Airfix ja MRRC 1:32 auto- ja moottorityypeistä

AIRFIX

1. Airfix Motor Racing

Airfix aloitti rata-autotoiminnan vuonna 1962 nimellä "Airfix Motor Racing". Autojen voimanlähdettä myytiin simppelillä nimellä "12 volt D.C. electric motor". Harrastajat ovat kutsuneet sitä nimellä "Cube". Se on pieni ja lyhyt, avomallinen moottori jossa magneetit ovat molemmin puolin ankkuria ja kommutaattori on litteä kiekko ankkurin päässä. Sylinterinmalliset hiiliharjat painuvat kommutaattoriin moottorin päästä.

Moottori ei ollut aikalaiskilpailijoihinsa verrattuna kovin nopea, ja yksilöissä kerrotaan olevan suuria eroja. Jotkut ovat syntyjään laiskoja. Autonkorissa oli erillinen ylä- ja alaosa jotka liitettiin ruuveilla. Taka-akselin holkit olivat pienet kolmiot, jotka korin puoliskot puristavat paikalleen. Etupyörät kääntyivät. Alaosassa lepäävästä moottorista lähti pitkät punokset auton etuosaan. Edessä oli ohjuri, jonka kaksi suoraa tappia tuli ulos kahdesta reiästä. Toinen reikä oli akseli, toinen kaareva rako jossa ohjuri pääsi liikkumaan. Tätä ensimmäistä ohjuria kutsutaan nimellä "Twin peg"

Pieni moottori mahdollisti syvän, verrattain realistisen näköisen ohjaamon jossa oli kuskia lähes jalkoihin asti. Ensimmäisinä automalleina oli tarjolla Formuloita, Cooper (T53), Ferrari (156 "sharknose"), Lotus (muistuttaa lähinnä mallia 24) ja Porsche (804). 1964 tarjottiin uutuutena 1930-lukulaiset Auto Union (1936 malli C) ja Mercedes (1937 malli W125). Tämä on siis eri malli kuin MRRC:n W154.

Airfix myi joitain koottavia pienoismallejaan motorisoituina rata-autorakennussarjoina. Kesällä 1964 oli tarjolla ainakin Mini Cooper. Joskus näihin aikoihin julkaistiin myös avomallinen irtokatolla varustettu Jaguar E, Sunbeam Rapier ja Ford Zodiac. Alkuvuodesta 1965 tuli MG 1100, sitten Vauxhall Viva ja Lotus Cortina. 1964-1965 saatiin 1950-luvun Formulat Vanwall ja Maserati 250F. Näistä ainakin osaa (Mini, Cortina, Viva) on myyty myös valmiina autoina.

1965 alusta autot saivat kromipinnan pyöriin ja detaljeihin. Jossain vaiheessa 1966-1968 rungon rakennetta uusittiin: taka-akselin läpimeno oli erilainen. Ohjuri oli nyt kunnollisemman näköinen liuska, joka tuli ulos pohjasta avaimenreiän mallisesta reiästä. Tästä nimitys "keyhole guide". Näitä näkee myynnissä harvemmin, Airfixin varaosapusseissa tätä mallia kutsutaan nimellä "Mk II".



2. Hi-Speed ja Airfix Motor Ace

Vuodesta 1967 eteenpäin alkoi Airfix Motor Racing viimein tarjota nopeammilla moottoreilla varustettuja autoja, käyttäen nimikkeitä "Hi- Speed" ja "Performance Car". Niissä oli Johnson 111- ja Johnson 222-kannumoottorit.

Näissä autoissa oli uudenlainen kori, jossa ohjaamo ei ollut juuri korin ylätasoa syvemmällä, kuskista näkyi vain pää ja vähän käsiä. Kori oli nyt yksiosainen, pohjastaan avoin. Moottoriin ruuvattiin taka-akselin muovinen pidike, joka painui korin sisällä oleviin koloihin. Etuakseli oli yhä kääntyvää sorttia, isommalla liuskamallisella ohjurilla. "Hi-Speed" renkaat olivat profiililtaan vanhoja kantikkaammat ja sileät.

