Eurosarja Newbies

Moikka,

Ohessa pitkähkö :roll: tarina meidän osalta ekoista Eurosarjan kisoista. Toivotaan, että joku kisoihin lähtöä harkitseva saisi tästä lisätöytäisyn oikeaan suuntaan.
Tai sitten pitkästyy lukemiseen ja unohtaa koko homman.

T. Jussi

****************************

Eurosarja Newbies eli ensikertalaiset Palosaaressa.

Taustaa
Pari vuotta sitten vierailtiin Arzzin kanssa SRCn maanantain kerhoilloissa kokeilemassa kerhon slottiautoa Scalextric radan innoittamana. Parin kerran jälkeen hankittiin käytetty EM-24 runko Koskisen Tommilta ja siihen "kisainssin" museosta joku 80-luvun Mura tai Champion, että saatiin auto radalle. Eihän se vanha Mura oikein ollut enää iskussaan, joten kohta tarvittiin Pöllän pakista käytettyä konetta tilalle. Samoihin aikoihin hommattiin käytetty “patarautakahva” ulkoisella vastuksella.

Ajeltiin Hyvinkäällä maanatai- ja tiistai-iltoina, jos vaan "kisainssi” sattui olemaan kotomaassa. Parit kerhokisat tuli siinä sivussa ajettua ja Arzzin tuskastumiset autoon ja rataankin alkoivat jossain määrin vähentyä taitojen karttuessa. Ajotyylissähän ei tietenkään ollut mitään parannettavaa. Ihmeteltiin slottislangia ja opiskeltiin mekkaamista. Impiren Antilta piti sitten hommata perussettiä varaosiksi.

Tänä syksynä kun taas aloiteltiin kesän rientojen jälkeen, sattui Salomaan Artulla olemaan myynnissä käytetty auto ja ajattelin sen hommata itselleni ajoon. Todellisuudessa se oli meidän edellistä niin paljon nopeampi, että Arzzi omi sen heti. Se toinen jäi minulle ja vara-autoksi, joten uskalsin purkaa ja oikoa sen. Nyt kun vielä koneitakin on huollettu, ankkureita uusittu, kannuja zäpätty ja muitakin kummia sanoja käytetty, tuntuvat autot olevan keskenään kohtuu tasaväkisiä, mutta kyllä Arzzi sieltä aina mieluisemman löytää.

Pientä tönimistä
Syksyn kerhoiltojen lomassa SRCn väki alkoi vaivihkaa syöttää meille ajatusta oikeisiin kisoihin lähtemisestä. Ajatus ei sinällään ollut mahdoton, mutta "kisainssin” matkustelu työn perässä rajoittaa touhuja ja varsinkin tiettyjen päivien varaaminen ennalta on välillä mahdotonta. Pienen maanittelun jälkeen ja koska työhommissa oli sopiva suvanto, lupauduttiin sitten mukaan. Arzzi liitettiin SRC kerhon jäseneksi ja lisenssi saatiin hankittua muutaman AKK:hon suuntautuneen puhelun jälkeen. Ilmoittautumiset hoitui KITIn kautta. EM-24 ja TS-24 luokkiin siis. Tuo TS-24 laitettiin Hannun ohjeistamana lisäluokaksi, jotta pääsee Arzzi ajamaan enemmän ja sunnuntainakin. TSää ei oltu juurikaan harjoiteltu, kun Arzzi haluaa aina ajaa EM korilla, kun se on nopeampi.

Renkaita
Kisojen lähestyessä käytiin kerholla tiheämmin ja aloin miettiä kisan tarpeita. Montako rengasta tarvitaan yms. Team Sorvarin rengashuolto puhui sellaisista rengasmääristä, että hirvitti. Eihän meillä ollut pakissa kun pari purkkia jo ajettuja kumeja, parit uudet ja repullinen loppuunajettuja, joissa vanteet soikeina. Autotkin ovat taka-akselin korkeuden puolesta erilaiset. Hätäpäissäni siis hommasin parit uudet piranat ja muutamat kofordin donutsit, jotka liimailin oikaistujen vanteiden niskaan. Kerholla pari iltaa sorvilla ja saatiin muutama setti renkaita, jotka sopivat korkeampaan perään n.1.2mm maavaralla ja pienen kulutuksen jälkeen siihen matalampaan. Treenissä ajamalla saadaan koko lähemmäs sitä 0.8mm. Omat liimauksetkin pitivät ja toisista niistä harjoitelmista tuli kapeammat kuin muista. Hups! Noh, olipahan setti kovalle pidolle.

