Scuderia Kaitserrari GTP/OEPS-projekti: Audi R10 TDI '08

Lakkaus tuo vaan turhaan painoa ja yhden pieleen menevän lisävaiheen kuivumisineen. Viime kauden alusta kaikki GTP ja FSC autot on mulla olleet ilman lakkakerrosta. Siirtokuvat pysyy pehmentimen turvin kohtuuhyvin mukana kun ei ihan tahmaisilla sormilla käsittele koria.

Hyvä pointti. Alkaa selvästi 'model maker'-moodi nousemaan 'racer'-moodin yli kun lakkauksesta huolehdin

Tuon kopan lakkaus voi kyllä ollakin aika turhaa hommaa. Kyseessä on vähän sellainen 'protokoppa', joka myös näkyy ulkonäössä. Painosta ei sinänsä tarvi enää huolehtia. Ylipainoinen (40 g +) tuosta tulee väkisin. Ajattelin, että tekisiköhän toisen Revellin Audin kun tuolla on nyt tullut opeteltua.

Täytyy vielä kommentoida, että on sulla ihan sairaan hyvätasoiset maalaukset kun ilman lakkaa selviät. Mun vehkeissä vasta lakka antaa lopullisen kiillon. Joutuuko maalia vetämään enemmän jos ei käytä lakkaa?

Jos, joku bongaa noita Revellin Audi R10 TDI rakennussarjoja jostain halvalla, niin pistäkääpähän vinkki. Tekee mieli rakentaa uusi jossa hyödynnän kokemukset tästä kopasta. Kopan ohentamiseen ja hiilikuidun laminoimiseen täytyy kiinnittää lisää huomiota. Tämä ensimmäinen versio on aivan liian painava. OEPS-sarjaan sillä on aivan turha lähteä.

-kaitsu

No, usein ruiskutuksesta tullessaan maalipinta ei ole mitenkään edustava vaan esim. tyypillisesti konepellin alueella on monesti sellaista "hiukkasta" tai nyppylää. Näitä kuitenkin saa peitettyä kiillottamalla sopivalla vahalla sekä pahimmissa tapauksissa olen hionut Abralonilla (4000) hetipian maalauksen jälkeen kun maali on vielä jonkin verran pehmeää. Maalikerroksia käytän ehkä 2-3, paksuus vaihtelee. Mielestäni ei kuitenkaan mikään sikapaksu vielä. Siirtokuvia jos saa ihan pahimpien paikkojen päälle, niin sopivasti hämää.

Keskiviikko 22.10.2009; Siirtokuvat

Jumppasalilta tutkailemaan Audin maalauksen onnistumista. Helpotuksen huokaus pääsi kun punainen maali ei lähtenyt maskiteippien mukaan...

Maalaus oli muutenkin onnistunut paremmin kuin esim. 500 TRC. Ilmeisesti mallifoorumilta bongaamani konsti vuorata maalikaappi aaltopahvilla ja kostuttaa oli toimiva.

Maskien rajaaminen onnistui nyt hyvin kun käytin sitä lakkakikkaa. Pikkuhiljaa sitä oppii näitä mallaamisen niksejä...

Kiilloittelin maalipintaa Juholan Jarkolta saamallani tahnalla. Mutta pinta oli paikoitellen liian ohut ja kiillottui puhki. Jätin sitten homman siihen.

Kuskia sovitellessani huomasin, että ukko ei millään mahdu sisään. Eli dremeli käteen ja ohjaamon aukkoa vähän avarammaksi.

Illan ohjelmassa oli vielä siirtokuvien laittaminen. Hommaan hupeni pari tuntia. Alkuun oli ajatus tehdä homma työmäärä minimoiden ja hoitaa sääntöjen minimi pääväristä ja -sponsoreista. No, kun joka siirtokuvan jälkeen auto tuli paremman näköiseksi, ei hommaa malttanut lopettaa. Eli melkein kaikki sarjan siirtokuvat tuli laitettua. Ehkäpä loputkin konepellin salvat yms. laitetaan jos jää aikaa.

