Jotakin uutta: Kuulalaakeroitu hiilikuitu Audi

Tervehdys!

Foorumilla on ollut hieman hiljaista viimeaikoina. Tein tuossa huvin vuoksi AudiTT:n komposiittimateriaaleista. Ihmettelenkin minkä vuoksi en ole autoratamaailmassa törmännyt näihin materiaaleihin. Katso:

[url:1yndmtos] koti.mbnet.fi/scalenet/ [/url]

.... ja kommentoi.

T: Julius

:shock: :shock: ....ööö...... :shock: :shock: ....olen sanaton.....hieno .

Nostetaanpa tätä ketjua, joko hiilikuitu on löytänyt tiensä ura-autoiluun? Palasin rakkaan harrastuksen pariin 12 vuoden tauon jälkeen ja olen taas ihan pihalla kaikesta. Itse olen viimeaikoina tehnyt hieman kuituhommia ihan omaksi iloksi, korjaillut kiekkomailoja, fillarin runkoja ja tehnyt joitain simppeleitä esineitä. Tuli tuossa noita ura-autoja käpistellessä mieleen että voisiko nämä kaksi harrastusta yhdistää...

Harmi etten päässyt katsomaan noita lordin kuvia... jostain syystä linkki ei aukea.

Kyllä hiilikuitua käytetään ura-autoissa, tosin enemmän taitaa olla malliautoluokkien vehkeissä kuin kotiratapuolella. Osin hiilikuidun käyttöä rajaa säännöt, osin käytännön seikat.

Malliautoissa hiilikuitua käytetään varsinkin koreissa keveyden vuoksi. Iskunkestävyys tosin yleensä edellyttää myös jonkin toisen kuitutyypin käyttöä sen rinnalla. Mutta siis malliautojen LMP- ja GT-luokissa kuitukori on lähes standardi. Myös etuakseli on yleensä hiilikuitua, silloin kun säännöt sen sallii. Myös joitakin rungon osia tehdään hiilikuitulevystä - yleisesti tästä ei ole paljoa hyötyä kun minimipainoraja on sen verran korkea. Tosin omassa LMP-rungossani pohjalevyn etuosa on hiilikuitua ja takaosa messinkiä (painonjakauman vuoksi), eli jotain harvoja sovelluksia siis löytyy. Onpa Kaitsu tehnyt yhden malliautorungonkin lähes kokonaan hiilikuidusta, tarkoitus taisi olla tehdä kokeiluauto (cross-over) missä voisi yhdistää skaalaluokkien nopeuden malliautojen esikuvanmukaisuuteen. Ilmeisesti on ollut ihan toimiva peli... Suomessa tietääkseni vain Arsca tekee kuitukoreja, loput tilaillaan ulkomailta.

Siipiautoissa (G7 ym.) tuossa 10 vuotta sitten tsekit kokeilivat hiilikuiturunkoja. Kyllä ne näytti ihan hyviltä, mutta koska hiilikuitua ei voi juottaa ja siipiautoissa moottorin juottaminen (kiinnipysymisen ja jäähdytyksen vuoksi) on käytännössä pakko, tuli noihin sinällään kevyisiin runkoihin paljon ylimääräisiä pieniä kiinnitysosia, joten rungosta taisi lopulta tulla raskaampi kuin perinteinen niklattu alumiinirunko. Tietty myös iskunkestävyysvaatimukset ("satasta suoraan seinään") pakotti varmaan tekemään joitain kompromisseja. Ne rungot katosivat yhden kisakauden jälkeen. Varhaisimmat kokeilut hiilikuiturungolla G7:sta muistan 80- ja 90-lukujen taitteesta, kun yksi saksalainen sellaisen teki ja sillä EM-kisoissa ajeli. Kyllä se oli ihan ajokelpoinen mutta ei mitenkään kuninkaantekijä.

krp kirjoitti: Harmi etten päässyt katsomaan noita lordin kuvia... jostain syystä linkki ei aukea.