12.5 Volt
Kisaa edeltävällä viikolla Arzzi ajeli kerholla tavallista tiiviimmin ja yritti harjoitella 12.5 V ajoa. Ajo oli aika tökkivää ja kokeiltiin Hannulta vähän chokeboxiakin, mutta ei tuntunut auttavan. Viimeisenä iltana (yönä) ennen Vaasaan lähtöä mietin kovasti miten tuon patarautakahvan alapäätä saisi rauhoitettua. Tapitin sitten ulkoisen vastuksen niin progressiiviseksi, kun vain sain, eli alapään osalta tulisi enemmän pehmeää, mutta lopussa tuleekin isommat hypyt. Tuntui, että starttijännite saisi olla vieläkin pienempi, mutta kotoa ei löytynyt kuin 1ohm 25W vastus, jonka tehonkeston totesin riittämättömäksi. Bussimatkalla Vaasaan kyselin jo, löytyisikö keneltäkään vanhaa 1.5 tai 2ohm kahvan vastusta, josta voisi tapittaa sopivan etuvastuksen kahvan ensimmäiseen portaaseen. Eipä niitä oikein löytynyt, mutta Kantamaan Olli kehotti kokeilemaan heidän diodiboxia, jossa oli myös choke. Koska muuta ei nyt ollut tarjolla, tyydyin tähän ajatukseen ja vaivuin hieman levollisemmalla mielellä bussin penkkiin.

Reeniä
Pikaisen majoittumisen jälkeen vyöryimme kisapaikalle ja välittömästi kasasin Arzzille yhden auton treeniä varten. Ukkohan ei ollut ajanut tällä radalla senttiäkään. Pyrin ajattamaan Arzzia ulkoradoilla, jotta tiukat kurvit tulisi tutuiksi. Kahva ilman välikikkareita rataan ja baanalle. Alla uutta rengasta, mutta varmaan 1.2mm varoilla, joten niitä oli hyvä vähän ajaa sisään.
Ajo suoralla kahvalla oli aika kauheaa. Tiukkoihin paikkoihin ukko tuli vähintään kahdella jarrulla ja uloslähdöt oli aikamoisia potkuja. Kierrokset taisi pyöriä siellä 7.5sec hujakoilla. ”Ei tästä tule mitään. Jos ukko joutuu kisaan näin, niin se hermostuu ihan tyystin”; ajattelin mielessäni. Myös ”kisainssi” oli vähän hukassa ekoissa treeneissä. En varmaan 3 ekan treenin aikana tiennyt, missä kohtaa laskuri oli ja ratavärien tulkkaaminen tietsikkanäytöltä vei varmaan saman verran, eli ensimmäisten treenien kierrosaikatiedot mulla oli tosi häilyvät. Kasasin myös toisen auton ja ajatin ukkoa kahdella autolla, jotta selviäisi kumpi auto soveltuisi paremmin ukon ajotyylille tälle radalle. Tuo vertailu oli alkuun hankalaa tuon rataväri/kiekka-aikasekoiluni takia.

Boxia kehiin
Taisi olla jo toinen treeni mihin lainattiin Ollilta diodiboxi ja laitettiin heti 2 diodia ja täydet choket peliin. Alkoi ukon ajo sujumaan ihan ei tavalla. Mutkiin tultiin kertajarrulla ja ajossa alkoi olla jo jouhevuutta. Jo tällä treenikerralla ukko ehti kokeilla choken vaikutusta ja näytti siltä, että alussa täysi choke vaadittiin jouheaan ajoon. Parin treeniheatin jälken ajo meni jo niin mallikkaasti, että annoin Arzzille luvan pudottaa toisen diodin pois ja lopulta molemmat. Chokea kuitenkin oli kokoajan mukana. Ajo ilman diodeja oli kuitenkin hivenen tökkivämpää ja herkempää urasta hyppäämiselle, joten ohjeistin Arzzin lähtemään alkuerään kahdella diodilla ja noin puolet käytettävissä olevasta chokesta. Pienen vastamurinan säestämänä ukko hyväksyi tosiasian, että auto oli helpompi ajaa niin, vaikka huippuja puutui. Tässä vaiheessa oli kierrosajat pudonneet tuonne 6.2sec luokkaan, joten totesin sen olevan meille aivan riittävä lähtökohta. En ollut tajunnut seurata, mitä muut miniläiset olivat ajelleet vaan oltiin keskitytty vaan löytämään se oma auto ja ajotuntuma.