Uusina autoina Hi-Speed sarjaan tulivat 1967-68 Ferrari 250LM ja Porsche Carrera 6. Näissä oli isompi Johnson 222. Johnson 111-koneella Hi-Speedeinä oli 1968 tarjolla vanhoista autoista F1 Cooper, F1 Ferrari, F1 Lotus, F1 Porsche, Auto Union 1936, Mercedes 1937, Vanwall, Maserati, Mini Cooper, Jaguar E, Lotus Cortina ja Vauxhall Viva. Sarjasta jätettiin Sunbeam Rapier, Ford Zodiac ja ja MG 1100, joita sai vielä 1968 rakennussarjoina vanhalla moottorilla.

1968 alettiin myydä ratoja ja Hi-Speed autoja nimellä "Airfix Motor Ace". Uutuuksina sarjaan tulivat Eagle Weslake ja Honda (RA 273) ja 1969 loppuun mennessä Ford 3 Litre, Matra Ford (MS 10) sekä jo aiemmin tytäryhtiö Airfix MRRC:n tuottama BRM (P 261). Kolmilitraista Fordia on näkynyt ainakin Johnson 222-koneella.

1970 Airfix oli menettänyt rata-autokiinnostuksensa ja jätti Motor Ace-autojen ja tarvikkeiden myynnin Airfix MRRC-tytäryhtiölle.

MRRC

1. Nelivedot ja kolminapaiset

Brittiläinen MRRC alkoi myydä rata-autojen koreja ja muita osia jo 1950-luvun lopulla. Vuonna 1964 esiteltiin oma kokonainen auto, Mercedes 154, jota myytiin valmiina ja rakennussarjana. Se oli sarjatuotantoiseksi rata-autoksi poikkeuksellisen hieno: Mercedes oli nelivetoinen. Kuusinapainen (jaettu kolminapainen) avomallinen moottori ja akselit oli kuulalaakeroitu. Nelivetoisuudesta huolimatta etupyörät olivat MRRC:n suosimaan tapaan kääntyvät.

MRRC:n kuulalaakeroitu Ballrace-moottori oli vahva ja ajan mittapuiden mukaan nopea, n. 25000 kierrosta minuutissa. Tarjolla oli myös tavallisempi avonainen kolminapainen three pole moottori (22000RPM) ja hitaammin kiertävä mutta paremmin vääntävä, tasaisemmin käyvä viisinapainen five pole (19000RPM).

Mercedestä myytiin myös takavetoisena laakeroimattomana, kolminapaisella moottorilla. Nokwoodin jouluvintagessa taidettiin nähdä hienosti kulkeva kolminapainen? Myöhemmin 1964 esiteltiin Indy Novi Ferguson, aluksi kolminapaisella moottorilla. Hieman myöhemmin sitäkin sai Mercedeksen kaltaisena kuulalaakeroituna nelivetona.

Airfix osti mainiosti pärjäävän MRRC:n vuonna 1964 saadakseen lisäpotkua autoratabisnekselleen. Yritysten tuotanto ei täysin sulautunut. MRRC:n tuotanto pysyi Boscombessa, ja sen autoja myytiin nimellä Airfix MRRC.

1966 Airfix MRRC julkisti kolmannen nelivetosarjansa auton, Felday Fordin. Tässä vaiheessa Mabuchin nopeat kannumoottorit olivat tehneet sarjan vanhentuneeksi, eivätkä Novi Ferguson ja Felday Ford myyneet yhtä hyvin kuin Mercedes. Etenkin Felday Ford nelivetona on hyvin harvinainen. Mersussa, Fergusonissa ja Feldayssä on ikävä kyllä tietääkseni eripituiset akselinpidikkeet moottorin päissä, mikä mutkistaa entisöintiprojekteja.

2. Clubman Special ja Ballrace

1965-66 tuli voimanlähdevalikoimaan kapea avonainen ns. Slimline, jossa oli magneetit molemmissa päissä. Moottorin sivuille ruuvattavilla pitkillä liuskoilla rakentui Slimline-runko. Tämän ympärille syntyi 1966 pitkäikäinen Clubman Special-autojen sarja. Ensin BRM Formula 1 (P261) ja Airfixin mallien koreilla varustetut Ferrari 250LM ja Aston Martin DB5, sitten Porsche Carrera 6. Tällainen Aston Martinkin ansioitui jouluvintagessa.

Vuodesta 1966-67 eteenpäin edellä mainittuja Clubmaneja tarjottiin myös nelivedoista tutulla Ballrace-moottorilla tavallisen takavetoisina. Taka-akseli on kuulalaakeroitu. Nämä ovat nopeita, hyvin rullaavia autoja ilman nelivetosysteemin monimutkaisuutta. Myös vanhoja nelivetoja Mercedes, Ferguson ja Felday, sai takavetoisena Clubman Specialina ja Ballracena. Ballrace- ja Clubman/Slimline-rungot erottaa helpoimmin siitä, että Ballracessa on magneetti vain toisessa päässä ja paksu messinkinen laakeripesä moottorin etupäässä.

