Scuderia Kaitserrari FSC-projekti: Ferrari 500 TRC '57

Tähän ketjuun tulee juttua FSC-sarjan T/GT-luokan auton rakentamisesta. Tarkoituksena on rakentaa 1/24 pienoismalli Scuderia Askolinin Ferrari 500 TRC-kilpurista jolla Lars Finnilä kilpaili Eläintarhan ajossa 15.5.1958. Hän sijoittui Luokan X ('avoin kaikille') yleiskilpailussa sijalle 9. Alle 2-litraisten luokassa hän oli neljäs.


Lyhyt esittely Ferrari 500 TRC:stä

[url:2uuz09wi] personal.inet.fi/yritys/kuvathistoria/imagesflemari/ferrai.JPG [/url]

50-luvun puolivälissä Maserati oli paha vastus urheiluautojen alle 2-litraisten luokassa Ferrarin Mondial 500 -mallille. Tämän uhan torjumiseksi Ferrari esitteli kaudeksi -56 uuden 2-litraisen Testa Rossa 500 -mallin. Nimitys Testa Rossa tuli mallin punaisista nokka-akselin kansista. Mallista käytetään myös nimitystä 500 TR. Kaikkiaan 500 TR (ja sen isompaa muunnosta 625 LM) –mallia valmistettiin 19 kpl.
Kaudella 1956 500 TR menestyi hyvin kansainvälisellä tasolla alle 2-litraisten luokassa. 1957 tuli kuitenkin sääntömuutoksia. Autoihin vaadittiin mm. ovi matkustajan puolelle, leveämpi tuulilasi jne. Nämä muutokset määriteltiin International Racing Coden liitteessä C. Näiden sääntöjen pohjalta Ferrari rakensi uuden 2-litraisen mallin ja säännöistä tuli myös uuden mallin nimi 500 TRC. Edeltäjäänsä verrattuna auton kori oli virtaviivaisemman ja modernimman näköinen. Myös 500 TRC:tä rakennettiin 19 kpl. Näitäkin varustettiin isommilla 2,5-litraisilla moottoreilla, jolloin tyyppimerkintänä oli 625 TRC.
500 TR ja 500 TRC olivat suosittuja kilpavälineitä yksityisteamien käsissä. Monilla yksilöillä kilpailtiin pitkälle 60-luvun puolelle etenkin USA:ssa. Jenkit istuttivat mielellään näihin myös omia V8-moottoreitaan. Ja kilpailipa ainakin yksi auto jopa drag racingissa…
Yksi 500 TR (s/n 0610) ja yksi 500 TRC (s/n 0702) päätyi myös Suomeen Scuderia Askolinin käyttöön v.1957.


Scuderia Askolin

Scuderia Askolin oli melkoisen huima yritys kilpatalliksi 50-luvun Suomessa. Talli perustettiin loppuvuodesta 1956 tilan- ja sahanomistaja Carl-Johan Askolinin myötävaikutuksella. Aikakauden ehkäpä legendaarisin suomalainen kilpa-autoilija Curt Lincoln oli myös vahvasti kuvioissa mukana. Tänä päivänä arvioituna panostus toimintaan oli uskomattoman kova. Kaikkiaan Scuderia Askolinin kalustona oli peräti neljä (!) Ferrarin kilpa-autoa sekä Jaguar D-Type ja Mercedes 300 SL pienemmistä formuloista puhumattakaan.
Scuderia Askolin kilpaili myös ulkomailla kausien 1957 ja 1958 aikana saavuttaen hyvääkin menestystä jopa MM-tason kilpailuissa. Ilmeisesti panostus ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta ja tallin toiminta hiipui 1958 jälkeen.
Scuderia Askolinista kiinnostuneen kannattaa hankkia käsiinsä Vauhdin Maailman numero 7/78, josta löytyy erittäin kattava kahdeksan sivun artikkeli tallin toiminnasta. VM:stä 1/98 löytyy puolestaan juttu kuinka tallin 500 TR romuttui lähes totaalisesti ja kuinka se rakennettiin viikossa kilpailukuntoon Eläintarhan Ajoihin 1958. Netistä en ole paljon juttuja löytänyt. Pistäkäähän linkkiä jos löydätte jotain.

