Haapsalu Enduro 2018

Welcome here to the Haapsalu city where tre track is green and gi... eikun cars are pretty...

Perille löydettiin, vaikka kartanlukijan paikalla minä + älypuhelimen navi ei olla ihan paras valinta. Reitti ei ollut kaikkein lyhin mahdollinen mutta johti perille.

Kuvassa Haapsalun rata näytti profiililtaan varsin tutulta ja paria poikkeusta lukuunottamatta melkein selkäytimestä ajorytmi tulikin. Munkista puuttuu sellanen vekin tapanen ja fingerin suora on toista metriä liika lyhyt. Mutkien säteet selkeästi isommat kuin mitä MM 2009 radassa oli, ja banaani poimittu puusta pikkusen keskenkasvuisena, mutta muuten kovin tutun oloinen ajettava. Varsinkin tuo fingerin suoran mittavaje teetti alkuun viitisenkymmentä ulosajoa ennen vanhan ajoparametritiedoston ylikirjottamista. Ja niin, rata on tumman vihreä, ehkä samasta purkista kuin Lappeenrannan ratakin on, tässä ympäristössä väri vaan toimii paremmin.

Eka huomio kisapaikasta oli, että siellä on kuuma. Lämmintä = yleensä hyvä pito. Toiseksi rata on sommiteltu aikas niukkaan tilaan missä kattoa paikallaan pitävät rakenteet hieman rajoittavat liikkumista. Kannattaa olla lyhyt kun juoksee varikolla ja pitkä kun ajaa. Sillan vierustan nostajan pään taakke jää rataa jonkin verran piiloon ja pari kertaa ajoin ulos ilman että huomasin niin käyneen. Saatto olla, etät nostivat suunnilleen seuraavalla kierroksella tms enkä kaikkia etes huomannut...

Treeneissä kävi heti ilmi, että rata on huolella nopea eikä reunauratkaan ihan mahdottomia ole ajaa. Olimme Pasin kanssa molemmat rakentaneet auton ja pari varakonetta kisaan joten kun renkaat oli sorvattuna lievään ylikokoon päästiin testaamaan. Ensitestien jälkeen kysyin Pasilta, että paljonko maksaa että ajetaan minun autolla ja että otan hänen autonsa sellaisenaan mukaani? Ei tullut kauppoja, ja valittiin Pasin auto, koska se toimi mutkissa paremmin ja oli paljon nopeampi. Ei omakaan täysin huono ollut, mutta ero oli silti kovin iso.

Aika-ajossa putosimme hitampaan erään koko lailla niukasti, sama matka kuin vikalla parempaan erään päässeellä, mutta meidän paras kierrosaika oli pari kymppiä hitaampi. Kun on oikeen noheva kuski, sitä kerkiää puolessakin minuutissa ajaa kerran ulos. Tällä meikän pikku ajovirheellä oli sellanen herätystä muutamalla tunnilla aikaistava vaikutus mikä ei oikein ollut toiveissa, muutenkin aamu-unisena ja vielä kun kesällä unet on aina vähissä, niin ne pari tuntia olis ollunna varsin tarpeen.

Saimme ystävällisen kutsun saunaan ja paljuun, mutta käytyämme juoksuttamassa paikallisen pitserian väkeä ei enää tullut lähdettyä, kun oli se herätyskin aikas aikasin. Ja niin, minä kun en juustoa syö niin varmistan pitseriassa tilatessa että moinen onnistuu. Niin täälläkin, ja se oli tiskillä ihan ok. Kun plätty kannetaan pöytään, siinä on suomalaisittain laskettuna ainakin triplajuusto messissä. Tarjoilija kertoi, että ei voi tehdä ilman. Sanoin kohteliaasti etten minä voi syödä kanssa, ja noin 12 minuutin kulutua kävi ilmi kokin olleen väärässä, ilmankin se näyttää onnistuvan. Hyvää oli, ja jalapenot potkaisivat varsin sopivasti.

Meillä oli majapaikka keilahallilla. Mukava paikka, vaikkakin huoneemme ilmanvaihto perustui lähinnä seinien hataruuteen, joten aamulla huone oli aika räjähdysturvallinen. Matkaa radalle oli helposti joku 400 metriä. Autoa pidemmät matkat kuljetaan autolla, vanha asfalttiviidakon sanonta.

Koska olimme hitaamman erän nopeimmat aika-ajon perusteella, saimme riemun aloittaa punaiselta. Minä aloitin ja kappas, eihän se hassummin mennytkään, mitä nyt vähän väliä fingerin suora oli liika lyhyt. Eka heatti ajettuna ja parikymmentä kierrosta piikkipaikalla. Jätkät hei, me johdetaan kisaa...

Pasi ei saanut treeneissä kahvan säätöjä aivan mieleisikseen ja niitä vielä kohdilleen hakiessa minulle jäi kolmannelle heatille pikkusen kiinniotettavaa. Lähes ehjä sininen meille ja pieniä teknisiä murheita muille ja jätkät hei, me ollaan vieläkin kärjessä! Pientä havaintoa, että eräällä toisella kotimaisella tiimillä oli menossa ulosajon ennätysyritys, ja vaikka he olivatkin meitä nopeampia, ajoimme enemmän kierroksia.

