Isra2018 kilpailut 13.-20.10.2018

Hep.

Ihan ei menny ison sportin finaalipäivä niinkun toista kotimaista puhuvien puuhastelusaarella. Matti ainoana suomalaisista finaaliin, semien parhaalla tuloksella toki! Maailman nopein Heikki kokeili hetken ajamista 4-hampaisella pinjonilla, mutta välityksen toimivuutta edistäisi kovasti, jos hampaat olisivat tasajaolla. Ei pitäsi tehdä niin rajuja moottoreita, ettei pysy hampaat pinjoneissa kiinni? Ilmeisesti juurikin tästä syystä pinjoneita saa myös 1,2 mm akselille. Ongelmaton ei ole sekään, koska Pierolta katkesi ankkurin akseli pikkusportissa. Seinä tuolla, laattia täällä, roskia renkaisiin nurkan takana. Niissä akseleissa, mitkä olen itse ohentanut ei ole terävää sisäkulmaa vaan sopiva pyöristys.

Finaalin alkaessa ilmassa oli vähintään keskikokoisen urheilujuhlan tuntua ja katsomossa väkeä ylälauteille asti. Tunnelma korkealla ja odotukset samoin. Matilla pohjilla paras tulos sekä alkueristä että semeistä ja ihan kovaa ne muutkin olivat ajaneet.

Suomalaisittain homma ratkesi jo ekan heatin alussa. Sillan katveessa ollutta nostajan kättä tai oikeammin sen tarkkaa korkeutta radan pinnasta ei ajopaikalle voinut nähdä, Ruts rats, ja Matin kori rattaiden välissä. Matti kun vielä on niitä harvoja finaalitason kuskeja, jotka osaavat varoa sekä nostajia että muita autoja, niin tavattoman kelju tapaus. Ulkkarit ei tunnu isommin katsovan minne ajavat, tai nostetaanko jotakin radalle...

Jos oikein muistan niin noin 12 kierrosta tuon kolarin seurauksena meni ja tällä tasolla se on niin paljon, että ajamalla todella paha ottaa kiinni. Vielä vaikeampaa se on, jos tarvii vaihtaa fasseja taikka renkaita ja tulee pari muutakin kolaria.

Että ei mennyt ihan putkeen tällä erää suomalaisittain. Tonda vei potin ja tsekit muutenkin varsin vahvasti kärjessä. Moneskohan MM-finaali Mr. Horkyllä?

Vitsailin ennen finaalia, että ajan säästämiseksi ekalla uranvaihdolla aletaan purkaa Wago-liittimiä auki ja vikalla uranvaihdolla aletaan pestä rataa, jotta myös järjestävän seuran sällit ehtii illan partyihin messiin. Ihan näin tsäpäkkää ei ollut toiminta, mutta sipä tuossa hyvin kauan menny, kun rata oli paloissa ja kamppeet odottelivat kyytiä Huutoniemelle. Itte kerkesin käydä lyhkäsellä huililla ja suihkussa kämpillä ja sitten let's go slotparty!

Juhlallisuuksien aluksi puheita, vähän kaikilla ääni kateissa ja paljon sanottavaa. Uuden Seelannin hemmojen puheesta oli vaikea saada selvää ehjälläkin äänellä, mutta Chrisin puheen sävystä koitin päätellä, ettei meidän järjestelyt täysin olleet epäonnistuneet.

Omalla kohdalla oli ilonen ja mieltä lämmittävä ylläri, kun jakoivat plakaatin tekstillä "Track Master" kelvollisesti tehdystä työstä tapahtuman eteen. Kyllä siinä pikkusen puuhaa olikin. Toivottavasti eivät ala vaatia verojen maksua myös Vaasan suunnille, sillä 1,5 vuoden aikana pohjanmaalla on nyt pikasen laskelman mukaan mennyt rapiat pari kuukautta. Aika monena työpäivänä eht tuntiosoitin kiertää kellotaulun alun toista kierrosta ja työn tahti oli toisinaan huomattavan ripeää. Sain myös Neutron paidan, kiitos Jussi!

Myös muita järjestelyorganisaation tyyppejä palkittiin ja hyvä niin. Meitä ei ollut kovin montaa ja siksi työmäärä/tekijä oli iso. Kiitos kaikille mukana olleille, iso kiitos!

