1/24 Czech Open 2015 - TULOKSIA

Morjesta kaikille!

Onkos kukaan muu meikäläisen lisäksi miettinyt lähtemistä Tsekkeihin 23-26.4. Tällä hetkellä olisin lähdössä yksin, mutta matkaseura olis aika tervetullutta, siellä siis ajetaan Pr-24, OG-12 ja Es-24.

-Olli

Produn tulokset ...

OG tulokset ...

Liveä täältä:

www.isra2015.com/webcam

Isra 2015 sivulta en noita toimivia linkkejä löytänyt. Tai sit vaan en osaa.

T.Jussi

Es quali...

Tervehdys kaikille,

Eilen illalla kotiuduttu Prahasta about 1:30.. niin siis viime yönä. Maanataina oli meno puolen tunnin vaihdolla Vaasa-Arlanda-Vaasa, kone 15minsaa valmiiksi myöhässä.. noh onneksi kerkes jatkolennolle. Paluu oli samaten puolen tunnin vaihto ei ollut kiireitä siinä kerkes ostamaan tuliaisetkin

Lustenicesta lähettiin paikallista aikaa sen about 1830... kun targetti oli 1800.. meni sen verta pitkään about puolen tunnin tauko kun Stanislav tuli paikan päälle ja siinä sitten juttua riitti hänen ympärillään, pikku hiljaa toipumaan päin - prosessi tosin on pitkä. Antonin isä sitten heitti meidät kentälle, motaria tultiin aika haipakkaa kunnes ennen Prahaa oli kaikki kaistat ummessa.. Isäntä reitit tunsi joten liittymästä alas ja Prahan keskustan kautta, matka oli about 40minsaa pidempi mutta hyvin kerkesin koneelle Ollin jäädessä lentokenttähotellille juhlimaan Czech Open Mestaruutta !

Ohessa ES24 tulokset... ja iloinen Voittaja !

Itse kisasta juttua olisi vaikka kuinka paljon..

Olli otti sen mikä oli otettavissa, auto toimi alusta lähtien loistavasti askeleen (kympin) verta nopeampi kuin kukaan muu, joten aikas hyvällä ajolla keräsi koko ajan kaulaa muihin. Sitä edesauttoi se että paikalliset huippukuskit jostain syystä sähläsivät aikaslailla.. tiedä sitten yrittivätkö liikaa vai mikä oli ongelma...
- lauantai illan treeneissä mentiin aikas helposti 3.8... aikoja, Ollin varmaan kovin 3.808.. tuskin kukaan ajoi 3.7.. "?" aika-ajoissa ei rataennätys paukkunut (3.888??) Horky otti omansa 3.90.. aikas vaikeeta oli aika-ajoissa monilla, selkeesti oli vaikeuksia saada renkaat toimimaan alusta lähtien. Karlik toimittikin että tämän tyyppisessä kisassa on pakko tehdä kompromissejä koska aika-ajojen jälkeen on pitkä kisa 8*5min, eikä perinteinen alkuerä 8*3min... joten omia asettaa sekin renkaille..
- Ollin kaula oli viiden ajetun jälkeen 20lapsiä.. moni oli renkaansa jo vaihtanut siinä vaiheessa, Olli vaihtoi kuudennen alkuun ajassa 5 kierrosta.. joten nopeaa toimintaa oli!

Siinä tärkeimmät !

Visiitti leijonan luolaan.

Tässä nyt pikkasen tunnelmia omalta kohdiltani Tsekkien reissusta, tuommoinen lakkikansan juhla vähän viivästytti tätä raportin kirjoittamista, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pyydän anteeksi kirjoitusvirheitä ja puhekieltä jo valmiiksi.

