ISRA 2023 Atlantic City, USA

Moikka,

Vuoden 2023 ISRA MM-kilpailut järjestetään Atlantic Cityssä 20.-28.10.2023. Treenaamaan pääsee maanantaina 16.10. alkaen. Paikkana Resort Casino Hotel. Alla olevasta kuvasta löytyy lisätietoja.

Radalla järjestetään myös warm up -kisoja, joista kuvassa myös maininta. Warm upit pidetään Speedzone Hoobies & Raceway, joka sijaitsee hieman pohjoiseen päin Atlantic Citystä.

-Anna

Tapahtuman nettisivu julkaistu:

isra2023.com/

Moikka,

huomenna 1.4.23 klo 16:00 UTC (klo 19:00 suomen aikaa) avautuu ilmoittautuminen 2023 ISRA-kisoihin. Ilmoittautuminen päättyy 30.6.23 16:00 UTC (klo 19:00 suomen aikaa). Ohessa linkki, mistä ilmoittautumislomake löytyy

isra-slot.com/registration/2023-registration

-Anna 

Muistutuksena, että ISRA ilmoittautuminen päättyy 30.6. klo 16:00 UTC (19:00 Suomen aikaa). Ilmoittautumismaksut tulisi myös olla maksettuna samaan deadlineen mennessä. 

-Anna

Ilmoittautuneet:
ISRA 2023 Registered drivers list - Google Drive

Järjestäjän Facebook sivu:
ISRA 2023 World Championships | Facebook

Tuolta ISRA organisaation sivulta, osaava voi käydä kattoos vaikkapa Rulebook, jossa alustava tarkempi aikataulu:
2023 Worlds – ISRA (isra-slot.com)

HUOM!
- sen verran sääntö muuttunut, että perinteinen perjantain "non-host practise" poistunut ja Produn Team treenit aloitetaan jo perjantaina, eikä lauantaina. Täten myös ko. matkaa ajettava aika-ajo on perjantai -iltana, eikä siis enää lauantai iltana!

Organisaation www -sivut:
ISRA 2023 Worlds Race | In Atlantic City, New Jersey, USA

Live -linkki Youtube, näyttää toimivalta:
ISRA 2023 Worlds- Atlantic City NJ USA - YouTube


Alustava suuntaa antava aikataulu, koskien luokkien aika-ajoja ja kisaeriä..:

Kellon ajat paikallisia, Atlantic Cityn aikoja, tuohon 7 tuntia lisää:

PR-24 Team Race
*Perjantai 20.10.
- PR-24 Team aika-ajo 21.30 - 24.00
- (pariajo, yhteenlaskettu matka 2*30sek)
*Lauantai 21.10.
-  PR-24 Team suorat finaalit, 8 kpl H-A, 7:30
- Finals 8 x 7, 5 min, arviolta 1 tunti ja 15 min per erä
- elikkäs C-A finaalit alkaen ~14:00-

Eurosport-32
*Sunnuntai 22.10.
- 19.00 - 23.00 aika-ajot
*Maanantai 23.10.
- alkuerät (14erää) 07.00 - 18.00 Heats 8 x 3 min
- semifinaalit (3kpl)  19.00 - 21.45 Semi-finals 8 x 4 min
- finaali  22.40 - 23.40 Final 8 x 5 min

Formula 1-32
*Tiistai 24.10.
- 19.00 - 23.00 aika-ajot
*Kekiviikko 25.10.
- alkuerät (13erää) 07.00 - 18.00 Heats 8 x 3 min
- semifinaalit (3kpl)  19.00 - 21.45 Semi-finals 8 x 4 min
- finaali  22.40 - 23.40 Final 8 x 5 min

Eurosport 1-24
*Torstai 26.10.
- 19.00 - 23.00 aika-ajot
*Perjantai 27.10.
- alkuerät (13erää) 08.00 - 19.00 Heats 8 x 3 min
*Lauantai 28.10.
- Semifinaalit (3erää) 08.50 - 11.35 Semi-finals 8 x 4 min
- Finaali 12.50 - 13.50 Final 8 x 5 min

 

Hep.

Team Hyvät Eväät saapui pelipaikalle maanantaina aamusta noin klo 04.30 paikallista aikaa. Matkalla ei mitenkään erityisen hyvin uni tullut. Perillä olimma kohtalaisen väsyksissä, kun kuulimme että meidän hotellivaraus on peruttu. Tästä ei varsinaisesti riemu revennyt. Onneksi tilaa kuitenkin löytyi, jopa helpommin kuin taksi kentältä voukra-auton noutopaikkaan. Iso kasa laukkuja ei houkutellut yhdistettyyn juna- ja bussikyytiin tuntemattomalla seudulla...

Hotellin henkilökunta oli varsin nihkeää vuokra-auton parkkeerauksen suhteen. 15 taalan pysäköintimaksu oli aika suolaisen kuuloinen, joten kävimme sitten palauttamassa vuokabiilin saman tien. Eka koitettiin viedä slottikamppeet kisapaikalle. Käytiin kyllä oikeassa talossa, siellä vaan ei kukaan tiennyt tapahtumasta mitään. Muuan tyyppi epäili, että ekhä 12. kerroksessa voisi olla? Päätettiin viedä jenkkirauta (Chevrolet Malibu) eka pois ja sitten yrittää uudestaan, josko joku asiasta tietävä olisi hilautunut paikalle. Harvemmin ollaan oltu kisapaikalla 05.30 aamusta...

Pieni pullo ankkurilakkaa, fluksi ja pikkupurkki teflonspraytä tulivat perille saakka, samoin kaikki muut öljyt. Toki turvatarkastuksessa piti käsimatkatavarat tutkia hyvinkin huolellisesti, kun nippu runkoja näytti läpivalaisussa hassulta. Onnea toivottivat kisoihin, kohteliasta väkeä.

