Mikä tässä harrastuksessa vetää kerholle?

:twisted: No niin, pieni galluppi teille:
Kertokaas mikä on se juttu joka saa teidät joka viikko kerholle tai/ ja hermot riekaleina rakentamaan uusia autoja....

Ja tietty harrastuksen parhaat puolet???

Hello...

Itellä on ollu jo 14 vuotta sellanen syke tähän hommaan, että sen inspiraation kanssa ei ole ollut ongelmia.
Täytynee kyllä myöntää, että joskus se vähän kysyy luonnetta lähteä pitämään sitä kerho-iltaa niille junnuille, mutta tähän asti aina ollaan ehditty. Ja kerho-ilta on saatu pidettyä.

Lajin parhaina puolina pidän:
* mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin
* keskittymiskyvyn ja kädentaitojen treenaaminen
* vauhdin tuntu ( esim. Mikään ei voita sitä fiilistä kun auto menee 1,9:ää Kouvolassa rataa ympäri ) :lol:


-Tenni-

Slottikerholle minua ei oikein saa muuta kun kisoihin kun on tuo etäisyys lähimpäänkin kerhoon vähän pitkä... Sen sijaan joka viikko matka käy kotirata- ja malliautoihin keskittyneelle kerhollemme.

Mikä sinne sitten saa? Mukavaa sosiaalista kanssakäymistä rennossa ilmapiirissä. Kiva testata omien viritysten toimivuutta kerhokisoissa. On myös kiva nähdä kavereiden uusia autoja ja virityksiä.

Harrastuksen parhaat puolet: Helppo ja halpa tapa harrastaa täysiveristä moottoriurheilua. Tapaa mukavia ihmisiä. Kaluston virpominen on erittäin mielenkiintoista ja välillä palkitsevaakin hommaa.

Ura-autoilu on vain pirun kivaa kaikissa muodoissaan. Aika vain ei tahdo riittää kaikkien harrastamieni muotojen (kotirata-, malli- ja skaala-autot) täysipainoiseen läpiviemiseen. Aina joku kärsii...

-kaitsu

san kirjoitti: Lueskelin tuossa päivänä eräänä vanhoja kirjoituksiani ja vuonna 2005 olen heittänyt ilmoille kysymyksen, jonka nyt uusin.

Siinä kyselin mikä vetää kerholle /kisoihin? Eli harrastuksen hyvät puolet, mitä harrastus / laji teille antaa? Toivoisin tähän vastauksia ihan jokaiselta joka radan reunalla seisoo kahva kädessä, riippumatta siitä millainen vekotin siellä urassa kulkee ja teille vanhemmille, jotka lapsenne/nuorenne kanssa jaksatte kiertää kisoissa ja kerhoilla.

Toivon tähän paljon vastauksia, jotta jokainen voi muistaa miksi tässä kättä väännetään.

Tuolloin kyselyyn vastasi kaksi henkilöä; JVPouttu ja Kaitsu.

JVPouttu vastasi tuolloin:

.Lajin parhaina puolina pidän:
* mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin
* keskittymiskyvyn ja kädentaitojen treenaaminen
* vauhdin tuntu ( esim. Mikään ei voita sitä fiilistä kun auto menee 1,9:ää Kouvolassa rataa ympäri )

ja Kaitsu:

Mikä sinne sitten saa? Mukavaa sosiaalista kanssakäymistä rennossa ilmapiirissä. Kiva testata omien viritysten toimivuutta kerhokisoissa. On myös kiva nähdä kavereiden uusia autoja ja virityksiä.

Harrastuksen parhaat puolet: Helppo ja halpa tapa harrastaa täysiveristä moottoriurheilua. Tapaa mukavia ihmisiä. Kaluston virpominen on erittäin mielenkiintoista ja välillä palkitsevaakin hommaa.

Ura-autoilu on vain pirun kivaa kaikissa muodoissaan. Aika vain ei tahdo riittää kaikkien harrastamieni muotojen (kotirata-, malli- ja skaala-autot) täysipainoiseen läpiviemiseen. Aina joku kärsii...


