Scalextricin Dodge Viper on esikuvansa mukaisesti kardaanivetoinen. Moottori sijaitsee edessä pitkittäin (in-line).
Odotin Viperia kovasti jo vuoden 2004 koitoksiin, mutta vähän tuo julkaiseminen venähti. Kun malli sitten tuli markkinoille niin olin vähän pettynyt. En ole mikään Viper asiantuntija, mutta jotenkin nuo auton muodot eivät oikein istu silmään. Se näyttää jotenkin laatikkomaiselta ja kapealta. Ei sellaiselta ultrahärskiltä ratatykiltä mitä odotin. Kuva taas Hornbyn sivuilta:
[url:1mn7sy0h]
www.scalextric.co.uk/pages/prod_det.aspx?id=6316
[/url]
Lähdin suorittamaan testiä ensin magneetin kanssa. Radalla ensimmäisenä huomio kiinnittyi pääsuoralla ujeltavaan kardaaniin. Ääni ei ole häritsevä, mutta jälleen kerran osoitus siitä että kardaanin kunnollinen (tupla) laakerointi olisi paikoillaan näissä kotirata-autoissa.
Magneetin kanssa ajettaessa Dodge on varsin miellyttävä peli radalla. Se käyttäytyy johdonmukaisesti ja magneettiautoksi antaa myös ajovirheitä hieman anteeksi. Esim. usein liian aikainen kaasun avaus kaarteesta ulostullessa sai aikaan vain pienen nätin sladin. Toisaalta sen takapää pysyi paremmin kiinni kuin esim. Maserati MC12:sta jonka perä irtoili varsin yllättävästi.
Kierrosajossa arvioiden Viper oli aika samaa tasoa kuin Maserati. Kellotin Viperille 8,23 s kun Maseratilla pääsin hiukan kovempaa 8,18 s.
Nappasin sitten magneetin pois ja lähdin uuteen yritykseen. Ongelmia ilmaantui heti. Takapyörät olivat niin heittävät, että eivät ne saaneet pitoa kaarteissa. Seurauksena oli hyppivää sladailua. Kun renkaat vähän saivat pitoa niin auto usein kiitti kaatumalla. Epämielyttävää touhua. Paras kierrosaika oli 11,91 s ja häviää selvästi Maseratille (11,09 s).
Kierrosaikavertailu kertoo selvästi kuinka tehokas magneetti tasoittaa autojen todellisia eroja ja valmistuksen epätasalaatuisuutta. Kyllähän tuosta Vipristäkin varmaan Virpomalla ihan kivan magneetittoman pelin saa, mutta kyllä minä mielummin tekisin esim. Fin Cupin GT-luokkaan auton Maseratista.
-kaitsu
.png){kind=spacer}
