Onnibussilla slottikisoihin

Hep.

Linja-autossa on tunnelmaa...

Aikaa sitten toivottiin kisareissukertomuksia. Tässä pienimuotoinen sellainen. Loppuviikon joutoaika kului varsin yllättäen mekkaamiseen. Tähän kisaan puuhasin pari uutta Touring-koria, täyskaasureleen ynnä uudet nahkagripit kahvaan, renkaiden magneettitasapainottimen proton ja kofordin kannusta piti tulla uusi ts-moottori, mutta koska koneen laakerit olivat loppu omasta varastosta, niin se jäi kesken. Lisäksi korjasin Kotkan kisaan tehdyn OG-setupin ja kasasin varuilta 3 sporttikonetta ja elvytin ajettuja.

Koska alunperin ei ollut muita lähdössä, ostin bussimatkan Helsinki-Vaasa-Helsinki 20 euron hintaan. Lähtö Kiasmalta 07.20 tarkoitti lähtöä kotoa 05.50.Lentokoneessa on enemmän jalkatilaa. Olin pakannut mukaan vain autot ja kahvan sekä muutaman välttämättömyystarvikkeen, kuten fasseja ja pyöriä. Tumppi ystävällisesti lainasi muut tarvittavat romppeet, siitä iso kiitos!

Torkuin bussissa Hämeenlinnaan saakka ja loppumatkan luin Takamäki-sarjan 9. osaa ja piirtelin rengassorvin skissejä. Vaasassa oltiin etuajassa, Tumppi poimi minut kyytiin kyliltä ja pokaalikaupan sekä majoituspaikan kautta klubille.

Radan tsekkauksessa huomattiin vielä muutamia liimattavia punoksia. Pikkusporttiin minulla oli uusi (itse asiassa vähän käytetty) runko, jolla ehdin ajaa testiä noin tusina kierrosta ja tehdä yhden pienen muutoksen. Edellisyönä ei enää ollut niin virkeä olo, että olisin sovittanut koneen paikoilleen, ja se oli virhe... tähän tärveltyi hyvää treeni- ja testiaikaa, tunnetuin seurauksin. Lisää aikaa tärveltyi siihen, kun olin kytkenyt täyskaasureleen valkoisen ja valkoisen väliin... Hiukan matalaa keulaa epäilen syyksi siihen, että auto meni todella hyvin 90% radasta ja loput 10 ei. Hanskalla paikkaamiseen tarvittaisiin enemmän kuskin aineksia kuin allekirjoittaneelta löytyy. Loppu on synkkää historiaa. Hyvällä autolla oma maksimisuoritus olisi ollut 6., noin 40 kierroksen gäpillä viidenteen. No olin kuudes, gäppiä vähän enemmän.

Illan testeissä vaikutti siltä, etteivät OG- ja TS-autot ihan surkeita olne. Korjattu OG-moottori toimi odotetulla tavalla ja auto meni kivasti ympyrää, renkaatkin tuntuivat toimivan. TS-auto oli uudella korilla mainio ajettava. Normaalisti teen korin noin joka toinen vuosi, joten näillä koreilla mennee tämä ja seuraava kausi. Uusi maalaus näytti pöydällä kivalta, muttei ollut radalla yhtä hyvä. Tarttee ostaa sponsoritarroja niin saa uutta ilmettä.

ES-24 autot eivät olleet mitenkään lupaavan tuntuisia, jälleen kerran kuulosti fiksummalta ajatukselta pistää sportit laatikkoon takasin ja keskittyä liimaamaan punoksia. Kuulema kannattaa tehdä sitä, missä on edes kohtalainen?

Tumppi järjesti majoitus- ja kuljetuspalvelut minulle, ja siitä iso kiitos!

Lauantaina aamupäivällä puuhasin vielä hetken TS- auton rungon kanssa, laskin sivulevyjä hiukan takaa ja nostin edellisiltana laahannutta keulaa. Rakentelin sporttiautoja ja viimeistelin c-kannuluokkien renkaat. Renkaitten kunnolla tekeminen parantaa suoritusta olennaisesti.

