Scuderia Kaitserrari FSC-projekti: Ferrari 500 TRC '57

Keskiviikko 14.10.2009; Lakkaus & rengasdetailjointia

Ohjelmassa oli korin lakkaus. Tein homman kynäruiskulla ja Tamiyan lakalla jota ohensin Sinolilla. Ensin huntumainen kerros ja sen kuivuttua aika reilu toinen kerros päälle. Saas nähdä millainen jälki tuli.

Viikonloppuna/ensi viikolla pitäis vielä detailjoida kori ja sisusta.

Kokeilin myös sinisen väriraidan tekemistä renkaan sivuun Nurkkasen Pekan idean pohjalta. Eräänlaista "kotitampopainatusta". Otettiin Scaleauton aluvanteesta leikattu rinkula. Halkaisija 21 mm(?). Kostutin rinkulan reunan Tamiyan lexan-maalikynällä. Sävynä vaalean sininen. Tämän kun painaa renkaan kylkeen tuloksena kohtuullisen siisti raita. Suurin ongelma on saada raita keskeisesti renkaan kylkeen. Jossain sorvissa tms. homma kävisi helposti.

Hep.

Jos sattus olemaan sopivan kokoinen vanne jossa akselinreikä myös täsmäisi, taitas tulla melko helpolla just keskelle?

-eemeli-

Näinhän se onnistuis, mutta kun malliauton vanteissa on (ainakin mulla) insertit jo kiinni siinä vaiheessa kun teen rengasmerkintöjä. Joten akselia ei saa vanteen läpi. Yleensä mulla on insertit FSC autoissa kiinteä osa vannetta jota ei enää irroitetaa jälkikäteen. Lisäksi tässä ko. projektissa käytän pinnavanteita, joissa ei ole lainkaan läpireikää...

-kaitsu

Hep!

No eipäs taas näin räkätaudin jälkitilassa tuo ajatus kulkenut yhtään...

Oot varmaan koittanut laittaa renkaan pyörimään hudyssä mahdollisimman hitaasti ja tarjonnut vauhdissa väriä kylkeen?

(kivaa olla hölmöjen ideoiden suhteen täysin omavarainen...)

-eemeli-

Kyllä vain. Ei synny tasaista jälkeä. Ainakaan mun käden vakaudella. Raidan paksuus vaihtelee.

-kaitsu

Mitäs jos käden sijasta käyttäisi jotain sopivaan telinettä jossa kiinni esim. hammastikku jonka kärkeen liruttaa tikkua pitkin sopivasti maalia pyörimisen aikana...

Tai sitten sopiva U-muotoinen jigi johon molempiin sakaroihin saa kiinni akselit tarkalleen samalle kohdalle...

Siitä vaan kokeilemaan

Mä taidan tehdä homman tuolla "tampopainatuksella" käyttäen Scaleauton GT/P vannetta esim. pylväsporakoneessa jonka pöytään kiinnitän mahdollisimman keskeisesti maalattavan pyörän.

Tosin pienellä harjoittelulla ja tarkasti tehden homma voi onnistua myös vapaalla kädellä.

-kaitsu

Millaisilla ruiskuilla vetelette väriä pintaan?

Huomasin, että tuolla aiemmin oli juttua valumisista ja maskiteippien vuotamisista, joista en ole itse kärsinyt enää vaihdettuani ruiskun sellaiseen jossa maali tulee sen kynän läpi. Esim. Badger 150 on tällainen. Aikaisemmin vetelin sellaisella halvemmalla ruutalla, joka puhaltaa maalin kohteeseensa vastaavasti kuin olutpulloja soitellaan. Silloin maalia kului paljon, sitä valui, tuli appelsiinipintaa varsin helposti ja ruisku räki. Sen lisäksi maalauspaikka oli syytä suojata huolella.

Nyt tuolla uudella ruiskulla säädän maalin määrän niin minimiin, että sitä tulee vähemmän kuin hyttynen hengittää happea, ei valu, maalia kuluu vähän, ei tule aplaripintaa ja räkii hyvin vähän - jos ollenkaan. Myös maskaukset onnistuvat laakista. Eikä maalauspaikkaa tarvitse suojata roiskeilta tms.

Maalina mulla on lähes aina Tamiya, ohentimena Lasol tms. ja maskiteippinä myös Tamiya.

Onkos tuo Sinol hyvä ohenne Tamiyan maaleille? Tuo Lasol poistaa vähän kiiltoa (tai sitten käytän sitä liikaa (siis ohenteena)).

Ja vielä: kun aikoinaan tein siitä mun 908/3:sta valkoisen, niin punnitsin kopan ennen ja jälkeen maalauksen (uudella ruiskulla). Se valkoinen väri nosti korin painoa 0,4g...mitens muilla?

