Polyurethane for dummies - kaikki sorvin ääreen

Kirjoitin pienen perusohjeen aloitteleville sorvaajille meille kaikille niin rakkaasta harrastuksesta, polyuretaanirenkaiden tekemisestä (joku saattaa väittää, että rakkaan harrastuksen siitä tekee vain se, että kun kerran saat aikaiseksi hyvät PU-renkaat tulet vaalimaan niitä kuin läheisiäsi)

Näitä renkaita parjataan paljon, mutta niillä on sittenkin myös hyviä puolia:
- PU renkaat toimivat hyvin myös perusperus alustojen kanssa (kustannukset)
- PU renkaat kestävät pitkään, jopa useamman kauden, pienillä välihionnoilla/kiillotuksilla (kustannukset)
- PU renkaat ovat paremman näköiset
- PU renkaat hyväksyvät koriksi myös painavemman esim. muovirakennussarjan (kustannukset)
- PU renkailla malliauton vauhti on lähempänä esikuvan vauhtia
- PU renkaita sorvatessa voi talvellakin simuloida kesäillan hyttysten ininää
- PU renkaat osassa malliautoluokkia pitävät luokkien nopeuserot riittävinä

Karhenna vanteen pinta ja renkaan sisäpinta hiomapaperilla. Puhdista rasvanpoistajalla.

Liimaa juoksevalla pikaliimalla tai kumia sisältävällä pikaliimalla (itse käytän Poly Zappia nykyisin tähänkin.)
Laita rengas vanteelle ja liimaa sisä- ja ulkoreuna huolellisesti vanteeseen esim. hammastikulla liimaa renkaan ja vanteen väliin laittaen sormella varovasti renkaan kulmaa vanteelta ylös venyttäen pieni pätkä kerrallaan. Anna kuivua riittävästi ennen jatkotoimenpiteitä. Renkaat kannattaa tarkistaa liimauksen kuivuttua riittävästi, esim. kynnellä rengasta vanteelta irti venyttäen, että liimaus pitää kunnolla joka kohdasta, lisää tarvittaessa liimaa irrallaan oleviin kohtiin. Poista mahdolliset liimaroiskeet renkaan kyljistä heti, ne pilaavat renkaan jousto-ominaisuudet tehokkaasti. Myös liimatessa on hyvä käyttää suojalaseja.

Kavenna rengas oikean levyiseksi sorvin kavennusneulalla tai askarteluveitsellä (omalla vastuulla ja suojalaseja käyttäen), varmista aina pyörimissuunta ennen kavennusta ja varmista, että leikkaussuunta ei aiheuta terän potkaisemista takaisin. Jos haluat aidon näköiset renkaat, jätä ulkoreunaan hieman pyöristysvaraa vanteen reunan ulkopuolelle.
Sorvaa rengas lähelle haluttua halkaisijaa, jätä esim. 0,3mm varaa viimeistelyyn. Jos teet kartiomaiset renkaat ja ulkoreuna pitää saada tiettyyn halkaisijaan, jätä enemmän varaa. Rengas sorvataan hitaasti, riskinä on renkaan ylikuumentuminen, jolloin renkaan pinta menee pienille rakoille. Rakot on mahdollista saada vielä pois, jos halkaisijassa on varaa, antamalla renkaan jäähtyä ja pikku hiljaa hiomalla saada aikaan sileä pinta. Liikaa kuumentunut rengas voi kuitenkin menettää ominaisuutensa kokonaan.

Kun renkaat ovat lähellä tavoiteltua halkaisijaa ja ne ovat mahdollisimman saman kokoiset, voit aloittaa viimeistelyn. Tässä on muutama olennainen tekijä, jotka vaikuttavat renkaan ominaisuuksiin: kiillotusaste, renkaan muoto (kartio vai ei) sekä renkaan reunojen muoto.

