PROJEKTI PAJA !!!

Tilasin autoihini kokeeksi osia scalextric-car gary hardingilta, tilasin kaksi paria takarenkaita joista 1 oli eriväriä ja eri muotoinen, siirtokuvat eivät pysyneet kiinni missään ja eivät näy mitään taustaa vasten. Pinjonista puuttui yhdestä hampaasta puolet koska siinä oli ilmakuplasta valu jne. Eli en tilaa tuolta enää mitään ellei ole pakko

Merusmies:

Tilasin autoihini kokeeksi osia scalextric-car gary hardingilta, tilasin kaksi paria takarenkaita joista 1 oli eriväriä ja eri muotoinen, siirtokuvat eivät pysyneet kiinni missään ja eivät näy mitään taustaa vasten. Pinjonista puuttui yhdestä hampaasta puolet koska siinä oli ilmakuplasta valu jne. Eli en tilaa tuolta enää mitään ellei ole pakko

KaiR aiemmin:

Off topicina hirvittää vieläkin muistella tuon Scalextric Cars Restorationin ostoksiani n. kuutisen vuotta sitten. Renkaat olivat surkeita, Mk. 1 Escortin siirtokuvat olivat ihan p----t, samoin samaan autoon tilatut repropuskurit, March Ford 721 -autoon tilatut kuskin visiirit eivät sopineet kunnolla paikalleen jne. En oikein muista sainko mä sieltä mitään kunnollista. Asiakaspalvelu oli kyllä ystävällistä mutta tuotteet surkeita, ja laitoinkin heille kohtuukipakan piiskakirjeen asiakaspalautteena ja sanoin goodbye.

Tadaa!

Joo no pistin tarkat tiedot vioista ja pyysin rahoja takaisin mutta mitään ei ole kuulunut.

Miksiköhän pinioni piti saada noin erikoisesta kaupasta? Oliko se jotenkin erikoinen hammastukseltaan?

Menee varmaan osastolle "kaikkea pitää kokeilla kerran". Mä päädyin tähän firmaan ostoksille vintage -Escortin repro-osien takia, kun niiden saatavuus Pendleltä oli heikko. Samalla tuli sitten tilattua muutakin. Ihan kuraa.

Scalextricin 80-luvun rekka sai Lordman munkit alleen huomista Lempäälän Veteli-kisaa varten. Kuinkahan yleisesti on tiedossa, että käytännössä KAIKKIIN 60- ja 70-luvun Scalextriceihin on saatavilla Lordmannit? Meinaan vain, että vintage- yms. tapahtumissa ylivoimaisesti suosituin merkki on Scalextric, ja joskus näkee jengin vetelevän aika liukkaillakin gummeilla...

Nokwoodin Vintage häämöttää ja Mercedestä koitetaan kuroa kuosiin.

Alkuperäisen Cube -moottorin käyntiongelmat lähes pakottivat luopumaan ko. voimanlähteestä ja autoon ujutettiin Airfixin myöhemmin käyttämä Johnson 111. Valkoinen auto on saanut hopean värin ja kuljetta on koottu Airfixin Bugatti 1:32 ja German Halftrack -sotilaskalustomallin kuljettajan osia ja raajoja yhteensovittaen.

Hieman viimeistelyä vielä ja kilpanumero 1:35 Panzerkampfwagen "Pantherista" niin sitten saa kelvata jo radallekin.

Sovitaanko että tää MB 125 alkaa olla pikkuhiljaa valmis koeajoon.

Tuulilasi, siirtokuvat ja pakoputki lisättynä.

Maalipinnasta on saatu nuhjuinen käsittelemällä koria likaisilla näpeillä ja muutoinkin vanupuikoilla yms tahraamalla. Hieman bensiinivalumaakin on kuskin taakse yritetty töpöttää...

Ohjaamo sai hieman lisää syvyyttä ja kunnon mittarit ja ratin. Lisäksi kuskilla on kädet ja ne on jopa ratissa! Ratin kehää jouduttu alhaalta leikkaamaan ettei se tunkeudu heti lattian alla olevaan moottoriin.

Ja ajan hengen mukaan kuskille törkyinen naama!

Nyt tama projekti saa jäädä että pääsee muiden kimppuun! Tästä kuvasta erottuu myös taka-akselin eteen lisätyt pitkittäiset tukivarret. Ei niin hyvä tullut kuin toivoin mutta selvä kohennus alkuperäisen ulkonäköön! Sorvissa käytetyt takarenkaatkin pitänevät alkuperäiskuntoisia paremmin.