Itse kilpailun palkintojenjaossa nähtiin eräiden kuskien ramppaavan edes takaisin liki koko seremonian ajan. Tällä erää parhaus oli kertynyt voimakkaasti samoille ajajille, joiden joukossa meitä suomalaisia ei ollut tavallista enempää.

Ruoka oli hyvää ja se oli tarjolla vähän ahtaasti ja hassusti. Itte huomasin alkupalapyödän jo siinä vaiheessa, kun lautanen oli kaikella muulla täytettynä. Hyvää oli ja kupu oli varsin ravittu lautasen tyhjennyttyä. Jälkiruokana olleessa rahkassa tyrnin maku oli lähinnä sellainen pieni aavistus, mutta hyvää oli sekin.

Loppuilta meni vapaamuotoisen seurustelun merkeissä. Palautteena tuli sekä risuja että ruusuja. Varsinkin Mr. Steen ja Uuden Seelannin kaverit tykkäsivät radasta kovasti, tsekit eivät tykänneet ja muutama muukin oli sitä mieltä, että liika vaikea näin isoille kisoille. Järjestelyihin olivat useimmat tyytyväisiä. Kuulopuheiden mukaan meillä oli vähemmän radan tekniseen kuntoon liittyviä murheita kuin eräillä muilla kisapaikoilla. Koitettiin pitää pelipaikka kunnossa ja taittaa murheilta niskat ennen kuin ne meiltä.

Eräs kysymys, että mistä saa ostaa tervaa ja höyheniä seka pitkän lankun, ja että ei kait se ole heitteillejättö, jos kilpailunjohtajalla sentään on lämmittävä höyhenpuku yllään kun hänet tipautetaan kaupungin rajan ulkopuolelle, toi mieleen, ettei ihan kaikki kuiteskaan olleet täysin tyytyväisiä.

Ilta vilahti nopeasti. Suurkiitos Hotelli Vallonian väelle valikoimaan kuulumattoman juomatoiveen toteuttamisesta

Sunnuntaina sitten aamusta nukuttiin pitkäänja vielä vähän pommiinkin, purettiin majoitusrakennelmat Palosaaren kämpässä, nostettiin tavarat kärriin ja tyhjättiin halli. Viimeinen pitsa huiviin ja ja sitä syödessä oli todella haikea tunne, että nyt se sitten on ohitse, tämäkin hulluus...

Kiitoskia:

* Kaikille projektiin osallistuneille. Ilman teidän panostanne tapahtuma olisi joko jäänyt tapahtumatta tai ainakin ollut köyhempi
* Niille ketkä teki mun hommat sillon, kun olin liia kipeä jaksamaan tehdä niitä itte
* Hotelli Vallonialle hulppeista puitteista
* Kilpailijoille ja muuten tapahtumassa mukana olleille. Kiitos kun tulitte!
* Mamma Miia, Pitseriia: Opera special kokonaan ilman tuplajuustoa, kiitos!
* Kaikille teknistä apua ja neuvoja antaneille, ilman tietämystänne eivät autoni olisi kiertäneet rataa tämänkään vertaa
* Kaikille tapahtumaa etänä seuranneille ja juttujani lukeneille. Kiinnostus lajiin toivottavasti ei ainakaan laimennut tämän tapahtuman myötä.

Ja ilman muuta, iso kiitos Tumpille, että saimme tähän(kin) hulluuteen jokainen osaltamme osallistua...


-eemeli-

hmm...

Kisat olisi nyt viimein ja vihdoin ohi, parin vuoden rojekti, josta tuo viimeisin vuosi tietty se kaikkein raskain vuosi, ei pelkästään fyysisesti ja kiireiltään -vaan kyllä se myös henkistä kanttia monessa projektin eri vaiheissa kokeili. Sehän oli sanomattakin selvää, että vähintäänkin puolihullun hommaa lähteä moista kisaa järjestämään - sisältäen samalla aivan kaiken - mm. "oman" uuden ratahankkeen. Kilpailujen aikataulut oli lukkoon lyöty, aina tulee sitten viime hetken paineet että kaikki valmistuisi ajallaan. Radan siirto, taikka ylipäätään kisapaikan rakentaminen jonnekin oli myös jonkunlainen urakka. Toki sitä varten olin tehnyt oman listan, mitä kaikkea tulee huomioida tuon kaltaisessa keikassa + mahdolliset yllätykset päälle, kaikki muut mutta ei sitä että tulisi flunssan poikasta -joka on vain pakko jättää taka-alalle ja puskea eteenpäin -harvinaisen tyhmää. Nyt vasta alkaa tuntumaan siltä että todennäköisesti tästä selvitään...