MB on tuon jälkeen vaihtanut omistajaa kai pari kertaa, ei ihme ettei toimi.
" MBinternetMikrobittisähköposti
MBinternetin webmail ja kotisivut – Usein kysytyt kysymykset
MBinternetin sähköposti- ja kotisivupalvelut reistailevat välillä. Parannusta on kuitenkin tulossa! "

Hiilikuitu-Audille löytyi uusi omistaja Keimolan swäpissä 2015 joulu. Uusi omistaja laittakoot sen kuntoon ja postittakoot kuvia tänne.

T: julius

Taitaapi olla reilu 10 vuotta kun hiilikuitukilkkeiden kanssa malliautoilussa on tullut pelattua. Ensin ne tulivat korvaamaan alustoissa käytetyt levymäiset alumiini- ja teräsosat keveys- ja kestävyyssyistä. Myös työstettävyys oli iso plussa; hiilikuituisten osien teko oli ja on erittäin helppoa omilla käsityökaluilla. Etuakseleina hiikuitutankoa on myös käytetty iätajat.

Kun laminaatiotekniikat tulivat malliautoiluun (korien valmistus), niin hiilikuitu oli lasikuidun ja aramidin (kevlar) ohella selviö vahvikemateriaaliksi. Sittemmin homma on myös kehittynyt; ilmeisesti espanjalainen Cursa Models on ensimmäinen valmistaja, joka on tuonut markkinoille alipainesäkityksellä valmistettuja kuitukoppia.

Kimmo tuossa mainitsi hiilikuitualustaisen autoni. Homma eteni jotenkin silleen tuossa kolmisen vuotta sitten, että Niemelän Arska leikkasi hiilikuitulevystä ääritarkan kopion DoSlotin GT/C malliautoalustan messinkisestä pohjalevystä. En tiedä testasiko Arska itse tätä alustaa ja jos, niin kuinka paljon. Mä puolestani olin valmistanut DoSlot GT/C malliautoalustaan pohjautuvan G12-luokan "skaalauton" (JK Hawk 7 koneella ja JK:n paksulla protokorilla). Vehje oli kiva ajaa, mutta tolkuttoman ylipainoinen skaalapeleihin verrattuna.

Sitten nämä kaksi projektia yhdistettiin. Arska lainasi mulle hiilkuitupohjalevynsä ja mä pulttasin siihen G12-projektin kalut kiinni. Ensi testeistä tulokset olivat lupaavia. 'Carbon-special' oli erinomaisen hyvä ajaa ja välittömästi nopeampi kuin vastaavalla mosalla ja korilla varustettu JK:n teräsrunkoinen RTR skaala-auto. Suurin ongelma oli malliauton sidewinder moottorin sijoitus; se ei mahdollista skaalakäyttöön soveliaiden välitysten käyttöä. Jouduin vetämään törkeän ylipitkillä välläreillä.

Sitten tapahtui se, mikä usein näissä projekteissa tapahtuu. Eli homma hautautui muiden projektien alle. Skaalahommien virpomiseen ei oikein riittänyt puhti, eikä G12 luokassa olisi ollut edes mitään saumaan Hawk 7 koneella. Auto meni paloiksi ja pohjalevy palautui Arskalle.

Homma ei kuitenkaan täysin hautautunut, vaan jossain vaiheessa tilasin omaa designia olevan hiilkuitupohjalevyn DoSlotilta. Suurin muutos GT/C:hen oli anglewinder-kostruktio. Tämä mahdollistaa asiallisten välitysten käytön jatkossa.

Projektin reinkarnaatio tapahtui loppuvuodesta 2014. Tuolloin järjestin Tampere-Areenan ura-autoradalla (R.I.P.) ideoimani G2457-kilpailun, jossa G7 oli maailman vapain (ja periaatteessa nopein) malliautoluokka. Viritin hiilikuiturunkoni nyt malliautokäyttöön ja istutin sen päälle 60-lukuisen Lancerin Ferrari 350P CanAm -korin. Vehkeen testaaminen jäi olemattomaksi, ja kisassakin oli jotain sählinkiä. Onnistuin kuitenkin kellottamaan sillä päivän nopeimman kierrosajan (7,922 s). Tuon ajan alle ei päästy edes helmikuun GT/P-sarjan osakilpailussa moderneilla prototyypeillä. Tämä kertonee jotain hiilikuiturungon potentiaalista.

