Enduro Seinäjoella 12.6.2021

Tulosseuranta

finslot.net/tulokset/sjoki/

Tulokset

finslot.net/tulokset/sjoki/tulokset/Result00083_R1.htm

Pieni kisaraportti myös tänne Finslotin puolelle. Lauantaina 12.6 ajettiin Seinäjoella pitkästä aikaa slottikisa 4h enduron muodossa, kun koronatilanne vihdoin sallitsi kilpailemisen. Seinäjoen uusi rata on hieno ja mukava ajaa. Sijainti on myös ihan hyvä, kun lähellä ruokapaikkoja ja isoja kauppoja. Keskustan hotellit olivat myös muutaman minuutin ajomatkan päässä.

Perjantaina saavuttiin hyvissä ajoissa treenaamaan ja valittiin kalusto kisaan kahdelle tiimille. Olin kasannut viisi autoa, jotka valittiin Team Raihnaisille eli Tomi ja Jari. Junioritiimissä ajoivat tytöt eli Ella ja Tiitu.

Kisassa kumpikin tiimi ajoi samassa ryhmässä, kun aika-ajot menivät hieman huonosti. Hitaammassa ryhmässä ajaminen oli ehkä hieman helpompaa ainakin allekirjoittaneelle, kun pystyi helposti ohittamaan. Kolareitakin oli yllättävän vähän. Korjattavaa oli kisan aikana tavallista enemmän. Team Raihnaiset joutui vaihtamaan neljä fassia ja koneen. Tytöiltäkin lähti kone irti pariin otteeseen ja rataskin piti vaihtaa kaksi kertaa.

Team Raihnaisten kuskien fyysinen kunto ei ollut aivan parasta mahdollista. Jari ajoi vahvojen kipulääkkeiden voimalla ja oma osittain halvaantunut oikea käsi alkoi koskemaan kisan lopussa. Siihen nähden viimeisenä ajetun oranssin uran kierros- ja kierrosaikaennätys oli hyvä saavutus.

Autojen säädöt onnistuivat erittäin hyvin. Kumpikin tiimi ajoi samoilla 6/39 välityksillä, jotka toimivat hyvin Seinäjoen radallakin. Toivotaan, että löydetään hieman kestävämpi 4-asteen 39T fassi, jotta päästäisiin ylimääräisistä rattaiden vaihdoista eroon. Team Raihnaiset käyttivät kokeilumielessä uusia S&K:n ankkureita. Kumpikin käytetty ankkuri oli täysin uusia. Ensimmäinen kone kesti noin 5 uraa, jonka jälkeen hiilet olivat kuluneet loppuun ja kierrosajat tippuivat merkittävästi. Ensimmäisessä koneessa oli 46 asteen ankkuri ja toisessa 42 asteinen. Chokea käytettiin ensimmäisen koneen kanssa, mutta toisen koneen osalta oranssin uran ajoin lähes kokonaan ilman chokea.

Loppusijoitus oli vaiherikkaan kisan jälkeen Team Raihnaisten osalta 7. Parhaat kierrosmäärät sain ajettua sinisellä ja oranssilla, joilla auto oli kunnossa.

Kiitokset kaikille osallistujille! Erityisesti kaikille jotka vuorollaan istui pömpelissä ja Pyrylle joka jeesasi monessa muussakin asiassa!

Itse kilpailu meni mekkaamiseksi meidän osalta mutta se nyt ei ollu prioriteetti 1. Tärkeintä lajille oli päästä jälleen ajamaan ja onhan tuttuja mukava nähdä pitkästä aikaa! Ratakin toimi, samoin laskuri mikä siirrettiin vanhasta radasta. Muutamia juttuja täytyy koittaa tehdä, niin rata ja kerhotilat paranee entisestään. Jos vaikka saisi vähän akustiikkalevyä sinne ja tänne sekä radan keskiosat tukittua jollain verkolla tai kankaalla ettei autot ole jatkuvasti lattialla radan keskellä.

Hep.

Olipas mukava kun pitkästä aikaa pääsi vähän kisaamaan. Näinhän se suunnilleenn meni...

Kimmo poimi minut kyytiin Espoosta ja matkalla Seinäjoelle spekuloitiin vähän maailman ja slottimaaiman tilannetta ja toki sitä mitä kisalta oli odotettavissa.

Seinäjoen uudella klubilla on hulppeasti tilaa. Tuosta tulee oiva paikka, kun saatte kaiken valmiiksi, mm ne akustiikkalevyt jeesaisivat kovasti, tai jotakin muuta parantamaan ääni-ilmastoa niin saa puheesta paremmin selvää.