Päätin myös Pekan vinkistä jättää korin lakkaamatta. Testataan nyt kuinka kuvat pysyy.

Vielä olisi korihommia jäljellä ainakin:
- Kuskin kypärän visiirin teko
- Kojelaudan kiinnitys
- Lattian tms. teko
- Takasiiven ja sen kumikiinnikkeiden teko ja asennus
- Korin takapään liimaus koriin
- Lampun lasien ja umpioiden asennus
- Peilien kiinnitys
- Splitterin teko ja kiinnitys koriin
- Tuulilasi (tosin tätä GT/P säännöt ei vaadi avoautoon, OEPS vaatii)

Torstai 22.10.2009; Kori kasaan

Alkuilta meni korin kasailun merkeissä. Suurimmat hommat oli takapään kiinnitys ja etusplitterin teko.

Löin korin vakaa ja yllättävän painava siitä tuli. Kiinnikkeineen, mutta ilman lisäpainoja korin massa oli peräti 44,3 g. Koko auto painoi 163,8 g. Eli painoa voi/tarvitsee lisätä ainoastaan tuommoiset 6-7 g, jotta luokan minimipaino saavutetaan.

Maanantain testeissä kopassa oli lisäpainoja 16,8 g. Eli korin paino kasvoi tässä viikon kuluessa peräti kymmenisen grammaa. Kyllä maalit, liimat, lisäosat jne. tuo vaan painoa. Ei mahda mitään.

Lauantai 24.10.2009; Kisadebyytti

Audi debytoi GT/P-sarjan avausosakilpailussa Riihimäellä.

Olin etukäteen säätänyt auton maavaraksi n. 1,5 mm. Aamun harjoituksissa auto vaikutti kohtuullisen toimivalta heti kättelyssä. Riihimäen "Alppi-osuuksilla" oli kuitenkin pieniä ongelmia, joten nostin maavaran yli 2 mm:iin.

Maavaran nostolla auto toimi vielä paremmin. Kaatumustaipumusta ei kuitenkaan esiintynyt. Joten näillä mentiin. Auton nopeus vaikutti muihin protoluokan vehkeisiin verrattuna riittävältä. Aika-ajossa tuli kuitenkin turpaan GT-luokan Corvettelta, jonka oli rakentanut Nurkkasen Pekka ja kuskina toimi Ruususen Kaitsu.

Kisassa vääntö Kaitsun kanssa oli tiukkaa, mutta kääntyi Audin voitoksi. Eli onnistunut debyytti. Yleiskilpailun ja luokan voitto.

Täytyy kyllä sanoa, että ei tuollainen valtavan iso proto ole kotonaan Riihimäen syheröissä.

Saas nähdä saako sitä rakennettua Hertsikan kisaan jo jonkun rungon OEPS-kisailuja ajatellen.

Perjantai 30.10.2009; Runkosuunnitelmia

Tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Koska Audi-projekti tähtää kansainvälisille areenoille hommia pitää jatkaa, vaikka nykyinen auto tuntuu Suomen olosuhteisiin kohtuullisen kilpailukykyiseltä. Eilen se kiersi Riihimäen säädöissä "tärpättirenkailla" Nokwoodin parhaimmillaan aikaan 7,877 s. Tuohon ei muistaakseni GT-autot pysty.

"Suomiversion" rakentamisessa tuli kuitenkin paljon oppia. Esim. nyt on tasan tarkkaan tiedossa kuinka kori pitää rakentaa. Painoa on pakko saada rutkasti pois. En vieläkään lämpene valmiin hiilikuitukorin tilaamiselle, vaan haluan tehdä hommat vaikeamman kautta :roll: . Niinpä tilasin Umphilla kaksi uutta Revellin Audia ja teen ainakin yhden vielä pyrkien suurempaan huolellisuuteen korin rakentamisessa.