Hio mahdollinen kartiomaisuus ensin. Maailmalla käyttävät normaalisti 0,25 – 1 asteen kartiomuotoa puuradoilla ajettaessa. Jos renkaasi valittavat kovasti puuradalla, kyse on usein juuri kartiomaisuuden puuttumisesta, mutkassa sisempi rengas jarruttaa menoa ja valittaa kohtaloaan. Kartiomaisuus renkaassa nostaa auton mutkissa enemmän ulomman pyörän varaan ja sisempi ei pääse jarruttamaan. Usein valitukseen auttaa myös ulkoreunan suurempi pyöristäminen.

Pääsääntöisesti muoviradoilla mennään näin:
muoviradalla renkaan reunat pyöristetään vain vähän (renkaan kosketuspinta tiehen maksimoidaan), kartiomaisuutta ei tarvita, kiillotetaan hartaasti aloittamalla 600-1000:lla ja siirtymällä hienompiin 2-3 minuutin kiillotuksen jälkeen, lopullinen kiillotus tehdään 4000:lla hiomalapulla (jopa hienommalla) märkänä.

Puuradan peruslinja:
Ulkoreuna pyöristetään voimakkaasti (sisäreuna vain aavistuksen), kartiomuoto auttaa varsinkin leveämmissä renkaissa, kiillotusta tarvitaan vähemmän. Suomessa tyypillisesti käytetään lopullisena kiillotuskarkeutena puuradalle kuivaa 2000:sta hiomalappua. Liukkaissa olosuhteissa lisäkiillotus voi auttaa.

Hyvät ohjeet! Varsin pitkälti samoilla menetelmillä itsekin teen. Tässä muutama lisävinkki:

- mä laitan liimat renkaaseen ja vanteeseen molempiin ennen kuin tuuppaan renkaan vanteelle.
- liimana mulla Weicon VA250 (tätä suosittelivat gurut tyyliin Parke ja Jens muinoin)
- kun renkaan sisäreikään hioo pienen viisteen, niin rengas ei vanteelle tuupatessa tuppaa liimaa niin pahasti edellään kuin jos reuna olisi täysin terävä.
- vaikka kyseessä on pikaliima, niin annan renkaiden kuivua yleensä vuorokauden, ennen kuin alan niitä nyppimään.
- kun askateluveitsellä kaventaa renkaita, niin veitsen terä kannattaa kastella (leikkaa kumia tehokkaammin, ja riski terän takertumisesta pienempi) SUOJALASIT EHDOTON!!!
- renkaan kuumentumista voi ehkäistä, jos sorvin virtalähteessä on virtamittari. kun "lastua" on liikaa sorvin virrankulutus nousee todella nopeasti. Kannattaa pitää sormi sorvin säätöruuvilla ja tarkkailla virran kulutusta.
- kartiomaisuutta en ole viime aikoina suosinut (johtuen ehkä laiskuudesta; ei jaksa säädellä sorvia...) Mun mielestä GT-autoissa pinta jää turhan kapeaksi jos kovin kartioksi niitä vetelee... Viimeisin protorengastuskin tuli vedetty nollakulmalla... Ehkä taas joskus pitäisi kokeilla....
- käytössä renkaiden pinta "suomuttuu". Joskus pinta tulee sorvata puhtaaksi, jotta esim. kiilloitus onnistuu.

Kiitos näistä, vinkit tulevat tarpeeseen - jos näillä ajetaan jatkossakin...
Lisää kokemuksia ja neuvoja muiltakin, niin ei tarvitsisi ihan jokaista nyanssia opetella kantapään kautta kiroillen :smile:

Mulla on 13,8V virtsalähde sorvia huudattamassa, eli taitaa olla hippasen turhan ruudikas. Olenkin valellut vedellä rengasta ja seurannut miten pinta kuivuu sorvatessa ja sen mukaan säätänyt syöttöä. Ainakin näppituntumalla pitää kumin viileämpänä kuin kuivana revitellen. Eikä pölise. Tiskirätti on siinä sorvin vieressä imemässä liiat vedet ja lisäämässä sähköiskun riskiä
Täytyy virittää rc-akku sorviin seuraavaksi, niin ei tarvinne läträtä niin paljon.

