Peruskysymyksiä

Kysyn peruasioita G12 mosien tekemiseen koska ongelmia riittää vuodesta toiseen.

Kun olen rakennellut noita liukulaakerein varustettuja Muria, niin ankkurin päittäisvälys on ihmetyttänyt. Kasaan koneet mielestäni huolella, mutta jo lyhyen käytön jälkeen ankkurin akselin päittäisvälys kasvaa selvästi. Mistä tämä johtuu

1) akseliprikat kuluvat nopeasti?
2) prikat syövät itsensä liukulaakereihin?
3) olake ankkurin akselissa kuluu?
4) laakerin asema muuttuu kannussa/päädyssä
5) kannu/pääty myötää?

Vaikuttaako voiteluaine huomattavasti kohtiin 1, 2 ja 3? Prikkojen (käytän Kofordin pronssiprikkoja) ja laakereiden laatu? Päätyyn juotettu laakeri tuskin liikkuu mihinkään (kohta 4)...

Nyt olen kasannut ensimmäisen Murani kuulalaakerein. Saas nähdä miten sen kanssa käy...

-kaitsu

Kaitsu,

Välyksen kasvu johtunee tosiaan pääosin prikkojen kulumisesta. Kun käytät liukulaakereita niin nekin kuluvat siitä prikkojen kohdalta. Myös ankkurin olakkeen voi olettaa kuluvan, se kun on alumiinia eli pehmeää. G12-moottoreissa päätykin oletuksesi mukaan antaa periksi. Tietty mitä enemmän epätasapainoa ankkurissa on, sitä enemmän se värisee myös päittäissuunnassa ja varmaan myös kuluttaa prikkoja/ olaketta. Pääsääntönä voisin sanoa että mitä enemmän kontaktipintoja (paljon ohuita prikkoja), sitä enemmän ne kuluvat. Jos koneeseen mahtuu tosi paljon prikkoja, voit yrittää korvata osan esim. kuulalaakerin sisäkehällä (tosin mahtuu aika harvoin) tai jollain muulla tosi paksulla prikalla.

Tästä ongelmasta pääsee helpoiten eroon sillä, että tosiaan laittaa koneeseen edes yhden kuulalaakerin. Sitä käytettäessä voi ankkurin akselin liimata siihen kiinni lukitteella, jolloin ankkuri ei pääse liikkumaan päittäin. Tämä on aika merkittävä moottorin kestoa parantava tekijä - kontakti hiilien ja kollektorin välissä pysyy hyvänä paljon paremmin. Kollektori ja hiilet kuluvat ajossa urille - päittäisvälys saa sitten aikaan sen että kaksi aaltomaista pintaa liukuu sivusuunnassa toisiinsa nähden, mikä ei voi päättyä hyvin... Tässä pitää tietty olla tarkkana, että lukitus toimii (puhtaat pinnat) ja ettei sitä pääse kuulauriin. Sama koskee myös kahden kuulalaakerin moottoreita - liimaus vain yhteen laakeriin että lämpölaajeneminen ei aiheuta ongelmia.

Öljystä sen verran, että en osaa sanoa onko laadulla prikkojen kulumiseen merkitystä - jos laakerit kestävät hyvin niin öljy lienee kelvollista. Öljyä voi kyllä laittaa sinne koneen sisäpuolelle kannun päässä (prikoille), ei kuitenkaan päädyn puolella koska se leviää sieltä kollektoriin. Viime vuosina useimmat ovat siirtyneet tavalliseen moottoriöljyyn (5W-50), se tuntuu toimivan hyvin sekä kuula- että liukulaakereille, nykyisin laakerinvaihtoja tulee harvemmin kuin ennen, ainakin omasta mielestäni.

Kiitoksia Kimmo tästä. Erittäin kattava vastaus, ja esim. akselin liimaaminen kuulalaakeriin ei ole juolahtanut edes mieleeni. Samoin tavallisen moottoriöljyn käyttö oli minulle uutta. Holkin käyttö "prikkakasan" sijaan oli myös hyvä vinkki.

Ilmeisesti slottikerhojen sisällä tieto näistä perusjutuista kulkee hyvin? Ainakin päätellen siitä, että täällä foorumissa näitä asioita kysellään erittäin vähän? Vai eivätkö ihmiset vain uskalla kysyä?