Myös alusta on tarkoitus tehdä itse. Tämän viikon päähänpisto oli luopua MoMon X-SW GT runkoon perustuvasta ratkaisusta. Suurin syy tähän se, että MoMon kiinteä 1,0 mm maavara ei mahdollisesti riitä endurance-kisailuun.

Ajattelin sitten tehdä koko rungon itse hiilikuitulevyistä. Pääasiallisena materiaalivahvuutena 2,0 mm, mutta esim. sivulevyt tulisi ohuemmasta 1,5 mm tavarasta. Näiden alle saisi lisäpainot wolframilevystä. Laakeripukkeina käyttäisin Plafitin palikoita edessä ja takana. Tuollaista tuli hahmoteltua:



Runko poikkeaa todella paljon nykyisestä vallitsevasta SLP2-linjasta. Pikemminkin se muistuttaa skaalaslottirunkoa.

- erilliset toisistaan riippumattomat sivulevyt joihin kori kiinnittyy. Sivulevyt elää runkoon ja kori sivulevyihin nähden. Ilmeisesti kori kannattaisi tehdä mahdollisimman "veteläksi".

- etupään sivuttaisliike. Ohjuri ja etuakselisto pääsee elämään sivusuunnassa. Tähän en ole koskaan törmännyt malliautoissa. Slotin puolella useinkin. Sivuliiketta voisi säätää ohuiden kumityynyjen avulla.

- Takapään laakeripukkien sijoittaminen mahdollisimman leveälle; vetoratas laakerin sisäpuolelle. En ole vielä mitannut onko tuo mahdollista, mutta tämä ratkaisu minimoisi laakereihin kohdistuvan säteittäiskuorman kaarreajossa. Vetorattaan vaihto on tietysti hidasta, mutta reilut 6 vuotta kestäneen malliautourani aikana ei ole hajonnut yhtään vetoratasta kisan aikana.

- Jousituksen toteutus on vielä mietinnässä. Ajatuksena hyödyntää hiilikuitulevyn omia joustoja. Mutta todennäköisesti joku jousikin runkoon tarvitaan. Takajousituskin on mielessä, mutta teen yllä ensimmäisen runkoversion perinteisellä tavalla.


-kaitsu

Hetkinen!!! Milloin sä olet ollut Riksin rataa höyläämässä??? Siellä on kerhoillat ma ja pe ja sä olet ollut siellä "salaharjoittelemassa" joskus... viikolla? Eh ?

Mä kyllä putosin nyt ihan totaalisesti. Taisin kyllä kirjoittaa vähän huonoa Suomea tuonne edelle...

-kaitsu

Keskiviikko 4.11.2009; My First Plafit

Uusi runko ei ole edistynyt suunnitelmia pidemmälle. Viikon aikana on kuitenkin käyty kovasti keskusteluja Eemelin kanssa skaalaslootirungon toimintaperiaatteista, opiskeltu Saundersin eurosportrunkoa jne. Ideoita on siis pää täynnä. Kunhan vain pääsisi toteutusvaiheeseen...

Umphilta tuli paketti. Siellä oli paljon sälää tähän projektiin. Mm. kasa hintavia, mutta laadukkaita Plafitin akselikannattimia. Myös uusi Revellin kori Audiin tuli.

Ostin viime viikolla kympin kynäruiskun ja hommasin työnantajan muottihuollosta keraamista hiekkaa. Ajattelin kokeilla pystyykö maaliruiskulla puhaltamaan hiekkaa... Korin kevennys mielessä...

