Talleissa tapahtuu

Autourheilujoukkue Team Wrecking Crew'n tallissa tapahtuu paraikaa kummia allekirjoittaneen ja Niigelin toimesta. Koska kokoluokassa 1:24 on kilpaillutarjonta hieman heikompaa näin kesäaikaan, olemme kääntäneet katseemme kokoluokkaan 1:1, kilpailuluokkaan Romuralli mallia Sheikki. Tätä tarkoitusta varten olimme etsineet alun toista vuotta hyvin matalalla intensiteetillä sopivaa aihiota tuloksetta. Marraskuussa 2015 kuitenkin tärppäsi allekirjoittaneen puhkottua peltejä Kuusankosken katsastuskonttorilla vuosikertaa 1985 edustaneesta noin 350 tkm ajetusta Toyota Corollasta. Asiakas oli aikeissa päivittää autoaan uudempaan, mutta päätti kuitenkin käydä koittamassa kyseisen tapauksen kanssa ns. kepillä jäätä. Tuloksena päätöksentekoa vauhdittamaan hylkäys runsaista ruostevioista mm. helmakoteloissa, lokasuojissa ja taka-akseliston joustintukien kiinnityskoteloissa, joiden korjauttamiselle ulkopuolisen tahon toimesta olisi tullut erittäin kalliiksi. Vuoden 2015 syksyllä pyörineen romutuspalkkiokampanjan lisärahat olivat juuri loppuneet, joten autosta ei olisi ollut hyötyä sitäkään ajatellen. Asiakas katsoi ajoneuvon saavuttaneen taloudellisen käyttöikänsä pään ja kysyi vaihtoehtoja ajoneuvon hävittämiseksi. Työnantajani välittää romutuspalveluja, joita asiakkaalle tarjosin mutta samalla mainitsin myös allekirjoittaneen tarpeesta löytää aihio romurallia varten. Asiakas päätyi lopulta pienen harkinnan jälkeen luovuttamaan ajoneuvon autourheilujoukkueellemme sillä ehdolla, että pääsisi siihen liittyvistä sitoumuksista eroon. Suoritimme omistajanvaihdoksen ja siirsimme kulkineen Niigelin tallille. Siellä se saikin levätä vajaat puoli vuotta toukokuuhun 2016 asti, jolloin sääolosuhteet alkoivat olla otolliset tämänkaltaisen projektin edistämiselle.

Romurallin säännöt ovat lyhyesti sellaiset, että 30m * 30m kastellulle ja aidatulle alueelle ajetaan noin 8-12 autoa ja niillä törmäillään toisiin autoihin niin kauan, kunnes vain yksi auto liikkuu omin voimin. Kuljettajan kohdalle törmääminen on kielletty. Autoista on purettu sisustus pois paloturvallisuussyistä. Polttoainesäiliö ja akku siirretään matkustamoon ja jäähdytysjärjestelmä muutetaan siten, ettei sen sisällöstä aiheudu vaaraa ihmisille ja ympäristölle. Ajoneuvon molempiin etuoviin ja kuljettajan istuimen selkänojan taakse kiinnitetään paksut teräspalkit pitämään auton ohjaamo-osa ihmiselämälle suotuisana kilpailun tiimellyksessä. Aiemmin mainitun kaltaisia alustan ja korin ruostevaurioita ei saa korjata eikä autoa saa millään muulla tavalla vahvistaa. Kilpailueriä on useampia ja erien välissä rusikoitua autoa yritetään kaikenlaisin improvisoiduin työvälinein ja -menetelmin saada sellaiseen kuntoon, että niillä voi jatkaa ajamista. Törmäily tapahtuu pääasiassa peruuttamalla, tällä pyritään suojaamaan moottoria ja apulaitteita siten ettei ajo lopu kesken. Nopeudet eivät pääse olosuhteiden vuoksi käytännössä nousemaan yli 30 km/h:n.

