30 vuoden projekti valmis

Joskus hommat saattavat hieman venähtää. Tässä malliesimerkki. Aiemmin foorumissa tuli esiteltyä vanhoja romujaan täällä: www.finslot.net/forum/viewtopic.php?t=2796

Tuo 1/32 Cox on ollut "työn alla" about 30 vuotta. Sain sen joskus 70-/80-luvun taitteessa, mutta silloin ei ollut mosaa ja koria siihen. Joskus 90-luvulla tarttu matkaan pari Mabuchi FT-13UO -mosaa, jotka sopivat tuohon runkoon suoraan.

Moottori on alkuperäisessä paketissaan, jossa on suoritusarvot:
- Pyörimisnopeus 32000 rpm
- Käynnistysmomentti 50 gcm
- Jännite 12 V
- Paino 23 g

Viime vuonna sain jenkeistä tilattua repro-version Lancerin 1/32 Ferrari 330 P4 -kopasta.

Jossain vaiheessa onnistuin hukkaamaan alkuperäisen etuakselin. Sen sain lopulta ebayn kautta viime viikolla.

Viime viikolla maalasin läjän lexan-koppia. Joukossa lopultakin myös tuo em. Ferrari.



Riihimäen aluesarjan kisan jäljiltä oli tänä aamuna vähän "cox-fiilis" ja päätin toteuttaa päätökseen sen, minkä aloitin joskus 1980.

Aloitin kovia kokeneen rungon oikomisella. Täysin suoraa siitä ei saa enää mitenkään, mutta paremman kuitenkin.

Alkuperäinen ohjuri on myös hävinnyt jonnekin. Onneksi mulle on vuosien saatossa kertynyt kaikkea vanhaa roinaa, josta on usein apua näissä projekteissa. Niin tälläkin kertaa. Coxin ohjureita löytyi jokunen. Ei täsmälleen alkuperäisen kaltaista, mutta sovelias kuitenkin.

Alkuperäiset takarenkaat ovat yllättävän hyvässä hapessa. Poistin ne kuitenkin vanteilta ja liimasin uudestaan. Sen jälkeen sorvasin heitot pois.

Toinen korineula täytyi tehdä ohuesta pianolangasta katkenneen tilalle.

Korin istutus runkoon ja valmista tuli. Kuvista näkyy, että korin ja rungon akseliväli ovat erilaiset. Lähteiden mukaan Cox kuitenkin käytti 1/32 Daytona-sarjassaan juuri tätä alustaa ja Lancerin koria.









Huomenna poikkean Nokwoodissa kokeilemassa kuinka vehje toimii. Pitäis varmaan poiketa myös Kaukajärvellä. Radalla, jossa tuon olisi pitänyt debytoida kolmekymmentä vuotta sitten.

Pääsiäisen vintage-meetin lexan-koristen lähtöön tulen tällä osallistumaan.

-kaitsu

Nokwoodiin testaamaan vanhuksen toiminta. Jotta sain referenssiä otin mukaan muutaman muunkin auton:

Scalextric C.16 Ferrari 330 P4 - hyviä tuloksia historic-kisoissa saavuttanut peli. Takarenkaita (Ortmann) lukuunottamatta 60-luvun tekniikkaa.

Parma Womp Womp Camaro - Kaukajärvellä 70-/80-luvun taitteessa kisaamani yksilö. Pari vuotta sitten vehjettä "viritettiin" uusilla takarenkailla ja lyhyemmillä välityksillä.

Tuunattu (FT26D-mosa, kuulalaakeroitu taka-akseli) Parma Womp Womp Firebird - Kaukajärven vapaan luokan kilpuri. Renkaiden sorvausta lukuunottamatta täysin samassa kuosissa kuin keväällä 1980.

Sitten tahkoamaan sinistä uraa.

Scalextricin Ferrari on hyvä vetää. Hieman kaatumistaipumusta on, joten pitää olla tarkkana. Moottorissa (niklatulla kannulla oleva Johnson 222) on potkua hyvin ja vehje laukkaa pääsuoraa vihaisesti. Paras kierrosaika 10,302 s.

Wompit vaativat ajoa ja milkki/tärpättikäsittelyä, jotta pito löytyy. Vakio womppi on aikas nopea peli. Hieman kulmikas ajaa, mutta kun pito on kohdillaan niin taululla lukemat 9,224 s.

Vapaan luokan womppi ei ole oikein kuosissa. Väljät taka-akselin laakerit saavat aikaan melkoista pomputusta. Myös kaudella 79-80 valitsemani välitykset ovat tolkuttaman pitkät. Vanhassa FT26D-myllyssä on kyllä potkua melkoisesti, mutta pitkät välitykset vievät jarrut totaalisesti. Tilanteita piisaa pääsuoran päässä. Paras aika 9,754 s. Laite oli kuitenkin voittajapeli Kaukajärvellä 30 vuotta sitten. Yleensä sillä pesi vakio Wompit.

Sitten illan kohokohta. Ensimmäiset kierrokset 1/32 Coxilla. Heti paljastuu vakion FT13UO-moottorin hitaus. Mosa on edellisten jälkeen melkoisen voimattoman tuntuinen. Valitsemani välitys [25/8] tuntuu varsin pitkältä. Toisaalta kuitenkin tuntuu, että lyhyemmällä välityksellä suoranopeus jäisi heikoksi.

Auton ajettavuus on puolestaan loistava. Aivan eri tasolla kuin Wompit. Jo muutaman kierroksen jälkeen Scalextricin aika on alitettu. Erittäin kapeat alkuperäiset renkaat purevat rataan tosi hyvin. Milkki/tärpättikäsittely näissäkin. Oikeassa takarenkaassa on kuitenkin voimakasta sivuheittoa, joka tuntuu vasureissa selkeästi; perä karkaa välillä.

Vaikka auto on erittäin kevyt (68 g) se istuu radassa tosi hyvin.

Parhaaksi kierrosajaksi sain 9,711 s.

Kokonaisuutena Coxin ajettavuus ja kierrosajat tehottomalla moottorilla tekivät vaikutuksen. Takarenkaiden sorvausta lukuunottamatta autossa ei ole oikeastaan mitään, mitä en olisi osannut tehdä jo -79. Mitä todennäköisimmin kyseessä olisi ollut potentiaalinen voittajapeli kerhon Vapaaseen luokkaan :idea: Onko se aikakone jo keksitty?

Täytyy jossain vaiheessa tehdä tuohon uudet takarenkaat. Tekisi myös mieli hankkia autoon Coxin alkuperäinen mosa. Ehkä siinä olisi potkua vähän paremmin.

Scalextricin ja Coxin/Lancerin näkemys samasta aiheesta:


Tilannekuva, joka voisi olla vuodelta 1980. Sisäkaarteessa vakio Womppi Camaron kopalla. Rinnalla Cox Ferrari ja ulkona tuuppaa Vapaan luokan Firebird.