Täällä ei ole aamusta melkeen ketään missään, jotenkin on tullut vaikutelma että tämä kylä enimmäkseen elää öisten aktiviteettien varassa. Moni asia on eri lailla, en esmes ole vielä keksinyt mistä tietää milloin suojatien yli on tarkoitus kävellä.

Vuokra-auton tultua palautetuksi taksikyyti toi takaisin kisapaikalle. Täällä liikennesäännöt tuntuvat olevan lähinnä ohjeellisia, taksikuskilla oli käytännössä koko ajan sallittu nopeus + 20 mailia mittarissa. Joku paikallinen ohitti komeasti vastaantulijoiden kaistan kautta keltaisilla viivoilla, vieläpä varsin reippaasti.

Varikolla oli vielä aika hiljaista, joten saimme ruuvata varikkorakennelmat nippuun varsin rauhassa. Työtasojen ja hyllyköiden toteuttamiseen saimme apuja SRC:n alaisuudessa toimivalta pieneltä yksityistiimiltä. Iso kiitos siitä!

Rata näytti nopealta ja käytännössä oli sitä mitä suurimmassa määrin. Nopein flättirata, millä olen tähän mennessä ajanut. Radalla tuntui toimivan ihan OK suunnilleen mikä vaan mitä sinne vei. Kohtalaisen ajorytmin sai aikaan muutamassa tunnissa. Totta kait hienosäätöjä tarvii tehdä, mutta perusympyrää pääsee jo ihan OK. Ensi vuoden MM-rata on kuulema vielä nopeampi. Kyseessä alkaa olla kisa siitä, kuka rakentaa nopeimman moottorin ja omaa parhaan reaktioajan. Ei tulne yllätyksenä, etten henkilökohtaisesti lainkaan tykkää tästä "tehdäänpäs vielä vähän nopeampi ja helpompi rata" -kehityssuunnasta. Täällä iso sportti etenee jo liki 14 m/s keskinopeudella ja se on aikamoista kyytiä. Kuljemme kohti surkeaa loppua, sanon minä.

Koska olimme jo pelipaikalla, radassa oli virtaa eikä ihan järjettömästi väsyttänyt, maanantai mentiin samoilla silmillä reissun päälle. Illalla hotellille tultua kaaduin sängylle ja kuorsaus saattoi alkaa vähän ennen kuin pää osui tyynyyn. Hataria muistikuvia, että tiimikaveri olisi kysellyt jotakin lämmityslaitteesta tms

Produ meni kohtalaisesti ympyrää ja iso sportti muuten ok, mutta tuntuu ettei näppien nopeus riitä täällä tarvittaviin vauhteihin. Voi olla, ettei löydy niin nopeaa konettakaan, millä täällä voisi pärjätä, jos reaktioaika riittäisi. Nopeuden on niin kovia, että nostamisessa alkaa olla haastetta. Tekee mieli viedä auto seuraavalle suoralle. Hyvin monta paria renkaita joista valita, sen puolesta pitäsi olla aika OK.

Tiistain pikkuluokkien treeni meni pikkusen vihkoon. Tiimikaverin pikkusportti alkaa olla likellä kisakuntoa, omani sain tokavikaan harjoituserään kelvolliseen kuntoon. Sillä ainakin teoriassa pitäsi pystyä ajamaan kelpo kyytiä. Käytäntö toki on toinen

Paljon aikaa on mennyt formuloiden hieromiseen. Tiimikaverin kaluston kanssa on vielä paljon parannettavaa, sopivaa kombinaatiota ei tunnu helpolla löytyvän. Itselle oli jo kasassa kaksi oikein hyvää autoa, vaan eipä ole enää. Aika kelju tunne on se, kun virran tullessa rataan auto kajahtaa seinään, vaikka johdot ovat oikein kytketyt rataan. Pikkusen vilkkaampi formula kerkiää kerätä aimo vauhdin ennen laitaa. Tuossa tilanteessa kahvan hajoaminen teettää paljon mekkaamista. Nätisti sanottuna keljutti, kun oma paras formularunko oli takaa toista milliä kierossa. Notta jos "tekisitkö sitä tai tätä" -kyselyyn saat vastauksena ettei kerkiä nyt, niin syynä on oman kahvan aktiivinen kehitystyö. Luottamus muiden tekemiin kamppeisiin ei ole korkealla nykyjään, ja minkä itse tekee sen ehkä osaa myös korjata.

Kahva on tekijällä katsottavana, josko huomenna sen saisi käyttökuntoon. Spingi on mukana, sillä ajetaan jos tuota ei pelikuntoon saa. 20 vuotta vanhaa tekniikkaa, mutta kestää lähes mitä vaan. Ei kaikkia kivoja ominaisuuksia, mutta mitäpä niillä hienouksilla jos keinukytkin ajaa saman asian. Mr. Recek oikoi rungon takareunan, pitää vielä huomenna katsoa josko toisen sivulevyn saksijousen saisi niin, ettei sivulevy kinnaa paljoa ulos, nykyisellään ei mahdu katsastusmittoihin.

Nyt ilmeisesti Suomen joukkue on kokonaan mestoilla. Huomenna aamusta aikaisin mekaamaan, kun tänään tulleiden ylläreiden työllistävä vaikutus teetti kaikenlaista ekstraa. Huomenna ehkä saadaan varikkotilaan pikkusen pöytäjärjestelyitä, nyt meidän mekkipaikalle on hyvin hankala päästä. Tiedä sitten, jos olisi 20 kiloa kevyempi niin mahtuisiko sittenkään tuolien välistä sen paremmin.

