Cox 1:32 auto-ja moottorityypeistä

1. Ford GT ja Cheetah

Amerikkalainen Cox lähti sähköautoratabisnekseen kilpailijoitaan vähän myöhemmin, 1965. Cox tarjosi erityisen laadukkaita, kunnianhimoisia malleja, ja laajan valikoiman osia. Tuon vuoden ainoa 1:32-automalli oli Ford GT (GT40). Siinä oli magnesiumista valettu runko, jossa ohjuri oli saranoidun drop armin päässä. Akseliholkit ja hyvä, hiljainen ratas olivat kestävää Coxalloyksi nimettyä harmaata metalliseosta. Metalliklipsulla runkoon kiinnitettävä moottori oli aluksi myöhäisempi, 30000RPM kiertävä Mabuchin FT16, Coxin nimeämänä Cox TT-X100 . Vastaavia ovat mm. Revell SP 510-X, myöhäisempi Monogram X-100 ja Russkit 23. Kannu oli kiiltävän hopeinen, muovinen harjapää musta. Kuvan auto on jälkikäteen maalattu valkoiseksi.

1966 siirryttiin Mabuchin FT16D-moottorityyppiin, jossa pinjoni tuli esiin kannun päästä, Coxilla se oli TT-X150 (n.40000RPM). Vastaavia ovat mm. Revell SP 80 ja Monogram X-110. Magnesiumrunkoa muutettiin moottorille sopivaksi. Jossain vaiheessa Ford GT sai tällaisen uudenlaisen tekniikan.

Uutena mallina esiteltiin Bill Thomasin suunnittelemaan kilpa-autoon perustuva Cheetah. Se oli ja on aikakautensa pidetyimpiä rata-autoja. Matalan korin ja suuren raideleveyden ansiosta menevän näköinen auto istuu kaarteissa hyvin. Cox ymmärsi myös laittaa autoihinsa kunnollisen levyiset takarenkaat.

Vuoden 1968 aikana Cheetah ja Ford GT poistuivat Coxin valikoimasta. Ilmeisesti Fordin tuotanto oli loppunut jo aikaa sitten, mutta niitä oli myyty varastosta. Aivan viimeisissä Cheetaheissa oli alumiinista valettu runko ja Nascar 3600-moottori.

Coxin 1:32 Fordit olivat aina sinisiä, Cheetahit mustia. Sekä Fordissa että Cheetahissa on kori kevyttä, ohutta polystyreenimuovia, joka hajoaa verrattain herkästi. Cheetaheista puuttuu erittäin usein nokan alapuolisko ja katon etureuna meinaa olla lohkeillut. Niitä löytyy melko usein, mutta hinnat menevät heikkokuntoisistakin yleensä yli satasen. Ford GT tuntuu tähän verrattuna aliarvostetulta, niitä saattaa saada lähes puolella Cheetahin hinnoista.

2. Li'l Cucaracha ja Daytona Intercontinental

Vuodeksi 1966 Fred Neff suunnitteli Coxille viimeisintä huutoa olevan Iso-Fulcrum-tyyppisen rungon. Alumiinilevystä prässätty runko on kaksiosainen, keskellä menee suuri drop arm jonka päässä on ohjuri, ja jonka päällä lepää myös moottori joka painaa ohjurin uraan. Tällainen runko pysyy radalla erittäin tiiviisti, ja sen ympärille suunniteltiin villisti muotoiltu fantasia-auto nimeltään La Cucaracha ("torakka"). Tässä 1:24 Cucarachan kori, sarana on pinjonin kohdalla:

1966 paljon huomiota ja suosiota saaneesta autosta tuli myös 1:32-versio nimeltään L'il Cucaracha. Siinä oli Mabuchin pieni, FT13UO-kokoa oleva moottori nimettynä TT-X50. Runko oli yksiosainen Iso-Fulcrum, jossa etuakseli oli kiinnitetty suoraan koriin. Kori oli läpikuultavaa, erittäin kestävää punaista polypropyleenimuovia. Olisi hienoa nähdä tällainen kisoissa.

1968 Fordin ja Cheetahin poistuttua jäi L'il Cucaracha ja aivan uusi alumiinista prässätyn kaksiosaisen Iso-Fulcrum-rungon ympärille kehitetty Daytona Intercontinental-sarja. Näissäkin moottori kiinnitettiin runkoon metalliklipsulla. Aluksi tällaiseen runkoon meni aiemmin mainittu pieni TT-X50. Jossain vaiheessa vuotta 1968 runkoa muutettiin niin, että siihen mahtui uusi, nopeampi 16D-moottori jota Cox kutsui nimellä Nascar 3600. Sen erottaa TT-X150-mallista soikeasta kannun aukosta. Autoissa oli laadukkaita vacformeja tehneen Lancerin korit. Malleina oli Lola T70 mk 3, Ford Mark 4 ja Ferrari 330 P4. Koreihin käytetyn muovin paksuudessa oli kaksi eri vaihtoehtoa.

Esite.

Kuvia Kai Kivekkään kovia tuloksia tahkovasta Daytona-Ferrarista: runko1 runko2 kori

Vuoden 1969 aikana näiden mallien tuotanto loppui: Rata-autoilun lama ajoi Coxin vaikeuksiin, ja sen osti Leisure Dynamics. Sama yritys omisti Eldonin, ja Coxin nimellä julkaistiin 1970 kaksi halparakenteista autoa, joissa oli Eldon-tyyppinen muovikori ja Mabuchin FA15-moottori (n.22000RPM) anglewinderinä. Automalleina olivat Can Am-tyyppiset Porsche 917 ja McLaren M20.