Tähän mennestä Corollaa on rakennettu muutamana viikonloppuna matalahkolla intensiteetillä. Tähän mennessä autosta on purettu valot, sisusta ja jäähdytysjärjestelmä. Auto on maalattu uudelleen Team Wrecking Crew'n tiimiväreihin ja koristeltu asiaankuuluvin sotamaalauksin. Suojapalkit ovat myöskin paikallaan. Tekemättä ovat vielä vesikierto, akun ja polttonestesäiliön siirto, kilpailijanumerokyltti, kuljettajan ikkunan suojaritilä ja moottorin tämänkaltaista käyttöa ajatellen todella huonosti moottorin ja alkuperäisen jäähdyttimen väliin sijoitettuja sytytyslaitteita suojaava teräsrakenne. Ensimmäisessä kuvassa on tyypillinen 1:24 siipiauton korin sotamaalaus, jota jäljitellessä on pyritty mahdollisimman autenttiseen permanenttitussilla tehtyyn lopputulokseen. Itse asiassa tähänkin kulkineeseen on kaikkien hävyttömyyksien ääriviivat ja kaikista tarkimmat detaljit tehty hele-vetin isolla permanenttitussilla! Itse hävyttömyydet on maalattu mustalla Miranolilla pensseliä käyttämällä ääriviivojen sisään. Ajoneuvo on alun perin ollut shampanjanruskea mutta oranssi väri on taiottu neljällä purkilla jotain K-raudasta löytynyttä oranssia spraymaalia á 6€/kpl. Yleiskuva tilanteesta ilmenee toisesta kuvasta. Kolmannessa ja neljännessä kuvassa on pyritty kuvailemaan itse valmistusprosessia sotamaalausten teon ja turvapalkkien askartelun muodossa. Viidennessä kuvassa näkyy hyvin ajoneuvo sisältä päin riisuttuna ja myös joustintukien kiinnityskoteloiden ruostevaurioita on nähtävillä. Kuudes kuva kertoo omaa kieltään autourheilujoukkue Team Wrecking Crew'n juttujen tasosta ja ymmärrettävyydestä ulkopuolisten silmin.

Corolla olisi tarkoitus tuhota tänä vuonna jossain tulevassa kilpailutapahtumassa. Edellinen oli eilen (11.6.) Lahdessa Jokimaan raviradan pysäköintialueella, jossa kävimme seuraamassa kilpailua ja samalla suorittamassa pienimuotoista teollisuusvakoilua. Tälle vuodelle on luvattu vielä kaksi kilpailua, joiden ajankohta ja päivämäärä ovat vielä hämärän peitossa. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, lienee jossain vaiheessa loppukesää tai syksyä Kouvolassa sopiva tapahtuma. Jos ei ole, pitää sekin paska hinata trailerilla kauemmaksi. Raportoimme lopputuloksesta jos muistamme ja jos saamme vehkeen viivalle.

Tumpin kommenttia odotellessa :smile:

Ålä Juho tapa itseäsi noissa kahinoissa ! Sinua tarvitaan siipikisoihin !

Ajeltiin nuorempina romurallia kaverusten kesken viksumman tekemisen puutteessa. Lada Samaraa ja Nissan Sunnya ei saatu hengiltä millään, niissä oli Christinen henki, pörisivät vielä paaliin mennessään.

Bad to the bone

Yly kirjoitti: Tumpin kommenttia odotellessa :smile:

Ålä Juho tapa itseäsi noissa kahinoissa ! Sinua tarvitaan siipikisoihin !

Tumppia eniten hämmentävä kohta vielä alleviivattuna ja boldattuna: "Autourheilujoukkue Team Wrecking Crew"

Pistin pystyyn naamakirjaan sivun, jossa tarinoin mitä tallissa tapahtuu nyt, ja mitä siellä tapahtui 27-40 v sitten:

www.facebook.com/dirtbikepunk/

Meidän tallissa on hieman tapahtunut syksyn aikana.
Tästä lähdettiin:

Tilanne pari viikkoa sitten:

Vähän valaistusta:

Siisti, mutta viereen isompi vaja johon mahtuu kingi...