Maanantai 27.7.2009 Maalien poisto

Projektin kori onkin jo valmiina. Eli viime kaudella käyttämästäni 1957 250 Testa Rossasta tehdään 500 TRC. Tämä on varsin esikuvan mukaista, sillä 250 Testa Rossani oli vuoden -57 ensimmäinen prototyyppi eikä se myöhemmin kuuluisaksi tullut ’ponttoonikori’-malli.

Lähteiden mukaan tuo ensimmäinen 250 Testa Rossa käytti nimenomaan 500 TRC:n koria. Näkyvin ero taitaa olla konepelti ja pakoputket. 250 Testa Rossassa konepellissä on huomattava kyhmy joka kätkee alleen V12-moottorin kaasuttimet. 500 TRC:n 2-litrainen nelisylinterinen moottori vaatii tilaa vähemmän ja useimmiten näiden autojen konepeitto on sileä. Sivupakoputket ovat myös näkyvä ero. Isossa Testa Rossassa sellaiset on molemmilla kyljillä, mutta TRC:ssä vain vasemmalla.

Eli ei siinä sitten muuta kuin vanha kori palasiksi. Irroitin korinkiinnikkeitä lukuunottamatta kaikki osat.



Tämän jälkeen koppa tiskialtaaseen ja päälle hyytelömäistä Fairy Power Spraytä. Kun hyytelö on muhinut 15-30 min jynssäsin maalimöhnän pois hammasharjalla juoksevan veden alla. Uusin käsittelyn pari kertaa, ja maalit lähti aika hyvin.





Tässä topikissa lisää aiheesta: www.finslot.net/forum/viewtopic.php?t=2350

Seuraava vaihe olisi sitten korin siistiminen hieromalla vanhat liimamöhnät pois ja korin kittaaminen. 500 TRC ilmettä haetaan tekemällä uusi sileä konepelti ja etulokasuojien uudelleen muotoilulla. TRC:n etupyörän aukot ovat huomattavan avarat ollen muodoltaan elliptiset. Lokasuojissa sijaitsevat ilmanpoistoaukot täytyy myös tehdä uusiksi. Ne ovat esikuvassa täysin eri paikoissa vasemmalla ja oikealla. Bensatankin korkin paikka täytyy myös muuttaa. Ainakin Askolinin autossa se sijaitsi takapään ”ilmanohjausevän” sisässä.

Keskiviikko 5.8.2009; korin modifiointia

Maalinpoiston jälkeen alkoi korin modifiointi 500TRC kuosiin.

Ensiksi pitää pistää umpeen etulokasuojien ilmanpoistoaukot ja takaluukussa sijaitseva bensatankin korkin aukko.

Näihin aukkoihin leikkasin ja viilasin ohuesta polystyreenilevystä hyvin istuvat "paikat". Liimasin ne korin sisäpuolelta paikoilleen Bilteman muovin juotosaineella.

Kun liimaus oli kuiva kittasin paikat Revellin muovimallikitillä. Kitin kuivuttua (n. 30 min) hioin hienolla hiomapareilla paikat korin muotoa mukaileviksi. Tarvittaessa kittaus ja hionta toistettiin kunnes jälki tyydytti silmää.

Illan ohjelmaan kuului myös uuden konepellin valmistus. Leikkasin sen samasta polystyreenilevystä kun paikatkin. Nyt on vielä sovitus ja muotoilu edessä.

Seuraavaksi on vuorossa
- etulokasuojan pyöränaukkojen muotoilu 500 TRC muotoon.
- uusien ilmanpoistoaukkojen työstäminen etulokasuojiin.
- polttoainesäiliön täyttöaukon lisääminen ilmanohjausevään.
- takalokasuojiin upotettujen takavalojen konstruoiminen.