Lauantaiaamun vintage-henkinen pikaprojekti. Keimola swopista joulukuussa tarttui ostoskoriin pari tuommoista vanhaa Mabuchi FT13-kannuista mosaa. Ostopäätöstä edesauttoi se, että mosat näyttivät sellaiselta, että sopivat heittämällä 1/32 Coxiin. Kotona selvis, että toisen mosan ankkuri oli pimeä.

Joskus kymmenisen vuotta sitten ostin ebaysta läjän sikahalpoja "G12"-ankkureita (ei niissä kyllä leimaa ollut...). Ankkureiden laatu oli hintansa mukainen, eikä niitä Muraan kannattanut asentaa. Joten jäivät tuonne pakkiin lojumaan.

Tänään sitten sain päähäni kokeilla sopiiko G12-ankkuri FT13 kannuun ja päätyyn. Hyvin noi sopi. Ei muuta kuin välykset kohdilleen ja kone kasaan.


Koska mosa kävi nätistä ja tuntui jopa kiertävän hyvin pistin sen penkkiin ja mittasin seuraavat arvot (@12 V):
Teho: 22,5 W (samaa luokkaa kuin esim. 1/24 GT/P auton SRP30)
Max. kierrokset: 43000 rpm
Lukkomomentti: 170 gcm (eipä ole noin pieniä vääntöjä juuri tullut mitattua...)
Virta max.teholla: 18 A (aivan tolkuton virran otto...)
Hyötysuhde: 10 % (aivan tolkuttoman huono...)

Mittauksista voi päätellä jotain. Oletettavasti sain siis aikaan moottorin,
-vääntää ja jarruttaa huonosti
-on ajokelvoton kotiratakahvalla
-kehittää lämpöä paljon
-on erittäin vaikea ajaa ja siihen on vaikea löytää toimivat välitykset

Yllämainittu ominaisuusprofiili on kyllä sellainen, että aivan pakkohan tämä helmi on vanhaan Coxiin istuttaa. Tiedä vaikka päätyisi laite Nokian vintagen 1/32-kerholuokan viivalle.

Edit klo 15.37: Nyt on mosa asennetuna 1/32 Cox Ferrariin. Mielenkiinnolla odotan ratakokeilua. Pienellä huudatuksella virtalähteessä kone lämpesi niin paljon, että meinasi sormet palaa...

-kaitsu

Tästä se lähtee. Valmistautuminen Nokian Vintageen.


Kalusto on nyt siis alustavasti valittu. 1/32-kotirataluokkiin valitsin tällä kertaan Espanjan Scalextricin (Exin-Lines Bros.) valmisteita 60-/70-luvulta. Takarivi vasemmalta oikealle: Seat 850 Coupe, Mercedes C111 Wankel, Mercedes 250 SL Coupe, Ford Mk IV (Cox Daytona series), Lotus-Ford 40 (Fleischmann). Eturivi BRM P83, Tyrrell-Ford P34, V.P. Immosen rakentama SM-tason siipiauto 70-luvun lopulta.

Siipiautoon liittyykin pohdittavaa. Onko alkuperäisen kohtuullisen kärsineen lexan-korin entisöinnissä järkeä? Vai kannattaisikohan tehdä suosista uusi koppa? Onko tiedossa jotain hyvää liimaa, jolla lexan-korin repeämiä saisi nätisti korjattua ilman että joustavuus oleellisesti kärsii?

-kaitsu

Olet laittanut BRM:n takasiiven paikalleen vaikka tuo siipi ei ihan heittämällä muistaakseni sovi?

En muista laittaneeni tuota siipeä. Kuvittelisin sen olleen siinä jo silloin kuin auto mulle tuli. Ei kyllä siitäkään mitään muistikuvaa mistä ja koska BRM:n ostin.
Siipi istuu kyllä kohtuullisen hyvin paikoilleen, mutta korissa olevien reikien ympäristö on jotenkin "mösötyn" näköinen. Tulee mieleen, että olisikohan siipi runtattu paikoilleen hieman väkivalloin.