Joten kaikki muutkin muistuttakaa meitä muita lajin omasta mielestänne hyvistä puolista.

san kirjoitti: Hiljaasta on.
No, koitetaan avata tätä näin.
Se miksi mä koitan saada harrastukselle jatkumoa ja se minkä minä koen tärkeäksi ja minkä näen omassa perheessä ja noissa mukeloissa tapahtuneen hyvän on perheen yhteinen aika ja tekeminen, keskittymiskyvyn kasvu, kuuntelutaidon kehittyminen, sääntöjen kunnioittaminen, kädentaitojen kasvu, sosiaalinen kanssakäyminen eri-ikäisten mukavien ihmisten kanssa eli sosiaaliset taidot karttuu, toisten huomioon ottaminen, auttaminen,terve voitonjano, pettymysten sietokyvyn kasvu, suvaitsevaisuus, tekniikan ymmärtämisen oppiminen, rakentelu, pitkäjännitteisyys kasvaa, uudet ihmiset pitkin poikin suomea ja ulkomaita, kielitaidon kehittyminen, uusien maiden näkeminen, keskustelutaitojen karttuminen, uusien taitojen oppiminen, itsetunnon kasvu, onnistumisen ilo. Siinä noin muutama mitkä ens hätään tulee mieleen.

Näitä asioita minä pidän tärkeänä kun ajattelen lajin sellaisia puolia joita se on omalle jälkikasvulle, puolisolle ja meikäläiselle opettanut ja antanut. Näillä taidoilla pärjää jo elämässäkin pitkälle.

piethein kirjoitti: Kauhee hoputtaja tuo san...
Jos 9 etsii ja 1 tökkii näitä nappuloita, nii ei ne heti sinne cyberverkkoon kerkijä.

Tässä meidän tiimin gallupin tulokset.
Muistakaa, että on sitä savolaista pohjaa...

Arzzi:
Kerholle:
- Hyvä illanvietto
- Hauskaa
- Opettavaista
- Kivoja kavereita
- Kehittyy harrasteessa
- Aikaa iskän kanssa
- Testaaminen

Kisoihin:
- Näkee oman tasonsa
- Kilvanajo hauskaa
- Pokaalit on mukavia


Jussi:
Kerholle:
- Tuon niitä osia muille (Ei vaineskaan)
- Laatuaikaa pojan kanssa (saa olla poissa kotoo)
- Tekniikka ja omien taitojen kehittäminen
- Kerhokamut

Kisoihin:
- Kisajännitys
- Laatuaikaa (Se Rouva tulee välillä mukana)
- Kehitystason tarkastus
- Tuon niitä osia muille (Dejavu)
- Oishan se mukava joskus pärjätäkkiin
- Kanssakilpailijat
- Suap kiertee Suomee. Mualimmoo kierretään jo töetten takija.
- Tekniikka


T.Jussi

eemeli kirjoitti: Hep.

Slottiautoilun hyviä puolia on minusta hirmuinen kasa:

* mielekästä tekemistä, jossa voi kehittää omia taitojaan
* kädentaitoharjoitteita
* työkalujen oikea ja turvallinen käyttö
* silmän ja käden yhteistyön harjoitteita
* on kiva tapa oppia mekaniikka- ja sähköjuttuja
* sosiaalinen puoli: kavereita ympäri maailman =>
* parantaa motivaatiota kielten oppimiseen
* ryhmässä toimimisen taitoja (tää riipuu ohjaajista)
* hyvä kerhonohjaaja voi olla hyvin tärkeä roolimalli kerholaisille
* ongelmanratkaisutaidot kehityvät
* väitän, että myös oikeaa pelisilmä liikennettä silmällä pitäen kehittyy
* pärjäämisen ja ei ihan niin hyvin pärjaamisen tuntemusten kanssa sinuiksi
* paineensietokyky kummasti kehittyy, kun kaveri hiillostaa puolen metrin päässä takana ja ajetaan kisan voitosta...
* haasteet eivät lopu kesken (itelläkin on vielä se ankkurin teko opettelemati kunnolla jne)
* viikkorahojen suunnitelmallisen käytön opettelu (tää riippuu vanhemmista)
* parhaillaan yhteistä tekemistä koko perheen kanssa
* näkee maailmaa, enste kotimaassa ja sitten ehkä myös rajojen ulkopuolella
* oppii omatoimisuutta
* määrätyn tason saavuttamisen jälkeen ei tule positiivisia vapaa-ajanviettoon tai rahoituskohteiden etsimiseen liittyviä ongelmia, taikka ne ovat ainakin aika pieniä )
* parantaa mahdollisuuksia eräiden oppilaitosten pääsykokeissa =>
* saattaa pahimmillaan johtaa mielenkiintoiseen työhön joutumiseen


tuossa nyt aluksi...