Ylimääräisen gummin katkaisuun ainakin itse pyöritän rengasta myötäpäivään (oikealta katsottuna) ja tarjoan puukkoa ala-asetuksella, eli aavistuksen keskilinjan alapuolella.



Mites se renkaan muoto, pierustin äkäseen muutaman kärjistetyn mallin ja jos nyt edes saisi vinkkiä, että mitä ei missään nimessä kannata tehdä..?

Kakkonen on muodoltaan muoviradalle sopiva rengas. Sisäreunaa voi pyöristää vieläkin vähemmän.

Kolmonen on kuin puuratarengas ilman kartiota, lähelle tämän muotoiset olen tehnyt esim. tonniluokan autoihin.

Kartion oikeasta leveydestä koko renkaan leveydestä en osaa sanoa mitään parasta vaihtoehtoa, en tiedä, ehkä joku muu osaa vastata. Yritin joskus selvittää sitä Saksan kielisiltä sivuilta paljonkin, mutta sitä ei kukaan missään avoimesti kerro.

DiSo (Dieter Sommer) valmisti aiemmin renkaita ja tilasin parit sellaiset avaimet käteen periaatteella, niissä kartiota vai pitäisikö sanoa ennemmin viistettä oli noin viidesosan matkalla renkaan ulkoreunasta, ulkoreuna oli lisäksi reilusti pyöristetty.
Viiste/Kartio oli loivempi kuin kuvan 4 renkaassa ja siinä on ulkoreuna kuin renkaassa 3. Renkaat oli erinomaiset, voitin niillä FSC Touring/GT kisan heti kun renkaat oli vaihdettu alle ARH radalla (nyk. Areenan rata), ilman kiilloitteluja tms.

Lisäksi olen kokeillut tehdä pidempiä kartioita 1/3 ja 2/3 renkaan leveydestä, jopa koko renkaan mitalle 0,5 - 1 asteen kulmaan, apuna Werks kartiomallit ja Hudyyn laitettu lisäpalikka kartion portaattomaan säätöön. Kartiota tai viistettä olen tehnyt lähinnä protojen leveisiin 16mm pyöriin, jotka helposti puuradalla huutavat. Sen parhaan kartiomuodon selvittäminen jäi kuitenkin mysteeriksi. Vertailtavat renkaat pitäisi muilta osin saada tehtyä täysin samanlaisiksi, että kartion vaikutus tulisi kunnolla esiin.

Ainakin Hudy sorvissa käytetään aika alhaisia jännitteitä sorvatessa, RC 7,2V akkua olen usein itsekin käyttänyt kisapaikoilla, kotona jännite on vajaa 6 volttia.

Datsuniin taisi tulla sadekelin nascar-renkaat, onniin hitokseet uraiset ja epämuodostuneet

Pari kautta näillä 'uusilla' Ortmaneilla ajeltu ja täytyy sanoa, että ompas hyvät kumit. Tai sitten mie olen todella onnistunut niiden tekemisessä heti alkuunsa, sillä kahden kauden aikana esim. pikku Datsunin renkaita on kiilloitettu vain kerran ja pestykin vain kertaalleen, mutta pito on ollut mainio niin muovi- kuin puuradoilla.

God~Fear'in rengaslaboratorniossa tehtyjen tutkimusten mukaan tynnyrimäinen muoto, sekä järeillä ylikierroksilla vesikylvyssä suoritettu muotoilu, sekä viimeistely on ollut ainakin oman tutkimusryhmämme (Venni, Riku ja mie) käytössä varsin toimiva.
Työn alla tällä hetkellä on todella kapeat, mutta korkea-profiiliset gummit yhteen Kuplavolkkareistani, sekä hieman topakammat renkaat syksyksi valmistuvaan Buickiin. Ameriikasta tulikin juuri jeesusbillet-vanteet jälkimmäiseen...