Scuderia Kaitserrari GTP/OEPS-projekti: Audi R10 TDI '08

Tähän ketjuun tulee juttua uuden prototyyppi-Audin rakentamisesta. Autolla tähdätään vuonna 2010 Saksassa ja Tanskassa ajettavaan kolmen osakilpailun OEPS-sarjaan, mutta sitä tullaan testaamaan aktiivisesti jo kaudella 2009-10 Suomen radoilla. Näin ollen sillä on tarkoitus kilpailla myös GT/P-sarjassa 2009-10.

Tarkoituksena on rakentaa pienoismalli autoyksilöstä (s/n 103) joka numerolla 1 kilpaili American Le Mans -sarjassa kaudella 2008. Auton kuljettajat vaihtuivat kisojen välillä. Ainakin nämä nähtiin auton ratissa:
Frank Biela (D), Emanuele Pirro (I), Rinaldo Capello (I), Rinaldo Capello (I), Allan McNish (GB) ja Christijan Albers (NL)

Lyhyt esittely Audi R10 TDI:stä



Audi R10 esiteltiin erittäin menestyksekkään Audi R8 seuraajaksi kaudelle 2006. Erikoista autossa on sen voimanlähde: kahdella turboahtimella varustettu V12 diesel-moottori.

R10 TDI:llä kilpailtiin luokassa LMP1 kausilla 2006-2008 Le Mansin 24 h kilpailussa (voitto jokaisena vuotena) sekä ALMS-sarjassa. Kaudella 2008 myös LMS-sarjassa.

Kaudella 2009 uusi R15 TDI korvasi R10 TDI-mallin.

-kaitsu

Nykyaikaisten prototyyppiurheiluautojen rakentaminen 1/24 ura-autoiksi on kohtuullisen haastavaa. Aerodynamiikka näissä on viety niin pitkälle, että korit ovat peräosastaan hyvin matalia. Ura-autotekniikan (varsinkin sidewinder) tunkeminen mittatarkan pienoismallin sisään on vaikeaa.

Törmäsin tähän seikaan sovitellessani Revellin Audi-rakennussarjan koria MoMon X-SW GT-alustan päälle. Tilaa ei yksinkertaisesti ole. Seurauksena tästä se, että koria on pakko leikata kriittisistä kohdin ja tehdä näiden aukkojen päälle myöhemmin sopivat "katteet":





-kaitsu

Alustan valinta OEPS-protoon ei olekaan ihan yksinkertainen juttu. Markinoilla olisi kyllä valmis soveltuva ja hyvä alusta: Plafit SLP2.

On myös tiedossa, että nuo Keski-Euroopan "kovat nimet" (Wachter, Osu, Seif jne.) ajavat itse kehittämillään alustoilla jotka noudattelevat SLP2 -linjoja. Tosin Osu on mennyt tästä vielä pidemälle rakentaen mm. takajousitusta yms. spesiaalia.

"MoMo-kuskina" Plafittiin siirtyminen ei kuitenkaan houkuttele ja tuskin vakio-Plafitilla edes kerkiää noille jätkille, jotka plafit-konseptia ovat kehittäneet eteenpäin.

Nyt vaikuttaakin siltä, että ensi vaiheessa otan lähtökohdaksi MoMon X-SW GT:n pohjalevyn ja ymppään sen ympärille itse kehitettyä tekniikkaa.

Heti aluksi törmätään siihen seikkaan, että X-SW GT:n akseliväli ei riitä Audille. Audin akseliväliksi 1/24 mittakaavassa tulee 124 mm. X-SW ei tähän vakiopalikoilla "veny". Eturunko on puolestaan liian kapea Audin koriin; laakeripukit osuvat ikävästi juuri sille kohtaa missä Audin kori on matalimmillaan.

Ongelman ratkaisemiseksi ajattelin tehdä hiilikuitulevystä kokonaan uuden "T-palan" joka toimii myös eturunkona johon pyöräntuenta ja ohjurinvarsi kiinnittyy. Tässä skitsi ja CAD-kuva aiheesta:



Ja tässä sovitus runkoon:


Noista suunnitelmista on kuitenkin jo aikaa muutama kuukausi. Olen hiljalleen tullut siihen tulokseen, että noin toteutettu runko ei ole kovin kummoinen ja sillä tuskin on jakoa huippurunkoja vastaan. Tuollaisen runkon taivutusjäykkyys ei ole hyvä ja jos sitä jousin jäykistää niin myös vääntöjäykkyys kasvaa, mikä ei ole toivottavaa.