Umphilta tuli myös Plafitin F1-runko. Runko on periaatteessa moottoria ja piuhoja lukuunottamatta ready-to-run. Valitettavasti kaikki oheistarpeet on käytännössä roskaa. Renkailla, vanteilla, ohjurilla ja laakereilla tekee tuskin mitään. Myös lukuisat mutterit lienee syytä vaihtaa kevyempiin. Koska GT/P-sarjan osakilpailu väijyy jo parin viikon päässä alkaa aika olemaan kortilla kokonaan uuden rungon tekoa ajatellen. Päässä onkin nyt pyörinyt ajatus istuttaa F1-runko protoluokan Audiin. Tämä olisi ensimmäinen kerta koskaan kun rakennan itselleni Plafit-runkoisen auton.

Olisi mielenkiintoista nähdä toimiiko F1-runko protossa jonka kori on varmasti huomattavasti painavampi. Projektista voisi saada myös hyvää kokemusta 2010 sprint MM-kisoja ajatellen. Ne kun vedetään F1-autoilla.

Tiistai 10.11.2009; Ruuvishow

Herttoniemen GT/P-kisan vetäminen Plafitin F1 rungolla alkaa näyttämään todennäköiseltä.

Ensimmäinen toimenpide oli poistaa R-T-R -rungosta kaikki käyttökelvottomaksi luokittelemani osat.

Takapään laakeripukit meni myös vaihtoon. Korkeimmat Plafitin pukit mitä mulla oli ovat 14,3 mm. Näilläkin maavara laskennallisesti huimat 1,85 mm. Eli korkeampia pukkeja kaipaisi. 14,8 mm olisi kutaa. Onko sellaisia markkinoilla?

Proslot Euroa varten tarvitsisin myös kannakkeen mosan hiilipäädyn puoleiseen päähän. Sen voisi väkästellä itse hiilikuituprofiilista.

Tuommoinen Plafit-alusta sisältää tolkuttoman määrän ruuveja ja muttereita. Osa muttereista sijaitsee varsin korkealla. Mulla oli varastoissa 10 kpl alumiinisia 3 racingin ([url:vdwpl9uz] www.3racing.com.hk [/url]) M2 nyloc-alumiinimuttereita. Vaihtelin näitä alkuperäisten teräksisten tilalle. Vielä jäi kaksi vaihtamatta. Täytyy tilata joskus lisää noita.

Alumiiniset "T-holkit" ovat myös oiva keino madaltaa rungon painopistettä. Valitettavasti 4 mm holkit oli omasta varastostani loppu, joten takajousituksen holkit jäi alkuperäisiksi. Korin kiinnitykseen vaihdoin etummaiset T-holkeiksi.

Hommasin alkusyksystä myös 3 Racingin M2 titaaniruuveja eri kannoilla. Koneen kiinnitysruuvi vaihtui kupukantaiseen titaaniseen. Samoin yksi takarungon kiinitysruuvi.

Mikä oli homman vaikutus? Alustan painosta lähti em. toimenpiteillä n. 1,3 g. Kaikki tämä useita millimeterejä radan pinnan yläpuolelta. Lisää lähtee vielä kun lyhennän ruuvit optimimittaan ja saan nuo 4 mm:n T-holkit jousitukseen.

-kaitsu

Viikko 47/2009; Formula-tekniikkaa urheiluautoon

Kuluneen viikon vapaa-ajat ovat menneet sovitellessa Plafitin F1-runkoa proto-Audin alle.

Ensimmäinen toimenpide oli passailla takapään maavara kohdalleen. Tein takapään laakeripukkien (14,3 mm) alle 0,5 mm hilikuitulevystä säätöpalan jolla pukkeja korotettiin. Näin maavara tipahti tasolle 1,2...1,3 mm.

Sitten tein etupyörät. Aihiona GT/P-kisojen käytetyt Scaleauto handout-takarenkaat. Sorvissa kavensin pyörät n. 6 mm leveäksi. Sitten Hudyllä halkaisija OEPS-sääntöjen minmiin 26,5 mm. Sain päähäni kokeilla uutta juttua. Eli pehmeitä joustavia eturenkaita. Käytin siis Scaleauton solukumirenkaita sellaisenaan ja pinnoitin ne hyvin ohuella pikaliimalla ainoastaan pinnan puolelta. Saas nähdä kuinka toimii. Rengas on selkeästi joustava, mutta pikaliima ei lohkeile ainakaan sormin painellessa.