Voi hitto tässähän enää kehtaa omista tallijutuistaan mitään sanoo tämän Corvette tallin rempan nähtyään...

Mutta silti, toisena harrastuksena meikäläisellä ollu 8 vuoden ajan Japanin pelit ja suurimpana sydänkäpysenä MKIV Supra ja josta tämä into lähtikin. Muita pienempiä proektiautoja on ollut sivussa mutta Supra on ja pysyy.

Erilaisia vuokratalleja on tullut kierreltyä ja nyt on muutamaksi vuodeksi vakiinnuttu Hml keskustan tuntumaan isoon kerrostalon autotalliin. Muijan kanssa pitäisi kyllä aktivoitua etsimään asuntoa jossa olis joko kunnolla tontilla tilaa rakentaa tai jo valmiina vähintään 60 neliöö tallia. Sitten olis priimaa





Tuossa Supra Clubin kautta tutuksi tulleen kaverin auto ja mylly työnalla. Kohtahan se kesä jo olis... Mun auto odottelee vielä uutta pakosarjaa.

Löytyy mersut 220 1969, 230 1971 ja 250 1974 Enimmäkseen korjailen niitä parkkipaikalla tai kadulla

Romuralliprojekti oli jäänyt pariksi vuodeksi jäihin, sillä Kouvolassa ei ole järjestetty yhtään kisaa tuon vuoden 2016 postauksen jälkeen. Lahdessa olisi ollut kisoja, mutta niihin osallistumiselle oli allekirjoittaneella ja Ves'linnuilla aina jotain aikataulullisia esteitä. Mihinkään Hämeenlinnaan tai Hirvaskankaalle asti ei ole ollut mielenkiintoa romua hinata, joten laitosta ei jaksettu myöskään loppuun asti rakentaa. Nyt on kuitenkin tilanne se, että tämän jalon urheilulajin Suomen 25-vuotisjuhlakilpailu pidetään 1.9.2018 Myllykosken lakkautetun paperitehtaan alueella ja raato kaivettiin kuusen alta esille. Jumissa olleet jarrut saivat lekaa ja toimintakuntoisen akun vaihtamisen jälkeen laitos lähti kuin lähtikin tulille. Jäljelle jääneet rakennuskohteet (polttoainejärjestelmä ja jäähdytysjärjestelmä) askarreltiin pikapikaa suunnilleen kisakuntoisiksi ja nyt on ilmoittautuminen kyseisille kinkereille vetämässä. Jos ei yllätyksiä satu, niin auto ajetaan ensi viikon lauantaina paskaksi. Tervetuloa ihmettelemään touhun järkevyyttä (tai sen puutetta) Myllykoskelle.

www.romuralli.com/index.php sivulla sitten tarkempaa tietoa aiheesta mikäli siltä tuntuu.

Tänään TWC lähinnä Ves'lintuvoimin askarteli rottelon suunnilleen katsastuskuntoon. Puolen päivän jälkeen rytisee.

Hep(pi).

Kisat ajettu ja erään V:llä alkavan yhtyeen mämmikouraisen rumpalin jalanjäljissä* on nyt onnistuneesti kuljettu. Reportaasi seuraavanlainen:


Omien kätösien jälki näkyi vahvasti kulkineesta löytyneestä tarkastuskortista.


Allekirjoittanut ja toinen mekaanikko-Ves'Lintu.


Raato raavittu perjantaina kasaan ja trailerille. Onneton omistaja tyytyväinen siitä, että päästään romusta vihdoin eroon.


Laitos suunnilleen ajokuntoisena pelipaikoilla valmiiksi tulemaan edesmenneeksi edesmenneen Myllykoski Paperin kentällä.


...ja sitten lähtee!


Incar-kameran kuvien perusteella välillä osuu...


...ja välillä tulee osumaa.