Päässä pyörii runsaasti ajatuksia kehittyneemmästä runkokonstruktiosta, mutta saako niitä toteutettua on toinen juttu...

-kaitsu

Tiistai 14.7.2009 Korin kevennys

Ennen kuin jatkaa pidemmälle kannatta lukaista tuo vastaava työvaihe Ferrari 312PB projektista:

www.finslot.net/forum/viewtopic . ... 1670#11670

Sieltä selviää perusfilosofia ja erittäin tärkeät työturvallisuuspointit.

Pääosin rakennussarja-Audin keventäminen tehtiin samalla tavoin kuin resiini-Ferrarin. Erona lähinnä se, että Audin kori on huomattavasti vaikeampi muodoiltaan, mikä tekee rouhimisesta haastavampaa. Polystyreeni(?)-muovi on huomattavasti vähemmän pölyävää kuin resiini, mutta siitä huolimatta suojaimien käyttö on suotavaa.

Jo aiemmin olin liimannut Audin kaksiosaisen korin kasaan polystyrooli-liimalla. Liimasauman lujittamiseen käytin muovin hitsausainetta, mutta tällä kertaa Bilteman tuotetta (Tuotenro 362444).

Muutama sana Bilteman tuoteesta verrattuna aiemmin hyväksi havaitsemaani Devcon Plastic Welderiin. Perustaltaan Bilteman tavara lienee lähellä samaa. Väriltään se on kuitenkin lähes valkoista (Devcon: keltainen). Juuri sekoitettuna Biltema on juoksevampaa, mutta sen käsittelyaika ei kuitenkaan vaikuta se pidemmältä. Itse kaipaisin juuri pidemmän käsittelyajan tarjoavaa "muovijuotetta". Kuivuttuaan Bilteman tavara on todella kovaa. Liitoksen lujuudesta en osaa vielä sanoa. Bilteman paketissa sanotaan, että "alumiinin saumaus ei onnistu". Toisaalta mulla on hyvät kokemukset liimata Devconilla alumiiniset korikiinnikkeet koriin.

Leiketelty ja kasaan liimattu Audin "korihylsy" painoi lähtötilanteessa n. 30 g.


Tavoitteeksi otin tässäkin 20 g alittamisen. Noin parin tunnin rouhimisen jälkeen tavoite oli saavutettu:

Eli tasan 10 g siitä lähti.

Tämmöiseltä kori näytti sisäpuolelta:

Ohjaamon takana näkyvä sauma on vedetty Bilteman "Muovin Saumausaineella".

Ja sama valoa vasten:


Seuraava työvaihe tämänkin korin osalta olisi nyt sitten pesu ja hiilikuidun laminoiminen vahvikkeeksi.

-kaitsu

Sunnuntai 19.7.2009 Alustan suunnittelua

Alustan palikoiden suunnittelua helpottaa kummasti, jos homman tekee tietokoneella jollain CAD-ohjelmalla.

Päätin nähdä hieman vaivaa ja piirtää aluksi X-SW alustan pohjalevyn cadillä. Oma vaivansa siitä tietysti on, mutta luulen tulevaisuudessa olevan hyötyä kun alustan ympärille jotain uutta suunnittelee.

Eli ei muuta kuin työntömitta käteen ja mittailemaan. Erityisesti kiinnittyi huomio siihen, että MoMossa juuri mikään mitta ei ole tasamilleillä. Eikä edes puolikkailla. Hyvin tyypillistä on, että joku mitta on 0,2 mm tasamillistä suuntaan tai toiseen. Johtuukohan tämä jotenkin valmistustoleransseista / -menetelmästä?

Lopulta sain mitat otettua ja siirrettyä ne läppärin ruudulle.



Tämän jälkeen hahmottelin alustan ympärille pyörät Audin akselivälillä (124 mm). Leveydeksi valitsin 81 mm sekä edessä, että takana. Sääntöjen maksimi olisi 83 mm, mutta Audin koriin tämä tuskin sopii ainakaan takana.

Kun pyörien sijainti oli määritelty oli helppo hahmotella korilevyt paikoilleen. Alkuvaiheessa teen korilevyt niin isoiksi kuin mahdollista. Rungon leveys peräti 81 mm. Vertaa Plafit SLP2: 77 mm. Korilevyt ovat myös erittäin pitkät; ne täyttävät lähes kokonaan etu- ja takapyörien välin. Materiaalina on ajatus käyttää 1,5 mm messinkilevyä. Eli painoa tulee mukavasti. Tarvittaessahan noita on sitten mahdollisuus keventää.