OG-aika-ajossa olin 6. ja sillä parempaan erään. Auto tuntui tosi hyvältä. Kisassa olimme Kimmon kanssa tosi tasaisia ihan tietämättäni, enkä paljon hävinnyt... väitän että jos oltasis ajettu lanemasterilla, ni oisin ollu pykälän tai 2 korkeammalla. Tää lapmasterin systeemi sisältää paljon tietoa mitä mä en tarvi, eikä mitään, mitä pystys sieltä kattomaan. Miksei vaan voi olla kuskit allekkain paremmuusjärjestyksessä, paras ja vimonen kierrosaika jokaiselta? Yhdellä vilkasulla näkee mikä on tilanne, meille heikkonäköisille tarpeeksi isolla fontilla? Mikä siinä on vaikiaa toteutuksen kannalta?

TS-autoon puuhatut muutokset olivat hyvinkin onnistuneita. Treenissä meni hyvin, ja aika-ajosta parhaaseen erään. Onneksi Matti antoi 3 ulosajon verran tasoitusta, niin pääsin aloittamaan purplelta muutaman sadasosan marginaalilla.

Olin pehmustanut liipasimen nahalla, jottei tulisi rakkoa sormeen. Tämä oli virhe... teippihän antoi periksi , nahka siirtyi toiselle sivulle ja liipasinsormi tarttui teippiin kiinni. Jännä tunne, kun ajaessa liipasin seuraa sormea tiiviisti kumpaankin suuntaan.

Auto kuutenkin pelasi hyvin ja nastaa oli, melkein vanhan ajan flow-ilmiö iski päälle. Jussi oli myynyt hyvän kuskin, joka huolehti mallikkaasti urassa pysymisestä. Edelleenkään ei aavistustakaan, monesko olin tässä vaiheessa kisaa.

Koitin paikata liipasimen tahmeaa tilannetta pois vaihdetulla uranumerotarralla. Tämä oli virhe... tarra toimi minuutin verran ihan ok, jonka jälkeen siirtyi sivuun, ja tarttui liipasinsormeen oikeinkin maukkaasti kiinni... Uranvaihdolla kun auto jäi likelle, niin kerkesin uranumeron vaihdon lisäksi hangata pois tarran ja enimmät liiman jämät. Tämä oli virhe...

Nyt kun ei enää tarvinut miettiä liipasinongelmaa, niin pystyin taas keskittymään (ulos)ajamiseen, ja viimeisellä heatillä mokelsinkin itseni kahdeksanneksi. Kuudes tila olisi ollut ihan otettavissa. Lanemasterilla, ei tällä systeemillä.

Sunnuntaiaamu aukesi hurjaan päänsärkyyn. Niska ja hartiat kun on umpijumissa, niin eipä sitä muuta paljon odotakaan. Mekatessa ja ajaessa tuppaa menemään jumiin ja pitäsi jumpata enemmän.

Yllätysvieras pohjoisesta kävi näyttämässä ajamisen mallia. Eikkaa en ollut muutamaan vuoteen nähnytkään, oli mukava tavata pitkästä aikaa! Hyvin näytti olevan Eikalla edelleen hallussa ajaminen, olis saattanut allekirjottanut jäädä toiseksi jos olis kilpaa ajettu

Aamutreenit 24 sportilla vahvistivat mielikuvaa siitä, että yksi moottori varmasti riittää tänäänkin. Normaalisti ajan ison sportin OG-auton pyörillä, ne kun ovat edellisen ajon jäljiltä sopivan kokoiset ja kunnolla säikäytetyt. Nyt vaan toinen oli puhjennut, ja valikoimissa oli jäljellä JK purkkipyörää. Hapalta tasapainotin lainaan ja niistä kisapyöräkkeet.

Aika-ajo meni surkeasti, kuten minulla on isossa sportissa tapana, ja sininen ura ekassa erässä oli minun.

Heti alkuun muutama kolari, enkä saanut juonesta kiinni sittemminkään, ja jälleen loppu oli karmeaa katsottavaa. Kannattasi vaan liimata niitä punoksia... auto ei ollut täysin huono, mutta kuski sitäkin huonompi. Jäiköhän taakse 3 muuta?