Keskiviikkona koitti lähdön hetki Czech 1/24 Openeihin Lusteniceen, reissun tarkoituksenahan oli siis puhtaasti käydä reenaamassa rataa syksyn mm-kisoja varten, minkäänlaista tavoitetta en edes miettinyt lähtiessä. Edellisviikonlopun sm-kisat painoivat niin univelan kuin myös kaluston keskeneräisyyden muodossa. Alun perin tarkoitus oli lähteä soolomatkalle, mutta viime hetkessä Tumppi ilmoitti että hän on myöskin paikalla. Loistavaa – harvoille lähtee ihan erikseen tarranvaihtaja mukaan, noh eihän se Tumpin oikea funktio ollut kisoissa, mutta muuten olisi joutunut itse urheilemaan viiden minuutin välein. Lensin kuitenkin yksin Prahaan ja Pavel oli järkännyt meille kyydin. 40 minuuttia odoteltuani aloin ihmettelemään että näkyykö kyytiä ollenkaan. Pian kuitenkin keskellä Prahan lentokentän tuloaulaa vaelteli semmonen n. 60-v zombie väärinpäin oleva nimilappu kädessä, jossa luki oma nimi. Noh ei muuta kuin autoon nouse, kulkupelihän oli joku Ooppeli viime vuosituhannelta, moottorin varoitusvalo paloi ja bensa oli loppu. Jarrujen toiminnassa ei ollut vikaa, niiden toimintaa esiteltiin aina kolmen minuutin välein. Vähäsanaisen ajomatkan jälkeen haimme Tumpin ja pari Brittiläistä vaaria, sitten lähdettiin työntämään kohti Lustenicea, en kyllä ollut varma oli kuski hereillä matkan aikana vai mentiinkö autopilotilla. Perille päästiin, ensin kerholle pakki ja slottiroinat jätettiin sinne ja siirryttiin hotellille. Hotelli oli vanhantyyppinen linnamainen rakennus, mutta siisti ja hieno kuin mikä, halpakin vielä, 75 euro per naama/4 yötä. Väsytti suhteellisen kiitettävästi, eikä unta tarvinnut kauaa odotella.

Torstai oli sitten reenipäivä, aamulla kerholle, auto pakista ja ajamaan. Paljon olin etukäteen miettinyt Tsekkien ylivoimaa näissä kisoissa ja 13.5 V:n vaikutusta kaluston suorituskykyyn. Hämmästys oli suuri kun suoran päässä oleva mutka ei ollutkan yhtä 180-asteen kurvia vaan koostui kahdesta ysikympistä joiden välissä oli suora, mitäköhän kuvia oon oikeen katsellut internetistä kun en tuota ollut huomannut? Toisiksi hauskinta oli laitojen korkeus, ei tarvi olla edes kovin taitava niin lattialla ollaan, etenkin siellä suoran päässä. Entäs se radan profiili? Kuinka nopealla baanalla ollaan? Nopeahan se on, eikä järin haastava, mutta ei mikään Åtvidaberg sentään. Omat kierrosajat oli produlla jotain 5.0-5.2 parhaimmillaan (TQ oli 4.8xx), OG:lla 4.4-4.6 (TQ 4.270) ja ES:llä 3.9-4.2 (TQ 3.90x), ratahan oli siis 48 m pitkä. Produssa ja OG:ssa joutu antamaan eniten tasoitusta moottoreissa, en tiedä johtuisko kaluston kapeudesta (omistan 2 toimivaa kv-spekseillä tehtyä konetta) vaiko sitten ihan siitä, että en osaa niitä rakentaa oikein. Ilmarako olisi varmaan hieman isompi saanut olla. Toinen haaste oli keulan korkeus, tuskailin siinä preidien palamista PR-auton kanssa ja jouduin nostamaan keulaa. Auto oli edelleen ihan ajettava, mutta matalampikin saisi olla. Suurin osa päivästä meni siihen radan tahkoamiseen, renkaat piti vaihtaa kun edelliset loppui ja öljyä välillä kehiin.