Silläkin uhalla, että leimaudun tietämättömäksi tolloksi jatkan mystisten peruskysymysten äärellä:

Kuinka noi Mura-mosan hiilikanavat tulisi muotoilla oikein? Takoa suoraksi ja taivutella ne uudelleen muotoonsa? Millainen on optimaalinen hiilen ja kanavan välys? Jos tekee tarkan "liukusovitteen" niin onko vaarana, että lämpölaajenemisen seurauksena hiilet alkavat ahdistaa kanavissa?

Entä mikä on G12 mosassa (Mura) hiilen oikeaoppinen pituus? Jos hiilen kulumismuoto on hyvä ja suora, niin kuinka lyhyeksi sen voi ajaa, jotta mosasta saadaan vielä täydet tehot?

-kaitsu

Kaitsu kirjoitti: .....
Ilmeisesti slottikerhojen sisällä tieto näistä perusjutuista kulkee hyvin? Ainakin päätellen siitä, että täällä foorumissa näitä asioita kysellään erittäin vähän? Vai eivätkö ihmiset vain uskalla kysyä?
-kaitsu

Ei pakosta. Hyvin harva noista on perillä, aika moni teettää koneensa semmosella joka tietää miten rakentaa. Kyllä kisoissa näkyy sitten semmoisia, joissa "puutteet" on havaittavissa.. Jostain syystä monet pelkäävät ko. asioita kysellä, sen sijaan sitten kisoissa niitä kyllä kysellään ja tietoa jaetaan.

Kaitsu kirjoitti: .....
Kuinka noi Mura-mosan hiilikanavat tulisi muotoilla oikein? Takoa suoraksi ja taivutella ne uudelleen muotoonsa? Millainen on optimaalinen hiilen ja kanavan välys? Jos tekee tarkan "liukusovitteen" niin onko vaarana, että lämpölaajenemisen seurauksena hiilet alkavat ahdistaa kanavissa?
...
-kaitsu

Eemeliltä saa "Pro" -työkalua moiseen asiaan.. varmaan se tuohon vastaakin, kun kerkee..

Pahus...kirjoitin pitkän vastauksen mutta systeemi loggasi mut ulos kun tein välissä jotain muuta... vastaus taisi haihtua eetteriin. No, tässä osa asiasta uudelleen purettuna.

Hiilikanavat voi naputella hiilikanavien kohdistustyökalun avulla vähän pienemmiksi. Eli kanava irti, työkalu sisään ja tasaisen levyn päällä puristelua ja naputtelua niin että tanko istuu kiinni. Sitten voi varovasti suurentaa kanavaa viilalla tai mieluummin sellaisella kohdistustangolla jossa on hiomapinta (esim. Magnehone). Välys on kasattuna sopiva, kun hiili putoaa nihkeästi läpi, esim. lyömällä koneen kämmentä vasten. Jos hiili pitää työntää läpi, on välys liian tiukka. Jos se putoaa läpi, välys saattaa olla liian suuri. Eli parempi että tekee aluksi hieman tiukan, ja hiomalla saattaa sen sitten juuri sopivaan välykseen.

En tunne hiilien (grafiittia + kuparia) lämpölaajenemiskerrointa verrattuna hiilikanavien (Murassa berylliumkuparia?, muuten usein niklattua alumiinia) lämpölaajenemiskertoimeen, eli teoriavertailusta ei ole käsitystä. Aika harvoin hiilet mulla on hirttäneet, eli tuskin ongelmia tulee jos hiili menee kevyesti läpi.

Hiilien hirttäminen johtuu mielestäni yleensä muusta kuin liian tiukasta välyksestä. Uskon että hiilet hirttävät kiinni usein niissä moottoreissa joissa kanavat on jopa väljiä. Syy lienee useimmin siinä että moottoria pestään esim. bensalla, ja lika päädyn sisältä valuu osittain hiilikanaviin, missä se ajan kuluessa kovettuu ja hirttää hiilet. Tai sitten se johtuu siitä että shuntit eivät toimi kunnolla, eli virta kulkee kanavasta suoraan hiileen, mikä aiheuttaa kipinöintiä hiilen pinnalla muodostaen karstaa joka täyttää kanavan ja hirttää hiilen ajan myötä.