Nyt muutama tunti unta ja sitten pelipaikalle!

-eemeli-
 

Juhuu!

Kahvan vika oli sitten pikkujuttu. Pennin osa teki tonnin vahingon, kun vedonpoistona toiminut nippuside oli löystynyt. Seurauksena maajohdon katkeaminen, joka puolestaan aiheutti jatkuvan täyskaasun. Tuon sai onneksi kuntoon jo ennen ekaa treenivuoroa. 

Aika paljon auttaa, kun mekkitilassa pöytien väliin ilmaantuu 10 cm lisää tilaa. Nyt selät vastakkain istujien välistä kykenee puristautumaan jotenkuten, vaikka työlästä se edelleen on. Jotkut eivät korviaan lotkauta, jotkut antavat tilaa jo kun näkevät että tarvii päästä mekkipaikalle. Mekkitilan lämpötila vaihtelee kovasti, välillä on shortsikeli ja välillä tarttee takin. Kun ilmastointi pöhisee, on huolella kylmä, muuten on kuuma. Säätösysteemit ovat ilmeisen haastavia toteuttaa, hotelliksi itseään kutsuvan mestan lämmityksen tuottaman lämpötilan hystereesi on suurehko. Ehkä täällä ei ole säätötekniikkaan perehtyneitä insinörttejä tarpeeksi. Jatkojohdot ovat kunnon touvia!

On muutes messevät näköalat mekkihuoneesta Atlantille. Voi olla, että joku päivä vielä keretään käydä rannassa. Sinne no noin 500 jalkaa matkaa, joten aikaisintaan lauantaina ohjelmassa. Ai miten niin? Kas jos et ole aika lailla kaikkea rakentanut kotona valmiiksi ja vielä tulee romua roppakaupalla, niin tekemistä varikolla on nätisti sanottuna paljon. On hienoa olla Ameriikassa, mutta käytännössä on aika sama millä mantereella kapinat pidetään. Ellei ohjelmaan mahdu ihka aitoja lomapäiviä, ei ympäristöön välttämättä kerkiä tutustua. Tänään Team Hyvät Eväät oli kisapaikalla aamusta 08.30, kävelymatkaa muutaman minuutin. Puolessa tunnissa selviää, jos oikaisee aamiaispaikan kautta. Puuroa ei ole listalla Tuosta nyt niin kovin pitkä päivä tule, kun illalla jo puolilta öin lähtee hiipimän takasin kämpille. 

Produn meni aamusta kohtalaisesti, mutta ei erityisen hyvin. Rata oli pesty ja pidotettu, eli siis kovasti erilainen kuin missä kelissä edelliset säädöt olintehnyt. Olin myös vaihtanut eilen illalla koneeksi lähinnä kisakonetta vastaavan mitä meidän kamppeista sai rakennettua. Hand out renkaat tuntuvat minusta hyviltä, suht tiukkaa kumia, pitoa sopivasti ja kuluu yllättävän vähän vaikka mennään kovaa, todella kovaa. 4,5 sekunnin kierrosajat 45 metrin radalla, produlla, no, miten sen nyt sanoisi nätisti... törkeän lujaa. Mehän ei tietty ihan tuohon kyetty, normaali 0,5 sekunnin gäppi maailman terävimpään kärkeen tuntuu pysyvän vakiona vuodesta toiseen.

Aamusta oli vähän liukasta. Rungon teippausten muuttaminen vei tilanteen toiselle laidalle, eli tuli liikaa pitoa ja sen takia vähän puski ulos. Tai niinhän minä luulin. Oikeasti vika oli muualla, en heti huomannut oikean etukulman ottaneen pikkusen osumaa. Takateippien suojamuovien irrottaminen jeesasi kympin verran, ja rungon oikominen (kulmaa 0,15 mm takasin ylös) hukkasi kierrosajasta 3 kymppiä pois. Vikassa produtreenissä meni jo aika helpolla 5.0XY 

Radalle oli ilmestynyt uusi kamera sillan jälkeen. Kiva idea, mutta käytännössä kameramöykky blokkaa näkyvyyden keltaisella munkkiin justiin siihen kohtaan, mihin yleensä sinne ulos ajetaan jos ajetaan. Meninpä sitten hölmönä kysymään, että voisiko kameraa pikkusen siirtää, kun se on näköeste radalle. "Camera stays" was answer. totesin tuohon, notta "Bad. It blocks visibility to very fast turn" "I don't care" oli vastaus järjestäjän puolelta. Jos ei olis ollu vähän kiirus mekaamaan, niin oisinpa saattanut todeta että me ketkä tuolla ajetaan ni me vähän välitetään siitä, että radalle tehdään katvealueita. Viime vuonna ajoin formulalla kisassa tolpan takana lymynneeseen kanssakilpailijaan tunnetuin seurauksin. Ei riitä oma laskentakapasiteetti seuraamaan, tuliko kaikki edellä menneet autot piilosta myös pois. Mutta mitäpäs minä näistä tiedän, kun ei ole tullut juuri kilpaa ajettua eikä kisoja järkättyä.

Eurosportissa oli aika siirtyä nopeampaan kalustoon. Uudella radalla olen havainnut itselleni sopivaksi tavaksi aloittaa hitaammilla autoilla niin on helpompi opetella ajorytmiä. Kun pääsee nätisti rataa ympäri jouhevasti myös reunaurilla, niin sitten pikkusen sitä vauhtia. Näin ei alkuun tartte kaikkein parhaita renkaitakaan, eikä niin haittaa jos tuhoa tulee. Näin nopealla radalla nimittäin tulee. Oman bonuksensa tuovat harjattomat autot. Kun sellainen urasta irtoaa, rullaa se helposti liki metrin. Sääntöehdotuksena, että liikkuvaan maaliin osumisesta lisäpiste?

