuolisen rahoituksen projektille pienoisautoiluun liittyen). Raha ei lopu tästä maailmasta, mutta viestintä sekä viestin tulee olla kunnossa ja pelkkä mainoslakana kerhon seinällä ei ole tätä päivää.

Kuitenkin jos vaihtoehtoa 1 ei tehdä hyvin, ei vaihtoehtoa 2 tule olemaan jatkossa kovin pitkään. Nykyisellä vauhdilla tätä ei tarvitse pitkään odottaa. Jos jollakin kerholla ei ole harrastajista ongelmaa, ei se tarkoita sitä, etteikö ongelma olisi muualla olemassa. Olen viime aikoina nähnyt myös tuolta osin pään pistämistä pensaaseen ja minulle tultu henkilökohtaisesti nimeltä sanomaan, että ongelmaa ei ole ja toimenpiteitä ei tarvita.

Laji on jakaantunut joiltain osin ja minusta on harmi, että ne kerhot kenellä on kerholaisia, niin heitä ei kiinnosta muiden ongelmat pätkääkään ja niiden asioiden yhteinen ratkaisu tai tiedon jakaminen edes perustasolla on hankalaa/mahdotonta. Ollaan todella nurkkakuntaisia siinä kohtaa.

Vaihtoehdon 2 osalta vaihdan itse tietoa tekniikasta muutaman ihmisen kanssa lajin sisällä (jopa ulkomaillakin) ja minusta se on ollut palkitsevaa sekä toivon, että minunkin ajatuksilla on ollut käyttöä (ainakin itse huomannut, että joitakin minun ajatuksia on laajemmassakin mittakaavassa hyödynnetty ihan kilpailuissa). Jos kuitenkin haluaa ajatella asiaa nationalismin kautta, en pitäisi sitä mahdottomana, mutta se edellyttäisi hiukan sitoutumista toisella tapaa sekä viestintää siltäkin osin keskitettynä (koska et saa maksajaa periaatteella "rahat mulle, ei kiinnosta muu").

Lajiryhmän pitäisi asian eteen tehdä konkreettisesti jotain. KV puoli on kaiken perustyön jatko eli seuraus. Kukaan ei hyppää KV kuskiksi suoraan eikä edes kansallisella tasolla suoraan Eurosarjaankaan. Toki jos on rahaa ostaa mekaanikon palvelut ja mättää asiaan tuhansia euroja, niin kyllä se on mahdollista.

Onko tämä laji sitten sitä, että "köyhät voi vaihtaa harrastusta, jos ei ole varaa harrastaa"? Tämmöisenkin olen kuullut lajin sisältä nimittäin - tosin en suoraan asianomaiselta, mutta kuitenkin. Samoin näitä junnut pois kisoista ja jopa lähes Eurosarjasta. Vastustan ajatusmaailmaa, vaikka olen muuten markkinatalouden ja kapitalismin vahvimpia tukijoita. Olen kuitenkin huolestunut tuon tyyppisestä ajatusmaailmasta ja en usko, että tuo ajatusmaailma sekä niiden kannattajat kerää rahoitusta kerhotoimintaa tai kilpailujakaan varten. Eivät he tarvitse kumpaakaan nimittäin. Olen sitä mieltä, että jos kuuluu kyseisen ajatusmaailman tukijoihin, ei tulisi olla lajiryhmissä, luokkayhteyshenkilönä tai muunakaan lajin kehitystä ajavissa ryhmissä mitenkään. Enkä todellakaan osoita nyt ketään kyseisissä tehtävissä olevaa tai niihin hakevia, vaan haluan puhua yleisellä tasolla. Väitteitä olen kuullut pääsääntöisesti nimenomaan sellaisilta tahoilta, ketkä eivät ole kyseisissä tehtävissä - tarkennan sen verran. Toki joillakin ajatuksilla on olemassa perusteita, mutta ei muiden, perusharrastajien kustannuksella.

Haluisin ihan mielenkiinnostaa tietää mediaanin ja keskiarvon tämän lajin harrastajien maksajien palkkatasosta eli vanhempien tulot, jos harrastaja ei ole itse palkkatyössä ja lisäksi kuinka monta ihmistä on kyseisen elatuksen varassa. Jos olisi työkalut tarjolla, järjestäisin tästä kyselyn lajin kehitykseen tausta-aineistoksi strategiaa varten.

Edelleen pelkkä KV -kilpailuissa pärjääminen ja siihen panostaminen on kaunis ajatus, mutta kun kokonaisuus on pyramidin muotoinen, KV-kilpailut on siellä pyramidin yläosassa kapea kärki - kaikki muu työ on sen alapuolella.