Vahinkojen tarkastelua alkuerän jälkeen. Erän kaksi viimeistä liikkuvaa romua pääsi jatkoon. Omasta kymmenen auton alkuerästämme olimme se kolmansiksi viimeisenä pysähtynyt joten tie vei keräilyeriin.


Eikä hyvältä näyttänyt. Ves'linnun veljekset pääsivät esittelemään erilaisia työstökoneita ajoneuvolle, sillä laturi/vesipumppu/kampiakseli-hihnalinjalta ei kuulunut hyviä uutisia. Iskarikotelo oli vääntynyt sopivasti hinkkaamaan vesipumpun hihnapyörää eikä runkoaisan rälläköinti tällä erää auttanut sen liikuttamiseen. Ei muuta kuin laturi ja vesipumppu pois pelistä ja keräilyeriin paskalla akulla jota ladattiin huoltoautosta ennen toista erää.


...ja perseelleenhän se meni. Kaksi uudelleenkäynnistystä kesti ennen kuin akku oli taas tyhjä. Keräilyerässä laulu kesti noin minuutin.


Tällaiseksi jäi romuläjä kahden erän jäljiltä. Arvioitiin ennakkoon, että olisi enemmän solmussa kuin mikä lopullinen kunto oli. Olisi siitä saanut kohtuuvaivalla askarreltua toiseen kisaan auton mutta ei kiinnostanut. Ei muuta kuin puristimeen.


Wreckaajan on helppo hymyillä!


Virranjakaja sojotti tehtaan jäljiltä aivan kohti tulilinjaa. Säännöt sallivat vahvikkeen tekemisen kipinän häviämisen varalta. Vahvike toimi oikein hyvin...


...mutta eipä siitä ollut iloa kun joustintuki ja runkoaisa tulivat tervehtimään vesipumppua.


Mikä tässä kisassa oli kuitenkin tärkeintä oli se, että Snooze hävisi kirjaimellisesti varsin tehokkaasti auton pelleistä!

Nyt on tullut kokeiltua tämäkin laji ja todettua se autourheilujoukkue Team Wrecking Crew'n arvolle sopivaksi. Osanottajat näyttivät olevan keskimäärin yhtä hämärää porukkaa kuin mekin. Ottavana osapuolena oleminen autossa oli vallan mielenkiintoista mutta ennalta-arvaten myös jokseenkin intensiivistä. Erilaisia osumia tuli ympäri autoa mutta suojavarustus toimi varsin hyvin. Kypärä piti huolen siitä, ettei pääosumien takia kuski ole ainakaan ratkaisevan paljon pahemmin sekaisin kuin ennen. MP-ajoasun takki kyynär- ja olkapääsuojilla piti huolen yläkropan eheydestä kilpailun aikana. Käsivarteen ja vasempaan jalkaan hieman kolahti kunnon osuman sattuessa kohdilleen mutta mitään katastrofaalista tai peruuttamatonta ei tämän ajelun jäljiltä syntynyt. Seuraavan kerran jos joku vastaava projekti tulee niin annan kuitenkin Ves'lintujen hoitaa ajohommat niin pääsevät kokemaan tämänkin ihanuuden. Ansaitsevat nimittäin sen.

Allekirjoittaneen suurkiitokset Ves'linnun veljeksille (Niigel&Toogel) sekä Tuomas Närhelle kulkuneuvolle osoitetusta lämmöstä ja rakkaudesta projektin aikana, Jani Laitiselle erittäin tärkeästä niskatuesta ja Seija Leppäkoskelle tehtävänsä upeasti suorittaneesta raadosta!

* Kyseinen henkilö on ajanut joitain vuosia sitten aikaisemmin Kouvolassa ajetun romurallin. Allekirjoittaneen tapaan myös hän on kotoisin nykyisestä Kouvostoliitosta ja onnistunut saavuttamaan himmeämpiä mitalisijoja pienoissähköautoilun SM-kisoista ja pistesijoja pienoissähköautoilun kansainvälisistä arvokisoista.