Kotiradalta kisoihin...mutta miten?

Olen monesti miettinyt (yöuniani menettämättä), että missä menee se limit, jonka yli kotiratakuskin pitää päästä tullakseen Fincupiin? Näyttävästi kotioloissa toimiva harrastus/harrastaja saattaa jopa herättää ihastusta kilpailuiden vakiokasvoissa, joilla taas ei ole vastaavaa kotirataa! Näistä radoista on nähty kuvia kotoisalla forumillammekin.


Tässä omaa Classic Scalextric -kotirataa ennen Fincupiin liittymistä, 2 uraa, ei ajanotoa! Nykyään omaa rataa ei ole...

Eihän Fincup ole mikään ura-autoilijan Mekka, taivas jonne vain on päästävä. Silti jokainen sarjaa ajava tietää, että vasta sinne osallistuttuaan hoksaa, ettei siirtymä kotiradalta kilpauralle ole kovinkaan iso. Osaava kotiratakuski osaa isommallakin hiekkalaatikolla, jos on saanut ajopelin vain soimaan omaan säveleen.



Fincupiin tähdätessä on toki selvää, ettei sinne voi osallistua aina sillä autolla millä haluaa, mutta kaikkia on vaikea miellyttää. Vuosien mittaan jo useammat kisat ajaneena olen mieltä, että nykysäännöin ja rajoituksin Fincup on erityisen hyvin toimiva sarja!

Viime vuosina on mietitty paljon sitä, miten kehittää Fincupiin sopivan houkuttava sisäänheittoluokka rookieille. Koska kuitenkin joitakin teknisiä parannuksia olisi autoihin sallittava, on "pykäläviidakko" yksinkertaisimmillaankin riittävä "pelote" jotta pysytään kisaympyröistä poissa. Säännöissä kun ei lue, että ne ovat tarkoitettu kaikkien parhaaksi! Oma mielipide onkin, että säännöt ovat (tälläkin erää) sääntöjä ja luokissa löytyy. Ne OVAT sellaisenaan tarpeeksi kiinnostavia ja ylläpitävät sarjaa. Fincupin mainiosta avauksesta ovat tälläkin forumilla tietoisia useat eri tahot kotiratojensa ääressä.



Sen sijaan, että lähdettäisiin radikaalisti uudistamaan itse sarjaa tai luomaan sinne konkreettista "box stock" -luokkaa uusien harrastajien mukaan saamiseksi, uskon oikeastaan enemmän siihen, että jokaisen meidän lähipiirissä vaikuttavan ura-autokuskin houkuttaminen Fincupiin sellaisena kuin se nyt on, olisi helpompi polku. Tällöin liikuttaisiin jo valmiiksi hedelmällisellä maaperällä. Ura-autoilu kotiratamuodossakin ON mariginaaliharraste. Sen sijaan, että laatisimme sääntöjä ja luokkia mahdollisimman yksinkertaisiksi ( -> lue: tulkinnanvaraisiksi) näkisinkin sarjasta annettavan positiivisen kuvan ja kilpasarjaan osallistumiseen rohkaisemisen olevan tärkeämmässä asemassa. Uskoakseni juuri tämän vuoksi Fincup on yhä olemassa? Ainakin Turussa, ensi vuoden ensimmäisessä Fincupissa, tullaan näkemään uusia kasvoja. Siihen ainakin uskon ja toivon!

Itsekkin sain kaverini mukaan houkuteltua ja lupasi tulla huomenna ajelemaan .

Itse sanoisin kaikille kotisudittelijoille, että rohkeasti vain mukaan! Vain harjoittelu tekee mestarin. Ja ajamalla mahdollisimman paljon kilpaa oppii parhaiten. Fin Cup kisoissa saa myös paljon tietoa autojen tekniikasta, virittämisestä yms. kun vain uskaltaa kysyä.

Kaiman kanssa olen hieman eri mieltä teknisten sääntöjen ja sarjan kiinnostavuuden kombinaatiosta. Meillä OLI vuosikaudet varsin toimiva box stanu luokka: GP2. Säännöt olivat lyhyet ja simppelit. Autot hyvin vakiota, nopeita ja ajettavia. Hieman vapautuksia etupäähän (esim. eturenkaiden sorvaamisen salliminen) luokasta olisi tullut vieläkin parempi. Jos formulat eivät kiinnosta, niin samoilla säännöillä voisi ajaa periaatteessa ihan mitä tahansa muutakin (magneetti)luokkaa...

Nythän tilanne on se, että meillä on tekniseltä sisällöltään identtiset Rally ja GT, sekä uusi touring. Kaikki runsaan virittämisen mahdollistavia luokkia. Touringia pidän noista rakentamisen suhteen vaativimpana.

Mun nähdäkseni Fin Cup-tyyppisen kisailun suurin ongelma aloittelijan näkökulmasta on runsauden pula. Auto-, moottori-, viripalikka vaihtoehtoja on niin paljon saatavilla, että eri radoilla toimivan kombinaation rakentaminen vaatii melkoisesti tietotaitoa. Itse autojen rakentaminen on kohtuullisen helppoa (päinvastoin kuin malliauto- tai slottipuolella). Varsinkin jos lähtökohdasksi valitsee jonkun hyväksi havaitun mallin. Tämän vuoksi olisi erittäin hyvä, jos Fin Cup tuloksissa julkaistaisiin automallit takavuosien tyyliin.

Sääntörajauksin näitä teknisiä variaatioita voisi vähäntää ja kenties sillä tehdä aloittamiskynnysdtä matalammaksi.

Touring-luokka oli tavallaan askel tähän suuntaan. Mutta etukäteen oli kyllä arvattavissa, että esim. heikkotehoisella moottorilla varustettujen autojen välityssuhde muodostuu erittäin kriittiseksi tekijäksi. Tarkoittaa käytännössä sitä, että suorituskyvyn optimoimiseksi pitäisi kerätä runsaasti dataa eri radoilta parhaan välityksen löytämiseksi. Tähän aloittelijalla tuskin on mahdollisuutta.

-kaitsu

Suurin ongelma aloittelijan näkökulmasta on runsauden pula. Auto-, moottori-, viripalikka vaihtoehtoja on niin paljon saatavilla.

Samaa mieltä. Ei hyvästä valikoimasta ole koskaan haittaa, mutta jos ei oikeasti tiedä vielä mitä tarvitsee, niin valikoiman edessä lähes mykistyy! Ensiaskeleita virittämisen saloihin opiskeleva kuski saa pähkäillä jo pelkästään eri moottoristandardien kanssa vaikkei niitäkään montaa ole.