Tästä vedetyt johtopäätökset ovat, että kobolttimagneettiluokkiin satsaaminen loppuu näillä näkymin tämän kauden jälkeen, kun niissä ei ole käytännössä lainkaan positiivista tuloskehitystä ollut vuoteen havaittavissa. Pikkuluokat olen muutenkin ajanut lähinnä siksi, ettei tartte nostaa niissä. Ei hirmu kummoinen tekosyy vältellä nostamista ole se. Pikkuluokkien harjoitteluun on harvoin sopivaa keliä, ja kun en toistaiseksi ole päässyt juonesta kiinni niiden kanssa, niin taidan jättää radalle tilaa muille, tulee vähemmän romua. Isossa sportissa 0.7 sekuntia kierrosajassa kärjen perässä laahaaminen yhä edelleen tarkoittaa tiukkaa taistelua onko toiseksi vai kolmanneksi viimeinen, ja se vaan ei enää ole kivaa.

Arh:n tekeillä olevia uusia katsastusvälineitä testattiin ja kehityskelposiksi havaittiin, yhteen mittaan tehtävä korjaus, jotta pyörän leveyden pääsee mittaamaan myös fassin vierestä. Näitä mittoja on onneksi vain 50, ja arvannette, kuka tekee jokaseen pienen kolon?

Tampere häämöttää paluumatkalla, Takamäki on luettu loppuun ja silmä luppasee jo sen verran, että nyt unta kuulaan.

Kiitokset järjestelyihin osallistuneille ja kanssakilpailijoille!


-eemeli-

Tule Eemeli takaisin siipikisoihin !

Siellä ei kuulemma tarvitse ollenkaan osata ajaa ! Pitää vain kaasua pohjassa ! Helppoa !

Tämmösiä raportteja lukisi mielellään vaikka useamminkin! Jännä nähdä miten erilailla tai jossain asioissa samalla tavalla muiden viikonloppu sujui omaan verrattuna.

Rata oli hyvässä kunnossa punosten liimailuja lukuunottamatta. Selkeästi radan pesulle ei ole perusteita eurosarjassa oikein missään vaiheessa. Nyt rata oli heti sunnuntai aamuna ajokunnossa eikä tarvinnut ruveta ajamaan pitoja sisään.

Omalta kohdalta kisat meni aivan hyvin. Siinä missä Touringin mustaa ajettaessa ei tullut ainuttakaan ulosajoa, niin Eurosportin finaalissa mustalla tuli enemmän ulosajoja kun koko viikonloppuna yhteensä. Pitää vissiin etsiä kuskin lisäksi autosta vikaa. Runko ainakin kulki turhan matalalla kun runko oli musta flägin takaakin...

Hep.

Kiitos Yly kutsusta, mutta...

Mä oon kuullut, että siipikisoissa pärjätäkseen pitää hallita muunkinlaisia asioita:

* valita keliin oikeat renkaat
* tietää, minkä kokosilla renkailla mitäkin uraa kannattaa ajaa
* tehdä hyviä moottoreita
* tehdä toimiva ja kestävä auto
* pitää olla todella hyvät refleksit ja todella lyhyt reaktioaika
* välttää liian lähellä ajamista jotta ilma riittää siiville
* ohittaa niin, ettei tule kolaria - joka kohdassa ei pääsekään ohitse heittämällä
* väistää mahdollisesti mutkassa parkissa kököttävää kanssakilpailijaa, pysähtymättä, osakaasulla...
* nostaa todella nopeasti autoja takaisin radalle
* heittää hyvää läppää että tunnelma pysyy korkealla
* pysyä tekniikan kehittyessä muiden mukana
* vaihtaa moottori tarvittaessa todella äkkiä
* ymmärtää kansainvälinen logistiikka (kisamatkat)
* tarttee fyrkkaa enemmän kuin mihin oma budjetti lähivuosina antaa myöten

Joskus olin nuori ja nopea, nyt kun on enää "ja", niin tuossa alkaa olla vähän liikaa haasteita minulle

Oikeasti siivillä ajaminen ei o ollenkaan niin helppoa miltä se katsomon puolelta näyttää. Yksin on helppo kiertää rataa, mutta sitten kun siellä on 7 muuta niin vaikeusastetta on ihan riittävästi. Siipiluokkien haasteet ovat osittain muuttuneet toisenlaisiksi siitä, mitä ne olivat 20 vuotta sitten, mutta helppoa se ei ole vieläkään.