Romua tulikin ihan kiitettävästi. Päivän saldo oli 6 liimattua fassia, pari koria, pakin toiseksi parhaaksi osoittautunut tätä kisaa varten hankittu ES-24 runko ja jokunen neula. Kun autot liikkuvat kovaa, kolarit ovat varsin energisiä mosauksia. Pikku stiplu ja suoran alusta ulos, kanssakilpailijan avustuksella siitä suoralle ja täysosuma kylkeen. Heikki totesi, että kori vähän irvistää. Rata ei voi olla kovin vaikea, jos kierroksen pääsee autolla, jonka sivulevy on tuhannen mutkalla  ja pari milliä rungon alapuolella, lisäksi edestä irti. 

Päivän positiivisia asioita oli kahvan pikahuolto aamulla, se, että meidän tiimillä on varsin hyviä moottoreita ES-24 luokkaan (ei mitenkään iso yllätys), Gugun pojan synttärit (kakku oli hyvää) ja produn treeniauton todella hyvä toiminta lopussa. Tänään selvisi sekin, miksi tsekit eivät laittaneet varikkoa pystyyn jo maanantaina. Sällit kyllä tulivat ajoissa perille, mutta matkatavarat eivät.

Treenien loppu meni huomista kalustoa rakentaessa. Uusi moottori pikkusporttiin vähän vastusti (tsekkien hiilikanavat pitäsi muistaa aina hieroa kuntoon ennen liimausta) mutta vaikutti soivalta peliltä sekin. Aamusta vielä pikkusportin toinen auto nippuun, renkaita lisää kokoon ja sitten pitäsi formulatkin saada kuosiin. Ei Atlantin rantaan huomenna... (tai siis tänään). Myös Produn rakentamiseen on syytä valmistautua huolella, ettei pääse tulemaan kiire. Toivottavasti kerkiää vähän radallekin, ettei mene koko päivä paikkaukseen ja parsintaan. 

Uusi päivä ja uudet kujeet odottavat! Eilen illalla pää ehti jo tyynyyn ennen kuorsauksen alkamista. Just nyt ei ole tuosta täyttä varmuutta...

-eemeli-

Itse kirjoittelen kotoa, kun tämän vuoden kisa jäi väliin, kun käytin matkarahat aurinkosähköjärjestelmän parannuksiin. Suurin mielenkiinto itselläni oli nähdä lajissa tapahtuvan muutos harjattomiin koneisiin. Ennakkoon tiesin jo italialaisten suunnitelmat ja he ovat tehneet "kotiläksynsä" hyvin. Viime vuonna Latviassa oli ensimmäisiä julkisia kokeiluja, mutta nyt italialaiset + Dominykas ovat testanneet erilaisia yhdistelmiä intensiivisesti. Sportissa vauhti on ollut heti hyvää ja siitä osoituksena Dominykas vetäisi epävirallisen 3.4s kierrosaikaennätyksen mustalle. Käytössä ei ollut edes edes italialaisten nopein moottori. Harjattomien moottoreiden nopeudet ovat tällä hetkellä 16000 - 18000 kV eli 13V ratajännitteellä moottori pyörii 234000 rpm kuormittamattomana. Käytössä on tietenkin 5t pinjoni, jolloin saadaan sama alaspäin suuntautuva gyroskooppinen voima kuin perinteisillä moottoreilla.

Koska näitä sitten saa ostaa on varmaan seuraava kysymys ? Moottorit ja säätimet tulevat myyntiin kisojen jälkeen, jos tulokset ovat hyviä. Tietenkin auto voi hajota, jolloin ei tule hyvää tulosta. Kuten Eemeli totesi jo aiemmin, niin vauhdit ovat hurjat skaala-autoille. Keskinopeus on noin 50 km/h sportilla ja harjattomilla koneilla voi vetää täydellä nopeudella koko kisan ilman, että kone hyytyy. Siinä saa olla jo todella hyvä kunto ja reaktiokyvyt, että pystyy koko finaalin ajaa tuota vauhtia. Se on sitten toinen kysymys, että pitäisikö kehitystä jotenkin rajoittaa. Itse en alkaisi rajoittamaan, koska kyseessä on kuitenkin skaalapuolen huippuluokka. Ehkä ennemminkin voisi olla ISRA masters kisa, jossa voisi 50+ kuskit ajaa oman kisansa, jolloin varsinainen kisa saataisiin lyhyemmäksi. Ei tässä itselläkään montaa vuotta mene, kun olen tuossa 50+ kerhossa.

 

Eemeli, Nää on huikeita kisakertomuksia ja mukavan rentoa luettavaa. Yritä jaksaa väsätä juttu päivittäin.

Antti

Johawl! (kuten me saksaa taitamattomat emme useinkaan huudahda)

Torstain agendalla oli saada pikkuluokkien kalusto pelikuntoon ynnä produkisaan valmistautuminen. Teamilla oli pieniä haasteita sekä pikkusporttien, formuloiden että kahvojen kanssa. Nykyisen vekottimen liukupinnan olen tavannut joka kisaan sorkkia pumpulipuikolla ja WD 40:llä. Nyt kun noita ajorupeamia on tullut hiukan enemmän kuin normi kisaviikonloppuna tapaa tulla, on käytännön huoltoväli päässyt pikkusen venähtämään. Vaihdoin alkuperäisen kovan nastan Big Foot II:een heti vekottimen ostettuani. Samalla hifistelin muutenkin liipasintuntuman kanssa, ja se on nyt todella hyvä. Varjopuolena hiilimoskaa jää liukupinnan raitojen väliin, mikä teettää pientä toimintahäiriötä. Ei ihan sen tasoisia haasteita kuin maajohdon katkeaminen (formulalla on "vähän" hankala ajaa kun missä tahansa kohdalla rataa saattaa täyskaasu yllättää...) WD:n korvikkeena toimi auttavasti Mobil 1 sotkettuna paikalliseen sytkäribensaan ja toiminta näin normalisoitui.

