Punokset

Löytyisikö täältä vinkkejä?

Areenalla ilmennyt ei kovin vakava, mutta kiusallinen ja työllistävä, vaiva. Punoksia joutuu liimailemaan jatkuvasti kiinni. Onko tämä tyypillistä skaalaradoille? En muista mitä kontaktiliimaa käytämme, mutta onko niissä eroja? Ja onko jotain jytympää liimaa mahdollista käyttää? Kimmon kanssa aiheesta juttelin, ja hän epäili malliautojen korkeammalla painolla olevan jotain tekemistä asian kanssa. Toisaalta Hämeenlinnan kavereilla ei kuulemma ole pahemmin ongelmia punosten kanssa.

-kaitsu

Myö (suomeksi me) ollaan käytetty jotain verholiimaa.(ei verholimaa) Tällainen kontaktliima on juoksevaa ja sen saa penselillä hyvin punoksen alle.

midro98 kirjoitti: Myö (suomeksi me) ollaan käytetty jotain verholimaa. Tällainen kontaktliima on juoksevaa ja sen saa penselillä hyvin punoksen alle.

Siis verhoiluliimaa

Eli on tarkoitettu levitettäväksi ruiskulla. Jouksevaa ja aika kestävää.

Jos jossain paikassa nousee kokoajan ylös, niin irroittakaa punos siltä kohtaa kokonaan ja liimatkaa uudelleen.

Eihän sitä rataa pestä, esim. siivoojan toimesta jollain pesuaineella, mikä liuottaisi liimaa?

Joillakin radoilla tämä ongelma on pahempi kuin toisilla. Osittain se johtuu punoksen sijainnista uraan nähden. Muistelen että ARH:n ja Seinäjoen radoilla ainakin kävi niin että punosurasta tuli aavistuksen liian kapea, joten punokset tulivat hiukan liian lähelle uraa. Eli kun auto kippaa urasta sladissa, niin ohjuri nykäisee punosta vähän ylös jos se on huonosti sisäreunastaan kiinni. Ongelma siis korostuu kun punos on niin lähellä uraa että se uran puoleinen reuna on vähän ilmassa. Tyypillisesti tätä esiintyy tiukoissa mutkissa kun auto tekee tappisladin.

Jos (kun) ei ole halua vaihtaa kaikkia punoksia (ja jyrsiä punosuraa uusiksi) niin varmaan tuo uudelleen liimaaminen on järkevin vaihtoehto korjata tilannetta. Eli 1-2 metrin pätkä irti ja kunnon liimaus. Jossain tilanteessa ehkä punosta voi jopa saada vähän ulommas, osittain ongelmat voi olla myös johtuneet punoksen väärästä asettelusta uraan.

Liuottimet tietty vaikuttaa tuohon punosten paikallaan pysymiseen mutta tämä punosten rullaamisongelma ei johdu liuottimista. Yleensä rata pestään puhdistetulla bensalla (Absor) mutta kun punokset on hyvin liimattu alun perin niin sekään ei ole ongelma.

Kiitoksia vinkeistä.

Voisiko Midro/Yly pistää siitä käyttämästään liimasta tarkemmat speksit? Voisimme kokeilla sitä, jos muu ei auta.

Radan pesu ei ole ongelman ydin; rataa ei pestä juuri koskaan. Vain imuroidaan ja mopataan kostealla mopilla. Malliautoille menetelmä vaikuttaa riittävältä; Dr. Niemelä kävi eilen testaamassa rataa ja kehui kovasti sen pitoa Grp 4 ja 5 autoilla.

Tuohon punosten paikoitellen kapeampaan sijaintiin kiinnitin huomiota maanantaina kun niitä liimailin. Täytyy olla jatkossa huolellinen, että liimaa ne tarkasti punosuran reunaan mahdollisimman ulos.

Kun punosta korjaa, niin pitäisikö punos/ura puhdistaa vanhoista liimoista ja muusta paskasta kuinka huolellisesti? Mitä käytätte tähän tarkoitukseen?

-kaitsu

Hep.

Olen kuullut väitteen, että malliautot eivät nosta punoksia. Uskon tähän yhtä lujasti kuin joulupukkiin ja poliitikkojen tekemisiin.

Malliautot on painavia. Malliautojen renkaat eivätten tunnu olevan yhtä pitäviä kun skaalaslottivermeitten. Näistä seuraa nähdäkseni seuraavaa: kun mutkaan tullaan liian kovaa, niin sladi menee helpommin tappiin asti, jolloin on kunnolla painoa huolehtimassa uran reunan runtelusta. Ilmiö korostuu, jos rata on pölyinen, renkaat eivät ole puhtaat ja ajaja on ensimmäisiä kertoja puikoissa.

Mielestäni meillä ei Herttoniemessä ollut merkittävästi punosongelmia ekan puolen vuoden jälkeen. Isolta osalta siksi, että koitin pitää ne kuparinarut kunnossa. Jos punoksen jyrää takasin alas sillon, kun se vasta pikkusen kurkistaa, pääsee pitkän päälle helpommalla. Hyvinkään viime kevään kisoissakaan ei isommin punosongelmia ollut, ja siellä ajettiin paljon.

Pieniin vekkeihin voi taitavasti käytettynä laittaa hivenen hetipiti-äkkiliimaa, ja nopeasti muotoilla punoksen reunan oikeaan malliin. Ei nouse heti samasta paikasta ylös. Samalla kun kyllästää uran reunaa ja punoksen alle mahdollisesti jo muodostunutta koloa täyttää, niin taas mennään.