C.37 BRM on siis Exinin malli, joka Espanjassa tuli markkinoille 1968. Äkkiseltään kun tsekailin lähteitäni, niin espanjalaisissa versioissa ei näytä olleen takasiipeä. Joissain kuvissa on kuitenkin havaittavissa korissa reiät siivelle. BRM tuli saataville myös Englannin kataloogiin 1971. Katalogikuvassa ilman siipeä. 1972 kataloogissa on siipi, joka näyttää vähän samalta kuin Scalletti Arrowin, Javelinin yms. siipi, mutta jalat on leveämmällä. Tuollaista siipeä en ole koskaan missään vehkeessä nähnyt oikeasti. 1973 (viimeinen mallivuosi Englannissa) autossa on sama siipi kuin March-Fordissa ja myöhemmin Shadowissa (siis sama kuin mun autossa). Kataloogikuvassa se istuu vähän huonosti (sojottaa kovin pystyyn).

Voipi kyllä olla, että mun auto tulee vintagen viivalle ilman takasiipeä. Kuukkeli ei ainakaan löytänyt yhtään kuvaa jossa esikuvalla olisi takasiipi. Voi myös olla, että autoni tuohon luokkaan vaihtuu vielä. Huomasin vasta valinnan tehtyäni, että kaimallahan on sama peli listoilla. Kalustokirjavuus on aina hyvästä. Muita vaihtoehtoja Exiniltä mulla olisi C.36 Honda RA273 (Kurren muistan joskus moisella ajelleen) C.43 McLaren M9A, C.47 Sigma Prototype (Laaksolla tais olla moinen?) ja C.48 Tyrrell 002.

-kaitsu

Huomasin vasta valinnan tehtyäni, että kaimallahan on sama peli listoilla.

Juu näin on. Halusin ehdottomasti tuoda oman kaluston myötä Vintageen mahdollisimman monta sellaista autoa, jotka Nokwoodissa eivät olleet vielä koskaan käyneet. Suurin osa autoista ei ole itseasiassa työpöydältä päästyään käynyt vielä missään - hyvä kun olen niistä itse ensisavut saanut pois polkaistua.

Tänään tuli pieni hetki rakennella autoja kun pari sovittua juttua peruuntui. Siispä nappasin työn alle ensimmäisenä touring-luokan Seatin. Nuo vanhat Scalextricit ovat usein varsin vaivattomia laitettavia. Perusjuttuja on tietenkin tsekata, että kone ja akselistot pyörivät hyvin, hoitaa paikat puhtaaksi ja voitelu. Pienillä nikseillä vintage-pelien ajattavuus paranee melkoisesti. Tässä mitä tyypillisesti teen laitteilleni, kun peruhuolto on tehty:

1. Nykyaikaiset ohuet braidit (esim. SCX Pro) autoon. Tämä laskee jonkun kympän etupäätä, parantaa virransaantia, ja stabiloi keulaa. Tavoitteena on siis saada auto painamaan braidejä kiskoja vasten. Ei braideja nostamaan auton keulaa kuten usein 60-luvun braideilla tapahtuu...
2. Tsekataan vanteet. Jos pakista löytyy korvaavia, niin valitaan mahdollisimman suorat projektin alle. Espanjan malleihin ei mulla juuri varavanteita ole, joten usein joutuu menemään alkuperäisillä. Taka-akselille yritän valita suoremmat vanteet.
3. Etupyörät sorviin. Jos kyseessä on joku harvinaisempi rengasmalli pistän alkuperäiset renkaat jemmaan ja istutan vanteille jotkut 'perusmunkit'. Renkaista sorvataan heitot pois ja madalletaan niitä sen verran, että ohjuri istuu uraan koko syvyydeltään auton maatessa tech blockilla etupyörillään.
4. Takarenkaiksi PU-renkaat (Ortmann, Lordman yms.). Tähän ratkaisuun olen päätynyt siksi, että PU-renkaat toimivat kaikilla Suomen radoilla on ne sitten puuta tai mitä tahansa muovimerkkiä. Säästää pirusti omia vaivojaan kun tekee kerralla kunnon pyörät joilla voi ajaa missä tahansa radalla vuosikausia. Jos kyseessä on jotkut Scalen "perusbrittivanteet" (=helposti saatavat) liimaan renkaat vanteille kunnolla. Jos harvinaisemmat vanteet, niin jätän liimaamatta.
5. Takapyörät sorviin. Vähintään heitot pois. Yleensä pyrin sellaiseen halkaisijaan, että auto istuu tech blockilla suorassa tai perä aavistuksen ylhäällä.

Näillä pienillä toimenpiteillä monet vintage-Scalextricit ovat hämmästyttävän hyviä ajaa. Uskoisin saman pätevän moniin muihinkin ura-autovanhuksiin.

-kaitsu

Pääsiäisen kisaa valmistellessa. Aihioksi GT 3 SSR 5.