-kaitsu

Maanantai 28.9.2009; korin modifiointia part 2

Hiljaista ollut tässä(kin) projektista. FSC-kauden avaus vyöryy päälle ja pakko tehdä jotain...

Koriin lähdettiin työstämään 500 TRC:n piirteitä.

Ensin otettiin käsittelyyn pyörän aukot. Etupyörien pyöränaukot ovat 500 TRC:ssä erittäin isot ja muodoltaan ovaalimaiset. Ei muuta kuin dremeli käteen ja hiomaan.



Takapyörien aukkoja työstin myös. Esikuvassa ne ovat alareunastaan suoraviivaiset.

Seuraavaksi leikattiin etulokasuojiin jäähdytysaukot oikeille paikoilleen. Ne ovat TRC:ssä epäsymmetrisesti sijoitettu ja muodoltaan täysin erilaiset oikealla ja vasemmalla.





Takapäähän tehtiin myös pienet ilmanpoistoaukot.



Polttoainesäiliön korkki siirretään oikealle paikalleen ilmanohjausevän päälle. Tein uuden aukon käsin kaivertamalla timanttiviilan kärjellä.



Ovien alareuna mallissani sijaitsee aivan liian alhaalla. Tässäkin tapauksessa käsin kaiverrus oli toimiva menetelmä. Alkuperäisen ovilinjan kittasin umpeen.



Putsasin myös korin kiinnikkeistä plastic welderin jämät. Samalla hioin korin helmalinjaa hiukan ylös. Tämä lisännee auton esikuvan mukaisuutta, sillä noissa 50-luvun autoissa maavara oli aika huima.

Kaikkien hiontojen ja aukkojen leikkausten johdosta kori keveni n. 2 g

Lopuksi parin kolon kittaus ja muutama vahvistus hiilikuidulla + plastic welderillä.




Seuraavaksi hiotaan kitit, mahdollisesti kitataan lisää ja sitten taas hiotaan. Toivottavasti pohjamaalaukseen päästään tällä viikolla.

Tiistai 29.9.2009; viimeistelyä

Korin kittaukset tuli hiottua ja vähän kittailtua lisää.

Seuraavaksi koppa tiskialtaaseen, pesu ja kuivaus.

Huomenna ajattelin vetäistä pohjamaalin. Ensimmäinen pohjamaalikierros Tamiyan vaalean harmaalla 'fine surface primerilla'. Katsotaan sitten onko aihetta lisäkittauksiin ja viimeistelyihin.

Keskiviikko 30.9.2009; pohjamaalaus rnd 1

Tänään suihkuttelin Tamiyan spraylla harmaat pohjamaalit kopan päälle. Hyvin pohjamaali tuo esille korissa vielä olevat virheet. Hiontaa ja paklaamista lienee siis vielä edessä.

Myös resiinivalun huokoisuus tulee ikävästi esiin pohjamaalin kanssa. Tästä syystä vedin useamman (olisikohan ollut 5) kerroksen noin vartin välein. Tarkoituksena tasata pienen pieniä huokosia maalilla. Saas nähdä onnistuinko.

Perjantai 02.10.2009; pohjien ihmettelyä

Pohjamaalauksen jälkeen koria tuli hioskeltua pahimmista paikoista.



"Täydellisen" maalipinnan tavoittelun voinee kuitenkin unohtaa. Resiinikorissa on runsaasti äärettömän pieniä huokosia joita ei pohjamaalilla saa tukkoon.



Ilmeisesti vaadittaisin joku äärimmäisen ohut kitti tms. ja äärihuolellinen hionta. Tässä vaiheessa nostan kädet pystyyn. Ei riitä aika/viitseliäisyys/taito pohjien loputtomaan hieromiseen.

Pohjamaali tuli käytännössä kokonaan hiottua pois. Vedän vielä ruiskulla uudet pohjat ja se saa riittää.