Itellähän tilanne oli sellainen, että kieliä tuskin olisi tullut isommin opeteltua, ellei olis ollu slottiautoilun kannalta tärkeää niitä osata. Ruotsia esmes lienen oppinut enemmän slottikisoissa kuin lukiossa. Nykyinen työ on suoraa jatkumoa harrasteelle: hain kouluun jossa voi oppia rakentamaan vielä parempia autoja.

Minä olen kovasti huolissani kädentaitojen osaamistasosta. Keskimäärin peukalo siirtyy joka ikäluokalla millin keskemmälle kämmentä, jolloin lähitulevaisuudessa ollaan tilanteessa, ettei naamaakaan enää pysty pesemään käsin. Kun ei enää ole välttämätöntä osata korjata fillaria itse, eikä iskäkään ehkä osaa siinä auttaa saati korjata sitä, niin jotakin kamalaa siitä seuraa...

Sosiaalinen kanssakäyminen on vauhdilla siirtymässä verkkoon, ja nuorilla on kavereita, joiden oikeaa identiteettiäkään he eivät ehkä tiedä. Siksi minusta on tärkeää, että harrasteiden kautta junioreilla on oikeita ihmiskontakteja omasta tahdostaan. Kouluun on (toistaiseksi vielä) mentävä, mutta siella se on ihan eri juttu.


-eemeli-

krp kirjoitti: Niin tohon Sannan esittämään kysymykseen on tietty hiukka hankala enää vastata... kun on harrastanut tätä vaatimattomat 29 vuotta niin siitä on tullut tavallaan elämäntapa. Paljon siltä olen saanut, mm. oma kulta löytyi näiden piirien kautta , lisäksi tosi paljon kavereita, sekä kotimaasta että ulkomailta. Kielitaitokin on lähes yksinomaan slotin ansiota - kun perustan oppi koulussa, niin käytännön taito on syntynyt ensin lukemalla slottilehtiä ja sitten kv-kisoissa juttelemalla. Kyllä kielten opiskelun motivaatio on ihan toista kun sitä pääsee käyttämään oman harrasteen parissa. Ja oikeastaan sitä ei tarvitse juuri edes opiskella - se taito syntyy käytännössä lukemalla ja puhumalla. Kieliopin voi unohtaa.

Tekniikan kanssa pulaaminen on ehkä se mun omin juttu, on kivaa mekata autoja (joskus jopa vähän umpimielisestikin) ja sitten päästä kokeilemaan, oliko siitä mekistä mitään hyötyä... Ehkä olen vähän outo otus, mulla ei ole koskaan ollut sellaista palavaa voitontahtoa joka vie läpi harmaan kiven, enemmänkin on ollut into tehdä niin hyvä auto että sillä pärjäisi vähän heikommillakin lahjoilla (sellainen testikuski mulla on ollut nyt 29v käytössä :oops: ). Jos joskus olen jotain sitten voittanut niin se on ihan sen ansiota että osasin tehdä auton joka ei hajonnutkaan...

Mutta kisat on homman suola, se on selvä. Ei autojen teossakaan olis järkeä jos ei niitä vois kisoissa ajaa. Parhaat hetket on niitä kun touringilla ajetaan alle 1/2 kierroksen marginaalilla ja taistellaan kaveria vastaan niin että yksikin lippa voi ratkaista.

Uutena on tietty tullut tuo tiimipäällikön rooli, eli voi nauttia siitä kun Otso ajaa kisaa ja näyttää nauttivan joka hetkestä. Se on tosi palkitsevaa. Toivottavasti into kestää, niin koetaan näitä hetkiä vielä pitkään. Siksi toivoisi lajin pysyvän hengissä ja että uusia kavereita saataisiin mukaan ja niistä valtaosa myös mukana pysyisi.

---

Yksi ajatus kehittämisen osalta tuli tuossa äsken kun malliautofoorumille vuodattelin niitä näitä... tajusin että ehkä Eurosarjassa on hieman liikaa satsattu nyt lisäluokkiin. Esim. 1/32-luokkien ajaminen perjantaina syö käytännössä suurimman osan treeniajasta. Ei tämä meitä haittaa joilla ko. autot on pakissa, mutta uskon että niitä, pääasiassa nuorempia kuskeja, joilla niitä ei ole, se voi haitata. Eivät pääse treenaamaan, jos vaikka sitä kaipaisivatkin... :shock:

krp kirjoitti: Hiljenipä keskustelu... joko kaikki tuli sanottua?

