Iisalmi Enduro 2016 20.8.2016

Kyllähän siellä oli joitain Miehiäkin, jotka muisteli seitkytlukua........ :grin: :grin:

Kiitos hienosta kisasta jälleen kerran. Ruokahuolto kuten kaikki muukin oli järjestetty ensiluokkaisesti. Jos tiimejä tulisi 24 ja menisi sunnuntaille, voisi järjestää la illan ruokailun vaikka ravintolassa tms.

Pakko nostaa vielä voittajatiimin suoritus jalustalle . Kimmo oli rakentanut kisan selvästi parhaan auton, mutta minusta hienointa oli se urheiluhenki jota Kimmo osoitti ajattamalla Otsoa tasan samat urat kuin mitä itse ajoi, vaikka voitto olisi ollut varmistettavissa helposti aikaisemmin. Tässä mielestäni kiteytyy koko junioriharrastamisen syvin olemus. Toki radalla nopeimpana oleminen ja voitto on kivaa, mutta varsinkin tänäm kaltaisissa tapahtumissa se ei saa olla ainoa päämäärä. Kun Otso ajoi voittajana maaliin, vanhalla konkarilla meinas nennä roska silmään.

Myös meidän tiimissä Hugo veti mallikkaasti. Lapsen silmistä näki miten siistä oli päästä isojen poikien kanssa samalle viivalle. Ensi vuonna uudestaan vuoden kokeneempana.

Pete

Hep.

Aikaisempina vuosina Iisalmi Enduro on jäänyt väliin joko ajan, rahan tai motivaation puutteessa, toisinaan useamman kehnon tekosyyn yhdistelmänä. Tälle vuodelle sain kuitenkin Markun avustuksella raavittua kasaan sekä itseni osittain, korin enimmäkseen ja muun auton ihan kohtalaisesti. Korin maalaamisen kanssa ei ollut mitään paineita, koska meidän tiimin kappale oli ihka viimeinen mitä maahantuojalta löytyi. Etenkään uudessa kynäruiskun kompurassa ei ollut juuri mitään paineita, nyt kun ikivanha azteekki on huililla akryylisuutinten huutavan pulan vuoksi, tuntuu ettei tuolle uudelle ruiskulle riitä mikään määrä ilmaa.

Olin ennakkoon tiedustellut mihin aikaan perjantain kokous duunissa päättyy ja samalla kerroin, että täytyy päästä matkaan viimeistään klo 13. "vain vähän asiaa, hyvin ehtii" Klo 13.30 kerroin, että alkaa tulla pikku paniikki, kun meidän tiimin kisa-auto on minulla ja se pitäsi katsastaa Iisalmessa viimeistään klo 21 illalla. Sain luvan lähteä, kun lupauduin vapaaehtoiseksi pieneen korjaushommaan. Ykköskehä oli jo alkanut hiljalleen muurautua umpeen kuten (perjantai-)iltapäivisin tapaa käydä. Tässä vielä ylimääräinen vartti tärveltyi jonotteluun. Nelostien liikennevirtaan liittyessä tuli hieman koukattua sulkuviivan päältä. Kävin suorittamassa Stop'n'go -rankun lihapiirakan ja kahden nakin avulla Lahden pohjoispuolella.

Mikkelissä pikainen testi radalla, että laitos kulkee oikeaan suuntaan eikä ole ihan täysi susi. Haimme Jussin kyytiin ja nokka kohden Iisalmea. Team Hyvien Eväiden retkiluonaan voimin jaksoi kisapaikan iltaruokaan asti hienosti.

Olin nähnyt kuvan Iisalmen radasta ennakkoon, ja arvelin ajorytmin olevan aika nopean. Parin ekan minuutin ajan radalla ei oikein usko riittänyt, että dosarin tulee nätisti kaasu pohjassa, vaikka järki koitti sanoa, että tuleehan se. Ja toki tulikin, ihan laitaan asti, sitten kun sitä uskalsi kokeilla. Here in Finland we call this now "treeniauto". Myöhäisen saapumisen johdosta harjoitukset jäivät vähiin ja ihan kaikkea mitä oli mielessä ei tullut testattua, kaikki 3 paria renkaita toki kokeiltiin. Jussi ei ollut nähnyt edes kuvaa radasta ennakkoon, ja siihen nähden hänen ajosuorituksensa oli vallan mainio, vaikka toisessa teamissa ajoikin.

Majapaikka saunoineen oli vallan mainio, eikä unta hyvin pitkään tarttenut odotella. Univelan korkojen marginaalit näyttäsi olevan nousussa

Kisapäivän aamuna Team Hyvien Eväiden värejä kantvien kuljettajien ajojärjestys arvottiin perinteisesti kivi-sakset-paperi -ottelulla. Matkalla pohjoiseen olimme miettineet nykyaikaisia versioita, kuten vasara, kosketunäyttö ja muovikassi -peliä. Markku voitti, joten minä aloitin punaiselta. Pienemmät pyörät toimivat hyvin, ja kuski ei, kierroksia tuli sen verran, ettei nyt taida kehdata mainita. Opiskelijoillekin tulee toisinaan sanottua, ettei ennen kymmentä aamupäivällä kannata mitään kovin hankalaa kysyä.

