Työkalut, tökötit ja muut vinkit rakenteluun

Noniin reppanat, nyt alkoi säätäminen!
Rallimallin vaaka kertoo painojakaumat joka pyörälle.
Kuvan esimerkki Viperissä on pohjalevy mutkalla ja korikin rötköttää vasemmalle päin. Ja lahjomaton kiinanihme kertoo, että kuinka paljon!
Nyt on onni ja autuus kohdanneet Rampen.
Kuinka olenkaan pärjännyt kaikki nämä vuodet ilman tätä...

Wautsi !

Mulle kans tollanen.
Ja mitäköhän seuraavaksi tulee tuon jälkeen jokaisen pakkiin......

Mistäs tuollaisen saa ?

Esim. Minilandin kautta.
Sky RC Corner Weight Scale.

Kyllähän tommonen työkalu pitäs olla joka säätäjällä, olisi aina hyvä syyttää sitä kun kisa meni pieleen

Venäläisillä joku vastaavantyyppinen lähinnä Touring luokkaan ilmeisesti "?" hinta taisi olla aikas suolainen...

tässä mallissa näkyy olevan selvästi enempi lukemia näyttötaulussa. Olettaisin tässäkin että tärkeää olisi myös se että pöytälevy on täysin "vatupassissa", koska mittavirheitä saattaapi muuten tulla....

Mitä hintaluokkaa tämän työkalun "listahinta" on ?

Tua on abouts satasen laitos. Ja tehen tuolle alustan/telineen, jossa vaa'at on vaaterissa ja itse telineeseenkin vielä säädettävät jalat. Integroiduilla vatupasseilla tietty :mrgreen:

Viikonloppuna oli puhetta että autossa pitäis olla hyvä balanssi että se olis hyvä ajaa. Ja toi olis kiva apuväline, näkis miten pienet painon siirtot vaikuttais auton käyttäytymiseen.

Josta tulikin mieleen että kumpahan on parempi. Että painoa saadaan vetävien pyörien päälle paremman pidon toivossa, vai painoa nokkaan että pysyis paremmin urassa ?

60-luvulla pistettiin paljon painoa keulaan. Samaa näyttää harrastavan retro-slottaajat tänä päivänäkin. Mä, ja moni muu, on malliautopuolella vähentänyt painoa keulasta. Ja mitä kevyemmäksi keula käy sen paremmin vehje kulkee... Veikkaan, että sama toimisi retro-autoissa. Keulapaino ei paranna urassa pysymistä. Oikeasti se huonontaa sitä kaarreajossa. Newtonin mekaniikkaa tuolta 1600-luvulta... Hyötyä keulapainoista lienee lähinnä kiihdytyksessä, jos pito on kova ja tehopainosuhde mikä lienee tilanne jossain es-autoissa.

-kaitsu

En ole vielä ehtinyt mittailemaan tarkemmin omia rottiloitakaan, mutta kyllä ne kaikki jossain määrin takapainoisia ovat. Yleensä jos punttia pitää lisätä minimipainon saavuttamiseksi, niin jaan sitä melko tasaisesti koko autolle. Viime aikoina FSC-autoihin olen lisännyt painoja myös H-levyyn, jonka olen jousittanut ainakin takapäästä, jotta liikkeet olisivat pehmeämpiä ja pitoa irrottavilta täräyksiltä vältyttäisiin. Ajotyyli ja -taidot myös vaikuttavat painotukseen, mie olen sen verran kömpelö kuski, että pitää alkaa kerämään dataa taitavammilta.

Tamiyan maalitussit on kyä hyviä! Miulla on vain mattamusta ja ihonvärinen, joilla on kuites saanut riemua elämään isosti.
Mattimustalla saa turattua yksityiskohtia ja vaikka auton sisustan ilman spräillä ruikkimista ja nahkamaalilla ukkeleita suitsait-trallallaa.
Lisäksi nua uudet tamiyan (tai Nitton tekemiähän nämä) joustavat rajausteipit on melko päteviä.

Maaliman paras sivellin ja nimikin on melko pallikas! Kulmikas varsi on hyvä käteen, eikä kieri pöydällä karkuun ja mikälie sipuli vai sopuli noi karvat on lahjoittanut, niin kyllä tulee hyvä jälki.
Jaakolla oli näitä jokunen tiskin alla, hirveän huudon, mekastuksen ja uhkailun jälkeen suostui myymään yhden.

Slotfabrik -alustoihin maavaran säätötaulukko ja varaosanumerot eri korkuisille akselipukeille.

Renkaita sorvatessa joutuu melko usein myös vanteita kaventamaan/viimeistelemään. Itse olen pruukannut kaventaa vanteet ihan askarteluveitsen terällä, mutta viimeistelyyn löysin vihdoin todella tehokkaan värkin. Purseenpoistotyökalu on loistava kapine kun haluaa kaventaa vannetta tarkasti.
Kannattaa kuites huomioida, että mie ajan sorvia aina 13,8V poverilla ja työstöhommissa kierrosnopeudella on merkitystä.





Ja jos joku ei vielä tiennyt, niin sitä minilandin myymää 0,3mm hiilikuitulevyä pystyy taivuttelemaan lämmön avulla. Ja tehdä vaikkas tommosia piuhojenohjureita.