Tuossa muistelin ARH Mastersia viime vuonna ja varmaan jotain samankaltaista voisi joku uskalias kerho yrittää tänäkin vuonna kevätkauden päättäjäiseksi, vai kuinka? Eli yritettäisiin kuroa umpeen gappia malli- ja skaalaharrastajien välillä kokoamalla porukka yhteen ajamaan joitain merkkiluokkia rennossa hengessä, ja miksei vaikka jotain lyhyttä enduroakin? Luokiksi sopisivat hyvin ainakin nämä uudet merkkiluokkatulokkaat Scaleauto ja JK. Molempien autojen hinnat on erittäin kohtuulliset ja molempien laittaminen kisakuntoon on melko pieni vaiva (Scaleautossa enemmän mutta Kaitsu on tehnyt hyvät ohjeet, lisäksi netistä löytyy muitakin rakennuskertomuksia). JK:n laittaminen ei vaadi paljoakaan. Lisäksi voitaisiin ajaa muitakin luokkia, vaikka sitten järjestäjän autoilla tai vaikka endurokisa, silloin autoja saataisiin varmaan viivalle riittävästi. Hyviä ratavaihtoehtoja olisivat varmaan Hyvinkää ja Vihti, mutta tietty kisajärjestäjistähän se on kiinni, riittäisikö jollakulla virtaa ja aikaa? :roll:

Eli ajettaisiin useammansorttisilla autoilla lyhyitä kisoja, tutustuttaisiin puolin ja toisin molempiin lajeihin ja koetettaisiin löytää yhteinen näkemys lajin tulevaisuudelle ja kehittämiselle.

Maailmalla on vihdoin tosiaan alkanut tulla kunnolla tuotteistettuja ja laadukkaita autosarjoja, joiden varaan voisi alkaa tosissaan rakentaa merkkiluokkia. Mekkaamis- ja ajotaidot kehittyvät siinä sitten tasolle josta on helpompi ponnistaa ajamaan vapaampia luokkia. Muistetaan että tällaiset tuotteistetut autot on helppo tapa saada uusia harrastajia vaikka messuilta tai lelukaupasta - osta auto ja aja, ajovalmiita (joskaan ei täysin kisavireessä) suoraan paketista. Molempia autosarjoja voi ajaa kaikilla 1/24-radoilla (Carrera Evo-kotiradat, puuradat, Nokwood, ym.).

Merkkiluokat on isossakin autourheilussa ihan tärkeitä, miksei mekin kokeiltaisi? Varmaan maahantuojatkin lähtisivät mukaan sponssaamaan? Merkkiluokkiin lienee maahantuojilla vahva intressi ja sitä kannattaa tukea, koska ilman kunnon maahantuontia ei lajikaan kauaa pysy hengissä (lukuun ottamatta muutamaa die-hard geezeriä )...

san kirjoitti: samanlainen surunaama on täälläkin lle.

Taiska kirjoitti: Noh kun tästä joskus kotia pääsen ja saan hetken aikaa miettiä ajatuksiani niin enköhän minäkin sinne jonkinmoisen vastauksen saa aikaiseksi. Tosin kokemusta mulla ei lajista niin paljoa ole (2vuotta).

Ja muutamia muita ajatuksia mulla on ollut lajin tulevaisuuden tiimoilta mut koitan ensin saada ne kirjoiteltua jotenkin selkeämpään muotoon ennen kun niitä rupean täällä esittämään :lol:

AIR kirjoitti: Tässä jo harrastuksen osittain lopettaneen kommentteja sitä mikä aikoinaan kiehtoi:

-Todella hyvä paikallinen kerho Joutsenossa. "Legendaarinen" nuorisotyönohjaaja veti paljon porukkaa kaikkiin kerhoihin joiden toiminnasta hän vastasi. En tarkemmin osaa selittää, mutta kerholla oli vaan hauskaa, vaikkei mitään osannutkaan aluksi. Olin aloittaessani 14-vuotias
-Tekniikan oppiminen. Aika nopeasti Tanhola huomasi, että Joutsenossa on yksi jannu joka oppii mekkaustaitoja nopeasti (ja että sen veli oppi ajamaan nopeasti).
-Jenkkivakio/G27 kisat ilman pitoa. Näistä autoista sain kipinän kokeilla varsinaisia kuninkuusluokkia (G27 ja eritoten G7) 16-17 vuotiaana (-93/94). Huomatkaa, ettei tämä ole mollaus skaaluokkia kohtaan, kun aloitin G7:n niin ES oli Suomessa vasta alkamassa ja ei ollut statukseltaan oikein mitään.
-G7:ssa oli aluksi nin huono, että oli tosi helppo kehittyä!
-Kisat, eritoten ulkomailla, ovat olleet aina kivoja. Eritoten nuorempana kun oppi aina tuntemaan uusia hemmoja sekä miten muut autonsa tekevät
-"Menestys". Tää on hipsuissa sen takia, että sitä ei tullut koskaan tarpeeksi, jotta motivaatio olisi kestänyt mulla. Toisaalta tiettyyn rajaan asti motivaatio vaan kasvoi, kun tiedosti että pystyy parantamaan sekä autoja että eritoten kisaamista. Hienoin hetki oli Pilsenin EM-skabojen G27 TQ v 98. Pahimmat pettymykset ovat olleet G7 EM- ja MM-finaalit jotka menivät päin p....... En tämän kirjoittaessani tarkoita, että jengin tulisi lopettaa mikäli ei saavuta samaa tasoa minkä itse aikoinaan saavutin, vaan sitä että jokainen päättää itse mitä harrastukselta haluaa. Mulle ei riittänyt se, että roikkuu mukana kisakuskina jos kisat eivät mene toivotusti.

Antti

OPK kirjoitti: Täällä samat fiilikset kuin Antilla ja Kimmolla. Slotista on tullut itselle elämäntapa, ja etenkin kv-kisat houkuttelevat hyvillä kisoilla ja fiiliksillä. Kisoissa "pärjääminen" tuo motivaatiota, en usko että olisin yhtä aktiivinen kisoissa kävijä, jos vuoden 2009-2010 kisat eivät olisi menneet, niin kuin ne menivät. Itselle mm- , ja kv-kisoissa pärjääminen on ollut aivan huikea juttu. Varsinkin kun kaikki pärjääminen tapahtui itserakentamalla kalustolla.
Mekkaaminen on tämän lajin suola, ja ilman sitä tuskin olisin mukana. Juuri tämän takia meillä on niitä avoimia luokkia...

Mielestäni kerhoilla ja kisoissa on tärkeintä hyvä fiilis ja yhteishenki. Se, että kerhoiltoihin ja kisoihin saadaan luotua avoin ja rento henki, auttaa varmasti uusien harrastajien saamisessa.

Taiska kirjoitti: Periaatteessa minähän oon eräänlainen paluumuuttaja lajin pariin.
Tulihan sitä nuorempana ajeltua muutama vuos. Ehkä jotain 93 - 98.
Ja sitten sattuneesta syystä löin hanskat tiskiin ja päätin et nyt riittää. Pinna paloi
sen verran mukavasti.

Empä mä nuorempana lajista mitään tajunnut kunhan ajelin. Ihan niinkuin tänäkin päivänä.
En mä noista autoista mitään ymmärrä mut onhan niillä kiva ajaa.
Pari vuotta sitten päätin pistäytyä kerholla katselemassa että millaista menoa se
nykyään on. Löytyihän kerholta tutut kaverit ja sama tuttu hyvä rata. Mutta muuten
ensi vaikutelma oli lähinnä "lohduton". Rata on hyvä ja tilat on kohtuulliset.
Mutta missä on kaikki harrastajat? Siinä hetki ihmeteltyäni tuli sitten vähän sitä
ajamistakin kokeiltua. Ja olihan se tunne ihan mieletön. Pieni auto joka kiitää
uskomatonta vauhtia rataa pitin, ja täysin hallinnassa. Ei sitä tunnetta voinnu sanoin
kuvailla mikä se oli. Tai ehkä teistä moni sen tietää ketkä lajin parissa puuhailee.
Siintähän se kipinä sitten syttyi ajamiseen. Ei musta ole tosissaan kilpaa ajamaan
jätetään se homma ammattilaisille. Mutta kunhan nyt saan olla menossa mukana.
Ainahan se on parempi mitä enemmän harrastajia on. Mekkaamisesta en tajua juuri mitään.
Ja se ei liiaksi kiinnostakkaan. Jos auto liikkuu ja se on sääntöjen mukainen niin
sillä kisataan. Ja mistä halvimmat varaosat saan niin niillä mennään. Ehkä siksi mä
liputankin niiden JK valmisautojen puolesta.