-eemeli-

Hei Eemeli. Ennen kuin vaivut enempää synkkyyteen niin muista että sä oot hiton hyvä tallipäällikkö. Usko pois, mä tiedän sen

eemeli kirjoitti: Hep.

Kiitos Yly kutsusta, mutta...

Mä oon kuullut, että siipikisoissa pärjätäkseen pitää hallita muunkinlaisia asioita:

* valita keliin oikeat renkaat
* tietää, minkä kokosilla renkailla mitäkin uraa kannattaa ajaa
* tehdä hyviä moottoreita
* tehdä toimiva ja kestävä auto
* pitää olla todella hyvät refleksit ja todella lyhyt reaktioaika
* välttää liian lähellä ajamista jotta ilma riittää siiville
* ohittaa niin, ettei tule kolaria - joka kohdassa ei pääsekään ohitse heittämällä
* väistää mahdollisesti mutkassa parkissa kököttävää kanssakilpailijaa, pysähtymättä, osakaasulla...
* nostaa todella nopeasti autoja takaisin radalle
* heittää hyvää läppää että tunnelma pysyy korkealla
* pysyä tekniikan kehittyessä muiden mukana
* vaihtaa moottori tarvittaessa todella äkkiä
* ymmärtää kansainvälinen logistiikka (kisamatkat)
* tarttee fyrkkaa enemmän kuin mihin oma budjetti lähivuosina antaa myöten

Joskus olin nuori ja nopea, nyt kun on enää "ja", niin tuossa alkaa olla vähän liikaa haasteita minulle

Oikeasti siivillä ajaminen ei o ollenkaan niin helppoa miltä se katsomon puolelta näyttää. Yksin on helppo kiertää rataa, mutta sitten kun siellä on 7 muuta niin vaikeusastetta on ihan riittävästi. Siipiluokkien haasteet ovat osittain muuttuneet toisenlaisiksi siitä, mitä ne olivat 20 vuotta sitten, mutta helppoa se ei ole vieläkään.

-eemeli-

Mitä oikesti tarvitaan siipikisoissa:

-Kuuntele Ylyä
-Kuuntele Poraa
-Kuuntele JW
-Sama auto kuin Ylyllä
-Pitää silmät auki ja korvat höröllään
-Pysyä kaukana muista autoista
-Olla välitämättä ajajista, kun olet nostamssa
-Paljon chokea

Offtopic taso on noin 59876 tällä hetkellä.

Nyt kun näihin listoihin on päästy niin julkaistakoon allekirjoittaneen kirjanpitovihkoon vuosien saatossa kirjaama Mämmikouran muistilista, jonne on kertynyt merkintöjä aina silloin kun kisat ovat menneet päin persettä. Kyseessä on suora kopio hieman sensuroituna, ja listan nimekkeiden kirjoitusasu on tahallisen huono.

- Runko suoraksi
- Piuhat silleen että EI rungon alapuolella!
- Suora takapää ja pyörät
- Ehjä kori!
- Kori taakse
- Korin leikkaus suoraan
- Runko suoraksi
- Neulanreikien vahvistus
- Kierot rungot hevonv****un
- Piuhat ei saa kantaa korissa
- Osta paljon pyöriä ajoissa
- Piuhat pakettiin
- Varmista varatakapään ruuvien kiinnitys
- Pidä varalla valmis varatakapää&pyörät
- Ei (kunnia edesmenneelle Luumäen mestarille) yms. vanhoja koneita OMOssa
- Juota shuntit ennen sisäänajoa
- LAITA reunaurapyörät reunalle
- Lava (mehua) ei riitä kahteen pekkaan GT-kisoihin

Em. listan lisäksi vihkosta löytyy sivullinen pinjoninjuotto-ohjeita.

Nimekkeiden määrästä voitaneen päätellä, että siipikisoissakin voi ryssiä asiat monella eri tavalla. :grin:

eemeli kirjoitti: Miksei vaan voi olla kuskit allekkain paremmuusjärjestyksessä, paras ja vimonen kierrosaika jokaiselta? Yhdellä vilkasulla näkee mikä on tilanne, meille heikkonäköisille tarpeeksi isolla fontilla? Mikä siinä on vaikiaa toteutuksen kannalta?