Kun etupyörät olivat valmiit alkoi etupään maavaran ihmettely. Plafit F1-rungon etupää on melkoinen viritelmä. Eturunko, johon kiinnittyy ohjuri ja etuakselisto on nostettu paksulla teräslevyllä hyvin korkealle. Poistin tämän teräslevyn ja laskin eturungon suoraan varsinaisen rungon päälle. Etuakselisto vaati sitten kunnon korotusta. Tein korotuspalat 2,0 + 0,2 mm hiilikuitulevyistä. Nyt oli maavara n. 1,0 mm edessä.

Sitten aloin tunkemaan Audin koppaa rungon päälle. MoMon alustaa varten tehtyjä korin sivulevyjä täytyi kaventaa hieman.

Sitten tyypillinen virhe. Aloin oikomaan korin kiinnityksessä. Tein hommaa keskiviikkoiltana ja haaveissa oli päästä testaamaan autoa Nokwoodin kerhokisaan torstaina. Väkästelin alkuperäisten korikiinnityslevyjen (terästä) tilalle omat 1,5 mm hiilikuitulevystä. Nämä ruuvasin korin sivulevyihin. Sitten mallailin kiinnikkeitä alustan saranoituihin sivulevyihin ja tein niihin kierrereiät.

Homma oli valmis ja kori auton päällä. Paitsi että korin liikkeet oli enemmän tai vähemmän jumissa ja kori hieman epäkeskeisesti alustaan nähden. Tässä vaiheessa totesin, että hosuminen ei kannata ja luovutin.

Perjantai-ilta ja uusi yritys. Jos malliauton korin haluaa kiinnittää kunnolla tulee kaikki liikkuvat osat lukita neutraaliasentoonsa ennen korin liimausta. Niinpä paneuduin hommaan huolellisesti ja sopivilla prikoilla kiristin kaikki välykset pois liikkuvista rungon nivelistä yms.

Levitin auton raidelevyttä 4 mm edestä ja takaa. Siis siten että pyörät tulevat selvästi korista yli. Ylitulevista pyöristä on helppo sihdata liimausvaiheessa, että kori on keskeisesti rungon päällä. Edellyttäen siis, että pyörät ovat runkoon nähden keskeisesti. Eli siis huolellinen kannattaa tässäkin olla.

Sitten vain hiilikuituiset korikiinnikelevyt runkoon kiinni. Korissani oli siis helmoissa jo valmiina MoMo-asennuksen jäljiltä eräänlaiset sivulevyt. Hyväksi onneksi levyjen korkeus sopi hyvin myös Plafitiin. Sitten vain hiilikuitulevyjen karhennus, putsaus ja Bilteman muovijuotetta väliin.

Tiputin korin rungon päälle, siten että se lepäsi pyöräaukoista pyörien päällä. Ulostyöntyvistä pyöristä oli hyvä sihtailla kori suoraan ja keskelle. PERUSJUTTUJA: Malliauton korin tulee liimaushetkellä istua TÄYSIN vapaasti alustan päällä. Kori ÉI SAA ahdistaa mistään. Tämä pitää tietysti varmistaa ennen liimauksen aloitusta. Jos kori pakottaa jostain niin sitten ainetta poistetaan tarvittava määrä joko korista tai kiinnikkeistä.

Kun kori istui nätisti rungon päällä jätin juotteet kuivumaan.



Tällä välin tutustuin jälleen sorvauksen ihmeelliseen maailmaan tehden Revellin rakennussarjan vanteista lisää vanneinserttejä.

Sitten ihmettelemään korin liimauksen onnistumista. Kori pois ja alustan purku siten, että sain kaikki lukituksiin käyttämäni välilevyt pois. Palikat takaisin nippuun ja kori kiinni.