Toimintahäiriö tuli esille uuden pikkusportti set-upin ensitestissä. Luulin väkästelleeni kasaan omituisen kombon, joka kulkee eläimen lailla ja josta puuttuu jarrut täysin. Kannu on uutta mallia, joka on edellistä 20% kevyempi, 14,6 mm sisähalkaisijalla, toinen 20 ja toinen 22 magneettinen peli. Kerkesin jo kirjoittaa koriin "Susipaska" erotuksena varmasti toimivasta autosta. Lopulta molemmat menivät ihan mallikkaasti ympyrää. 

Tiimikaverilla oli myös pientä säätöä molempien pikkuluokkien kaluston kanssa. Keulan korkeuden, formulan eturenkaiden (ostin muutaman parin uusia, kun olivat niin söpön värisiä), teippausten ja johtojen kanssa saa aikaan yllättävän monta variaatiota. Tiimikaverin ollessa hetken nokosilla pari formulaa löysi salaperäisesti hiukan uutta vauhtia.

Kaikki pikkuluokkien kisakorit odottavat vielä leikkaamista ja teippaamista. Teamin maalari puuhasteli koreihin teamilogot ja sponsoritarrat alapuolelle, kun tiukan tulkinnan mukaan kenties tarrat korin ulkopinnalla olisivat aika hyi hyi katsastuksessa. Tekniikkaa testattiin jo Iisalmi-endurossa ja hyvin toimi.

Treenit olivat edellisiä päiviä lyhyemmät (eikä tosiaan enää ollut non-host treeniä lainkaan, mikä oli minusta huono juttu) koska ISRA delegaattien kokoontumiselle ja virallisille avajaisille tarvittiin aikaa. Avajaiset olivat salissa, jossa oli Martin Scorsesen jäljiltä ikivanha elokuvaprojektori ja muutenkin historiallista merkitystä. Kuulimma, miksi ameriikkalaisissa hotlissa ei ole kerrosta 13. En kyllä muista minkä takia.

Pikku yllärinä tuli maajoukkueiden tiimikuvat (jotka otti Tony, terveisiä Jussille). Jos tuon olis tiennyt niin olisia laitettu vähän siistimpää paitaa ylle. Tsekeillä, Latvialaisilla, Italialaisilla ja taisi jollakin muullakin maalla olla yhtenäinen virallinen kisa-asu. Ehkä mekin voisimme harkita, vaikka kisapaitaa mihin myytäisiin muutama mainos kulujen kattamiseksi.

Suurimmat aplodit sai kisan pienin joukkue, Ukraina. Ihor edustaa Uktainaa yksin. Nousimme taputtamaan seisaaltaan Ihorille. Tsemppiä sille suunnalle oikein tosissaan!

Pääorganisaattori oli kovasti pahoillaan siitä, ettei ole tehnyt aikataulua. Paljon puuhaa ison tapahtuman tekemisessä, mutta olisko tuo silti jotenkin, vaikka tiimityöllä, saatu aikaan? Ei ollut luuppia mukana niin en vielä tiedä miten meidän treeniajan menee enkä myöskään mihin aikaan saamme hand-out osat aamulla. Olivat jättäneet nuot laput ilmeisesti kosteaan paikkaan ja tekstit olivat kutistuneet lähes lukemattomiin.

Avajaisten jälkeen teimme vielä huomiselle (ei kun tälle päivälle) valmisteluita, jotta produn rakennus sujuisi sukkelaan. Yksinkertainen korinleikkausjigi odottelee valmiiksi asennettuna ja rattaat ovat jo tasapainossa. 7/42 välityksellä on tarkoitus ajaa, Attanin ratas ja Horkyn pinjoni. Myös varmasti suora akseli odottelee pöydällä aamua.

Ennen kämpille lähtöä juteltiin tovi justiinsa noista harjattomista. Mitä niitä nyt on tuolla radalla nähnyt, niin laji sellaisena kuin sen olemme tunteneet on mennyttä iäksi. Onneksi osaan tehdä muutakin, ja on myös vaihtoehtoisia kiinnostuksen kohteita. Mainitsin maantiepyöräilyn, jossa säännöillä on hyvin voimakkaasti suitsittu kehitystä lajin pitämiseksi mielekkäänä. Kehitys ei aina ole pelkästään hyväksi. Mutta sitä on nykymaailma, kun hyvin iso osa ihmisistä ei enää osaa muuta kuin räpeltää puhelimiaan. Sitä en itse isommin arvosta, enkä kyllä toisaalta osaa älylaitteita myöskään käyttää. Täälläkin olisi yhdessä ruokapaikassa pitänyt sellaisella tilaus jättää, niin jätin väliin. Meillä on erilaisia taitoja ja kiinnostuksen kohteita ja hyvä niin.

Mutta nyt unille ja huomenna tehdään oiva produauto!

-eemeli-

 

Wohoo! 28.

Produpäivä alkoi sateisissa merkeissä. Kun tulimme ulos, hanat aukesivat ja otettiin kisapaikalle kävellessä aamusuihku vol. #2. Kengät ja vähän muutakin läpimärkinä kisapaikalle aikaisin ihmettelemään mihin aikaan saa hand out -osat ja josko olisi jotakin tietoa mihin aikaan treenivuorot on. Hand out -osat arvottiin aitoon kasinotyyliin pallomasiinalla (lotto-, bingo- tms. arpomavekotin). Odotukset olivat sikäli korkealla, notta josko samalla kilahtaisi jackpot laariin. Ei ihan kilahtanut kolikoina, eikä ihan osinakaan.