-kaitsu

Maanantai 20.7.2009 referenssialusta

Hommasin uuden Plafit SLP2 -alustan referenssiksi. Kyseessä oli SLP2 Junior -malli, mikä tarkoittaa, että moottorin aukko ja kiinnikkeet ovat 13D (Fox jne.) -moottorilli. On hyvä päästä vähän vertailemaan alustojen mitoitusta. Jotain ideoita saattaa myös syntyä kun tutkailee valmistetta joka poikkeaa melkoisesti MoMosta.

Plafitin alustat tulevat rakennussarjoina eikä mukana ole mitään kokoamisohjeita. Tämä on vähän outoa, sillä MoMoon (jossa ohjeet on) verrattuna Plafissa on tolkuttoman paljon erilaista ruuvia, prikkaa, jousta ja holkkia. No, tässä tuli avuksi Plafit-Trier -sivusto , josta löytyy selkeät kuvat ja ohjeet alustojen kasaamiseksi.

Oioin hieman alustaa ja pistin sen sitten ohjeiden mukaisesti nippuun. Aika nopea homma (kun on ohjeet).







Kuvan mukaisesti kasattuna, mutta koriin liimattavat alumiinikiinnikkeet poistettuna SLP2 Junior painoi tasan 100 g. Tämä on kyllä liikaa mikäli aikoo rakentaa autonsa sääntöjen mukaiseen minimiin (170 g ja kori minimissään 30 g). Ilmankos kilpakumppanit suosivat kovasti hiilikuituosia noissa vehkeissään.

En tiedä tulenko koskaan testaamaan alustaa auton alla. Universaalien korikiinnikkeiden teko Audiin voi olla hieman työlästä. Varsinkin jos teen omasta alustasta 4 mm leveämmän. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

-kaitsu

Audin peruskori ( vaikka onkin iso ) vaikutti 30 grammaisena aika raskastekoiselta. Tämä tosin olisi aika tyypillistä Revelliä. Pakko oli silti heittää omaan vaakaan vertailun vuoksi pari muovimallin koria ja kyllä se vaaka vain lähelle samaa lipsahti niissäkin. Eli ok, Audi lienee ihan sopivan siroa tekoa kuitenkin.

Kateeksi sen sijaan kävi tuota sun pallonmuotoista jyrsinterää! Mulla on vatsaavan kokoinen terä omaan Remeliin mutta PALJON hienojakoisempi ja vastaavan kevennysoperaation tekemiseen olisi multa mennyt tunteja!!!

KaiR kirjoitti: Audin peruskori ( vaikka onkin iso ) vaikutti 30 grammaisena aika raskastekoiselta.

Juu, ei Audi mikään keijukainen ole, mutta kyllä munkin kokemuksen mukaan nuo rakennussarjahylsyt painaa järjestään jossain 20-30 g haarukassa.

Audissa on tuo iso koko ja se, että kori on melkoisen monimutkainen verrattuna johonkin GT- tai touring- autoon. Korissa on kaikenlaisia ilmakanavia yms. Tämä tekee myös sen työstämistä paljon työläämpää.

Kateeksi sen sijaan kävi tuota sun pallonmuotoista jyrsinterää!

Niitähän saa kai joka kaupasta, joka myy Dremeliä tai vastaavaa.

-kaitsu

Eronahan noissa 20 - 30 gramman koreissa on se jyrsintätyö, mikä ei ole koskaan mukavaa! 20 grammaa on munkin mielestä maximipaino peruskorille, johon sitten kaikki muu tingeltangel asetellaan. Alle sen aina parempi. Mä tosin en enää vahvista hiilikuidulla. Esim. malliauto -puolelle tuleva Lamborghini Jotan peruskorin paino on tasan 20 gr. Ei siinä paljon jyrsittävää ole.

Tuosta terästä vielä sen verran, että en ole oikeastaan osannut kaivata kunnon jyrsin terää koska nykyiselläkin on pärjännyt. Vasta se, että vastaava työ on käynyt sulta NIIN PALJON nopeammin herätteli todellisuuteen! Oma terä kun lienee lähinnä hiomiseen tarkoitettu...