Kisaamaan
”Kisainssin” jännitys kasvoi jo kun oli aika valita kisassa käytettävä runko ja saattaa se katsastukseen. Maavarat ja korimitat tuli tarkastettua moneen kertaan. Teknisesti katsastuksessa ei ollut huomauttamista, mutta renkaita säästääkseen, pyysi katsastusinssi suurentamaan rengasaukkoja. Tämä kirurginen operaatio toteutettiin katsastuspöydällä.
Seuraavaksi autoja jo tuotiinkin minien alkuerään viivalle. Uratarrat mekkaajille, varaosat ja työkalut taskuun kaiken varalta. Kuskit kahvoinen korokkeelle ja menoksi. Pulssi alkoi kisainssillä nousta sen verran, että oli parempi istuskella sivussa, ettei jännittäisi niin paljon. Näytti siltä, että itse kuskia ei jännittänyt ollenkaan. Kärki lähti heti alussa karkuun, mutta Arzzi ajeli koko 8x1min erän kolmantena ajaen omaa ajoaan. Hienosti meni. 72 kierrosta 8 minuutissa. Keskiarvo 9 kiekkaa minuutissa ja keskimääräinen kierrosaika 6.666s. Pieni helpotuksen huokaus ”kisainssiltäkin”. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt seurata ajoa tarkemmin, jotta olisi saanut käsityksen urien eroista ja että vaikuttiko kolarit kierrosmääriin. Heikoimmin meni purple, musta ja valkea (8 kierrosta). Punainen ja vihreä taas meni hyvin (10 kierrosta). Ukkokin oli tyytyväinen suoritukseensa ja se tässä olikin tärkeintä. Kärki ajoi 6 kierrosta enemmän.

MiniSemi
Muiden luokkien ajellessa omia ajojaan hoidettiin ruokahuoltoa ja käytiin kisa-auto läpi. Takaratas oli saanut pienen iskun, joten vaihdoin uuden varuiksi ja tarkastin maavaran. Maavara oli noin 1mm, joten totesin sen olevan meille riittävä. Pian koittikin aika laittaa autot 8x2min minien semin lähtöviivalle. Diodit ja choket samoilla asetuksilla, kuin aiemmin. Annoin luvan ajaa keskiratoja yhdellä diodilla. Laidoille 2 diodia käyttöön. Alkuerän kärkipari erottui heti, mutta taempana olikin alkuun tiukempaa. Muutaman uran jälkeen Arzzi oli kuitenkin taas aika mukavasti kolmantena ja pystyi pitämään tämän tason loppuun asti.Taisi olla tämän erän loppupuolella, kun kokeilin onneani ja pesin auton renkaat. Eipä siitäkään testistä ollut mitään iloa, kun ei muista missä vaiheessa sen tein. Toivottavasti se oli tuolle oranssille tultaessa, koska Arzzi ajoi siihen parhaansa eli 20 kiekkaa. Kehnoimmin meni purple (16), sitten vihreä, sininen, musta ja valkea (17), punanen 18 ja keltainen 19. Yhteensä 141 kierrosta 16minuutissa, eli keskiarvona 8.8 kierrosta minuutissa. Keskimääräinen kierrosaika, 6.808s. Kärki ehti ajamaan 155 kierrosta.

