Onko koskaan tuntunut että suorat loppuu aina kesken? Juuri kun auto alkaa päästä vauhtiin niin edessä on kaarre ja jarrutus on pakollinen jos haluaa pitää auton ehjänä, tuttu tunne? Ei hätää tässä on laji sinulle joka pidät kovasta vauhdista.
Kiihdytyskisat ajaetaan radalla jolla on mittaa 25 metriä, josta varsinaista kiihdytys kaistaa on 16,72m (eli varttimaili mittakaavassa 1/25) ja loput on jarrualuetta. Jarrualueella ei kulje sähkö, joten autoa saa ajaa aivan sormikoukussa loppuun asti, turhia jarruttelematta, eikä suora ihan heti lopu kesken.

Suomessa kiihdytyskisoja sekä SM-sarjaa järjestää FHRA Slot Drag Race Division. Kaudella 2005 ajetaan kuusi osakilpailua, joista vielä kaksi on ajamatta. SM-sarjassa ajetaan kuutta eri luokaa: Stock, Street, Competition, Pro Stock, Pro Modified ja Funny Car/Top Fuel. Vuonna 2005 SM-sarjassa ajetaan kuusi osakilpailua joiden kaikkien pisteet lasketaan loppupisteisiin. Lisäksi SM-sarjan ulkopuolella ajetaan Gambler luokkaa.
  

Katso video:
Windows Media 4Mt
Mpeg-1 9Mt




Rakennussarjakoriset

Stock, Street ja Competition luokissa ajetaan autoilla joissa auton korina käytetään pienoismallin rakennussarjasta peräisin olevaa koria. Auton mittakaava tulee olla kokoa 1/24 tai 1/25. Näistä Stock luokkaan on erittäin helppo osallistua, ostamalla Parma Edge auton, sekä rakennussarjan koriksi. Auto on suoraan paketista, koria lukuun ottamatta luokka kelpoinen. Autot maksavat n.50-55EUR ja rakennussarja n.20-30EUR. Parman Edge autoja on myös myytävänä kisoissa.



Street ja Competition luokat eroavat Stock luokasta pääasiassa moottorin ja rungon suhteen suhteen. Stock luokassa rungoksi sallitaan vain Parma Edge, mutta Street ja Competition luokissa runko on vapaa (Myös Parma Edgellä voi luonnollisesti osallistua). Stock luokassa moottorin tulee olla Parma Super 16D (Parma Edge autossa on tämä kyseinen moottori), Street luokassa moottorin tulee olla 12 ankkurinen C-kannu ja Competition luokassa moottori on vapaa. Stock ja Street luokkien moottoreita ei saa avata, eikä niihin saa tehdä muutoksia.



Luokkien autojen minimipainot ovat: Stock 150g, Street 140g ja Competition 120g. Joitain muitakin pieniä eroja säännöissä on, sekä tekniikan että korin suhteen. Kaikki kolme luokkaa ajetaan Sportsman tree lähdöillä, joissa syttyy ensin kolme keltaista valoa jonka jälkeen syttyy vihreä. Valot syttyvät 0,5 sec viiveellä toisistaan. Stock luokka on ajettavista luokista kaikkein hitain. Tässä luokassa autot suoriutuvat varttimailistaan keskimäärin 1,5-1,4 sekunnissa ja huippunopeus autoilla suoran päässä on n. 55 Km/h. Street luokan autot suorituvat matkasta keskimäärin 1,3-1,2 sekunnissa ja Competition vastaavasti 1,0-1,1 sekunnissa.



Lexankoriset

Pro Stock, Pro Modified ja Funny Car/Top Fuel luokat on tarkoitettu autoille joissa on lexan muovista valmistetut korit. Luokkien suurimmat erot ovat moottorissa sekä minimi painoissa.



Pro Stock luokassa moottorin tulee olla 12 ankkurinen C-Kannu. Moottorin saa avata ja siihen saa tehdä muutoksia, joskin kobolttimagneetit ovat kiellettyjä. Minimipaino luokassa on 90g.



Pro Modified luokassa moottori on vapaa ja minimipaino on 70g. Funny Car/Top Fuel luokassa moottori on myös vapaa, mutta luokassa ei ole mitään painorajaa.



Pro Stock, Pro Modified ja Funny Car/Top Fuel luokat ajetaan Pro tree lähdöllä, jossa syttyvät kolme keltaista valoa yhtäaikaa ja sitten vihreä 0,4 sekunnin viiveellä.



Pro Stock luokan autot ajavat suoran keskimäärin aikaan 1,0-1.1 sekunttia ja Pro Modified autot keskimäärin aikaan 1,0-0,9 sec. Funny Car/Top Fuel luokka on luokista nopein. Aikaa autot käyttävät skaalavarttimailiin parhaimmillaan hieman alle 0,8 sec, loppunopeuksien ollessa 100 Km/h luokkaa. Melkoista kyytiä.