Keep up the good work!

Maanantai 3.8.2009

Hommat jatkuivat läppärin ääressä. Eli Audin tulevaa alustaa hahmotellessa.

Tarkoituksena on kehitellä alusta, joka poikkeaa perinteisistä malliautoalustoista varsin selkeästi. Ideoita hommaan on imetty skaalaslotin (Eurosport jne.) puolelta.

Suurin periaatteliinen ero perinteiseen malliautoalustaan on se, että tarkoituksenani on tehdä alutaan joustoja myös auton pystyakselin suhteen. Perinteinen malliautoalustahan on käytännössä täysin jäykkä tässä suunnassa, Sen sijaan nykyaikainen skaalaslottivehkeen etu- ja takapää elävät huomattavasti toisiinsa nähden sivusuunnassa.

Poikittaisakselin suuntainen taivutusjäykkyys on sen sijaan ajateltu tehtävän melko jäykäksi. Kun taas vääntöjäykkyys pitkittäisakselin suhteen löysäksi. Valtaosassa malliautoalustoja nämä on kulkevat käsikädessä. Jousia jäykistämällä muuttuu sekä alustan taivutus- että vääntöjäykkyys. Ainoa poikkeus tästä taitaa olla Plafit SLP1.

Tarkoitus on, että Audin alustassa pystyisi säätämään noita kaikkia jäykkyyksiä toisistaan riippumatta. Tämä kaikki mahdollisimman vähillä komponenteilla. Esim. jousia ei rungossa välttämättä käytetä lainkaan tai korkeitaan niitä on yksi. Ominaisuuksia säädeltäisiin lähinnä rungon hiilikuitukomponenttien mitoituksella.

Varsin kunnianhimoinen haaste, ja voi olla, että pieleen menee. Alustan konstruktio on kuitenkin suunniteltu myös siten, että se on varsin helppo palauttaa "perinteiseksi" malliautoalustaksi.

Tarvitsisin pari tietoa Plafitin 2-laakerisesta "independent" etupyörän ripustuksesta:

- paljonko Plafitin "independent" ripustus painaa ilman laakereita tai laakereiden kanssa?
- paljonko on laakereiden asennusleveys?

Tokihan Plafitin palikat olisivat hyvät ja laadukkaat, mutta jos itse pystyisi rakentamaan kevyemmät/paremmat...

-kaitsu

Tämän projektin suhteen on ollut hiljaista, mutta jotain on kuitenkin tapahtunut.

Parisen viikoa sitten muotoilin ohuesta polystyreeni levystä pullistukset vetopyörästöä ja laakeripukkeja varten korin takaosaan. Nykyaikaisen prototyypin kori on äärimatala takapäästä. Kovin kauniita pullistuksista ei tullut, mutta ei tässä luokassa concourse-pisteitä lasketa.



Keskiviikko 14.10.2009; hiilikuidun laminointi

Ajatuksena oli vahvistaa kevenneltyä koria hiilikuidulla. Käytin hommaan Bilteman hiilkuitumattoa ja Carbon-teamista tilaamaani 2-komponentti epoksihartsia. Moista hommaa en ole aiemmin tehnyt.

Leikkasin hiilikuitumatosta sopivan kokoisia paloja koriin.

Epoksi-hartsi ja kovettaja sekoitettiin painosuhteessa 100/40. Tein mömmöä 10 g + 4 g = 14 g lasipurkkiin.

Sivelin hartsin pienellä pensselillä vahvistettaviin kohtiin ja hiilikutukankankaan palat painelin topsipuikolla tämän päälle. Tarvittaessa hiukan lisää hartsia kankaan päälle.

Ongelmksi muodostui hiilkuitumaton hajoaminen jos siitä leikkasi liian pieniä paloja. Isot palat onnistuivat hyvin. Täytyisi löytää jostain hienompaa mattoa, joka sallisi pienempien palojen leikkaamisen.

Kun hartsi oli seuraava aamuna kovettunut tutkailin tulosta. Painoa oli tullut kyllä liikaa. Korihylsy painoi nyt 27 g. Laminoinnin jälki oli kohtuullisen hyvä. Korista oli tullut myös tavattoman jäykkä. Se oli kuin rautakanki. Onko tämä hyvä vai huono? Riippuu siitä keltä kysyy.

Onko tuollaisella korilla menestysmahdollisuutta? Aika näyttää. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että

1) täytyisi löytää nopeampi, parempi ja helpompi tapa keventää muovimallikori äärimmilleen. Hiekkapuhallus? Syövytys?