Hiilikanavien toimintaan vaikuttaa siis kaksi seikkaa:
1) Edellä mainittu kanavan tiukkuus, jonka on oltava sopiva
2) Kanavien kohdistus - kanavien tulee olla 180 ast kulmassa toisiinsa nähden ja keskeisesti asennettu akseliin nähden (hiilien muodosta näkee tämän kun koneen purkaa). Tämän aikaansaamiseksi tarvitaan kasauksessa taitoa tai tuuria sekä hyvä kohdistustyökalu jossa reikä on varmasti keskellä ja tangon koko oikea.

Hiilet voi ajaa niin lyhyiksi kuin kanava sallii - yleensä raja on juuri kanavassa olevassa jousen urassa, eli kun jousi ei enää paina hiiltä, kone pysähtyy. Tietty jos kanava on väljä, alkaa hiili lyhentyessään hölskyä vielä pahemmin, mikä syö tehot aika nopeasti kun kontakti kollektoriin heikkenee. Jos jousipaine laskee liikaa hiilen lyhetessä, kontakti heikkenee myös ja kone hyytyy. Mitä enemmän jousessa on kierroksia, sitä vähemmän jousipaine laskee hiilen lyhetessä (ns. 5-kierrejouset ovat tässä mielessä parhaita). Itse pyrin lähtemään kisoihin aina mahdollisimman uusilla (pitkillä) hiilillä, en usko että lyhyempi hiili antaa merkittävää teholisää vaikka teoriassa näin voisi ollakin.

Shunttien asennus vaikuttaa myös sekä hiilien lyhyeksiajamisessa että jousipaineen laskussa - jos shuntti on asennettu niin että sillä on hyvä kontakti hiileen ja se pääsee vapaasti liikkumaan eikä vastusta hiilen lyhenemistä, on hyvät mahdollisuudet saada toimiva kone. Tyypillisiä vikoja shunttien asennuksessa on mm.
1) Shunttilankaa juotettu liian kauan, jolloin tinaa imeytynyt pitkälle matkalle, jolloin shunttilanka jäykistyy eikä jousi jaksa painaa hiiltä
2) Shunttilanka liian lyhyt, eikä se pääse liikkumaan vapaasti
3) Shunttilanka hapettunut hiilen päästä, jolloin sähkön kulku vaikeutunut eikä shuntista ole hyötyä, hiili voi hirttää kiinni ja tehoa menetetään
4) Shunttilanka asennettu huonosti jousen ja hiilen väliin

Varsinkin perinteinen Muran setup liian pitkä nykyään käytössä oleville X12-ankkureille. Thin-Can Muraan on hieman lyhyempi, mutta siihenkin menee paljon paksuja prikkojakin. Paksuja prikkoja saa ainakin Cahozalta ja Slick 7:lta. Varsinkin uusi ankkuri kannattaa käsitellä Magnahonen timanttityökalulla, jolloin prikoille saa tasaisen pinnan. Tarvittaessa tuolla työkalulla voi lyhentää ankkuria, mutta siihen sitä tarvitsee lähinnä sporttikoneissa.

Kimmon mainitsemaan hiilien jumittamisen voi aiheuttaa myös joidenkin käyttämä lämpötahna, jotka myy ainakin Koford. Se jähmettyy ajan kanssa, jolloin hiilet eivät pääse liikkumaan. Lisäksi Slick 7:n Voodoo dropsin olen myös huomannut aiheuttavan saa ongelmaa, joten sitä kannattaa annostella vain vähän ja purkaa kone aika kisan jälkeen.

Laakerien kestävyyteen vaikuttaa eniten niiden laatu ja liitostapa runkoon tai koneeseen. Itseltä "katosi" laakeriongelmat, kun siirryin käyttämään pelkästään GRW:n laakereita. Olen myös liimannut C-kannukoneiden laakerit myös kannun puolelta, jonka jälkeen laakeri kestää selvästi pidempään. Kun viimeksi tilasin GRW:n laakereita tehtaalta, niin laakerisuunnittelija piti juottamista laakerin tuhoamisena ja suositteli ehdottomasti liimaamista. Sporttikoneissa on tosin juotettava laakeri kannuun kiinni, vaikka ilmeisesti Eemelillä on tulossa uusi laakeripesällä varustettu sporttikannu...

