Tossa mainitut kohdat tarkoittavat seuraavaa:
a. Kannun pitää olla kaupallisesti saatavilla. Tuossa ei oteta valmistajaan kantaa. Käytännössä esim. Voki, Cahoza, Red Fox. Voit mennä ostamaan Vladolta tai Gugulta koneen niiden omilla kannuilla ja se on OK.
b. Varsinaisen päätykappaleen on oltava muovia. Bus barit, taustalevyt, jousitolpat ja kiinnitysruuvit voivat olla metallia.
c. Vain yksi magneetti per kannun puoli on sallittu. Monimagneettisetuppeja (kalliimpia) onkin sitten käytössä G27 (poislukien Light), OMO ja G7-luokissa sekä ES-24/ES-32/F1-32.
d. Ankkurin halkaisija saa olla mitä vaan. Kotimaan skaalaluokissa, joissa on käytetty samankaltaisia koneita on ainakin aiemmin ollut rajoituksia asian suhteen.
e. Kannua ei käsittääkseni saa alkaa viilailemaan tai muuten keventelemään, mutta taka-akselia varten siihen voi leikata viisteen.
Ja tuo 150 euron sääntö tarkoittaa sitä, että kisoissa, joissa ko. sääntö on käytössä auto on myytävä mikäli se 150 euroa tarjotaan. Tarkoituksena on pitää kaikenlaisten "kalliimpien ihmeviritysten" määrä kurissa ja pyrkiä pitämään luokan kaluston hintataso siten aloittelijaystävällisempänä. Enpä muista äkkiseltään että onko kenenkään autoa ostettu säännön voimassaoloaikana. Pätee vain niissä isoissa kisoissa, joissa ESROCin säännöt ovat voimassa eli käytännössä EM:issä ja Euroopassa järjestettävissä MM:issä. SM:istä en äkkiseltään muista.
Käytännössä uuden auton osien hinta on nykyään jonkin verran yli tuon 150 euroa (muttei ainakaan yli 200 €) jos sinne meinaa lätkiä asianmukaisia palikoita kiinni. Kisan jälkeen se on sitten asia erikseen.
.png){kind=spacer}