Badger 150 täälläkin. Isopropyylialkoholi toimii hyvin Tamiyalle, ei poista kiiltoa. Saatavilla apteekeista.

Hep.

Nuot on nuo polttoaineen jäänestoaineet melkein puhdasta isopropanolia (2-propanoli)

Litran hinnalla saanee apoteekista siinä puolisen desiä. Toki kannattaa eka kokeilla yhteensopivuutta muuten.

Onkos muuten kellään muulla käytössä Aztek-ruiskua? Vieläköhän noihin saisi suuttimia jostakin?

-eemeli-

Torstai 22.10.2009; Korin detailjointi

Kiireen vuoksi oli pakko tehdä kompromissejä. Ferrarin sisustaksi ja kuskiksi saa kelvata viime kautinen viritelmä. Siinä on kaikki tingelit paikoillaan. Joten ei muuta kuin sisään ja pikaliimalla sisusta koriin kiinni.

Jotain pientä jippoa tein kuitenkin concourse-pisteet silmissä kiiluen. Mukavasti näyttävyyttä autoon tuo kunnon maski. Kyseessä seitsemästätoista fotoetsiosasta koostuva ritilä joka näyttää juuri sellaiselta kuin 50-luvun Ferrarissa kuuluukin. Hieman oli epäuskoisuutta ilmassa kun aloin pistämään maskia kasaan. Tuuleeko tuosta yhtään mitään? Kuinka kauan siihen menee aikaa? Yllättävän sujuvasti homma meni pienen alkuihmettelyn jälkeen. Käytin kokoamisessa apuna erittäin ohutta pikaliimaa varmistamaan liitoksien pysyvyyttä. En tiedä kuinka homma pitäisi oikeasti tehdä. Ja pysyyky tuo maski kasassa keulatörmäyksessä. Jos ei, niin sitten on radalla paljon pientä metalliosaa...



Toinen jippo oli ilmanohjausevässä sijaitseva polttoaineen täyttö. Evässä on nyt avattava suojakansi jonka alla varsinainen korkki sijaitsee

Viimeiselle illalle jää:

- Tuulilasin teko ja kiinnitys
- Etuvalojen umpiot ja lasit
- Konepellin salvat
- Takavalot
- Rengas decalit ja raidat

Lauantai 24.10.2009; Kisadebyytti

Perjantai-iltana Ferrari viimeisteltiin kisakuntoon.

Ensimmäinen koitos lauantaina oli concourse. Tulos oli positiivinen yllätys. 19 pistettä oli enemmän kuin uskalsin odottaa. Toivoin yltäväni 17,5-18 pisteeseen. Pienten jippojen rakentelu kannattaa. Tuomari mieltyi ainakin avattavaan polttoainesäiliön kanteen ja sen alle piiloitettuun varsinaiseen korkkiin (1 piste; ).





Kun concoursen jälkeen pääsin radalle testaamaan autoa se kulki kuin unelma. Harvoin olen ajanut näin hyvin toimivalla autolla. Vahinko, että harjoittelu- ja testausaika jäi kahteen 4 x 1 min settiin. Mielessä oli useita testattavia kohteita (renkaat, välitys ja jousitus), mutta tähän ei ollut aikaa. Lisäksi olisin halunnut hakea kahvan säädöt "alppi-pätkälle optimiksi. 500 TRC toimi kuitenkin alppi-osuudella ylivoimaisesti paremmin kuin protoluokan 612 tai GT/P-luokan Audi.

Aika-ajossa tuli paalu ja kisassakin vauhti piisasi hyvin voittoon. Ainoa vaurio oli jo harjoituksissa irronnut tuulilasi. Vedän sen epoksilla kiinni, niin eiköhän pysy jatkossa paikoillaan.

Tästä on hyvä jatkaa Herttoniemeen. Runko osoitti toimivuutensa siellä jo viime keväänä. Pientä parannusta saisi ehkä hiilikuituisella V-levyllä. U-levyn holkit voisi vaihtaa "T-hylsyihin". Näillä toimenpiteillä saisi vehkeen painopistettä taas hieman alemmas. Saas nähdä kerkiääkö.

Sunnuntai 29.11.2009; takarenkaat muoviradalle

Ferrarin kehitystyö on ollut vähän "jäissä" johtuen muista kiireistä (OEPS-runkosuunnitelmat, Plafit F1-rungon testaus jne.).

FSC-sarjan toiseen osakilpailuun Herttoniemeen autolle ei tehty muuta kuin puhdistus, perushuolto, maavaran säätö (1,0 mm) ja välitysten vaihto. mUolta osin se oli "Riihimäen säädöissä".

Aiemmin syksyllä tuli kuitenkin havaittua, että viime keväänä tekemäni Wieselin "10 Obzid" renkaat eivät toimi hyvin Nokwoodissa. Puuradoilla ne sen sijaan toimivat erittäin hyvin.