Gambler

SM-sarjan ulkopuolella ajettava Gambler luokka on aloittelijan kannalta myös erittäin mielenkiintoinen. Koska Gambler luokassa ei ajeta Suomen Mestaruudesta, ei luokkaa ajavan tarvitse olla FHRA:n (Finnish Hot Rod Association ry) jäsen, kuten muissa luokissa ajettaessa.



Luokka on tarkoitettu autoille joissa on rakenussarja tyyppinen kori, polystyreenia tai resiiniä mittakaavassa 1/24 tai 1/25. Auton korin tulee olla autosta jonka vuosimalli on 1972 tai vanhempi. Sarjassa ei jaeta tyylipisteitä autosta, mutta varikolla tunteella ja taidolla tehdyn mallauksen arvo kyllä tunnustetaan ja katu-uskottavuus pisteitä henkisellä tasolla toki silläkin saralla jaetaan.

Auton moottorina saa käyttää korkeintaan Parman 502-sarjan Super 16D moottoria. Moottoria ei saa avata, eikä siihen saa tehdä muutoksia. Runko on vapaa ja autoissa ei ole painorajaa. Lähdöt suoritetaan Sportsman Tree valoilla.



Siinä missä muissa luokissa pyritään ajamaan lähdöstä maaliin niin kovaa kuin ikinä vain pääsee, siitä Gambler eroaa melkoisesti. Gambler luokassa pyritään suoriutumaan skaalavarttimailista 1,5 sekunnissa, mutta ei ali. Mikäli 1,5 sekunnin aika alittuu on suoritus hylätty välittömästi ja kisaaja ulkona pelistä. Voittaja ratkaistaan sillä kumpi pääsee lähemmäksi tuota 1,5 sekunttia.

Tämä tekeekin luokasta melkoisen mielenkiintoisen ja hyvin myös aloittelijalle sopivan, joskin auton juuri oikea virittäminen voi olla melkoinen haaste. Koska auton ei tarvitse olla huippuunsa viritetty raketti, jättää se mahdollisuuden keskittyä myös enemmän mallaamiseen, sillä turha paino ei tässä luokassa ole niin pahasta.



Ajaminen

Radalla käytetään akkua virtalähteenä ja akku on kiinni laturissa jatkuvasti. Virtaa akusta piisaa riittävästi ja jännitettä radalta mitattiin 16v. Kahvoina radalla on Parman Pro kahvat varustettuna 1 Ohmin ulkoisella tehovastuksella. Radassa käytetään pitoaineita, jotta autojen renkaille saadaan maksimaalinen pito.



Kaikissa luokissa ajetaan ensin aika-ajot, eli lajittelu. Kisa jatkuu pudotuskisalla, jossa voittaja menee jatkoon ja hävinnut putoaa pelistä pois. Kun pudostukisaa on käyty niin pitkään että enää kaksi kilpailiaa jatkaa, on edessä erittäin jännittävä finaali, joka sekin mennään kertalaakista. Jännistys siis nousee tasaisesti luokan loppuakohden ja finaalissa onkin jo melkoinen jännityskerroin.



Auton rattiin

Lähdimme Juliuksen kanssa katsomaan mitä kummaa tuo kiihdytyskisa oikein onkaan ja heti paikalle saavuttuamme tapasimmekin tutun vauhtiveikon innostuneena tutkimassa kaupan olevia autoja. Kaitsu, eli SlotTalkFinland keskustelufoorumin yksi ylläpitäjistä, siellä tohkeissaan vauhdinkiilto silmissä tutkiskeli autoja. Meidät nähtyään hän heti yllytti myös meidät ostamaan auton, jotta pääsisimme kisaamaan keskenämme. Minulle eikä Juliuksella ei kummallekkaan matkaan ollut tullut tarvittavaa määrää käteistä, mutta kun yhdistimme rahat, totesimme että Team AutorataNet on perustettu ja ensimmäinen tavoite on Kaitsun nöyryytys radalla.



Pro miehiltä saimme heti muutamia vinkkejä, miten saisimme auton ajokuntoon ja pahimmat tehdas ongelmat korjattua. Team AutorataNet tyytyi vain siirtämään "Wheeliebarsin"(?) renkaat keskimmäiseen reikään, leikkaamaan korista renkaiden päälliset pois, sekä tarkastamaan että moottori on kunnolla kiinni.



Kaitsu sen sijaan aloitti heti melkoisen virittely session, liimaamalla laakerit kiinni runkoon, ajamalla moottorin sisään, sorvaamalla renkaat yms. yms. Nooh radalla nähdään ajattelimme.