Sunnuntai 04.10.2009; alustan virpomista

Ferrarin alustana on tarkoitus käyttää samaa yksilöä kuin viime vuonna. Kyseessä on siis MoMo MP06.1.

Jotain pientä kehitystä on kuitenkin mielessä. Plafit-kuskit suosivat nykyään ns. "T-hylsyjä" rungon rakenteissa. Päätin toteuttaa MoMon jousituksen näillä. MoMoonhan ei moisia kuitenkaan ole edes tarjolla.

Päädyinkin seuraavanlaiseen ratkaisuun. 4 mm pitkän T-hylsyn ympärille sopii kuin nakutettu 4 mm muovinen (Jens) akseliholkki. Ja tämän päälle sitten MoMo:n oma jousi.





Koko paketti vedetään alapuolelta runkoon kiinni M2 uppokantaruuvilla. Ruuvin kantaa varten täytyi tehdä alustaan upotus alkuperäisen reiän kohdalle. Tähän käytin asianmukaista jyrsinterää.



Lopputulokseen olin varsin tyytyväinen. Painon säästöä tuli joku 0,4 g, mutta tärkeintä on se että ruuvin kannat on nyt alustan pohjan tasalla. Lisäksi jousitus tuntuu toimivan nyt todella herkästi.

Samalla ratkaisulla voisi toteuttaa myös MoMon U-levyn kiinnityksen, mutta ei nyt aleta ahneeksi

-kaitsu

Tiistai 06.10.2009; pohjamaalaus(sekoilut) rnd 2

Illan suunnitelma oli ruiskupohjamaalaus. Tämän ajattelin tehdä näppärästi Tamiyan maalilla. Tähän tarkoitukseen varastoista löytyi Tamiyan 'Flat Base' -purnukka.

Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli mömmön geelimäinen koostumus. Mallari ei vähästä säikähdä joten ei muuta kuin mömmöt kynäruiskun purkkiin ja Sinolia perään ohentimeksi.

Seuraavaksi sitten ihmeteltiin kun ruiskusta ei oikein tule mitään, mutta tavara kumminkin hupenee purkista. No, kun tarpeeksi vedin niin jonkinlainen vaalea pintaa Ferrarin korille tuli. Jätin sen sitten kuivumaan puoleksi tunniksi.

Kun "kuivumisaika" oli täynnä otin korin käteen ja huomasin siitä irtoavan vaaleaa erittäin hienoa talkin tapaista pölyä. Nyt alkoi ihmettely tosissaan.

Ei muuta kuin soitto Nurkkasen Pekalle. Hän kun on näiden Tamiyan maalien kanssa lotrannut. Puhelun aikana selvisi, että 'Flat Base' ei ole maalia alkuunkaan vaan aine jolla kiiltävä akryylimaali saadaan mataksi... Hyvä kun selvisi

En ole muuten ainoa joka on ymmärtänyt Flat Basen pohjamaaliksi. Myös www.mallikauppa.fi/ myy Tamiyan FLAT BASE X-21 nimikkeellä POHJAMAALI.

Eipä siinä sitten muuta kuin koppa pesuun ja kuivaukseen.

Oli jotenkin 'kynäruiskufiilis' ja halusin tehdä pohjamaalauksen sillä. Kun varastoistani löytyi Tamiyan sävy 'Light Grey' päätin tehdä siitä pohjamaalin. Sekoitin joukkoon hieman flat basea, jotta sain maalista matan. Ei muuta kuin ruiskimaan. Nyt homma onnistui, olkoonkiin että lopputulos oli mielestäni kyllä varsin tumma. Hieman jäi askarruttamaan kuinka valkoinen pintaväri mahtaa peittää...

Koppa jätettiin kuivumaan pariksi päiväksi.

Torstai 08.10.2009; pohjamaalaus valmis(?)

Torstaisen kerhoillan päälle oli hieman aikaa ihmetellä pohjamaalauksen jälkeä.

Maalipinta näytti jotenkin "nukkamaiselta". Pintamaalia siihen ei kannata suoraan päälle vetää.