Pienillä pyörillä ajettiin myös toinen heatti. Toinenkaan THE:n kuskeista ei ollut vielä ihan hereillä. Radan opetteluksihan tuo eka kierros vähän meni. Kilpailunjohdon huomautetua liiallisesta pyrkimyksestä kanssakilpailijoiden haittaamiseen psykologian keinoin yritimme hetkeksi keskittyä ajamiseen. Se toikin muutaman ihan kelvollisen heattituloksen. Itse taisin ajaa renkaat vaihdettuani 260 kierrosta ja Markku aika samoille lukemille. Koska tiimi ei testannut ihan kaikkea, niin toisessa kahvassa oli liian tiukka chippi ja ajaminen oli ajoittain haastavaa. Ei se kaukana ollut, että oltasiin noustu B-erään, jäikös se nyt 7 kierroksen päähän?

Taktiikka oli hiottuna siihen malliin, että ajetaan B-erään viimeisinä mukaan kun autossa olisi ollut valmiiksi pienet pyörät punasen ajamiseen, ja sitten jatketaan niillä peinillä pyörillä millä ajettiin ekat 2 uraa. Nyt tuon 7 kierroksen ansiosta saatiinkin aloitaa C-erässä keltaiselta. Sehän ei Markulta ollenkaan pöllömmin mennytkään, ja itse taisin ajaa oranssilla 282, mikä ei ollut kaiketi C-erässä täysin huono tulos.

Olikohan tuo valkoisella kun Markun ajaessa renkaat kävivät pieniksi ja tuli vaihdon aika. Tarkoitus oli laittaa valmiiks pienet pyörät punaiselle, mutta niistäpä meni toisesta jengat, niin eipä laitettu, vaan laitettiin sellaset ihan täyskokoset. Vaikka Markku kuinka koitti sudittelemalla niitä pienentää niin olivathan ne isonpuoleiset kun tuli jälleen minun vuoroni ajaa punainen. Asetin tavoitteeksi, että ajan kaikessa rauhassa 250 rinkiä. Sehän onnistui melkein... en nimitäin muista, että olisi koskaan tähän mennessä vielä virtaklipsi katkennut kisoissa. Eipä tuossa muuten mitään, mutta kun minä tollo laitan ne klipsit niin, ettei ne ittekseen tule pois preidejä vaihtaessa. Eipä tuo pätkäkään meinannut tulla pois, saksillakaan, eikä uutta preidiä saanut paikalleen. Klipsin olin jo hampailla taittanut niin, että sen saa käytettyä ilman isompia harmeja. No kerkisin minä 225 kierrosta ajaakin punaisella. Isoilla pyörillä oli helpompaa ajaa oranssilla kuin punaisella. Ero oli ilmeisen iso, koska huomasin asian ihan itse.

Koska meillä olisi ollut viimeiselle uralle huilivuoro, pohdimme mahdollisuutta lähteä matkaan heti kun ajot oli ajettu. Onneksi ei lähdetty! Harvoin on ollut yhtä jännittävä katsella endurokisan loppuratkaisua ihan viimeiselle minuutille venyneen taiston ansiosta. Otso ajoi loistavasti vaikka tilanteessa olisi ollut ainesta käsien tärinään ja jännittäviinhetkiinkin. Team Rautaman suoritus oli vertaansa vailla, Kimmo ajoi joka uralle pohja-ajat, jopa parin kympin turvin! Sekä auto että kuskit olivat todella tikissään. Ei pidä unohtaa myöskään toiseksi tulleen junioritiimin erinomaista suoritusta!!! Tiukka taisto tällä kertaa päättyi kolariin viime minuutilla. Eihän tuo kolari sitä kisaa ratkaissut, vaan ne muut mitä tuli sitä ennen. Samoin meidän tiimi putosi B-erästä siksi että meillä ei ollut 6 uran jälkeen tarpeeksi kierroksia, ei siksi ettei kuudennella uralla saatu 257 kierrosta

Iisalmen rata on huimasti tilaansa suurempi. Sitä on melko helppo ajaa ympyrää, muttaselvästi vaikeampi ajaa nopeaa ympyrää. Kerhoratana veikkaan olevan todella hyvin toimiva kokonaisuus, kun ei JK-autoilla pitoakaan tartte kovin paljon käyttää. Meidän auto oli alkuun hieman liukas, mutta tuntui paranevan loppua kohden, mitä nyt vääntyi aika killilleen keulasta ja ruttuja tuli koriinkin koko lailla paljon. Tai sitten vaan vauhdin hiipuessa oli vaikeampaa ajaa ulos.

Eväät olivat hyvät, ruoka oli hyvää, rata oli mainio, ajaminen oli kivaa, kisapaita siisti ja vanhoja staroja näkyili radan liepeillä, eri erissä tosin. Kotimatkalla otimme muistoksi selfiet, ne tulee sitten postissa jahka kerkiävät. Mitäpä sitä elämältä muuta kaipaisikaan, paitsi separaattorin?

Suurkiitos järjestäjille ja kilpakumppaneille. On mukava olla kisoissa, joiden eteen on nähty vaivaa. Ensi vuonna uusiksi jos luoja niin suo ja mun rahat riittää (eikä kisa osu espoo-päivälle)

-eemeli-