1968 ja 1969 esiteltiin uusia, lähinnä kolmilitraisiin Formuloihin perustuvia malleja. Samoja koreja käytettiin sekä Airfix MRRC:llä että Airfixin omassa MotorAce-sarjassa. Airfix MRRC tarjosi näitäkin sekä Clubman Special- että Ballrace-versioina.

1968 tulivat ensin Honda (RA 273) ja Eagle Weslake. Loppuvuodesta 1969 Ford 3 Litre ja Matra Ford (Matra MS 10).

3. 1970-luku

Vuonna 1970 emoyhtiö Airfix oli menettänyt mielenkiintonsa autoratoihin, eikä enää julkaissut uusia malleja. Vuoden 1971 syksyllä ilmoitettiin Airfix MRRC:n mainoksissa, että MRRC hoitaa vastedes Airfix Motor Ace-sarjan markkinoinnin. Se pysyi kuitenkin Airfixin omistuksessa vuoteen 1981.

Airfix MRRC myi vanhoja Clubman-sarjan malleja koko 70-luvun. Ja siis myös joitain Airfixin kannumoottorisia Motor Ace-autoja; ainakin Mini Cooperia, 250LM Ferraria, Porsche Carreraa, BRM:ää, Hondaa, Eaglea ja Matraa. Näitä näkee Johnson 111-moottorilla ja umpinaisella Mabuchin kannulla.

Motor Ace "Plus"-sarjassa 60-luvun formuloita oli modernisoitu ilmanottopömpeleillä ja spoilereilla. Vuosikymmenen lopulla ylijäämävarastosta myytiin neliveto-Mersuja. Tällöin tuotettiin myös Indy Novi Fergusonia Mabuchin kannumoottorilla ja modernilla umpinaisella kuskin kypärällä.

1970-luvun lopulla Airfix MRRC julkaisi uusiakin, hienosti koritettuja malleja käsittääkseni Mabuchin kannumoottoreilla. Mukana oli McLaren M23, Ferrari 312T, Lotus 79, Saudia Leyland Williams, Brabham BT49 ja muhkea Porsche 936. MRRC myi lisävarusteena myös "kuumempia" ankkureita näiden moottoreihin.

Vuoden 1981 itsenäistymisensä jälkeen MRRC on silloin tällöin julkaissut monia näistä vanhoista malleista.


Yhteenveto: Huom. Clubmania kutsutaan myös nimellä Slimline.

Mercedes 154: Neliveto, Three pole, Clubman, Ballrace
Indy Novi Ferguson: Neliveto, Three pole, Clubman, Ballrace, Johnson 111, Mabuchi
Felday Ford: Neliveto, (Three pole?), Clubman, Ballrace
BRM, Aston Martin, Ferrari 250LM, Porsche 6, Honda, Eagle, Matra, Ford 3l: Clubman, Ballrace, Johnson 111, Mabuchi (Aston Martinia ei kannumoottorilla?)
McLaren M23, Ferrari 312T, Lotus 79, Saudia Leyland Williams, Brabham BT49, Porsche 936: Mabuchi

Harrastajat ovat kutsuneet sitä nimellä "Cube". Se on pieni ja lyhyt, avomallinen moottori jossa magneetit ovat molemmin puolin ankkuria ja kommutaattori on litteä kiekko ankkurin päässä. Sylinterinmalliset hiiliharjat painuvat kommutaattoriin moottorin päästä.

Seuraavaan Vintageen tähyillen kertyi kokoelma juuri Airfixin Maserati 250F yllä kuvatulla moottorilla ja simppelillä Twin Peg -ohjurilla. Moottorin magneetit ovat saaneet osumista lohkeamia, hiilet ovat aika finaalissa, toinen hiilenjousi poikki, kommutaattorikiekko nokinen. Parhaalla tahdollakaan en voi sanoa olevani parhaimmillani vanhoja moottoreita elvyttäessä. Toivottavasti en nyt jonkun lapsuksen takia ainakaan polta tätä... :oops:



Mutta muuten auto on ihan hyväkuntoinen ja sopivasti ajan patinoima.