Runko näytti ekana aika hyvältä, takaa se kohta J-langan tienoilla mikä on kelju oikoa oli varsin suora valmiiksi. Suunnilleen kaikki muu sitten ei ollut, mm flägin kieli osoitti taivaisiin ja oli toivottomasti kierossa myös sivusuunnassa. Pelti on hämmentävän jäykkää, voimaa saa käyttää tosissaan jotta jotakin tapahtuu. Välillä tuntuu myös, että pellin sisällä on jotakin outoja naruja mitkä vetää ihan muun kulman C ruttuun kohtaa A koittaa oikoa.

Korit olivat viettäneet laatuaikaa varastossa 3 vuotta. Tästä seurauksena takakulmia oli todella monesta korista ratkennut särkirikki. Tuon kun huomasin, niin jonoksi asti oli korien vaihtajia jo jakotiskillä. Onneksi meille vielä riitti ehjät korit. Viimeisinä seikan huomanneet jäivät kehotuksen "teipatkaa" varaan. Uudet korit olivat toki paljonkin paremman näköiset. Sitäpä ei tullut katsottua, josko värillä oli tässä murtuma-asiassa asiassa väliä?

Edellisiltana tiimikaveri tasapainotti kisarattaat ja kokeili miten pahasti renkaat ovat epätasapainossa. Minä valmistelin kisaohjurin ja katselin muut roinat puolivalmiiksi rakentamista varten, mm. löytyi Kofordin erittäin suora akseli. Korin leikkausjigin asensin valmiuteen jo illalla ja muut romppeet käden ulottuville odottamaan tosi toimia.

Noinkin kieroksi rungoksi pelti oli yllättävän äkkiä kuosissa. Samalla kun pirteän tuntuinen kone oli sisäänajossa Markku otti sivulevyt ja minä keskiön käsittelyyn. Ei tullut katsottua tarkkaa aikaa, mutta runkoa pääsi kasaamaan jo ekan treenikierroksen puolivälin paikkeilla. Kysyimme pro tiimeiltä neuvoja ja pyysimme arvion rungon suoruudesta. Aika samoihin meni omien tuumailujen kanssa, eli ihan kelpo runko on tulossa. Taka-akselin korkeudeksi 8,8 mm ja 7/42 välityksellä. Tällä kertaa olin pinjonin juottamisen kanssa normaaliakin tarkempi, kun tosiaan Finnish Openissa pääsi juottamani pinjoni irtoamaan. Edellisestä ehti vierähtää aika tovi, muistaakseni silloin Kouvolassa oli vielä punainen kingi.

Samaan aikaan pyöri ohjatut treenit nostovuoroineen. Meille kävi sillain hassusti, että treenivuoro ja hand out -osien jako sattui samaan aikaan.

Yllättävän monta asiaa kerkiää kokeilla rakennuspäivän aikana. Treenierämme haasteena oli vasemmalta oikealle satavat autot. Välillä tuntui, ettei sekaan meinaa mahtua millään. Siksi ajoimme enimmäkseen treeniautolla, vaikka kisa-auto jo käyttökunnossa olikin. Se, mitä tiimin mekaanikko (kuka tunari lieneekään) ei ajoissa huomannut, oli flägin kielen toivottoman kiero ja väärä olemus. Keulan maavaraa mitatessa vaikutti omituiselta ja lopulta syyksi paljastui järkyttävä kierous myös edestäpäin katsottuna. Asian korjaaminen kesti hyvän tovin, ja siinä tuli vähän oheisvahinkoa, minkä joutui myös oikomaan. Kokonaisuuteen voi olla tyytyväinen. Autossamme on sisäänrakennettuna myös THE J-bar saver. Tuo pieni purjeteipin raita toivottavasti pitää J-langan jos ei paikallaan, niin ainakin tallessa. Nuita kun on tähän mennessä jo 3 hukkunut häveyksiin kisoissa.

Tälle vuodelle muistaakseni kiellettiin rungon vasarointi. Kyllä sitä silti varikolta kuului, tiedä sitten josko vaikka oikoivat hampaitaan tms? Meinasin ehdottaa sääntöihin, että sopii vasaroida, kunhan oma peukalo vaan on siinä välissä.

Korijigi toimi oikein hyvin siihen nähden, ettei sen puuhaamiseen mennyt kuin reilu tunti kaikkineen. Hyvin käytettyä mekkiaikaa viime vuonna! Korin kanssa ei mitään radikaalia, aika perinteanan ratkaisu PL. takakulmien uudenlaiset jäykkärit. Niillä toivottavasti vältetään korin tarraaminen pyöriin. Olennainen asia, tällä kertaa aika-ajossa eräällä teamilla ulosajon oheisvahinkona ronkittiin koria pois takarenkaista, no, pitkään...

Vikaan treeniin muutin vielä kelluvien neulaputkien kiinnitystä. Nyt ne ovatten sisäpäistään geeliteipillä nahkeutetut. Tässä kohtaa oli jo pikkusen kiireen poikasta ilmassa ja sehän ei koskaan ole hyväksi. Hermokin oli vähän tiukalla, vaikka kaloreita oli päivän aikana kohtalaisesti saatavilla.