Tässä pari kuvaa laitteesta:



Joulukuun 2014 jälkeen auto on lojunut tallissa käyttämättä. G2457-konsepti lienee hyytynyt Suomen malliautoskenessä. Väliin olen miettinyt rungon modaamista takaisin skaalakäyttöön. Se vaatisi lähinnä teräksisen tai messinkisen moottoripukin valmistamisen jotta aidon G12-mosan saisi juotettua kiinni tukevasti. Kofordin tehdaskasattu G12-mosakin tuli ostettua helmikuussa. Täytyisi vaan löytää rakentelumotivaatio

-kaitsu

lordjw kirjoitti: Hiilikuitu-Audille löytyi uusi omistaja Keimolan swäpissä 2015 joulu. Uusi omistaja laittakoot sen kuntoon ja postittakoot kuvia tänne.

T: julius

Mä ostin tuon ja tarkoitus olis tehdä sillein että on messinki alusta ja hiilikuitu alusta ja vertailla niitä.
Mutta koriksi ehkä laitan flyn Bmw 320 jotta saa normaalin alustan myös. Alustaa jouduin vähän purkamaan että saa kardaanin joten kuvista ei liene hyötyä hirveesti. Mutta voin laittaa kuvia sitten kun on valmis. Mutta valmistumiseen voi hetki mennä koska pitäis saada joku jigi että voi taka-akselin suunnata.

Hep.

Olen tehnyt muutaman hiilikuiturungon. Eka oli perimeter-tyyppinen levystä leikattu siipirunko, jossa oli metallinen moottorituki, metalliset neulaputkien kiinnityksen neliöputket ja metallipillowit. Oli kasassa epoksilla ja kevlar-langalla. Oliskohan ollunna vuosi -91 tms. Ajelin tuolla Mäntyharjun radalla G27 moottorilla ja siipikorilla. Ei ollut paljonkaan huonompi ku teräsrungot. mutta "vähän" rumempi.

Noita aikoja ajettiin vakiosporttia (VS-24) ja siihen luokkaan tein 2 hiilikuiturunkoa, joista eka oli hieman ansimmäisten ES-24 runkojen näkönen. Se toimi aika huonosti muistaakseni. Toisen rungon muokkasin tuosta ekasta siipirungosta ja siitä tuli ilmeisesti kevein koskaan tehty VS-24 auto: koko auto katsastuskunnossa painoi 40,2g. 2 keraamista magneettia, liukulaakerit, G 15 ankkuri. Kannuna oli Kofordin G27 kannu, magneettien veistämiseen meni aika hyvä tovi. Ajoin keksinnöllä yhden kisan Luumäellä. Deadmaniin jarrutus piti aloittaa ennen dosaria mutta en silti ollu kisan viimenen kaarrepito vs teho oli aika mahtavasti kohillaan, autolla oli aika vaikeaa ajaa ulos (koska se oli ihan toivottoman hidas; ajoinkohan ehkä 3 kertaa ulos koko kisassa ja olin toiseksi vimonen muistaakseni)

Vuonna 2000 teetin muotin johon kaveri laminoi käsin siipirungon aihion, jota on myös kokeiltu radalla, mutta se oli aika veltto peli eikä mitenkään kehumaan päässyt sitä kyllä.

Näistä ei taida olla tallella enää mitään, erään tapaturman sattuessa monenmoista pääsi tavaroiden lopulliselle eläkkeelle.

-eemeli-

Aikoinaan sahasin/porasin 1/12 sähköRC rungon hiilikuidusta liki 25 vuotta sitten. On tosi makeen näköinen mutta toiminta oli eri juttu. Ei senaikaisten kuitujen jäykkyydet oikein toimineet.