Paikkana Hotelli Vallonia:
Matin kanssa kierreltiin Visit Vaasan kanssa erinäisiä paikkoja, ja yksinkertaisesti niistä kokonaisuuden kattava oli Vallonian "tapahtuma-areena" kuten itse sen olen nimennyt . Se tarjosi hyvät puitteet kaikille pienillekin yksityiskohdille, joita Matin kanssa pohdittiin -varmaankin pitäisi mennä kysymään viereiseltä Supermarketilta jälkikäteissponssia, taisi heilläkin parin viikon aikana kassavirrassa jotain näkyä.
Talon kiinteistöstä vastaavan hemmon Tommyn kanssa oli helppo käydä läpi tarvittavat sähkötarpeet -ne oli nopsasti kartoitettu ja riittäväksi todettiin. Ei mikään pikku juttu, kun noin 130:lle mekkipaikalle pitäisi saada oma pistoke, siinä joutuu laskemaan ihan yksinkertaisia asioita - hihavakioita: kolvi, dremel, virtalähde, lamput.. sitten mennään sopivalla arviolla ja jaetaan jatkojohdot tasan kaikille omille 16A pistokkeille.
Etukäteen oli selvää että nettiyhteys tulee olla hyvä, niin paikalla olijoille oma WiFi kuin sitten kilpailujärjestelmälle oma kaista -josta sen seuraaminen on helppoa sekä ajantasaista. Talon netti mies Tom (ItProtect) loihti meille oivan kiinteän 100Mbit/s yhteyden, jota sitten siinä harjoitusviikolla tuunattiin sitten siten, että kaistaa oli kaikilla riittävästi, eikä kilpailujärjestelmän streami häiriintynyt vieras verkon kuomasta! Tästä tulikin paljon kiitoksia maailmalta koko parin viikon aikana.
Tilasta oli pientä pelkoa joillakin etukäteen: onko se liian kylmä yms... Tilattu oli että lämmöt pitäisi olla siinä 20-21, porukkaa yli sata henkeä + kaikki kolvit yms.. nostaa joka tapauksessa lämpöjä. Alussa tuntuikin että oltiin hieman liian kosteissa oloissa, johon jotkut kyllä kommentoi että ihan normaalia. Jossain vaiheessa treeniviikkoa kyllä sieltä perältä sammutin sen lämppärin ja puhaltimen, niille ei ollut tarvetta. Liekö tämä myös syynä että mahdollinen punoksien eläminen alussa näytti myös selvästi rauhoittuvan... -itse jo näin kovasti mustia pilviä, kun huomattiin että teippi alkaa antamaan periksi punoksen alta -se nopeasti myös yhdistettiin kosteisiin oloihin.

Kilpailujärjestelmän stream:
Tähän sain vinkkiä eräältä paikalliselta tutulta että kannattaa ottaa Youtube käyttöön ja hyödyntää sitä, vinkin pukkasin Pyrylle -joka sitten taikoi paljon muutakin kuin olisin osannut edes kysyä saatika pyytää . Kaikki oli sommiteltu samalla näytölle, samaan tahdistukseen joten sitä oli varmasti hieno isolla näytöllä seurata myöskin maailmalta. Yksi hieno lisä minkä Pyry teki -oli näkyvyys kaikille Yhteistyökumppaneille sekä Sponsoreille! Siellä ne kaikki logot saivat myös hyvää näkyvyyttä!

Varikkopaikat:
Saatiin rakennettua tarvittavat yli 130 paikkaa, tuoleineen yms.. tilaa ilmeisesti oli riittävästi ja hommat toimi. Toki lisänäyttöjä olisi palautteiden perusteella pitänyt olla joka suuntaan, joka tietty oli oma haasteensa tässä tilanteessa kun kisapaikka muualle rakennettiin. Muutamilla tosin oli sitten omat Tabit joiden kautta he seurasivat tilannetta mitä milloinkin oli menossa... se on sitä nykyaikaa . Ylimääräisistä sähköjohdoista kiitoksia Hyvinkäälle ja Juhamatille!