Perjantaina tuli sitten Isra-produn tiimikaveri Paolo paikalle ja alettiin puida sitten millä eväillä lähdettäis. Tiimikaveri oli käynyt jo aikaisemmin radalla ja tuumas että auton pitää kulkea aivan radan pinnassa. Sitten valittelin preidien palamista niin Paolo lykkäsi 2 paria preidejä käteen ja sano että käytä noita, olivat ilmeisesti JK:n preidejä. Preidit auton ja keulan maavara minimiin ja sitten ajamaan, kisassa näkyisi miten ne kestää. Produkisahan meni aivan myttyyn, ekalla uralla ensin lattialle, preidit pystyyn, sitten suoran alusta väärälle uralle ja täysiä seinään, runko kieroksi ja loppu 35 minuuttia tuskaa. A-erän siisteyden ja B-erän romurallin takia sijoitus silti kahdeksas, tiimikaverin viedessä voiton.
OG:ssa oma kalusto on viime aikoina toiminut aika erinomaisen hyvin, odotukset oli korkealla kisan suhteen. Valmisteluissa oli käynyt “pieni” moka. Olin saanut koekäyttöön 40-hampaisia fasseja jotka eivät tulleet rungon alle. Mutta toinen irtosi liimauksistaan kotona sorvatessa fassin napaa pois. Se siitä, yhdellä fassilla en uskaltanut lähteä, jos menee fassi niin se on sitten siinä. 41-hampaiset fassit tulevat aika reilusti rungon alle, jouduin lähtemään aika isoilla pyörillä liikkeelle ja se vähän niinkuin pilasi aika-ajon. Rata oli hyvin nopeassa kunnossa, 10 ensimmäistä aika-ajon jälkeen ajoivat vanhaa rataennätystä nopeammin. Oma sijoitus 9. ja B-finaaliin. Itse finaali meni ihan hyvin. Fakta vaan on, että ko. erä muistutti enemmän pujottelurataa kuin slottirataa paikallisten kavereiden laittaessa aika reilusti kalustoa remonttiin, yritä nyt siinä sitten ajaa kovaa tulosta, jotain neulaa joutui vähän vissiin vaihtamaan jonkun hiitin aikana. A-erästä näytti tulevan Total-Horky-Show, mutta sitten päällikkö alkoi mämmäämään ja vaihtoi jo kolmannella hiitillä pyörät. Milläköhän 0.8mm pyörät saa ajettua loppuun 13. minuutissa? Paikalliset suurmiehet säheltivät vähän lisää ja tiimikaveri korjasi taas koko potin, aika noloo päälliköille.

Paraatiluokka oli vielä vuorossa, joskos itselläkin olisi siinä jotain saumaa, kun kun 12-moottoreilla ajetut kisat on menny turistiluokassa. Lauantai-iltana rata oli edelleenkin huippuiskussa. Sm-kalustoa kävin kokeilemassa tuloksena illan nopein aika 3.808 melkein kymmenyksen nopeampi kuin rata-ennätys. Laitoin auton naftaliiniin mm-kisoja varten. Harvoin on ollut moottoripolitiikka eurosportin osalta yhtä helppoa kuin nyt, kaikki moottorit toimivat ihan hyvin, kolme moottoria oli kasassa ja kaikki kulkivat kohtuullisesti toisin kuin yleensä joutuu etsimällä etsimään edes sen yhden hyvän joka kulkee kovempaa kun kävelyvauhtia. Halusin kuitenkin ajaa Valikon halkaistulla ankkurilla joka oli sm-kisoista jäänyt kasaan. Hyvin kulki katsotaan kestääkö koko kisan. Nyt lähdin aika-ajoon 0.85 mm maavaralla, pakko päästä A-erään jos haluaa kunnon sijoituksia edes miettiä, lopputulos oli neljäs, edellä kaksi keltaista ja yksi oranssi auto. Olin erittäin tyytyväinen tulokseen. Voittaja tavallisten ihmisten kisoissa. Sitten odotettiin. Viihdettä onneksi oli tarjolla neljän eurosport-erän muodossa, pauketta piisasi ihan koko rahalla, juuri kukaan ei selvinnyt mekkaamatta. Joku onnistui muun muassa oikaisemaan suoran alusta noin 30 osaa suoraan sillan alle kuuloaistia koettelevalla lopputuloksella. Samalla pakkailin kamoja, jotta saataisiin Tumppi koneeseen. Paikalla kävi myös herra Stanislav Polic, hän sai aivoveritulpan viime vuoden mm-kisoissa ja lähti medi-helillä sairaalaan, nyt kaveri oli pyörätuolissa ja vain vasen puoli toimii, herra oli myöskin raitistunut tässä viimeisen 6 kuukauden aikana. Tässä kohtaa kisassa tuli semmonen 30 min paussi mikä tiesi entistä kireämpää poistumisaikataulua. Noh sitten kun se oma vuoro tuli ajaa, niin sitten näytti että tulee jo kiire kentälle, eli piti ajaa entistä lujempaa.