Otin korin sitten jälleen hiontaan. Juoksevan veden alla ja 2000 Abralonilla hioin korin nopeasti läpi. Kiitokset Marjamäen Jarille. Itse kaavailemani 600-800 vesihiomapaperi olisi todnäk ollut liian karkeaa. Abralonillakin pohjamaali hioutui tosi nopeasti puhki. Pinnasta tuli nyt selvästi tasaisempi.

Jos pinta kuivuttuaan näyttää tyydyttävältä niin perjantaina koppa vedetään valkoiseksi. Maanantaina sitten maskataan valkoiset osiot ja sininen pääväri vedetään päälle. Voisikohan tiistaina liimata siirtokuvat? Ja keskiviikkona lakan?

Vaikka omassa otsikossaankin puhautaan maalaamisesta niin lisätään vastaus tänne, kun tuossa oli puhetta maalaus -sekoiluista.

Itsellä myös noviisina ruiskumaalarina kaiken maailman hässäkkää. Välillä maali ei toimi ( liian ohutta tai paksua ), välillä ruisku ei toimi (osittain tukossa ), kiiltävällä maalilla syntyy mattapintaa WTF, välillä maali ei peitä ja välillä valuu tai kiehahtaa. Tähän kun lisätään malttamattomuus saada valmista aikaan niin soppa on valmis. Kori Power Spray kylpyyn ja sitten metsään huutamaan WHY, WHY GOD! WHY !!!! :lol:

Perjantai 09.10.2009; Maalaussekoiluja

Kuivuttuaan koppa vaikutti maalauskelpoiselta. Ei muuta kuin hommiin.

Ongelma oli se, että tilaamani Tamiyan valkoinen ei saapunut kuluneen viikon aikana. Aikataulujen painaessa päälle oli pakko turvautua varasuunnitelmaan.

Tämä oli varastoista löytynyt Vallejon valkoinen akryylimaali.

Ohenninta minulla ei kuitenkaan ollut tälle. Jostain mallarifoorumista luin, että jotkut ohentavat maalin vedellä. Itseasiassa puhtaalla akkuvedellä. Isopropanolia Tamiyan tapaan ei Harrasteen myyjä suositellut; "Vallejo ei ole alkoholipohjainen".

Muita ohentimia ei ollut. Joten ajattelin kokeilla noita. Isopropanoli ei toiminut. Maali paakkuntui purkin pohjalle, ja ruisku lähinnä räki maalia. Akkuvedellä tulos ei ollut juurikaan parempi. Maali kyllä oheni nätisti, mutta ruiskutustulos oli tosi huono. Maali tuli todella epätasaisesti ja välillä räkien suuttimesta. En tiedä olisko tulos ollut asianmukaisella ohentimella parempi, mutta tuolla mallarifoorumissa Vallejoa haukuttiin monissa yhteyksissä huonosti ruiskutettavaksi.

Oli aika turvautua varasuunnitelmaan B. Tällä kertaa se oli kaapista löytynyt polykarbonaattikorien maalaamiseen tarkoitettu valkoinen spray. Ruiskutin maalin pillin avulla kynäruiskun säiliöön. Visuaalisesti tarkasteltuna maalin viskositeetti vaikutti sopivalta ruiskumaalaukseen. Pillin läpi ruiskutettaessa maali kylmeni erittäin voimakkaasti, joten annoin sen seistä jonkin aikaa ennen maalauksen aloittamista.

PC-maali tuli ruiskusta nätisti ulos ja sillä sai tasaista kerrosta. Huomio kiinnityyi siihen, että se pölisi huomattavasti enemmän kuin normimaalit ruiskulla. Vähän kuin olisi spraylla vetänyt. Ongelmia tuotti Vellejo-sekoiluista jääneet paakut jotka tukkivat ruiskun pariin otteeseen.

