NTSRC-pikatesti: PARMA EDGE DODGE CORONET 1/24 Dragster

No niin,

vuorossa testi jonka järkevyydestä voidaan olla montaa mieltä.

Poikkesin pari viikkoa sitten tutustumassa Slot Drag Race -kisailuun ja sieltä tarttui matkaan tuollainen Parman RTR "peruspaketti". Eli Edge-sarjan 1/24-mittakaavan slottikiihdytysauto.

Tuollainen kiihdytysauto poikkeaa erityisesti rungoltaan kaikista muista ura-autoista. Näkyvin poikkeama on tietysti rungossa kiinteästi olevat pitkät wheelie barsit jotka ehkäisevät liikaa keulimista. Runko on tuollainen teräslevystä prässätty varsin kapea ja syvä "kaukalo" joka on kevennelty reilusti. Tuloksena melkoisen taivutusjäykkä, mutta kohtuullisen kevyt rakenne. Moottori on sijoitettu pitkittäin (in-liner).



Tekniikaltaan vehje on aikalailla Parman peruskauraa. Moottori on 16D, mutta en tiedä tarkempaa tyyppiä saati viritysastetta. Ankkuri on kuitenkin tasapainoitettu. Välitykset, akseli, laakerit ja pyörät ovat hyvin samantyyppistä tavaraa kuin esim. Parman Wompeissa. Takarenkaat ovat kuitenkin kiihdytyspelissä aika kapeat.



Korina on ohut neuloilla kiinnitettävä pleksikori joka minun tapauksessani muistuttaa Dodge Coronetia.



Kiihdyttelyn jälkeisellä viikolla otin dragsterin mukaan Nokwoodiin ja päätin kokeilla kuinka se taittuu kaarteisiin. Järkeä vai ei? Tuskin kukaan lähtisi kokeilemaan Alastoroon kuinka nopeasti Funny Carilla radan kiertää... No, pienoisautoilussa on helpompi toteuttaa omituisia mielitekoja.

Ei muuta kuin ohjuri löysälle (slot drag racessa se on yleensä lukittu kiinteäksi) ja baanalle.

Ei liene yllätys, että laite ampui Nokwoodin pääsuoraa varsin vikkelästi. Ja niinhän siinä kävi, että suoran päässä vehje poistui urasta aika vauhdilla...

Kolhut jäivät lähinnä henkisiksi ja hiukan varovaisemmalla otteella liikkeelle. Varsin pian valkeni, että auton moottori ei ole mikään hirmuinen mylly sillä pystyin ajamaan 25 ohmin kahvalla sitä kohtuullisen hyvin. Toki 15 ohmia olisi taatusti ollut parempi.

Pääsuoraa oli kieltämättä varsin makea kiihdyttää, mutta taitto suoran päähän oli aika ongelmallinen, dragsterin jarruominaisuudet olivat nimittäin erittäin huonot.

Toisen ongelman muodostivat wheelie barsit. Ne olivat säädetty kiihdytysradalle optimiksi ja Nokwoodin epätasaisuuksissa ne kantoivat väliin autoa. Seurauksena huimia sladeja.

Mitään pelkäämätön testikuskimme ei kuitenkaan antanut pikkuongelmien haitata tätä epäilemättä ihmiskunnan kehittymisen kannalta oleellista testiä. Pikkuhiljaa vauhti kasvoi ja auton rajat tulivat tutuksi.

Suurin järkytys oli ehkä se, että dragster osoittautui käsittämättömän nopeaksi ja melkoisen hyväksi ajaa Nokwoodissa. Ei tässä näin pitänyt käydä. Laitteella pääsi kierrosaikaan 10,38 s. Aika johon tuskin mikään box standard 1/32 auto pystyy ilman magneettia. Myös Fin Cup autoilla ja 1/24-malliautoillakin joutuu tosissaan ajamaan tuohon kierrosaikaan.

Voihan sitä vedota dragsterin nopeaan mosaan tai kevyeen pleksikoriin, mutta kuitenkin. Tuo vehjehän on tehty ajettavaksi vajaa 15 m suoraan...

Näin siis tässä testissä. Tulos yllätti. En kuitenkaan suosittele kellekään dragsteria mutka-autoksi Nopeampia (ja halvempia) vehkeitä löytyy siihen tarkoitukseen.

Kaikkeen sitä tulee ryhdyttyä...

-kaitsu