Siinä tulevalle lajiryhmälle miettimistä ja työsarkaa, jos sinne haluaa. Nyt on se hetki, että pitää tehdä jotain.

Olen tarkoituksella kärjistänyt sanomisiani ja se kannattaa huomioida, kun tekstejäni lukee. Mutta nostan kissan pöydälle, jotta asioita voi jokainen ainakin miettiä ja ehkä joskus on valmis oman pohdintansa kautta sitten sanomaan harkitun mielipiteensä.

Kannattaa myös pohtia asioita siltä osin, että kansallisella tasolla on uusia kilpailijoita tullut X kappaletta ja poistunut Y kappaletta. Jos X - Y on negatiivinen luku, on lajin kehitys ja nykyiset käytänteet huonossa jamassa. Yksinkertaista matematiikkaa ja nuo luvut kannattaa katsoa pidemmällä aikavälillä tietysti sekä katsoa kaikkia kilpailijoita eli poistaa tilastoista kotikisan tai lähes kotikisan vaikutus. Toisinsanoen siivota tilastot ennen kunnon johtopäätöksiä ja lopettaa ainakin se itselleen valehtelu.

Olen näitä itse tarkastellut, kuunnellut ihmisiä ja en anna kovin hyvää arvosanaa eli jonkin on muuttuva ja sen takia olen lajiryhmään hakenut. Jos en pääse, olen asian kanssa todellakin täysin sinut - muut hakijat ovat todella hyviä vaihtoehtoja ja ansioituneita KV-tason kilpailijoita. Jos en tule valituksi lajiryhmään, jatkan vaan omalla sekä omien eturyhmien missiolla, ja rahoituksella sekä painotan harjattomiin eli tulevaisuuteen. Hiiliharjallisiin en näe mitään syytä panostaa edes kerhotasolla, koska muutos on tosi lähellä ja harjattomat tuo monia etuisuuksia

Jos taas tulen valituksi, aion paneutua kokonaisuuteen ja lajin kasvuun kaikilla tasoilla erilaisten asioiden kautta - en vain yhden eturyhmän kautta.

Jk. Kuuluin tietyiltä osin harjattomien vastustajiin, mutta se perustui lähinnä ohjaimeen. Kuitenkin harjattomat tuo todella paljon etuja ja niistäkin löytyy paljon variaatioita. Ymmärrän Eemelin näkemyksen harjattomiin vielä toistaiseksi, mutta uskon siihen, että kun asiasta keskustelee toisenlaisista näkökulmista, myös Eemelin kannanotto harjattomiin voi muuttua.

Kärjistän tätä keskustelua vielä kysymyksen asettelulla ja odotan vastausta:

Kuinka monta KV-kuskia on tullut Suomesta, jotka ajavat vuosittain VÄHINTÄÄN 2 KV-kisassa joka vuosi (toinen voi olla ISRA) ja niin, että omat vanhemmat eivät ole olleet lajin parissa?

Luetelkaa ne kuskit vaikka lajiryhmien toimikausilta eli 2 vuoden ajanjaksoilla.

Sitten katsotaan, että miten lajin strategia on ruokkinut asioita ja miten harrastajataso on tuonut kuskeja KV-puolelle sekä millä aikakaudella nämä kyseiset kuskit on aloittanut aidosti harrastuksen.

Mennään perusteisiin ja kun tätä KV-puolta tuodaan koko ajan esiin sekä miten sinne kasvetaan. Etenkin nykyiset KV-kuskit voisi tätä puolta tuoda esiin eli minkälaiset valmiudet KV-kuskiksi haluavalla pitää olla? Paksu lompakko ja henkilökohtainen mekaanikko vai omaa teknistä osaamista sekä osaa itse rakentaa sekä ylläpitää kalustonsa? Ajokokemusta, kisakokemusta...jotain muuta, mitä?

Kerrotaan sitten KV-kuskien ajatukset sekä kokemukset ja faktat uusille harrastajille: tässä on tie, miten pääset KV-kuskiksi.

Vastauksia, vastauksia. Kuka uskaltaa? Villi veikkaus: nolla vastausta, koska kaikki tietää syyt. Puhutaan toki kauniisti KV-kuskeista ja kilpailuista, mutta kertokaa faktat miten sinne pääsee ja mikä KV-kuskien oma tarina asioissa. Onko se niin kaunis tarina aidosti?