Vedin kolme ohutta kerrosta ja maali peitti varsin hyvin harmaan pohjamaaliin. Jälki oli hyvin matta ja jälleen varsin nukkamainen. Onkohan maalauspömpelissäni pölyä? Vai mistä moinen nukkamaisuus johtuu? En usko, että mattapinnasta on juurikaan haittaa. Suurin osa siitä maalataan yli sinisellä. Ja eiköhän lakka tuo kaivattua kiiltoa.

Oli jälleen hyvä esimerkki siitä kuinka hommat menevät pieleen kun lähtevät menemään pieleen. Yksinkertaiseen maalaushommaan hupeni lähes 4 tuntia kaikkine säätöineen. Onneksi sain sentään tehtyä GT/P Audin vanneinsertit maalikerrosten kuivumista odotellessa.

Maanantai 12.10.2009; Maalaus; Tamiya Rules

Valkoinen PC-maali oli kuivuttuaan varsin karkea pinnaltaan. Päätin hieman siloitella sitä ennen seuraavien kerrosten vetämistä. Tein tämän juoksevan veden alla käyttäen Abralon 4000:sta.

Kun koppa oli kuivunut maskasin valkoiseksi jäävät alueet maskiteipillä.

Suurin osa kopasta tulee siniseksi. Scuderia Askolinin autot olivat sinivalkoisia väritykseltään. Sininen oli kuitenkin käsittääkseni tummemman sävyinen kuin esim. Suomen lipussa. Tamiyan sininen akryylimaali vaikutti purkissa varsin tummalta. Joten siitä vain sitten.

Ohentelin maalin Sinolilla ja ei muuta kuin ruiskuttamaan. Täytyy sanoa, että kyllä on hieno maalata noilla Tamiyan väreillä. Väri tulee tasaisesti ja peittävästi. Ruiskuttelin aluksi varsin ohuen kerroksen. Kolmas ja viimeinen kerros oli sitten paksumpi.

Kunnon maaleilla homma käy. Tämä poika ei taida paljon muuta enää käyttää kuin Tamiyaa.

Huomenna tsekataan maalauksen onnistuminen. Jos jälki tyydyttää niin taidan vetää kilpailunumerosiirtokuvat sitten samalla.

Tiistai 13.10.2009; Maalauksen tarkastelu + siirtokuvat

Sinisen värin veto onnistui kohtuullisesti. Sävy on varsin tumma ja lienee aika lähellä Askolinin värejä.

Maskit olivat vuotaneet hieman, mutta ei pahasti. En ole muuten koskaan onnistunut maskaamisessa "täydellisesti". Kuinka se maskiteippi kuuluu vetää, jotta se pitää kunnolla? Yritin siistiä vuotaneita reunoja aluksi isopropanoliin kastetulla topsipuikolla, mutta toimivampi menetelmä oli varovainen hionta 4000 Abralonilla.

Siirtokuvat näihin 50-luvun autoihin on kiva vetää. Sen tekee puolessa tunnissa Jenssin kilpailunumeropohjat ja numeot kylkiin ja konepeltiin. Se oli siinä. Vertaa jotain nykyaikaista kisapeliä. Siirtokuvien laittoon menee niissä monta tuntia.

Auton ulkonäkö mielytti omaa silmää. Sinivalkoinen väritys Ferrarissa on jotain sellaista mitä ei ole usein nähty. Se tekee autosta aika häijyn näköisen. Voin vain kuvitella fiilistä vuoden -58 Eläintarhassa, kun Askolinin sinivalkoiset 250 Testa Rossa, 500 TRC ja 500 TR ovat kiertäneet rataa...

Vanha Viidakon Sananlasku:
Teippauksen jälkeen ruiskuta ohut kerros kirkasta lakkaa sauman päälle, niin ei maskit vuoda.

PorscheFreak kirjoitti: Teippauksen jälkeen ruiskuta ohut kerros kirkasta lakkaa sauman päälle, niin ei maskit vuoda.

Kiitoksia kovasti tästä. Näin se homma etenee (ja allekirjoittaneen mallarintaidot). Ei auta enää tähän projektiin, mutta seuraavin kylläkin.

-kaitsu