Finaali
Semin jälkeen autoa joutui huoltamaan vähän enemmän. Etupää oli saanut iskun kisan aikana ja oikaisinkin sitä jo uranvaihdossa, mutta nyt se oikaistiin parempaan ruotuun. Samalla totesin takarenkaiden antavan maavaraksi n.0.8mm, joten en rohjennut jättää niitä renkaita käyttöön vaan heitettiin uutta paria peliin. Tilalle löytyi toinen kohtuu tuore satsi, mutta koska näillä oli ajettu vähemmän treeniä, oli maavara n.1.2mm. Niinpä Ollin sorvilla sipastiin korvakuulolta vähän pois. Taisi mennä noin 1.1mm maavaralla viivalle. Oma sorvi pitää hommata ettei muita kiireisiä tarvii vaivata kisapaikalla. Ohjeistin Arzzia ajamaan omaa ajoaan ihan niinkuin edellisissä erissäkin ja kerroin, että aiemmissa erissä ei kaikki oikein vielä onnistuneet, eli kova kisa tukee. Pitäisi jaksaa 8x3minuuttia keskittyä omaan ajamiseen.
Sama tuttu kahden kimppa lähti heti karkuun. Ekan uran jälkeen oli Tanja kolmas ja Arzzi ja Jera samalla kierroksella. Seuraavalla uralla Arzzi kiri yhden ja nousi Tanjan kanssa samalle kierrokselle. Jere jäi kiekan. Seuraavalla Tanja meni menojaan Arzzin ja Jeren ajaessa tasatahtia.Sitten Jerekin onnistuu parantamaan, Arzzille tasapaksua.Onnikin nousee Arzzin kantaan. Jere pari kierrosta karussa, Onni pari kierrosta perässä. Sitten tulee Arzzille pari huonoa uraa. Ensin Onni tulee tasoihin ja sitten pari kierrosta ohi. Jere 5 kiekaa ja sitten 7 kierrosta edellä. Toiseksiviimeiseen uraan Arzzi löytää rytmin ja nousee kierroksen päähän Onnista ja 5 kierroksien päähän Jerestä. Viimeisellä uralla Arzzi ajaa parhaan uransa eli 30 kierrosta ja ohittaa Onnin kierroksella, päätyen 3 kierrosta Jeren taakse, eli ollen viides. Hyvin ukolla kantti piti. Ilmeisesti alkuerän ja semin paremmat sijoitukset olivat nostaneet ukon omia odotuksia korkeammalle, kun erän päätyttyä oli vähän murheinen ilme päällä ja piti vähän miestä lepytellä. Aika pitkään tuntui ottavan luonnon päälle, kun kilpakumppanit kävivät kehumassa ensikertalaisen ajoa. Kyllä se ukko sitten itsekin vähitellen alkoi ymmärtää miten hyvin se loppujenlopuksi meni. Auto on ehjä, eikä oltu kuitenkaan ihan heittopusseja siellä perällä kierroskaupalla seuraavasta, vaan ukko taisteli ihan kunnon sijoituksista. Kohtalon urat oli keltainen ja oranssi (24 kierrosta). Purple ja musta melkein samaa rataa (25), mutta muut menikin hyvin (27,27,28 ja se 30). Yhteensä 210 kierrosta, keskiarvolla 8.75 kierrosta minuutissa ja keskimääräinen kierrosaika 6.85sec. Tuolle kärkiparille ei nyt voinut mitään, mutta näyttää siltä, että ”keskikastin talleja” voidaan vähän hätyytellä. Kisan jälkeisessä taktiikkapalaverissa Arzzi myönsi yrittäneensä lähteä ajamaan Tanjaa ja Jereä kiinni. Olisikohan tämä yritys sitten vähän kostautunut. Mene ja tiedä. Murhe helpottikin jo mukavasti palkintojenjaossa josta Arzzi pokkasi myös minin Eurosarjan 9. sijan.


Tourinkia
Arzzille täyte-ja lisäharjoitteluluokaksi mukaan otettu Tourinki tarjosikin mukavan kokemuksen. Ministä tuttu runko, mutta uutta koria tilalle. Olin tulkinnut jostain piirustuksia ja sääntöjä väärin ja yritin saada Hondan korin kokonaiskorkeutta alle 35mm ja tuulilasin alareunaa yli 23mm. Ei meinannut onnistua millään, kunnes kerrottiin, että se 35mm on takasiivestä. Neuloilla takasiipi korkoon ja pirssi katsastukseen. Hartaasti sitä takasiipeä mitattiin, mutta kelpasi se sitten kuitenkin. Maavara taisi olla n.1.0mm luokkaa. Touringissa tulikin uutta asiaa taas vastaan. Aika-ajot ja erät ajetaankin 4llä uralla, aina yhden uran yli hypäten. Sunnuntaiaamuna Arzzi ehti ajaa muutaman harjoituseränkin TS korilla, joten ei muutakun minuutin aika-ajoa opettelemaan. Auto keskiuralle ja kuski boxinsa kanssa korokkeelle. Ja kellot käyntiin. Arzzi aloitti varovasti noin 6.2 sekunnin ajoilla. Koko minuutin auto pysyi urassa ja tuloksena oli 25. sija 5.779 sekunnin ajalla. Ehkä olisi pitänyt patistaa vähän rutistamaan enemmän. Noh, hyvä näin.

