Scuderia Kaitserrari GTP/OEPS-projekti: Audi R10 TDI '08

Perjantai 22.1.2010: Pikkuosien maalausta

Iltapäivällä Nokwoodiin jossa oli tarkoitus suorittaa pari pientä maalausoperaatioita. Eli kuski kypärineen ja takasiipi väriin.

Kun kiire oli, niin tietysti hommat alkoi tökkimään. Tällä kertaa ongelmia aiheutti tukkiutuva maaliruisku, jota putsailtiin useaan otteeseen. "Vartin hommaan" hupeni lopulta joku puolitoista tuntia...

Lopputulos oli kuitenkin tyydyttävä. Kuski kypärineen painaa 0,6 g. Ohjaamon lattia tehtiin paperista ja se painoi 0,2 g. Takasiipi kiinnikkeineen painoi niinikään 0,6 g.

Illalla koppa pistettiin kasaan ja kamat pakkiin seuraavan päivän testejä varten.

Lauantai 23.1.2010; Tositesti no.2 @ Herttoniemi

Teamimme suuntasi toistamiseen Herttoniemeen testaamaan kalustoa. Harmittavasti alustapuolelle ei ole ehtinyt tekemään mitään järisyttävää uutta. Uusia T-hylsyjä tuli Jensiltä ja niitä on vaihdettu sopivammiksi. Taka-akseliksi vaihdettiin ontto teräsakseli (65 mm) jolla painoa lähti 1,3 g: 3,8 -> 2,5 g.

Korin paino oli karvan yli 30 g testin alussa. Auton kokonaispaino 171 g Auton painojakauma myös mitattiin ensimmäisen kerran sen ollessa 44 % eteen ja 56 % taakse. Varsin passeli.

Tällä kertaa auton testi aloitetttiin Herttoniemen Blue King -radalla. Syynä tähän paitsi mielenkiinto kokeilla malliautoa kingillä, myös se, että auton nopeuteen liittyvät asiat tulevat siellä helposti esiin.

Kingitestin aikana tuli kokeiltua takalaakereiden vaihto "romukoppalaakereista" uusiin pro-laakereihin. Mitään vaikutusta kierrosaikoihin ei ilmennyt.

Parhaat kierrosajan parannukset saatiin uusilla laahaimilla ja niiden hapsuttamisella. Paras tulos oranssilla uralla 6,379 s jännitteellä 14,5 V.

Sitten skaalaradalle ja siniselle uralle. Kierrosajat pyörivät kovapitoisella radalla samoissa lukemissa kuin viimeksi (7,3 - 7,4 s). Auto oli hyvä ajaa, mutta lievää kaatumistaipumusta esiintyi.

Mielenkiinnosta kokeilin ilman koria ajoa saadakseni selville mikä on "absoluuttinen raja" tälle tekniikalle. No, vehje meni 6,764 s. Eli aikas samaa kyytiä kuin Parma Flexi-5 autot. Ei paha tulos, tuskin meinaan paljon hidastuisi jos rungon päälle heittäsi Flexin lexan-kopan... Kenties nopeutuisi korin down forcen myötä...

No, painopisteen korkeus on näissä vehkeissä kaiken A ja O. Testipäivän aikataulun puitteissa asialle on kuitenkin vaikea tehdä mitään radikaalia. T-holkkien ruuveja lyhentelin yms. Muttä tämä oli lähinnä kosmeettista.

Mutta vanha konsti toimii. Eli punttia vaan lisää. Pistettiin siis 4 g vahvuudeltaan 0,5 mm lyijylevyä molempien sivulevyjen päälle. Auto oli siis reilusti ylipainoinen (n. 179 g). Ajettavuus parani ja samoin kierrosajat. Paras oli 7,247 s.

Sitten runkoon radikaali muutos. Takapään korin kiinnikkeet nostettiin huomattavan korkealle. Tavoitteena saada se korin painopisteen yläpuolelle ja kori niiaamaan kaarteessa sisäpuolelle. Tuntui toimivan käytännössä sillä ajettavuus oli hyvä ja tuloksena päivän kovin kierrosaika 7,190 s. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että maavara oli todella pieni. Kokeilimme ajoa samalla set upilla myös jännitteellä 13,5 V. Paras kierros oli 7,418 s. Aika tarkkaan siis taas tuo 0,2 s muutos kierrosajassa.