Huolellinen korin asettaminen on tärkeää. Myös asioiden tarkistaminen on. Tiimin mekaanikko (kuka tolvana se nyt taas olikaan...) saattoi unohtaa katsoa, että korin koreus on OK myös neulaputkien kiinnitykseen tehtyjen muutosten jälkeen. Eipä ollut. Mekkari lähinnä panikoi siitä, josko keulan pystysuora osa on riittävän korkea taikka ei, ja siksi muut seikat jäivät hiukan taka-alalle.

Tiimikaveri täytti katsastuslapun ja meni jonottamaan. Juuri ja juuri kerkesimme saada auton tiskille jonotusajan puitteissa. Mistä sitten lieneekään, rungon pohjaan oli päätynyt knööli pikaliimaa. Koitin rapsutella sen pois katsastajan mittatyökalulla ja lopulta sormin. Onneksi irtosi. Oli vähän hämmentynyt olo, kun korin kerrottiin olevan korkea. Olin katsonut sen olevan hyvinkin nätisti mitoissaan. Vaan sepä tuo kelluvien neulaputkien teippaaminen muutti korin kiinnitystä sen verran, että oikea takakulma jäi muutaman kympin ylös, mitä tiimin mekaanikko (tätä tahtia paikka on pian avoinna, hakemukset voi osittaa Markulle) ei huomannut katsoa. Dääm!

Sepähän tarkoittaa, että katsastuksen jälkeen saa 5 minuuttia aikaa korjata asian. Meidän mekkipaikka ahtaimman välikön perillä toi oman lisähaasteensa. Juoksujalkaa mekkipaikalle huudon "ROOM!!!" saattelemana. Pikainen tarkistus ja uusi neulanreikä koriin, tällä asia tuli kuntoon. Juoksujalkaa takaisin katastukseen. Mittaus ok, but where is your tech sheet? Dääm! Uusi kierros varikon kautta ja takaisin tiskillä aikaan 4 minuuttia 8 sekuntia, eli eihän tuossa tullut edes kiire. % viikkoa sitten olis jäänyt tuo juoksu puolitiehen, että kyll äse pumpun remonttioperaatio ainakin kohtalaisesti onnistui.

Aika-ajo on jännä paikka. Niin jännä, että edelleen kädet tärisee ja pulssi nousee. Vastahan noita on muutama sata takana ja vieläkin menee usein aivan penkin alle, vaikka on hyvä auto ja periaatteessa kaikki on hallussa. Pätkä tiimiradion nauhoitusta:

- Pelataanko kivi-sakset-paperia kumpi aloittaa?
- Joo. Sinä aloitat.
- Aha?

Markku siis ajoi ekana. Olimme sopineet, että ajetaan varmasti kohtalainen tulos eikä yritetä maksimia. Todellakin kannatti. Koko lailla jännitti, kun Markku ajoin 5 kierrosta ja risat. Itse arvelin ennakkoon, että 10,60 -10.70 kierrosta voisi viedä sopivaan kohtaan tuloslistalla. 10.55 vapautti spontaanin riemunkiljahduksen, ja se lopulta riitti D-erään. Sija 28 oli meille varsin positiivinen yllätys!

Suomalaisittain kiinnostavat sijoitukset: Edijs ja Raivis TQ, Olli ja Heikki 7., Anna ja Mr. Reinikovs 14., Kapa ja Emilia 17, THE 28, Matti ja Mr Ju-jutsu 30 sekä Hapa ja Pyry 35.  Todella moni tiimi ajoi ulos, ja vähän muutakin hämminkiä oli. Diana ja Josh nostettiin väärälle uralle, Ukrainan joukkue (Ihor) mekkasi liki koko aika-ajon ja tosiaan yksi kori oli puolisen minuuttia renkaiden takana jemmassa.

Enivei, huima päivä oli, ja auto tuntui erittäin hyvältä ajettavalta. Onneksi huomenna saa nukkua vähän tavallista pidempään, kun ei tarvi olla ekassa setissä mukana. Tiedä vaikka saisi tänne kuvat autosta ennen ja jälkeen eli mitä jäljelle jäi...

Nyt sitä unta kuulaan...dnsalllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllll

-eemeli-
 

Kierrosaikaan nähden ihan hyvä sijoitus! Tsemppiä!

Jibii!  33

Jep. Koitettiin ajaa aikas safetyä elikkä maksimoidaan kierrosmäärä minimoimalla ulosajot. Eli ei koiteta hyvää kierrosaikaa eikä maksimimatkaa, vaan varmasti tarpeeksi korkealle ettei joudu pahimpiin miinakenttiin sekontumaan. Tällä kertaa se riitti D erään. Tosi moni tiimi yritti liikaa ja sen seurauksena putosivat uralta, osa jopa aika monta kertaa. Kisassa tilanne toki korjaantui heidän edukseen, kuten oikein onkin.

Tuossa kuvaa miten auton rakensimme. (propsit kuvista Hapalle) Kisan jälkeen korissa oli vain pari ruttua, normisti eurosarjan kisan jälkeen kori on paaaaljon huonommassa kunnossa. Erä oli tosi siisti, stoppeja tuli vain vähän ja jengi ajoi keskimäärin aika sivistyneesti. Omituista kyllä, rungon etusarvet olivat taipuneet voimakkaasti alaspäin, vaikka ei tullut yhtään pahaa osumaa. 

Markku ajoi keskiurat ja minä molemmat reunat. Sattui vielä niin hyvin, että sain ajaa valkoisen ja punaisen peräkkäin, samoin purplen ja mustan. Muutoin meni oikeinkin hyvin, mutta mustalla oli ongelmia. Voi olla, ettei kahvani tykkää mustan uran sähkönlähteen ulosannista. Sain tänään tietää, että joka uralle on 75 ampeerin erillinen poweri, eikä rataa ilmeisesti ole testattu mittaamalla jännitettä kuorman kanssa.