Alusta laitettiin kaikki peliin, oranssilta hyvä lähteä, radan ylivoimaisesti helpoin ja nopein ura. Vieruskaverit kohdalllaan myöskin, pari kysymysmerkkiä oli osunut radan isojen urien päähän. Keulilla oltiin alusta lähtien, tuoreen maailmanmestarin päästin ohi kun näytti menevän omia menojaan, minuutin verran ainakin ajettiin melkein rinta rinnan kun ei osattu päättää keskustelusta huolimatta meneekö kumpi vai kampi edelle. Noh Antonin päätti mun puolesta ja ajoi pihalle. Sitten vain lämä tiskiin ja karkuun, toimenpide tuotti tulosta ja vasemmalta puolelta alkoi kuulumaan tzopotusta. Toisella hiitillä sama trendi jatkui, harvoin on keltaisten autojen välissä ajaessa saanut kumpaakin ohitella näin tiheeseen tahtiin kuin nyt. Kolmannella hiitillä ajoin ulos! Ja vielä kahteen kertaan, ennenkuulumatonta! Päälliköt päätti hoitaa oman osuutensa ja kertaalleen saivat Jooseppi, Jarda, Päällikkö ja Poika solmittua 3 keltaista ja sen oranssin auton yhteen rusinaan banaaniin. Itsellä oli kuitenkin suhteellisen puhdas hiitti, osumia ei tullut ja etumatka alkoi kasvaa. Seuraava hiitti oli sitten paras koko viikonloppuna, pariin otteesseen joutui väistämään, mutta muuten sai mennä omia menojaan, tzopotuksen kiihtyessä radan toisessa päässä. Tarramestari Tumppi ja Tiimikaveri tuumasivat että pikkuhiljaa alkais pikkuhiljaa olemaan renkaidenvaihto kalenterissa. Noh purplella se sitten koitti, kaulaa oli 22 kierrosta, tilanteeseen nähden suhteellisen pienillä tärinöillä selvittiin. Musta oli aivan kamala ura ja keltainen meni varmistellessa. Yllätysvoitto tuli poimittua himaan, yllätävän helpostihan se irtosi attellen että vastassa oli kuitenkin maailman parhaimmistoa. Kokonaisuutena hyvin noloa paikallisille, kun ITA-FIN tiimi tulee ja laittaa jättää koko sakin ulos korkeimmalta korokkeelta. Sitten vaan kamat äkkiä kasaan, vaikka aika työläs oli se yksi auto sinne pakkiin laittaa, jostain kumman syystä kaikki olisivat halunneet sitä käpistellä.

Paluumatkalla meinasi jo alkaa jännittämään kun lentokentäle menevällä motarilla olikin joku pieni äksidentti ja koko kaista pysähtyi, edessä oli pakollinen sight-seeing keskustan kautta, jos olis ajettu puolet hiljempaa niin se olis voinu olla ihan miellyttäväkin reissu. Kuski tiesi mitä teki, ei ollu sama mies kuin tullessa, muuten oltais vieläkin siellä motarilla viikko myöhemmin. Tumppi pudotettiin siihen ja itse jäin nauttimaan hotellihuoneesta joka oli btw. isompi kuin oma asuntoni. Seuraavana aamuna sitten kotiin aamukoneella, koneessa oli noin 60 japanilaista, 100 eläkeläistä ja meikäläinen. Turvatarkastuskin on kyllä vaikeaa touhua, kyllähän sinne pitää se 0.5 litran vesipullo änkeä käsimatkatavaroihin ja kiukutella 15 minuuttia sille virkailijalle, puhuivat vielä paikallista murretta.

Otaniemeen kotiutui väsynyt mutta onnellinen kaveri, oli todella hieno reissu. Kiitoksia matkaseurasta ja lapunvaihdosta Tumpille. Jos jokin reissussa teki vaikutuksen niin se oli vieraanvaraisuus, joka oli Pavelin, rouvien Recek ja Vojtik ansiota. Klubi oli todella hieno, sinne kehtaa kyllä lähteä tulevaisuudessakin. Klubilta löytyi kaikki mahdollinen sapuskasta aina loistavaan seuraan asti. Jos jotain sattui tarvitsemaan, vaikka lentokoneessa kiellettyjä kemikaaleja, niitä sai haltuunsa ilmoittamalla tarpeesta.

Kisareissu onnistui yli odotusten, tästä on hyvä aloittaa mm-kisoihin valmistautuminen, leijonan luolasta selvinnyt kuittaa.

Ohessa kuvia Ollille, näitä saapi käyttää... siellä ja täällä itsekukin..

yllä kuvat on vaaterissa varmaankin sen takia että ovat kooltaan "liian" suuria... mutta onpa mitä itse kukin sitten voi shrinkata...

Olisiko radasta kuvaa?

Olkaa hyvä!

Tumppi kirjoitti: Ohessa kuvia Ollille, näitä saapi käyttää... siellä ja täällä itsekukin..

yllä kuvat on vaaterissa varmaankin sen takia että ovat kooltaan "liian" suuria... mutta onpa mitä itse kukin sitten voi shrinkata...

Tai pitää siirtyä pystykuvalähetyksiin, kuten Eläkeläiset opetti.

T.Jussi