Alkuerää
Sitten jo opeteltiinkin taas uutta eli alkuerien uravalintoja. Arzzin tullessa valintavuoroon ei enää montaa slottia ollut vapaana, joten valittiin Arzzille eka alkuerä ja sieltä punainen rata, jolla Arzzi oli viihtynyt hyvin lauantaina. Toisaalta se toisi myös mukanaan purplen, joka ei oikein ollut sujunut. Varaosat ja rensselit taskuihin ja radalle. Auto ja kuski valmiina, mutta mitä ihmettä? Eihän autossa ole uran väritarraa!! Äkkiä, äkkiä tarralista kopilta ja punainen lätkä konepellille. Meinasi ”kisainssi” mokata koko jutun. Kisa käyntiin. Pirisen Marko karkasi heti omille teilleen, Hannu esitteli meille uudet pikairrotettavat renkaat ja akselit omalla autollaan ja Arzzi ajeli rauhassa ekan uran kolmanneksi. Seuraavat kaksi sujuivat hivenen paremmin ja viimenenkin kohtuu hyvin rauhallisella ajolla, joten Arzzi oli 4x3min alkueränsä kakkonen 109 kierroksella. Keskiarvona 9.08 kierrosta minuutissa ja keskimääräinen kierrosaika 6.60sec. Seuraavissa erissä oli sen verran kovia kuskeja, että lopulta Arzzi oli alkuerien 23. sijan paikkeilla mutta pääsi kuitenkin semifinaaliin.

Semi
Nyt uravalintarutiini oli jo tuttu, joten se hoidettiin alta pois ja Arzzi asetettiin taas ekaan erään, nyt vihreälle. Auto valmiiksi, kahva boxeineen mukaan ja ajopaikalle. Muut jo korokkeella, mutta ukkoa ei näy missään. Pienen etsinnän jälkeen mies löytyy porraskäytävältä biljardipöydän kimpusta. Ei paljon voi hermoilla ennakkoon, kun ei edes tiedä, että erä on alkamassa. Kahva kouraan ja ukko korokkeelle. Uratarra oli tälläkertaa jo kunnossa. Seuraavan 4x3 minuuttia Arzzi ajeli rauhallisesti ”käsi taskussa” tyylillään. Ensimmäisen uran jälkeen Arzzi oli kuudentena ja pysyi samalla sijalla koko erän ajan ajaen kohtuu mukavasti 27, 28, 25 ja 29 kierrosta. Tuloksena 109 kierrosta kuten alkuerässäkin ja lopulta semien 20. sija. Tästä erästä ainoa finaaliin menijä oli Anna 123,26 kierroksella. Tuo 123 kierrosta olikin melkoinen vedenjakaja. Finaaliin osilla Aleksi (,75), Mika (,39), Ossi (,29) ja Anna (,26). Ulos jäi Marko (,20) ja Olli (,13). Taisi siellä pientä piikkiä Annalta lentää Ollin suuntaan viimeisen semin jälkeen. Jos taas katsotaan Arzzia, edellä oli Arttu +5 kierrosta, Juha ja Harri +4 sekä minien kärkikuskeja Samuel ja Tuomas +3 kierrosta. Emiliaan jäi vielä 2 kierrosta. Tiedä sitten kuinka kauan menee noiden kierroksien tavoittaminen vai onnistuuko ikinä. Aika näyttää. Palkintojenjaossa Arzzin saavuttama TS alle 13v 3.sija olikin kiva yllätys. Vähän kuin podiumipaikka.

Jatko
Finaaliin ei siis meillä ollut vielä asiaa, mutta yritetään jatkossa tulla sotkemaan EM ja TS keskikastin pasmoja, jos vain ”kisainssin” työaikataulut antaa myöten. Nytkin tätä kirjoittelen hotellihuoneessa illankähmyrässä. Eipähän ole siten muuta pahaa tuolla kylällä tekemässä.
Paljon Vaasassa opittiin ja suuri kiitos SRC porukalle kaikesta supportista ja erityiskiitos Ollille boxin lainasta ja kaikista muista vinkeistä. Itsellä ainakin ymmärrys ja tietotaito kasvoi kovalla hyppäyksellä tuon viikonlopun aikana. Välillä tosin ei tuo kovalevy ehtinyt tallentaa samaa tahtia, kun dataa oli tarjolla, joten tulen varmaan kysymään vielä samoja asioita muutamaan kertaan.
Rengassorvi täytyy hommata ja elektronista kahvaa olen ukolle katsellut, mutta katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Patarautakahvaan tuli jo tehtyä diodiboxi ja jarrusäätö diodeilla. Chokeboxin tarvikkeita on kovasti haalittu, mutta 16 asentoinen hex-koodattu kytkin Elfalta puuttuu vielä. Katsotaan miten noilla onnistuu ennen kalliimman kahvan hommaamista.

Pyysin myös Arzzia kirjottamaan mietteitään kisareissusta. Raportti ei ole vielä valmis, mutta sen alkuosa näytti painivan enemmän ruoka- ja majoitushuollon parissa. Katotaan onko itse kisasta jäänyt mitään mieleen ja mitä siitä siirtyy tekstimuotoon.

Ei muutakun Happy Thanks Giving ja Joulua odotellessa,

Jussi