Uudelleen liimaus kannattaa valmistella huolella. Jos mahdollista, niin vanhat liimat pois sekä punoksesta että uran pohjasta. Bensalla tms. pinnat puhtaiksi ja hyvä liima väliin, punos paikalleen ja pientä liikuttelua, sitten irti ja kuivamaan. Kunnon jyräys kun liima on kuivanut, pienellä rullalla myös punoksen uran puoleinen reuna (pyörivä ruuvarin pää esmes) niin ei niin helpolla nouse. Bostikin A3 on ihan ok, kunhan ei osta sitä esmes halpakaupasta, jossa se voi olla jo valmiiksi vanhaa. Joskus käytettin Bostik 1871 tai 1781, en muista kumpi, mutta sitä ei vissiin enää saa kun on niin myrkyllistä.

Kannattaa liimata suosiolla tarpeeksi pitkältä matkalta.

Kahdesti olen Areenalla käynyt ajamassa, ja kummallakin kerralla punokset näyttivät pahemmalta kuin hertsikassa koskaan. Parissa kohtaa punos oli tiukasti kiinni muuten, mutta aivan rullalla reunastaan, ja sellasta ei tule hetkessä, skaalaslottiautolla ei edes parissa illassakaan ellei ole todella todella luikasta.

Punosten irtoilu saattaa johtua myös siitä, että plussa on ajosuuntaan väärällä puolella, ja on liikkunut huhuja, että joku aikoo maalata rataan uranumerot...

-eemeli-

Minä en tiedä mitä liimaa se meidän on ?

Tuttu verhoilija on sitä meille antanut Piltti-purkkiin.

Menet maalikauppaan ja kysyt mikä on parasta ruiskulla levitettävää kontaktiliimaa.

Saksan pitkissä malliautokisoissa punosten irtoilu on erittäin harvinaista. Niissä radoissa punokset ovat aivan pinnassa ja kapeammat kuin skaalaradoilla.

Tappisladit eivät ole mielestäni mitenkään tyypillistä malliautoilua. Yritystilaisuuksista en tiedä, mutta mitä vähän olen seuraillut, niin ei niissäkään pahemmin tappislasdeja näe. Tavallisemmin malliauto kaataa itsensä pihalle.

Ylös nousseet kurkistavat punokset jyrätään edelleen säännöllisesti radalla (näin olen ainakin ohjeistanut).

Täytyy koittaa jatkossa putsailla nuo huolellisemmin ennen liimauksen aloittamista.

Plussa on nyt siellä missä sen kuuluu kansainvälisen standardin mukaan ollakin. Ruotsissakin luovuttiin vasemmanpuoleisesta liikenteestä yli 40 vuotta sitten. Unohtivat ilmeisesti kääntää slottiradat samalla ja vääräkätisyys pesiytyi Suomeen Lordit jatkanevat omilla linjoillaan niin kauan kuin elävät maailmanvaltailluusiossaan...

Onko uranumeroista radassa jotain haittaa? Mun mielestä siitä on oikeasti haittaa, että nostajat eivät näe pistää autoja oikeille urille. Esim. maanantaina vedin siellä kuuden hengen ryhmää joista kaksi ilmoitti olevansa värisokeita ja muillakin tuntui olevan vaikeuksia erottaa esim. keltainen ja oranssi toisistaan...

Kontaktiliimattu vanhenee ikääntyessään mikä näkyy Kouvolassa - punokset ovat kiinni lähinnä painovoimalla eli alle 10 vuoden kesto maksimissa. Osasyynä aikanaan ensiliimauksessa pääsi osittain kuivumaan liikaa ennen ensijyräystä kun ahnehdittiin liikaa kerralla. Brühlissä ovat viimeksi liimanneet kokonaan pikaliimalla - saihan niitäkin korjailla kisassa.

Bostikin A3:sta ja Cascoa on käytetty..

Yksi iso tekijä joka tuohon vaikuttaa on myös itse ko. tilan ilmanvaihto, lämmönvaihtelut yms...
- mitä tasaisempi lämpötila koko ajan - sitä paremmin pysyy..

Monasti eri paikkakunnilla (ainakin ennen vanhaan) oli se ongelma että kesätauon jäljiltä punoksia sai liimailla aina enempi...

Kouvolassa 20 - 40 kohtaa kesän jälkeen on normaalia.

Kotkan radassa on punokset kaksipuoleisella teipillä.

Saa nähdä millaisia ongelmia aika tuo tullessaan

Moikka,

Alkaa kuulostaa siltä, että se radan pesu ei ole pahitteeksi punosliimallekaan, siis jos ei uita sitä kokoajan.
Aika-ajoin tehdävä liuotinkastelu saattaa pitää liiman elastisena eikä pääse kuivahtamaan.

Kyllähän niitä voitain paikkoja niinistönkadulla korjailtiin, kun oli paikoittain pätkiä irti varastoinnin jäljiltä.

T.Jussi

Hep.

Jännityksellä odotan, miten Kotkassa punokset pysyvät kiinni. Jos teippi pitää tarpeeksi, niin saa mun äänen heti justiinsa, sen verran sotkuista on liiman kanssa kiinnitellä. Liuotinhöyryt siihen lisäksi.

Udenissa oli kuumaliimalla, seinätelineessä erikoiskolvi, jolla sai heti kiinnitettyä irronneet.

Ilmankosteuden ja lämpötilan vaihtelut on tosiaan merkittävässä osassa irtoilemista, kun puu elää.

-eemeli-