2) Täytyisi löytää ohumpaa ja hienorakenteisempaa hiilikuitua

Lauantai 17.10.2009; Etupyörät ja rungon rakentelua

Mitä tekee kunnon ura-autoilija kun lähtee anoppilaan kylään viikonlopuksi? No, pakkaa tietenkin mekkipakin ja kisakaluston mukaan.

Eli tämä päivä on vietetty tiiviisti appiukon autotallissa Audia rakentaen. Täys työpäivä siitä tuli. Kävin mä väliin kerran kahvilla...

Alkuun oli tarkoitus tehdä pyöriä. Eli Audiin etupyörät, 312PB Ferrariin etupyörät ja yhdet FSC proto takapyörät.

Kaiken kaikkiaan Audin etupyörien nysväämisen meni niin paljon aikaa, että noi muut tuli vain liimattua vanteelle.

Tein Audin etuvanteet jo aiemmin GT/P-kisojen Scaleauto handout takapyöristä. Pyörät hetkeksi bensaan likoamaan ja renkaat lähtee siististi irti. Sitten vanteiden kavennus OEPS-sarjan mittoihin (min. 6,00 mm). Kavensin vanteet pylväsporakoneessa. Jätin hieman työvaraa jolloin leveydeksi jäi 6,3 mm.

Renkaina Jensin solukumirenkaat, jotka olivat pirun tiukat vanteille. Asennuksen helpottamiseksi tein renkaiden sisälle pienen viisteen.

Renkaiden liimaukseen parasta liimaa on Weicon VA-250. Tätä sivelin sekä vanteeseen, että renkaseen. Ja sitten muljutin renkaan vanteelle.

Sorvasin renkaat OEPS-sääntöjen minimiin (26,5 mm). Meidän GT/P sallisi millin pienemmäksi.

Ajattelin testata Weiconia myös renkaiden pinnoittamiseen. Tähän asti olen suorittanut pinnoituksen normipikaliimoilla vaihtelevalla menestyksellä. Ohuita kerroksia liimaa renkaan sivuille ja pintaan. Välillä kiihdytintä päälle. Aikaa hommaan meni turhan paljon. Renkaista tuli ehkä välttävät. Saa kelvata. Ehkä korjaan vielä viikolla, ehkä en.


Runko

Aikataulun painaessa päälle alkoi kaavailemani runkosuunnitelma vaikuttamaan epärealistiselta toteuttaa. Kun sitten GT/P -kalenterin avauskilpailu muuttui Hämeenlinnasta Riihimäelle oli päätös aika helppo.
Kauden avaukseen Audi varustetaan hyvin traditionaalisella rungolla. Riihimäen paikoitellen offroadia muistuttavalle radalle ei kannata lähteä ultramatalalla hitech-rungolla. Mulla on myös hyvää näyttöä siitä, että MoMon SW/MP-konsepti toimii erittäin hyvin ns. "rytökasaradoilla". Nopeaa maavaran säädettävyyttä ei kannata koskaan aliarvioida kun kyseessä on kilpailu vuosikymmeniä vanhalla radalla.

Rungon (MoMo SW06) nappasin Corvetesta, jolla Paanasen Rami viime kaudella pöllytti väliin koko Suomen malliautoilukermaa.

Suurimman ongelman SW06:n istuttamisessa Revellia Audin alustaksi muodostaa etupää. Perinteinen malliautoalusta ei millään mahdu kopan alle. Alkuperäinen suunnitelmani oli rakentaa omat etupään ripustukset. Tarkempi tutkailu kuitenkin osoitti, että järkevin ratkaisu on kuitenkin istuttaa alustaan Plafitin laakeripukit. Eli jouduin antamaan periksi ja pistämään autooni Plafitin palikoita. Hyi
:twisted: .

Sitten alkoi armoton väkertäminen. Käytin aikaa varmaan tunnin puolitoista miettiessäni ja mitaillessani kuinka toteutan rungon etupään.

MoMon alkuperäinen eturunko poistettiin, mutta V-levy jätettiin. Ensiksi tein 1,5 mm:n hiilkuitulevystä uuden eturungon, joka kiinnitettiin M2,5 ruuveilla V-levyyn kuten alkuperäinen. Koska SW06:n runko on kuitenkin vahvuudeltaan 2 mm tein runkopalan ja V-levyn väliin 0,5 mm välipalan. Hiilikuidusta tietty.

