Hornby toi viime vuoden lopulla markkinoille Williamsin aseen F1 MM-sarjaan 2004. Auto saavutti runsaasti julkisuutta varsin erikoisen näköisellä "mursukeulallaan". Ratkaisu, josta team sitten kuitenkin myöhemmin luopui.
1/32-malli puolestaan on teknisesti mielenkiintoinen siinä mielessä, että yhdessä sisarmallinsa Renaultin kanssa Hornby käyttää siinä ensimmäistä kertaa pienikokoista "prätkämoottoria" autossa. Moottorin kannukoko (Mabuchi 050) on siis sama kuin Scalen Moto GP prätkissä.
Otin testin referenssiautoksi edellisen sukupolven Williamsin mallia FW23. Tällä autolla kellotin joskus kovimman box-standard kierrosaikani Nokwoodissa. Auto oli varustettu Sport-sarjan etumagneetilla.
Vanha Williams tuntui edelleen varsin mielyttävältä ajaa ja sillä pääsikin nopeasti varsin mukaviin kierrosaikoihin. Jonkun aikaa totuteltuani siihen pääsin kierrosaikaan 7,36s mikä on varsin kovaa kyytiä boxstanu-vehkeelle.
Sitten olikin aika kaivaa uusi "mursu"malli esiin pakista. Kuva vehkeestä löytyy vaikkapa Hornby sivulta:
[url:2eqyahcb]
www.scalextric.co.uk/pages/prod_det.aspx?id=6418
[/url]
Vertailu vanhempaan Williamsiin kertoo selkeää kieltä siitä kuinka huimaa vauhtia autojen detaljointi koko ajan kehittyy. Ei tuo vanhakaan mitenkään huonosti detaljoitu ole, mutta häviää kyllä kirkkaasti seuraajalleen.
Aloitin testaamisen ilman etumagneettia. Hyvin pian kävi selväksi pelin henki. Lähes välittömästi alitin vanhan mallin kierrosajat. Uusi Williamsini piti kuitenkin varsin häiritsevää räpsättävää ääntä. En ryhtynyt sen tarkemmin selvittämään mistä on kyse sillä kulkua tuntui piisaavan.
Varsin pian pääsin aikaan 7,03 s eli siis yli kolmekymppää kovempaa vaikka autossa ei ollut edes etumagneettia.
Ajossa Williams tuntuu hienolta. Se läpäisi kaarteet selvästi herkemmän tuntuisesti kuin edeltäjänsä. Ajotuntuman perusteella myös auton painopiste tuntuisi olevan alhaisempi. Vaaka näyttää molemmille samoja lukemia (64 g ilman etumagneettia).
Auton ajovarmuus parani melkoisesti kun pistin etumagneetin paikoilleen. Sillä pystyi tykittämään ihan eri malliin ja tuloksena kierrosaika 6,81 s. Tulos on erittäin kova box-standard autolle. Williamsilla hätistelisi Nokwoodissa keskikastin Fin Cup protoja.
Lopuksi tein vielä kiihdytyskokeita pääsuoralla ja kyllä uusi Williams oli kiihtyvyydessä aivan eri luokkaa. FW23 jäi kuin seisomaan lähtökiihdytyksessä.
Mielestäni Hornby on tehnyt erittäin onnistunutta tuotekehitystä Williamsin kanssa. Auto on nopea, mukava ajaa ja hyvännäköinen. Kierrosaikojen perusteella veikkaan, että ensikaudella Fin Cupin F2-luokassa nämä Scalen "prätkäkoneformulat" (Williams, Renault ja Ferrari) ovat kova sana. Tiedossahan on myös se, että Hornby tuo virityspalikkana 20, 25 ja 30 krpm versiot näistä "prätkäkoneista". Kenties niillä ehtisi jopa F1-vauhtiin?
-kaitsu
.png){kind=spacer}