Ensimmäisenä kolmikosta radalle meni Kaitsu ja rykäisi pohjiksi ajan 1,540sec. Team AutorataNet keräsi hieman rohkeutta ja minä aloitin heti kylmällä suihkulla Kaitsun niskaan, ajamalla ajan 1,526 sec. Julius ei tyytynyt edes siihen vaan vetäisi aivan huimat 1,420 sec. Nyt oli Kaitsulla ihmettelemistä, kunnes.... Heti seuraavalla vetäisyllä kaitsu vetäisi kolmikon pohjat 1,231 ja se piti loppuun asti AutorataNetin porukat takanaan. Kaikki pystyivät vielä parantamaan hieman aikaa, mutta Pro Modified autojen tullessa kisaamaan, alkoi radalla runsain määrin oleva pitoaine pudottamaan aikoja.



Kolmikon parhaiksi ajoiksi tuli seuraavaa:

Julius - 1,420? sec
Petteri - 1,296 sec
Kaitsu - 1.229 sec




Kotirata-auto? Olin ottanut matkaan mielenkiinnon vuoksi pari kotirata-autoakin. Tietenkin formulani sekä edellisenä yönä virittämäni Camaron. Camaroon iskin JK-Falcon moottorin (48000rpm) ja välityksiksi 10/36. Välityksiä mietin piiitkään ja hartaasti ja pieleenhän ne meni.



Kotirata-autojen suurin ongelma kiihdytys radalla on uran leveys (4mm), tolkuton virran määrä ja pieni ohminen kahva. Formula ei päässyt lähtöä pidemmälle auton keulan pompatessa heti ulos radalta. Harmi, sillä se olisi Scaleauton SC007 moottorilla mennyt varmasti todella kovaa.



Camaroon yritin kiireessä tehdä hiema isompaa ohjuria, mutta en onnistunut siinä käytettävissä olleen ajan puitteissa. Osasin kuitenkin odottaa että keula ei varmasti tahdo pysyä urassa, joten laitoin auton keulaan melkoisesti lisäpainoja. Kotona kokeillessani en saanut autoa kuin sutimaan, joten lisäsin myös taakse painoa melkoisesti.



Ensimmäinen yritys päättyi noin kahdenmetrin päähän auton pompattua radasta ulos. Toisella yrittämällä otin hieman varovaisemmin lähdön ja pääsin kuin pääsinkin maaliin asti. Ajaksi tuli 2,2sec.



Radalla ollut pitoaine oli kyllä melkoisen tarpeen Camarolleni ja siitä oli todella paljon iloa. Kaitsun lainatessa minulle yhden Euron, laitoin sen vielä lisäpainoksi auton keulaan, ohjurin päälle ja eikun uudelleen kokeilemaan.



Nyt auto alkoi tuntua jo hyvältä, joskin melko varovaisesti sai vieläkin lähteä liikkeelle. Aika parani kahdella kymmenyksellä. Uusi yritys ja maaginen kahden sekunnin raja meni rikki :-) 1,970 sec!



Auton välitykset olivat kyllä täysin pielessä. Auto saavutti huippunopeutensa heti ensimetreillä ja sitten alkoikin piiiitkä maaliviivan odotus. Välitykset olisivat saaneet olla paaaljon pidemmät. Formulassa Falconilla kokeilemani 9/25 voisi olla aika hyvä tai jopa vielä pidempi, sillä tehoa mosasta kyllä löytyy kun virtaa on tarjolla rajattomasti. Täytyy yrittää vielä vähän säätää ja laittaa tuo 1,5sec tähtäimeksi k.o. autolle....mikäli sen kanssa vielä radalle pääsen ;-)



Mitä jäi käteen? Innostus! Melkoisen hauskaa puuhaa ja rentoa meininkiä. Autoa oli hauska ajaa ihan itseäänkin vastaan, mutta kilpailun pudotuspeli voisi olla pajon hauskempaa. Myös autojen melkoisen vapaat virittely säännöt innostavat minua kovasti. Ei turhia rajoituksia, kunhan mennään kovaa. Täytyy varmasti mennä uudelleen ja ainakin Gambler luokkaan joskus osallistua.



Vaikka paperilla homma saattaakin kuulostaa melkoisen tylsältä hommalta, paina kaasu pohjaan ja aja täysiä suoran päähän, ei se sitä suinkaan ole. Täydelliseen suoritukseen vaaditaan että kaikki toimii ja kuljettaja onnistuu lähdössä täydellisesti. Erot ovat niin marginaaliset, että kisoissa saattaa käydä kuinka tahansa jos ote herpaantuu hetkeksikin.



Myös tapahtuman lämminhenkinen & rento tunnelma sekä lämpimä tulokkaan mukaan ottaminen, oli erittäin mukavaa ja saa uudelleen menemisen kynnyksen putoamaan melkoisesti. Suosittelen lämpimästi menemään katsomaan ja jopa osallistumaan jos nopeat autot yhtään kiinnostaa..

Lisätietoja aiheesta sekä kisapäivistä:

FHRA:n sivuilta: http://www.fhra.fi/
SlotTalkFinland : http://slottalk.miina.com/index.php