Noh se ajamisen tunne oli niin mahtava että lupailin jo itselleni että jos
vain jotenkin voin harrastustoimintaa piristää, kehittää ja viedä eteenpäin.
Niin todellakin teen kaikkeni. Ekoissa aluekisoissa kotkan kerholla tajusin
että laji on täynnä todella mukavia ihmisiä ja kisoissa tunnelma on mitä mahtavin.
Eli tähän väliin kiitos teille kaikille ketkä olette mukana olleet ja tulette olemaan.
Olette antaneet hyvän syyn jatkaa lajin parissa.

Eli kyllä se päälimmäinen syy harrastuksen jatkumiseen on mukavat ihmiset ja
lämmin ilmapiiri. Aina kun vain on aikaa ja mahdollisuus niin on kiva karata
kotoa ja vähän irtautua arjesta ja mennä kerholle ajelemaan.

Muiden harrastusten kautta olen huomannut että tykkään kehitellä ja järjestellä
erilaisia tapahtumia. Ja autokisat on yksi mahdollisuus toteuttaa itseään.
Aina on kiva koittaa keksiä jotain uutta ja erilaista kisoihin. Ehkäkin pieniä
asioita mutta aina jotain. Kuten makkaran myynti tai ilmaiset energia juomat.
Seuraavaan kotkan eurosarjan kisaan voidaan mahdollisesti järjestää ilmainen
majoitus paikallisessa leirikeskuskessa noin 10 kilsan päässä kisapaikasta
jos sellaiselle vain on tarvetta ja kysyntäää? Ja tosiaan yksi idea on lajia
ajatellen jonka kirjoittelen jossain kohtaa johonkin toiseen foorumin osioon.
Ja onhan mulla muutama idea omalle kerhollekkin vietävänä jos vain saan kaverit
innostumaan asiasta niin uskoisin että kyllä lajilla on vielä valoisa tulevaisuus.



hmm...
Joskus tosiaan mietityttänny että jos sitä ikävää välikohtausta ei olis
sattunut silloin 14 vuotta sitten niin mikä olisi oma suhtautumiseni lajiin nykyään.
Kaverit on sanonnu että eikö olis jo aika unohtaa menneet ja antaa asian olla
ja niin mä olen koittanut asaiaan suhtautuakin. Mutta kun kaikkia asioita ei vain
unohda :roll:

Taiska kirjoitti: Ehkä meni vähän ohi aiheen mut tulipahan vuodatettua :oops:

Omalta osaltani, kyllä se kipinä tuolloin iski :
www.finslot.net/index.php?option ... &Itemid=71

Joka viikko kaveri katosi sanan varsinaisessa merkityksessä hiekkalaatikolta joka keskiviikko neljän jälkeen. Sitten kerran "erehdyin" kysymään minne sä aina lähet ja sitten äiteeltä lupa, sillä tiellä ollaan..

Motivaation lähteinä, aikas paljon samoja asioota kuin yllä on kerrottunakin...

Vastuun ko. asioista sai ottaa sitten jo siinä 14-15v.. srk:n kerhonohjaaja kurssit käytyä. Ratoja tehtiin vuoroin Huutoniemelle ja vuoroin Palosaarelle. Kunnes jossain vaiheessa sitten siirryttiin puurata hommiin ja niitäkin on sitten tullut tehtyä molempiin paikkoihin, kahteen otteeseen, jälkimmäiseen melkeinpä kolmeen otteeseen..

Jostain syystä sitten se asioorenkin hoito ja yhteisten juttujen hoito on aina kiinnostanut ja kun eräs maahantuoja 80-luvulla halusi tosissaan kehittää "vakioautosarjoja", niin siinä samalla sitten työstin pohjia ja malleja yms.. Silloin oltiin aikaamme edellä (pa:ssa omalla tavalla). Yhtenäistettiin samaan "sarjaan" kuuluvat kisat! Nykyään nimeä kantava "Eurosarja säännöstö" sai silloin alkunsa.. jatko onkin sitten oma stoorinsa, eikä enää kuulu "harrastuksen kerho" topicciin

Hertsikkaa en vielä alkaa "purkamaan" proosaksi, myöhemmin sitten, myöhemmin

Tässä kun pari asiaa selviää lähiviikkoina, niin voipi olla että jotain on työn alla...