Pasin ajovuoro purplella ja toisena ollut tiimi yritti ihan tosissaan ajaa meidät kiinni. Eihän sellanen mitenkään ihan helposti käy, etenkään jos me järjestetään heille vähän ohjelmaa... Meidän tiimin auto oli hetkellisesti pientareen puolella, kun ajoivat suoraan pahki ja heillä meni kori rattaiden väliin sen verran tukevasti, että olisko tuossa mennyt ehkä 15 kierrosta saada auto takaisin radalle. Ei toki sinne pit zonelle, minne se heidän kaiketi olis pitänyt viedä, vaan takaisin samoille tantereille. Jälleen kiivasta kiinniajoa 5 kierrosta toisena olleelta tiimiltä, kunnes meidän auto oli jälleen tilapäisesti pientareella ja he nasauttavat taas täysosuman. Tälle kertaa reaktioaaikaa ei heille juuri jäänyt, se sanottakoon, mutta siinäpä taasen mekattiin 5-10 kierroksen verran ja kuskilla näytti hieman lämpökin nousevan. Niukasti pääsivät lopulta meistä ohitten, muutaman kierroksen olivat parempia. Ei se kova kierrosaika aina takaa paljon kierroksia.

Minä mustalle ja kappas, pahin uhkamme erävoitolle jäi tauolle, joten ilman isompia haasteita olimme jälleen kärjessä. Mustalla suoran pää oli huomattavan helppo verrattuna hertsikan rataan.

Spytech pistää round robinit huilille mustalta ja tauko osui ihan hyvään saumaan. Tässä vielä muistaessa, niin nostaminen oli hankalaa. Jotenkin tuntui, että ei mitenkään kerkiä olla niin nopia etteikö joku aja käsille. Ja treeneissä hassu juttu, että vaikka autossa on väritarra keulilla, niin aina kysytään, mille uralle nostetaan.

Keltaisella mitä ilmeisimmin auton vauhti putosi syystä x ja koska huilivuorojen takia oli hieman vaikea seurata tilannetta saatoimme olla jo monensia listalla eikä niin tullut sijoitusta seurattua. Renkaanvaihto osui myös tähän kohtaan jos oikein muistan ja taisivat preiditkin loppua vähän kesken. Ulosajon maailmanennätystä yrittänyt tiimi oli luovuttanut sen projektin ja keskittyi ajamaan kovempaa kuin me. Maksan ripeällä toiminnalla saattoi olla myös tässä asiassa osansa?

Oranssilla huomasin että moottorimme oli selkeästi puutunut ja ajoin jo koko puoli tuntia raakana kun mustalla vielä oli musitaakseni 6 jalkaa chokea. Koitin olla nopea ja pysyä urassa eikä tuo ihan surkeasti mennytkään, saatoti jopa olla minun paras ura tuloksen perusteella. Kun auto on hieman hidas, pysyy sillä paremmin uralla. Paitti sillon kun Leksa tulee kovempaa ja molemmilla on kiirus, tieteskään kumpikaan ei väistä... my bad, pahoittelut nopeammalle kuskille.

Viimeisenä meillä valkoinen, ja se oli myös korin lopetusura. Siltakolarin jäljiltä tuli "hieman" mekattavaa. Kaikkiaan meni vähän sitä ja tätä rikki, ja siinä saatoimme jonkun sijoituksenkin pudota kalkkiviivoilla. Päästiin kuiteskin maaliin saakka vaikka kori lopuksi olikis kiinni autossa lähinnä teipin ja painovoiman avulla. Primaarinen tavoite, että ei ajeta Pasin kanssa yhtään kolaria, täytti niukasti. Treeneissä oli aika liki ettei ajettu yhteen vaikka oli 4 uraa välillä, mutta 10 sentin turvin kuiteskin tul huti.

Pakattiin kamppeet ja hetken seurattuamme paremman erän ajoa läksimme etsimään ruokaa. Niin mediumia pihviä en vielä ollutkaan saanut, toisaalta kun toinen puoli oli varsin hyvin tehty niin kaiketi keskimäärin se oli aika jees. Ei myö jaksettu lähtä saunaan sitten, kiitos kutsusta, ehkä ensi kerralla sitten?

Kokonaisuutena reissu oli varsin onnistunut, rata oli mukava ajaa, joskin minusta hiukan liika nopea. Kokeilin kahvan uusia säätöjä Riston valistettua minua varsin antaumuksellisesti kuinka niiden kuuluu olla. Ainakin alkuun olin sillein pari kymppiä hitaampi kierroksella, mutta ulosajoja tuli luultavasti vähemmän. Tässä voi olla jotakin perää ja niinpä rakensin seuraavaa koitosta varten kahvan hieman uusiin puihin, nyt liipasimen liike on lyhyempi joten hidaskin sormi saattaa ehtiä. Seuraavassa kisassa nähdään miten tuo toimii. Se on joko hyvä, huono tai hyvin huono, kaikki lienevät yhtä todennäkösiä mahdollisuuksia.

Tuonne lähtee mielellään toistekin, vaikka heti ensi viikolla. Nätti kylä, ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa ja juomaa sekä aurinkoa. Sitä odotellessa, kerrankin on jopa renkaita esisorvattuina edeltäkäsin. Ja niin, oli ne paikalliset neidotkin varsin nättejä...

-eemeli-

Moi, äsken kirjotin jutun jota en saanu lähetettyä, jotain lllegal...jne tuli ilmo, tää on testi.

Koitetaan uuestaan, meinasikko Emppu et me harjoteltiin ulosajoa, ainakin mä suoran jälkeisessä mutkassa, järki sano et toi pitää mennä kovempaa, ei sit menny, puolenvälin kohilla rupes sekin menee ok kun maavara läheni milliä, liian isot pyörät, mun moka, yksillä mentiin ja lopussa viel 06. Rata todella makee, yks parhaista millä oon ajanut, ellei paras. Yks gearbox ja braidit, vain, kerrankin. Lp