Kas tulipas oltua mukana Hermanni-endurossa (ja oikeen mitään muuta merkittävää läsnäolosta ei voikaan sanoa)
Vuoden viimeistä kisaa varten Team Hyvät Eväät pyrki valmistautumaan huolella. Hankittiin kalustoa (2 kpl Patriootteja), ajettiin testejä ja treenejä, rakennettiin kalustoa ja vielä alkuviikosta kaikki vaikutti tosi hyvältä. Kisa-auto oli helpon ajettavan olonen. MIksipä ei olisi ollutkin, kun päätettiin käyttää pois pari lumikolaa, jotka lähemmässä tarkastelussa osoittautivatkin BMW-merkkisiksi. Tästä suivaantuneina asensimme niihin karvanopat. Hehkeää blondia ei saatu hienosita karvanopista huolimatta pelkääjän paikalle, mikä tietenkin oli iso miinus. Koko lailla kaiken piti olla kohillaan. Ja melkein olikin, pieniä epätäydellisyyksiä oli lähinnä teorian, käytännön ja niiden yhdistämisen kanssa.
Perjantai-iltana valittiin kahdesta mahdollisesta kisa-autosta helpommin ajettava. Siihen sitten sopivan kokosta pyörää alle ja keulan korkeutta arvottiin kohdilleen. Melkeen onnistu. Unehtui vaan varmistaa, että vanteiden reiät on putsattuna ja että ruuvit menee kierteestä kunnolla läpitten. Pikkujuttuja, tuskin niistä mitään haittaa voi olla, eiks niin? Rengasta sorvatessa pikkusen kummastelin hassua ääntä, syyksi paljastui ettei ruuvi ollut kunnolla kiinni. Tässäkään vaiheessa ei vielä sytyttänyt sen vertaa, että olis tarkistanut asian. Mitäpä suotta, ettitään niitä renkaita sitten laattialta kun muut ajaa meiltä karkuun. Hyvä Me!
Tiimin perinteiden mukaan arvottiin aika-ajaja ja ajojärjestys. Markku aika-ajoon ja ajojärjestys minä, Jussi ja Markku. Aika-ajoa oli treenattu useamman kerran, ja 13.5 kierrosta yhdellä ulosajolla sellanen normitulos. Neljällä ulosajolla ei ihan tuohon ylletty, joten ekaan erään uralta 5.
Sitä luulis, että osais ajaa radalla jonka rakennukseen on joskus osallistunut. Eihän se ihan niin mene. Sitä pitäsi tutulla radalla helpolla autolla keskiuralla olla aika korkeella ekan erän ekan heatin jälkeen. Suunnitelma ja toteuma on joskus eri asioita. Tarttee harjoitella lisää. Paljon lisää.
Muuan pikku juttu oli unohtunut, nimittäin alumiinivanteiden kanssa tarttee pyöränpulttien jälkikiristyksen. Fassikin meni rikki, vaikka oli tavallista huolellisemmin laitettu välitykset kohdilleen ja vielä sisäänajettukin niitä. Renkaita paikalleen laitettaessa oli alumiinilastu tms jäänyt väliin, kun fassin puolen pyörää ei meinannut millään saada pois. Uudestaan ei meinannut saada paikalleen. Lopputulemana kumpikaan rengas ei ollut kunnolla kiinni, autossa oli 42 piikkinen fassi vaikka piti olla 43 ja aikaa paloi huolella. Team Hyvät Eväät etsii osaavaa mekaanikkoa, laseilla korjattu normaalinäkö ja suomen kielen auttava hallinta, ei muita vaatimuksia. Minun kannattanee siirtyä grillaus- ja cateringtehtäviin.
No kun se jäkikiristys unehtui, niin tottakait kumpanenkin takapyörä vuorotellen irtosi. Ainakaan paineita että pitäsi ajella lujaa ja pysyä kärjen tuntumassa ei enää tokan heatin puolivälin jälkeen tarttenut kantaa. Ei sillä että olisin niitä ruuveja lujaan kiertänyt, kuusiokoloavaimen kärki muuten vaan meni kierteelle ja sittenkään ne ei pysynny. Mä en vaan osaa. Miten meni noin niinkun omasta mielestä?