Team Hyvien eväiden jäsenten ollessa muissa puuhissa kuten syömässä tai kokkaamassa oli tarkoitus ajaa kisa Tumpin ja Juhan kanssa. Tumppi soitteli alkuviiksota, ettei pääse heti aamusta paikalle ja tulee iltapäivällä, ja että Juha tulee ajamaan jos viljelykset antaa myöten. Rakensin perjantaina ennen lähtöä kaksi autoa jotta saadaan aikaan valinnan vaikeus notta millä ajetahan.

Oli pieni ylläri, kun uravärit oli eri päin kun mihin on totuttu, jotenkin on ollut takaraivossa että musta on sisäura. Tästä oli hieman hämminkiä ihmisiä varoitellessa, että elkee nyt ajako pahki kun renkaat huilaa tuolla isossa kurvissa.

Ja sitten radalle... Rata oli vieläkin nopeampi kuin mitä ennalta pelkäsin. Muistelen, että Risto halusi raden missä on mutka ja suora, mutka ja suora, ei peräkkäisiä mutkia. Jostakin kuiteskin olivat saaneet hankittua radan, josta noin 60% yhtäperää on pelkkää mutkaa. Munkin jäkimmäisesta kurvista alkaa mutkaosuus ja seuraava suora on vasta pääbanaanin jälkeisen mutkan takana. Keltaisilla laidoilla mieleen tuli, että radan nimi lienee Le Banana? Muutamassa kohdassa peräkkäiset mutkat liittyvät toisiinsa hiukan kulmikkaasti. Liukkaalla kelillä voinee tuottaa yllätyksiä.

Treeneissä pidettiin tauko, jotta Arzzin synttäreitä saatiin asinamukaisesti juhlittua. Neutro ja paikalliset olivat järjestäneet meile voileipäkakkua, donitseja ja limua. Hienoa muistaa merkkipäiviä. Kiitos, oli hyvää!

Kumpikaan rakentamani auto ei ollut radalle riittävän nopea, joten valkkasin meille sen jonka moottori oli loogisempi ajettava. Perjantaina ehdin reenata 20 min ja lauantaina vielä melkein 5 min lisää. Aamusta arvoin, että jos Juha ei pääse ennen aika-ajoa paikalle, niin ajanko puoli minuuttia oikealla ja puoli minuuttia vasemmalla, ja kisassa ajan toisen heatin ja nostan toisen vai lähdenkö suosiolla syömään jotakin pientä? (Hotellin brekkarin jälkeen ei mitään isoa olis tarttenutkaan, lauantain lounas oli iltaysiltä El Cebossa)

Juhakin ehti ajoissa paikalle ja jopa ajamaan melkein 10 harjoitusminuuttia. Mikäpä hätä tässä, kun koko tiimille ehti kertyä reeniä puolisen tuntia, eli keskimäärin 10 min/persoona. Tumpin ohjeistus oli, että ajamme jälkimmäisessä erässä. Koitimme parhaamme mukaan toteuttaa tiimipäällikön ohjeita ja olla nopeita jä näppäriä. Oltiinkin, mutta aika monet olivat vielä nopeampia ja näppärämpiä. Ja ei me sinne nopeampaan erää olis haluttukaan... happamia ne kettukarkit tms.

Ajoimme alkuun JK:n renkailla. Lähdössä maavaraa oli noin 1,15 mm ja 4 heatin jälkeen vaihdoimme keskiurille Kofordit alle. JK:t olivat jo vähän pienen puoleiset siinä vaiheessa. Ajoimme ekat heatit Juhan kanssa puoliksi. Arvailtiin, että ehtiikö Tumppi jälkimmäiselle puoliskalle vai ajetaanko Juhan kanssa loppuun saakka. Taisin olla nokosilla kun Tumppi pölähti paikalle. Hyvin ehtii ajamaan!

Tumppi ajoi meidän oranssin ja valkoisen harjoitusmielessä putkeen. On se Kuski kyllä. Kolmen minuutin kohdalla Tumppi ajoi jo lujempaa kuin minä tai Juha siihen mennessä vielä kertaakaan. Mitä ilmeisimmin nyt oli päässyt käymään niin, että lahjattomat olivat harjoitelleet liian vähän...

Tumppi ajoi vielä punaiselle 20 minuuttia, Juha punaisen loppuun ja 10 minuuttia vihreää ja minä maaliin vikat 20 minuuttia vihreällä ja näin ajoaika meni justiin tasan tiimin kesken. Vaihdoimme JK:t takaisin vihreälle kun Kofordeista (noin 1 mm maavaralla niillä lkähdettiin) kävi pinta vähiin. Vihreällä tuli meidän tiimin kovin kierrosaika 5.246 jos oikein muistan. Lopussa piti vähän himmailla. Maavaraa jäi molemmilla rengaskerroilla alle 0,4 mm eli kohtalaisesti rengastaktiikka onnistui. Ajoittain oli hieman liukasta. Koko kisan aikana ei tarvinut mekata muuta kuin vaihtaa renkaat kahdesti ja laittaa yksi pala teippiä korin etukulmaan. Säästelin konetta ajamalla pienellä chokella muuten paitsi viimeisen uran.