Taisi olla retorinen kysymys, mutta minähän tosiaan asiaa tiedustelin Grønnemannilta:

Grønnemann kirjoitti: 2. In race mode(s) it would be better if drivers were in rank order, instead of lane color order. This could be option also if someone wants to use lane color order for some reason
I have had this request before. Personally I don’t like it, but I will have a look at it and evaluate on the pro’s and cons.

Lapmasterissa on paljon kivoja ominaisuuksia, mutta toisinaan kyllä ikävöi tuttua ja turvallista lanemasterin näkymää.

eemeli kirjoitti: Hep.

Kiitos Yly kutsusta, mutta...

Mä oon kuullut, että siipikisoissa pärjätäkseen pitää hallita muunkinlaisia asioita:

* valita keliin oikeat renkaat
* tietää, minkä kokosilla renkailla mitäkin uraa kannattaa ajaa
* tehdä hyviä moottoreita
* tehdä toimiva ja kestävä auto
* pitää olla todella hyvät refleksit ja todella lyhyt reaktioaika
* välttää liian lähellä ajamista jotta ilma riittää siiville
* ohittaa niin, ettei tule kolaria - joka kohdassa ei pääsekään ohitse heittämällä
* väistää mahdollisesti mutkassa parkissa kököttävää kanssakilpailijaa, pysähtymättä, osakaasulla...
* nostaa todella nopeasti autoja takaisin radalle
* heittää hyvää läppää että tunnelma pysyy korkealla
* pysyä tekniikan kehittyessä muiden mukana
* vaihtaa moottori tarvittaessa todella äkkiä
* ymmärtää kansainvälinen logistiikka (kisamatkat)
* tarttee fyrkkaa enemmän kuin mihin oma budjetti lähivuosina antaa myöten

Joskus olin nuori ja nopea, nyt kun on enää "ja", niin tuossa alkaa olla vähän liikaa haasteita minulle

Oikeasti siivillä ajaminen ei o ollenkaan niin helppoa miltä se katsomon puolelta näyttää. Yksin on helppo kiertää rataa, mutta sitten kun siellä on 7 muuta niin vaikeusastetta on ihan riittävästi. Siipiluokkien haasteet ovat osittain muuttuneet toisenlaisiksi siitä, mitä ne olivat 20 vuotta sitten, mutta helppoa se ei ole vieläkään.

-eemeli-

Kyllähän tuo muuten menis, mutta tuo hyvän läpän heittäminen on meikäläisillä niin huonolla mallilla, ettei oo pitkään aikaan raaskinut siipikisoihin lähteä.

Ja onhan korin tekeminenkin vissiin kohtuu haastavaa, mutta toi läpän taso on ylitsepääsemätön.

-Olli

Ja lisää jatkoa otsikonmukaiseen viestiin. Hyvinlevätyn viikonlopun&kisojen jälkeen piti vielä eilen käydä ajelemassa. Tänne nyt ei ihan Onnibussilla päässyt mutta lentokoneella kylläkin ja lentokenttä on ihan tämän paikan vieressä. Hieno ja erittäin mukava rata ajella. Ei mennyt kaasu pohjassa läpi. Tämäkään.

Päivän arvoitus: Mistä tämä hieno rata löytyy?

Liian vähän kiertänyt, että tuntisi paikkoja, mutta Tricolore viittaa Italiaan.

Milano.

www.modeldrome.it/

T.Jussi

Jussi oli nopeasti kartalla... :idea:

Tricolore oli avainsana. Siihen vielä slot racing. Ja googleen.

www.google.fi/?gfe_rd=cr&ei=TxLaVK6aKMic...ricolore+slot+racing

Eka linkki antaa vihjeen ja toka onkin jo suora.
Sama logo sivuseinillä.

T.Jussi

Kävitkö Matti siellä ajaa kisaa vai oliko siellä joku lanseeraustilaisuus?
Facebookissa ainakin vaatemallistoa näytillä.

Jos tuonne joskus tulee mentyä, niin oliko siinä jotain lentokenttähotellia lähellä ja miten liikkuminen mielestäsi hoituu parhaiten? Eli onnistuuko bussi, taxi tai vuokra-auto vai tarviiko mitään näistä?

T.Jussi