Potti räjähti siinä vaiheessa, kun Markun ajovuorolla Patriootti päätti hajota. Mikä on se maa, missä suunniteltuja produrunkoja kannattaa välttää? Kanada? Valittiin runko sen perusteella, että on kestävä ja ei niin pikku osumista taivu. Eipä. Mitä nyt vaan messinkiputkesta on valmistettu sellanen "hajoa tästä" -rakenne joka toimikin moitteettomasti. Säännöissä taitaa olla jotakin "rajoittajalankojen juottaminen kielletty" joten toisen hajoamisen jälkeen liimasin pikaliimalla neulat kiinni. Jos näillä aikoo ajaa, niin kannattaa laittaa kettingillä kiinni se putki, ettei tartte vararungosta etsiä varaosia. Kannattaa myös ekalla kerralla laittaa panta kunnolla paikallee, ettei tartte heti purkaa uudestaan.
Kisan puolivälissä tiimi päätti pitää kriisikokouksen glögin ja pipareiden parissa. Totesimme, että ajoittain ajaminen oli mukavaa ja piparit hyviä, vaikka tekniikka ei tänään ollutkaan ihan kohdillaan. Päätettiin jatkaa suunnitelman mukaan.
Jäkipuoliskolla Jussin ajovuorolla autosta alkoi kuulua omituista kalinaa. Mietittiin, että oliskohan se ollut hehkeän blondin hampaista peräisin, mutta sitten muistettiin ettei bemarista huolimatta oltu saatu blondia messiin. Kyse oli jostakin muusta siis. Uranvaihdolla selkisi, että ääni tuli ohjaamon ja takarenkaan kohtaamisesta. Myöhemmin ohjaamokin teipattiin paikalleen tukevammin.
Lähes joka heatti alotettiin mekaamalla jotakin, joko rattaita, renkaita, taikka preidejä vaihtamalla. Yllättävän pitkään se meni pienempikin ratas... Keula jäi liian alas, koska auto poltti preidejä, niitä meni kolme paria kisassa. Hyvin mekattu, totta tosiaan.Niitä mekkarihakemuksia voi laitella vapaamuotoisina kelle vaan teamin jäsenelle. Pomminkestävä patriootti hajosi vaan kahdesti, fasseja meni neljä ja preidejä kolme paria, 3 eri renkaat kerkesi olla alla. korineuloja vain 4 tärveltyi tai katosi.
Ainoa melkein kelvollinen suoritus omalta kohdalta oli ykkösura, 330 kierrosta kun aloitin renkaanvaihdolla ja alle tuli suunniteltua paljon isommat rillat. Kas kun aikasemmin ruuvi hajosi ja piti laittaa eri pyörät kuin mitä oli tarkoitus. Preiditkin pätkimisen takia vaihtoon, silti yli 300 kierrosta. Ei täysin huonosti. Iisalmesta viisastuneena oli tällä erää paksummat klipsit, eikä preidien vaihdossa tullut isoja onkelmia.
Viimeistä edellisiä me sitten oltiin. Nälkä ei yllättänyt ja menihän se päivä näinkin. Nyt sitten joulutauolle ja näillä näkymillä seuraava kisa on Eurosarja 1. Mikkelin SM-esikisa jää väliin koska la on silloin duunipäivä ja muutenkin pitää pikkusen haeskella motivaatiota. Joko pitää mekata paljon paremmin tai harjoitella ajamista paljon enemmän, taikka mieluiten kumpaakin. Että muuten menis ihan ok, kun vaan jostakin mekkari ja kisakuski... näillä suorituksilla jää KV-kisat sinne unelmien puolelle.
-eemeli-
.png){kind=spacer}