Itse kisa meidän osalta oli aika perustekemistä, molemmat ajoimme varman päälle ja se oli varsin hyväksi osoittautunut vaihtoehto. Auto myös kesti kasassa yllättävän hyvin, käytännössä vain keula oli vääntynyt, mitä emme ajossa huomanneet ja toinen preidi paloi vikalla heatilla. Toki luulin mustalla, että kone kuoli. Siinä vaiheessa oli vähällä alkaa harmittaa oikein tosissaan. Vika oli joko vääntyneessä rungossa tai kahvan ongelmissa. Mustalla tuli takkiin aika paljon, noin 10-12 kierrosta ja ilman tuota oltasiin oltu 30:n paremmalla puolella. 

Tiukkaa oli, 3 osaa edelliseen ja puoli kierrosta sitä edelliseen. 

Päivän aikana kerettiin pikkuisen protoilla korinleikkausjigiä pikkusporteille. Korit toki olisi leikannut nopeammin ilman, mutta tulipa kokeiltua. Keksintö koostuu muutamasta taka-akselista, teipistä, jigilevystä, pikaliimasta ja vanhemman mallisesta pikkusportin rungosta. Kuvat liitteenä. Tuohon tulee kori teipillä kiinni (ei tullut magneetteja mukaan...) Voi olla, että teen käyttöversion, muutamia ideoita on, mutta voi olla että tekemättä jää, kun tarve on niin olematon ja hiipumaan päin.

Muista suomalaisittain kiinnostavista Anna ja Martins 4., Edijs ja Raivis 5., Olli ja Heikki 7., Matti ja ju-jutsumestari 13., Kapa ja Emilia 21., THE 33., Heiko ja Henriette 44., Hapa ja Pyry 49.

Huomenna uusi päivä ja uusi luokka. Pikkusportin koneet ainaskin kulkee enemmän kuin tarpeeksi, kunhan vielä renkaat toimisivat ja kuski saisi vietyä.

-eemeli-

 


 

Ja Hop!

Pikkusportin aika-ajot on taputeltu yhä alati viilenneessä kelissä. Treenien jälkeen ratahuone viileni ja ratakin kerkesi hyvin jäähtyä aika-ajon loppuun mennessä. Team Hyvät Eväät ehti omat suorituksensa ajaa ennen kuin rata oli toivottoman kylmä. Hyvä me! 

Markku 76, jolla erään J ja minä 62, jolla erään H. Ihan pahimmat rytöerät siis vältettiin.

Muita: Olli 6., Matti 17., Heikki 26., Margus 35., Anna 37., Edijs 39., Kapa 49., Heiko 56., Pyry 65., Hapa 66. ja Emilia 94.

TQ-tulos oli likellä lipsahtaa harjattomalle vatkaimelle. Onneksi kuitenkin eroa jäi vielä reilusti tuhannesosan verran. (saman verran kuin mitä Walker hävisi tämän kirjoittajalle...)

Treeneissä kahden auton taktiikalla ja näistä valkkasin kisaan sen, joka meni paremmin punaisella. Helpompi ajettava, mutta hieman hitaampi vaihtoehto. Hyvä niin, pikkusportissa koitan lähinnä hioa ajorytmiä ja rutiinia kohdilleen. Ko. luokassa en ole saanut koskaan juuri mitään aikaan, lähinnä rengaskustannuksia ja ruttuja koriin.

Tähän luokkaan oli varattuna 5 erilaista rengasta, joista kisaan valikoitui Rogerin uutta satoa olevat. Niillä oli paras ajotuntuma, vaikkakin Alphat olivat mahdollisesti hieman helpommat, mutta tuntuivat hitaammilta. Korinleikkausjigin protolla paikoitetut korit olivat kaikki keskenään erilaisia, eikä mikään niistä ollut täyskorkea, symmetrinen tai oikeassa kohdassa. Idea toimii hyvin, käytännön toteutus ontuu.

Otteita tiimiradiosta:

* "Mikä radiokanava toi on?"
* "Yle Suomi"
* "Miksei me kuunnella rokkia?"
* "Tää on hyvä kanava, siksi"
* "Aha. Radio Rock olis parempi"
* "Ei olis, nyt kuunnellaan iskelmiä."
* "Aha."

Täällä monet asiat ovat isoja. Paikallisen kansalaisen keskitilavuus vaikuttaisi olevan enemmän kuin siellä kotipuolessa. Osasyynä tähän voi olla kaloripitoisen sapuskan annoskoot. Eilen juhlistimme tiimin ekoja täysiä ISRA-pisteitä annoksilla ribsejä. Setistä olisi hyvin riittänyt kahdelle nälkäiselle tai kolmelle pieniruokaiselle. Maku kohdillaan, syötävää paljon, tosi paljon. Tänään erehdyimme iskemään kiinni chilihodariin. Tiedättehän, sellainen pieni sämpylä, jonka välissä on nakki ja vähän mausteita? Täällä muuten sama, mutta steroideilla: niukasti ranskanleipää pienempi sämpylä, täyspitkä nakki ja chili-papumuhennosta ynnä rasvaisimmat koskaan näkemäni sipsit. Kahdelle nälkäiselle tai kolmelle pieniruokaiselle sopiva annos. Täältä saa kaloreita tosi helposti.

Huomenna ohjelmassa kilvanajoa ja formulaan valmistautumista. Toivottavasti korit tunnsitaa Haaseiksi...


-eemeli-
 

Onko nuo Italian NSR muoviratakuskit Andrea Noviello yms ajellu pitkäänkin Isra kisoissa?
Vai onko nyt harjattomien moottorien tulemisen yhteydessä ilmaantunu puuratakisoihin?