Näistä koneiden rakentelujutuista saisi vaikka kirjan aikaiseksi, jos vain olisi aikaa kirjoittaa. Olen myös miettinyt slot-wikiä, jolloin ohjeistuksia pääsisi kirjoittamaan useampikin.

Joo, hiilimöhnä on aika hankalaa kamaa. Sitä takavuosina käytettiin, kun koneet tuppasi käymään kuumina, sillä ehkä saatiin joitain hyötyjä, tosin sen käytöstä lienee 99% kuskeista luopunut viimeistään 10v sitten... Se toimii, kunhan koneen purkaa kisan jälkeen, eli kuumaksi ajettua konetta ei jätä pakkiin odottamaan seuraavia kisoja. Kuumana käytyään möhnä kovettuu ja ajan myötä jumittaa hiilet. En tiedä ketään joka sitä vielä käyttäisi - tai ainakaan kukaan ei siitä puhu. Viimeksi olen tainnut käyttää sitä G7-aika-ajossa rattaiden voiteluaineena... :lol:

Laakerit kannattaa tosiaan liimata, mikäli kannu antaa siihen mahdollisuuden. Takalaakerien osalta tähän suurin osa lienee siirtynyt jo 20v sitten, ja päädynlaakeri lienee aina liimattu. Kannujen osalta tämä on tosiaan kannusta kiinni, Roffen kannuissa on aina ollut laakeripesä johon laakerin on saanut liimattua. Nykykoneista suurimpaan osaan se joudutaan juottamaan.

Hyvä, että tuli puheeksi tuo hiilimöhnäkin. Pakista sitä löytyy, mutta koskaan en ole käyttänyt. Usein olen miettinyt, että pitäisiköhän kokeilla... Vastaus tuli yllä :roll:

-kaitsu

Käytän hiilimöhnää.

En pura koneita, jos niitä ei ole ajettu loppuun.

Hiilien jumiminen möhnän takia on täyttä BS:ää

Öljyän päädyn lakerin joka uravaihdossa.

Hep.

Ainakaan tällä hetkellä ei ole yhtään kohdistustankoja varastossa, eikä tänä vuonna kerkiä tekemään lisää. Ens vuonna voi olla paljon mahdollisempaa. Nakkaa YV jos kiinnostaa.

Myös sellanen sporttikannu, jossa on laakeripesä, on tulossa vuodenvaihteen tietämillä protoasteelle. Olen kutistanut muran thin-kannujen laakeripesiä niin, että voi liimata 5 mm kuulalaakerin kiinni, eikä tartte viilata runkoa. Kestää laakerit paremmin...

Olen joskus aika-ajossa käyttänyt kuparitahnaa hiilillä. Toimi se ainakin kerran, olin 27:ssa melkein minuutin Suomen nopein... seuraava kuski pisti heti kympin paremmaksi.

Muran vakiot hiilikanavat on tosi huonoja. Itte oon käyttänyt pientä hyvää ruuvipenkkiä, jossa teräsleuat (legendary Bergeon quality), kohdistustankoa ja kellosepän vasaraa sekä runsaasti aikaa. Mun mielestä kanssa hyvä niin, että kun hiili putoaa läpi niin passeli. Tärkeää on, että ei saa olla kapeampi kollektorin päästä - jos näin on, niin kanavaan kertynyt moska saattaa jumittaa hiilen, vaikka muuten hiili mahtuisi kulkemaan.

Hiilikanavan kannattaa olla myös melko likellä kollimaattoria (oma mielipide)

Alkuvuodesta vois olla tulossa myös sopivia holkkeja muran koneisiin prikkapinon tilalle, mikäli jaksan puuhata kellosepänsorviini ns. katkojan.

-eemeli-

Pistin tuossa Muran nippuun muistellen tämän ketjun kommentteja. Pari asiaa taas mielessä.

1) Hiilikanavien kohdistus. Ilmeisesti noita kiinnitysruuvien reikiä kannattais avartaa? Minä en avartanut ja kohdistelin hiilikanavia kohdistustangolla vähän silleen pakottamalla. Kohdistus ei mennyt ihan nappiin. Vaikka niin luulin, kun tanko istui varsin hyvin kanaviin. Hiiliä hiotessa voi hiontajäljestä päätellä, että takahiili (- napa) on hieman keskilinjan yläpuolella. Jos olisin avartanut kiinnitysruuvien reikiä, niin kanavan kohdistamisessa olisi enemmän pelivaraa. Kanavia ei kai liimata paikoilleen? Vai?