Täytyy sanoa, että homma onnistui paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Korotin koria välilevyillä 1,0 mm ja ruuvasin kiinni. Kori istuu nyt suorassa ja liikkeet ovat erittäin herkät.

Plafitin F1-alusta poikkeaa täysin kaikista muista malliautoalustoista. Saranoiduista sivulevyistä johtuen korin kallistuma on melkoisen suuri.



Pituussuuntainen liike on taas hyvin pieni. Korin kiinnityspiste on suhteellisesti ottaen hyvin takana. Kun tähän yhdistetään painava prototyypin kori seuraus on, että kori "roikkuu" valmiiksi etupää painuneena. Tämä voi olla ongelma jarrutuksissa, sillä dynaamista painonsiirtoa ohjurille ja etuakselille ei muodostu kuten kuuluisi. Lisäksi runko on etuosastaan erittäin kevyt. Voipi olla, että auto ei käänny kunnolla vaan puskee suoraan...

Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista nähdä kuinka alusta toimii prototyypin alla. Voi olla, että se on täysi fiasko, mutta oppia tuli/tulee rutkasti lisää tämän kokeilun myötä.



-kaitsu

PS. Tämän alustaprojektin alkuperäinen ideahan oli kerätä oppia Plafitin F1-rungoilla ajettavaan Trierin sprintti MM-kisaan. Tänään luin kilpailun järjestäjän sivuilta, että erittäin voimakkaasti harkitaankin kisan ajamista Scaleauton uusilla Porsche 911 -autoilla... Jotenkin alkaa kuulostamaan tutulta, vaikka IMCAn alla ei ajetakaan...

Sunnuntai 22.11.2009; Plafitin F1-rungon kisadebyytti

Sain F1-runkoisen Audin lopullisesti läjään lauantai-illan aikana. Senttiäkään testaamatta auto vietiin Herttoniemeen GT/P-sarjan 2.osakilpailuun. Tais olla myös ensi kertaa kun Plafitin F1-runko kisasi Suomessa.

Oli ilahduttavaa havaita, että auto toimi jollain tasolla heti alusta pitäen. Mitään "perusmokaa" siinä ei ilmennyt. Harjoitusten aikana kuitenkin valkeni, että tiukat kaarteet ovat Audille myrkkyä. Radassa oli kohtuullisen kova pito ja Audi ei oikein tykännyt kääntyä reunaurien tiukissa syheröissä. Se kaatoi ja puski itsensä ulos varsin herkästi.

Yritin parantaa ajettavuutta sijoittamalla painoja eteen. Aluksi pistin lyijyä muutaman gramman eturipustuksien alapuolelle. Sitten vielä siirsin korin helmojen takaosassa sijaitsevat painot aivan eteen. Nämä toimenpiteet rauhoittivat autoa hieman, mutta ei siitä kovin hyvää tullut.

Nopeissa kaarteissa "F1 Audi" toimi puolestaan varsin hyvin. Kyllä se niissäkin silminnähden kallisteli, mutta oli kuitenkin ajettavissa.

Kilvanajo tällä konstruktiolta vaati kyllä melkoista tarkuutta. Autolla ei voinut runtata "malliautomaiseen" tyyliin, vaan ajaminen oli enemmänkin 1/32-tyylistä. Muutama ulosajokin kisan aikana tuli. Parhaimmillaan Audi oli kuitenkin varsin nopea ja siinä taisi syntyä myös Hertsikan uusi malliautojen rataennätys. Jotain karvan alle 8 s.

Kokonaisuutena yhdistelmä ei vakuuttanut. Testaan sitä kuitenkin vielä liukkaissa olosuhteissa. Tähän tarjoutuu tilaisuus Nokian kerhokisoissa.

Mielenkiintoinen kokeilu, mutta tuskin tällä tiellä kannattaa jatkaa. Tuollaisella ajettavuudella ei ole mitään jakoa Keski-Euroopan kapinoissa.