Rata:
Isot kiitokset tietty radan pikaisesta kasaamisesta paikan päälle menee Eemelille, Nykylle, Kalelle, Pyrylle, Matti ja ketäs muuta siinä oli mukana.... koko rataa ei olisi koskaan Hutskille valmiiksi saatu ilman kolmikkoa Eemeli, Nyky, Kale. Ilmeisesti meikän tekemät radan alussähköt ja niiden liittimet oli sen verran selkeitä että muutkin ne sai kerralla onnistumaan kohdille .

Mediateam:
Tänä vuonna otettiin paljon kuvia ja videoita talteen, videoita on leikelty nettiin asti ja lisää on tulossa! Catharina, Janica ja Saila jaksoivat hienosti ja saivat tutustua ihan uuteen lajiin

Tiedotus:
Tiedotuksesta menee isot kiitokset Anulle, joka oli koko rojektissa myös alusta asti mukana (SM/PM/MM). Tällä kertaa saatiin runsaasti näkyvyyttä niin paikallisen alueen lehdistössä kuin myös radioissa ja TV:ssä, tähän ei voi muuta olla kuin tyytyväinen!

ISRA organisaationa:
Sisäänpäin lämpiävä ja kieroon kasvanut toimintamalli. Ajatuksia ja sääntöjä on, mutta niitä ei noudateta -sitten taas jossain asiassa puututaan lillukanvarsiin... Hyvä esimerkki on tälle vuodelle tullut sääntö jossa kahvat olisi pitänyt testata. Matti kovalla työllä rakensi hyvän testisydeemin, jolla kahvoja testailtiinkin paljon NEZ kisoissa -mutta MM kisoihin tuli techniseltä ohje -saa testata mutta kaikkien kahvojen pitää läpäistä testi, ei saa siis hylätä mitään. Niinpä niin... saamatonta toimintaa.

Eivät tykänneet meidän valinnoista myöskään PR ankkureiksi.., huhun mukaan ilmeisesti kuitenkin käyttävät ensi vuonna samaa kombinaatiota"?" Produ onnistui aikas hyvin, ei juurikaan valituksia koneista tullut, siitä Matille isot kiitokset! Niin renkaat kuin moottorit oli hyvin onnistuneet. Rungot oli h.o. tänä vuonna, paikallisen LaserMarkin merkkaamat,

Suomalaisten osallistuminen omiin MM kisoihin:
Tämä oli tiedossa pari vuotta että omat kisat tulee. Kovaa porua oli etukäteen kuka pääsee, millä systeemillä, joskos tulee liikaa porukkaa maailmalta että kaikki ei pääsekään osallistumaan omiin MM kotikisoihin. Noh, kuten varmaan joissakin sivulauseissakin kirjoitin, että varmaan kaikki halukkaat pääsee ja paikkoja jää ylikin.. Pakko sanoa, että saamatonta itkua kotimaan kuskeilta, paikkoja olisi ollut -mutta ei vaivauduttu tulemaan kotikisoihin. Ja ne rapukekkerit.. tsiisus.

Koko keikka oli kuitenkin aikas onnistunut, kiitokset kaikille tukijoille. Tulipahan taasen näytettyä mitä saa Suomalaisella hulluurella aikaan - ei ikinä enää .

Varmaan puolet jäi kirjoittamatta mitä ajatteli... lisätään sitten jos sikseen tulee.


.... edit..
Osanottajamäärät
Niihin voi olla kokonaisuutena aikas tyytyväinen, aikas paljon ulkkareita tänne asti eksyi, vaikkakin jossain vaiheessa pelkoa oli että voisi jäädä laiskaksi. Rataa pidettiin liian vaikeana kun se kuva maailmalle ilmestyi. Monet ulkkarit kehuivat rataa miellyttävänä ajaa, sellaisestkin kuskit jotka nyt vasta MM kisoissa ekaa kertaa pääsivät sitä ajamaan.

Pömpelitoiminta
Näissä kisoissa ajettiin Marko ja Pyry uusina miehinä hiukka isompien kisojen pömpelihommiin, mun mielestä hyvä suoritus, vaikka välillä paineita heillekin päin pistin liian kera, mm muuttuvine aikatauluineen.

Paikallista roudariporukkaa ei paljoa näkynyt, mutta olivat paikalla kun purettiin ja kamat pois kuskattiin... lauantaina n 2.5tuntia purku ja sunnuntaina noin 5 tuntia ja halli oli tyhjä, nopsasti sen sitten loppuen lopuksi tyhjää kun porukkaa on kantamassa.