2) Sisäänajo. Hiilien ja kollektorin välistä kipinöintiä esiintyi hieman. Ei liene suotavaa? Mistä johtuu ja voiko sen välttää?

3) Kofordin hiilenjouset. Osteskelin muutaman pussin tyyppiä M313. Pituus vaihtelee, ja kaikki jouset ei tahdo oikein riittää Muran päätyyn. Onko moinen vaihtelu tyypillistä? Vai kävikö mulla vain huono säkä?

No. Ei mulla ole määrättömästi aikaa jonkun Muran kanssa touhuta. Tolla mennään. Ilmeisesti tämmöisen vasta-alkajien luokan mosan kokoamiseen pitäisi ottaa viikko vapaata töistä :lol:

-kaitsu

Joo, kiinnitysreikiä joutunee viilaamaan jos haluaa olla tarkka. Kyllä ne voi liimatakin epoksilla yhteen. Tämä on sitten kireämmissä koneissa itsestäänselvyys, Muran päätyhiluja en itse ole yleensä liimannut niin kauan kuin kierteet pitää. Mutta ei siihen estettäkään ole.

Hiilien jättöreunassa on yleensä aina pienet helmatulet, se ei ole vaarallista vaan ihan normaalia sähkömoottorille. Mitä enemmän siellä on karstaa, sitä isompi liekki.

Hiilenjousista voi olla montaa mieltä, Muran omatkin on ihan OK. Kofordit saattaa olla vähän lyhyitä, tarkoitettu lähinnä pienempiin koneisiin. Cahozalla on kelpo jousia, samoin Camenit on hyviä. Se että jousien pituuksissa on eroja on kyllä luokatonta, huonoa säkää siis...

Ylylle - voit olla oikeassa siinä että möhnä ei jämähdä. Ittelläni oli kuitenkin huonoja kokemuksia silloin joskus kun sitä käytin, hiilet sai väkisin työntää ulos kanavista purkuvaiheessa. :oops: Kun eroa kestävyydessä ei tullut havaittua, ei ollut mitään syytä jatkaa sen käyttöä... Nykykoneissa pitäis kai taas kokeilla, josko niillä sitten vois ajaa vähän kauemmin.

3-kierrosjousista parhaat tekee Cahoza tai ainakin ne on tasalaatuisia. Cahozan jousilla on hiilipaineet samat, joten ei tarvitse taivutella jousia. Championin punaisia jousia käytetään myös yleisesti, kun noita ulkolaisia foorumeita olen selannut.

Muran päädynosasatsin mukana tulevat mustat ruuvit eivät ole mitenkään hyvät. Itse olen käyttänyt Proslotin T5-ruuveja, joilla päätyosat pysyvät hyvin kiinni. Cahozan vastaavat ovat vielä paremmat, mutta niitä ei enää saa.

Kaitsu kirjoitti: Ilmeisesti tämmöisen vasta-alkajien luokan mosan kokoamiseen pitäisi ottaa viikko vapaata töistä :lol:

-kaitsu

Ja varsinkin EM-24 luokassa tuo on todella hyvä juttu !

Olisi todella tyhmää, jos alle 12 vuotiaat ajaisivat esim. Hawk koneilla.....kun ne on vielä niin kalliitakin.....

Kaitsu kirjoitti: ...... Ei mulla ole määrättömästi aikaa jonkun Muran kanssa touhuta. Tolla mennään. Ilmeisesti tämmöisen vasta-alkajien luokan mosan kokoamiseen pitäisi ottaa viikko vapaata töistä :lol:

-kaitsu

Mä voin myydä sulle viikonloppuna semmosen Muran Thin kannun (nyt niitä on iso kasa), pääset sen jälkeen kyselemään lisää ... miten siihen pitäisi pistää kuulalaakeri (5mm vaiko 6mm) kiinni, magneettien liimaus, mahdollisesti shimmit, hoonaus nyt ilman muuta, jne..