1,5 mm ainevahvuuksiin päädyin lähinnä siksi, että Plafit perustuu tälle vahvuudelle ja näin ollen etuakselin korkeus asettuu palikoillani samoille korkeuksille. Tästä syystä jouduin vaihtamaan myös SW06:n 2,0 mm vahvan ohjurinvarren X-SW -alustan 1,5 mm vahvaan vastaavaan osaan.

Kun eturunkolevy oli tehty ja ohjurin paikka suurin piirtein haettu oli aika työstää levy johon Plafitin laakeripukit saa kiinni. Tähänkin tarkoitukseen valitsin 1,5 mm hiilikuitulevyn. Sitten vain työstämään.

Tähän hommaan en varautunut CAD-suunnitelmin. Täytyy sanoa, että työmäärä oli aika iso. Loputonta osien sovittelua, mittaamista, poraamista, laikalla leikkaamista, kierteyttämistä. Pistä kasaan, purkaa leikkaa, pistä taas kasaan, purkaa, poraa reiät, kierteytä, pistä kasaan jne. jne.

Lopulta palikat olivat siinä mallissa, että etuakseli istui suhtkoht siinä missä pitäisi. Runko näytti myös suoralta vaikka kaikki hiilkuitupalat olivat käsivaraisen leikkuun jäljiltä vähemmän pron näköisiä. Oppia ja ideoita tuli kuitenkin helvetisti. Palikoiden mitat on nyt suhteellisen hyvin kohdillaan. Noista voisi piirtää cad-kuvat ja tehdä paremmat palikat ajan kanssa. Tai vaikka teettää ne Saksassa...

Seuraavassa vaiheessa etuakselin laakeripukit pitäisi passata tarkasti paikoilleen. Sitten tehdään korin kiinnikeet ja liimataan kori niihin.

Huomiseen.

Sunnuntai 18.09.2009; Runko + korin kiinnitys

Koko sunnuntai vierähti runkohommissa. Havaitsin, että omistamillani Plafitin laakeripukeilla etupää jää liian ylös. Joten pukkeja pitäisi nostaa.

Ajattelin, että etupäästä saa kuitenkin tukevamman jos sittenkin teen eturungon 2,0 mm hiilikuitulevystä 1,5 mm sijaan. Joten ei muuta kuin työstämään.

Koroketta tarvittiin kuitenkin vielä lisää laakeripukkien alle. n. 1,2 mm etumaavaran saavutin lisäämällä 0,55 mm hiilikuitulevystä tehdyt säätölevyt rungon ja laakerpukkien väliin. Samalla tein myös 0,2 mm vastaavat. Eli nyt pystyn laskemaan maavaran 1,0 mm:iin lisäämällä nuo ohuemmat säätölevyt.

Kun runko oli jiirissä, oli aika funtsia kuinka kori kiinnitetään siihen. Tein aluksi perinteiset MoMon alkuperäistä muistuttavat korikiinnikkeet. Materiaalina 1,5 mm hiilikuitulevy.

Sitten leikkasin 0,55 mm hiilikuitulevystä lisälevyt. Nämä levyt ovat erittäin pitkät ollen koko Audin helman mittaiset. Ulkoreunastaan ne on sovitettu Audin korimuotoihin. Sovitukseltaan ne ovat kuitenkin väljät eli korin pystyi "tiputtamaan" rungon päälle ilman että, se ahdistaa mistään.

Pitkät levyt kiinnitin "perinteisien" korikiinnikkeiden alapuolelle kahdella M2 titaaniruuvilla. Liimaus olisi ehkä "fiksumpi" menetelmä, mutta nyt tehdään protoa.

Seuraavaksi passasin rungon akselivälin paikoilleen ja suoraksi. Sitten levitin Audin pyörät selvästi korin ulkopuolelle, mutta keskeisesti runkoon nähden.

Mulla on MoMon korin kiinnitykseen "erikois" U-pala jonka saa lukittua kiinteästi runkoon. Tämä helpottaa korin asettumista suoraan. Lisäksi lukitsin auton etujousituksen kiinteäksi.

Sitten vain kori tiputettiin rungon päälle. Kori makaa pyörien päällä. Eli kiinnikkeet tulee liimattua asentoon jossa kori on periaatteessa liian matalalla. Koria on kuitenkin helppo nostaa myöhemmin välipaloilla.