On siis aika kokeilla jotain muuta. Ja se muu on Ortmannin uusi Competition-malli.

Ohjelmassa oli siis normaali takarenkaiden teko:
- vanhojen renkaiden poisto vanteilta
- kumi- ja liimajäänteiden putsaus vanteista
- vanteiden ja renkaiden puhdistus asetonilla
- uusien renkaiden liimaus vanteelle Weicon VA-250 liimalla
- renkaiden kavennus
- renkaiden sorvaus oikeaan halkaisijaan
- viimeistely vesihionnalla ja kiilloitus (400 -> 800 -> 2000 -> 4000)

Uusissa Ortmanneissa pistää silmään se, että toisesta reunastaan ne ovat lähes läpinäkyvät. Tämä kielii siitä, että kaikki ainesosat eivät taida olla ihan tasaisesti jakautuneena.

Pistän tänne testituloksia Nokwoodista kun mulla niitä on.

-kaitsu

Rengasrulettia

Ferrarin kehitystyö on tosiaan ollut pienellä liekillä. Joulukuussa käynnistyi Nokwoodin kerhoillat jälleen FSC-kalustolle. Näissä yhteyksissä oli mahdollisuus etsiä kovasti kaivattua pitoa muoviradoille. Prototyyppi-luokan autoissa olen hommaan saanut pientä parannusta, mutta T/GT on selvästi ongelma.

Joulukuun kerhoillat aloitin siis Ortmannin Competitioneilla. Pitotaso ehkäpä hieman parempi kuin kuin Wiesellin 10 obzid -renkailla, mutta ei tyydytä.

Päädyin siis tekemään vielä kolmannen rengasparin TRC:hen. Tällä kertaa aihiona varastoistani löytyneet "vanhat" Ortmannit. Valitettavasti ne vain ovat turhan kapeat. Nokian kerhokisoissa tulokset olivat kuitenkin lupaavia. Pito oli nyt parempi kuin aiemmin.

Näillä lähdettiin sitten Nokwoodin X-mas kisaan. Huolellinen kiilloitus. Kisan alussa pari heatia meni hyvin ja kierrosajat olivat kohtuullisella 9,2 s tasolla. Sitten tapahtui kuitenkin vahinko ja toinen pyörä irtosi. Sain sen kohtuulisen nopeasti takaisin, mutta jostain syystä pito oli tämän jälkeen täysin hukassa. Kierrosajat 9,6 s tasoa. Hieman ihmetytti moinen.

Päätin sitten testata auton rungon toimivuutta pitävillä renkailla. Eli tärpättikäsitellyt GT/P-luokan Scaleauto solukumipyörät alle. Kierrosajat olivat varsin kovia. Parhaimmillaan meni alle 8,6 s. Eli kyllä runko toimii jos renkaissa vain on pitoa.

Sitten kaivoin pakistani esiin vanhat ylileveät (> 16 mm) FSC-protoluokan pyörät. Huolellinen kiilloitus ja ajoon. Pito oli näilläkin aikas hulppea. Ferrari meni 8,7 s tason kierroksia.

Testin yhteenveto:
- on lähinnä rengaspidosta kiinni kuinka kovaa muoviradalla pääsee. Runko kyllä toimii, jos kumi pitää.
- renkaan leveydellä saattaa olla muoviradalla todella iso merkitys. Jos tämä pitää paikkansa, niin on todella tärkeää tehdä renkaat joissa kulutuspinnan leveys on mahdollisimman lähellä luokan maksimia 13 mm.
- toisaalta lienee syytä pohtia voisiko toisenlainen runko synnyttää parempaa pitoa.

Eli edessä on neljännen rengassetin teko. Tällä kertaa mahdollisimman leveä kulutuspinta, joka osittain saavutetaan mahdollisimman pienellä olkapään pyöristyssäteellä. Lisäksi voisi kokeilla vanhaa Classic 2 runkoa Ferrarin alla. Nokwoodin FSC-luokkien rataennätyksethän on molemmissa luokissa ajettu MoMon Classic 2 -rungolla.

Testin yhteenveto:
- on lähinnä rengaspidosta kiinni kuinka kovaa muoviradalla pääsee. Runko kyllä toimii, jos kumi pitää.
- renkaan leveydellä saattaa olla muoviradalla todella iso merkitys.

Tätä päätelmää tukee se seikka, että Xmas Historicissa esittelemäni keltainen 1/24 Camaro tuotiin senttiäkään ajamatta viivalle ja alla oli leveimmät munkit mitkä ikinä pakista löysin ja hyvin meni. Renkaat oli Satton Tapsan vanhat eli lojuneet pakissakin jo ties kuinka kauan mutta sorvin raapaisulla ja hätäisellä kiillotuksella pitoa riitti hyvin.