Pariin otteeseen ajoimme Heikon kanssa tiukkaa kisaa, pitkään liki rinnakkain ja se on aina hieno tunne kun vähän kerrallaan saa kiinn itai pääsee karkuun! (jos pääsee...)

Auto pysyi hyvin ehjänä vaikka muutama tukevan puoleinen osumakin saatiin aikaan. Näköjään useimmat tiimit mekkasivat ainakin jotakin, ja olikohan Harri ja Margus ainoat muut ketkä eivät rikkoneet mitään? Hieno suoritus heiltä, onnea voittajille!

Ainoa toinen tiimi, jonka kuski käytti maskia koko kisan ajan oli Peter ja Petri. Heidän valintansa ajaa JK Hawk-moottorilla oli erittäin onnistunut vallitsevissa olosuhteissa ja tälle radalle se sopi paremmin kuin monelle muulle. Kun ei tarvi liikoja himmailla niin sillä saa ajettua nättiä ympyrää. Petriä en ennestään tuntenut, mutta oli mukava tutustua. Toivottavasti nähdään kisoissa toistekin.

Rata oli todella, todella nopea. Minulla ole mihinkään luokkaan sellaista moottoria, mitä kannattasi sarjakisaan radalle tuoda. Täytyy joko rakentaa jotakin paljon parempaa kuin mitä ennestään on taikka sitten tulla ihan vain höntsäilemään. Etenkin produ vaikuttaa siltä, että tartten uusia moottoreita, maksimidownforcea ja uuden kahvan. Kun koittaa puristaa kaiken tehon irti C-kannukoneesta, tarvii sitten jotakin millä jarrun kanssa tulee toimeen. Aika huolestunut olen lajin tulevaisuudesta jos myös skaalaradat meillä ja maailmalla jatkossa ovat aina vain nopeampia. Auton merkitys korostuu ja kuskin vähenee. Tää on minun mielipide ja muiden mielestä varmaan on tosi kiva kun ajaminen on helppoa ja mennään kovaa.

Hotelli Alma oli mainio mesta. Harmi kyllä jäätelökioskia ei nyt päästy kokeilemaan. Kiitoksia paikallisille hyvän majoitusdiilin neuvottelemisesta! Perinteiseen tapaan ravinnosta vastasi El Cebo, joka on yksi parhaista vastaan tulleista kebab-mestoista. Jäätiin vielä toiseksi yöksi, niin ei tarttenut väsyksissä ajaa yötä myöten kotiin. Se oli hyvä ratkaisu, voin suositella.

Tiedättäkö muuten mitkä ovat maailman 3 vaikeinta asiaa?

3. Ostosten jakajan käyttäminen. Meillä päin jää taaksepäin piikki auki, jos ei käytä.

2. Tupakannatsan laittaminen roskiin. Katsokaapa vaikka maahan, melkein missä vain. Luokatonta perseilyä tuollaanen natsojen kylväminen!

1. Harjoitusnumeroiden käyttäminen. Huomattavasti helpompaa on vain huutaa nostajalle ja toivoa, että tulee ymmärretyksi. Minulla kun on molemmissa korvissa 4. tason kuulovaurio niin voin sanoa, että vinkuu aika tavalla vaikka ei meteliä olis. Ilman korvatulppia en pysty olemaan paikalla, kun käy niin kipeää. Nyt kun ollaan vielä tilassa, jossa kaikuu, on hälinää ja kolme huutaa yhtä aikaa kuka mitäkin, niin on minun ajoittain aika hankala ja välillä ihan mahdotonta erottaa, mitä ja kuka on sanomassa. En ole selvänäkijä, että minkä värisellä korilla kukakin tänään ajaa...

Niin että jos et käytä autossa sitä tarraa (niitä voi vaikka irrottaa autosta kisan jälkeen ja laittaa talteen) niin älä oleta, että nostan autoasi a) nopeasti, b) oikealle uralle tai c) lainkaan. Vielä kun vaihdat pari kertaa reeniajan puitteissa uraa niin vot. Mutta ei, se on niin hiton hankalaa liimata se lappu siihen keulaan.

Kiitokset järjestävälle taholle ja apuvoimille sekä kaikille paikalle tulleille.

Toivotaan kovasti, että maailmantilanne helpottaa ja pääsemme syksyllä ajamaan kisoja!

-eemeli