Kun kori oli aseteltu paikoilleen, tökkäsin muutamaan kohtaan korin ja kiinnikkeiden väliin Bilteman muovijuotosainetta. Kun kiinnitys oli kuivunut irroitin korin alustasta ja lisäsin muovijuotetta. Tällä kertaa Devconin Plastic Welderiä.

Lopputulos oli varsin hyvä. Kori istui joka suhteessa suorassa rungon päällä. Myös sen liikkeet toimivat hyvin. Jouduin kuitenkin nostamaan sitä 1,0 mm:n välipaloilla. Eli periaatteessa korin kiinnikkeet sijaitsee 1 mm liian korkealla. Uskon kuitenkin, että koria voi hieman tuosta tiputtaa.

Maanantai 21.09.2009; ensisavut + koritöitä

Tajusin, että auto on periatteessa ajokuntoinen vaikka kori on vielä täysin tekemätön. En malttanut olla testaamatta sitä Nokwoodissa.

Ensiksi vehkeeseen täytyi tehdä uudet johdot sillä GT-autossa käytetyt eivät yksinkertaisesti mahdu toimimaan proton keulan alla. Apinoin johtojen vedon slottipuolelta. Täytyy sanoa, että tuli aika hyvät. Ohjuri toimii ääriherkästi ja keskittää. Johdot kuitenkin kulkevat aivan rungon pinnassa.

Säädin auton kisapainoon (170 g) korikiinnikkeiden alle sijoittamillani messinkipainoilla.

Aluksi auto oli aivan sikaliukas. Ajaminen oli ihan toivotonta lipsuttelua. Liottelin renkaita milkissä ja pesin tärpätillä. Ja jatkoin tahkoamista. Pikku hiljaa pito parani. Kierrosajat alkoivat painumaan varsin lupaaviksi. Lopulta alkoi tulemaan GT-tason aikoja (matalia kaseja) ja kun vielä jatkoin niin mentiin alle kasin. Lopulta taulussa oli 7,700 s mikä on nopeinta kyytiä mitä koskaan olen magneetittomalla auton näköisellä vehkeellä Nokwoodissa ajanut. EM-24 slottivehkellä olen joskus päässyt tasoa 7,5 s.

Ihan lupaava ensitesti. Tosin korista puuttui vielä paljon sälää ja sen paino tulee nousemaan muutaman gramman.

Illan lopuksi muotoilin koriin vähän lisätilaa etuakselille ja ohjurille.

Tiistai 20.10.2009; Koritöitä ja maalaus

Kiire painaa päälle, joten pakko vetää maalit pintaan. Suurimmat reiät tuli kitattua edellisenä iltana.

Kittien hionta ja korin pesu. Pohjamaaliksi Tamiyan primer spraypullosta.

Maalien kuivuessa tuli muotoiltua korin vielä irrallista takapäätä + diffuusoria uuteen uskoon. Alkuperäisellä ei kyllä Riihimäen rataa läpäistäisi.

Myös sisustan pakolliset elementit tuli tehtyä. Kuskifiguuriksi DiSon lexan-ukko jonka resiinikädet liimasin taas plastic welderillä. Koko komeus vedettiin vannehopealla Audin kisaväreihin. Kuskin resiinipää kaiverrettiin ontoksi. Painoa lähti 0,5 g. Maali vielä päälle. Ratti tuli suoraan rakennussarjasta. Kojelaudan tein paperin palasta, johon sääntöjen vaatima kolmiulotteisuus luotiin muutamalla merkivalolla.

Kun pohjamaalit olivat kuivahtaneet päätin vetää korin punaiset osiot. Eli maskasin muun korin kokonaan peittoon.

Kun punainen oli kuivunut tein sen mitä ei kai pitäisi tehdä. Eli päätin vetää myös hopean värin samana iltana. Maskiteipit punaisen päälle ja tällä kertaa lakkasin maskiteipin reunat. Toivottavasti punainen oli riittävän kuiva... Muuten se lähtee teippien mukana. Ja sitten vain ruiskuttelemaan hopeaa väriä. Käytin Tamiyan 'Silver Chrome' sävyä, joka saattaa olla turhan kiiltävä. Olisikohan Flat Aluminium' ollut lähempänä esikuvaa... No, tässä vaiheessa asiaa on turha murehtia.

Huomenna sitten siirtokuvat. Ja torstaina lakka.