Sivulevyjen maavara nostettiin lähemmäksi sääntöjen mukaista rajaa. Parhaimmillaan mentiin alle 7,3 s, mutta parannusta ei enää saavutettu.

Testin aikana myös havaittiin, että ontto taka-akseli ei toimi näissä leikeissä. Se vääntyi selvästi. Mitään hirmukovia mällejä autolla ei vedetty.

Testin jälkeen Audin paino on 178,5 g. Eli valitettavasti ollaan ajauduttu ylipainoisen puolelle.

Kori painaa nyt 31,0 g. Siitä puuttuu vielä valot, peilit, kojelauta, maalit ja siirtokuvat. Eli muutama gramma tulee lisää. Korin keventämismahdollisuudet ovat myös aika vähissä, mutta jotain vielä yritetään.

Runsaasti lisäpainotettu alusta painaa nyt 147,4 g. Siitä on huonompi niistää pois. Hiilikuituinen etuakseli tekisi kutaa, mutta ei ole tarpeeksi pitkää varastossa (vielä). Myös kevyemmät vanneinsertit auttaisivat. Alustaan tulee vielä valokitti.

Voipi siis olla, että kovapitoisella radalla joutuu vetämään liki 10 g ylipainoisella autolla...

-kaitsu

Sunnuntai 24.1.2010; Sekalaista räpellystä

Jonkinlainen loppusuora auton rakentamisessa kenties häämöttää. Koriin pitäisi tehdä pikkuosia. Audin kyljissä on sellaiset pienet ilmanottotorvet. Päätin tässäkin säästää painoa ja tein ne paperista. Paperista aioin väkästellä myös sen kuskin suojan joka tulee ohjaamokaukalon reunoille. Kojelauta on myös paperia.

Ennen korin maalausta keventelin sitä vielä. Vähän siltä täältä rouhimalla sain kolmen vartin työllä n. 2 g pois. Pikkuhiljaa alkaa korin keventäminen vaikeutumaan. On vaikea enää ohentaa sitä heikentämättä liikaa. Vaikuttaa siis siltä, että lopullisesta korista tulee arviolta 5 g ylipainoinen

Herttoniemen testeissä hyväksi konstiksi osoittautunut korin takakiinnityksen nosto vaati lisäkehittelyä. Tein uuden hiilikuituvarren jolla sain takakiinnityksen järjesteltyä uudelleen siten, että alustasta sai poistettu yhden parin T-holkkeja ja näiden ruuvit. Painoa rungosta lähti vaatimattomat 0,4 g, mutta suurempi etu oli rakenteiden yksinkertaistuminen. Kuva kertoisi enemmän kuin sanat...

Loppuillan ohjelma oli uuden pohjalevyn teon aloittaminen. Siinä on tarkoitus korjata virheitä joita ensimmäisessä pohjalevyssä. Lähtökohtana MoMo X-SW07 -pohja.

Alustaan tarvitsee porata yksi lisäreikä jolla hoidetaan eturungon saranointi. Tällä kertaa reiän keskeisyys onnistui huomattavasti paremmin kuin runkoversiolla #1. Jotain sitä näemmä on oppinut...

Senkkausterällä senkkasin alapuolelta MoMon alkuperäiset ruuvinreiät M2 uppokantaruuveille sopiviksi.

Rungon rakentelussa aiemmin mainitsemani jigi on lähes välttämätön.
Jenkkien retro-luokkiin tarkoitetussa jigissä ei ole tietenkään MoMoa varten ajateltu mitään.

Homma lähtee siitä, että MoMon runkoa kavennetaan 0,3..0,4 mm jotta se istuu jigiin. Ei paha homma kunnon viilalla.

Runko asetellaan jigiin ja topparitapit asetetaan siten, että taka-akselin kiinnikkeiden katkaisun jälkeen rungon saa asemoitua samalle kohdin. Sitten dremeliin katkaisulaikka ja MoMon taka-akselin kannakkeet poikki.

Runko asetetaan jigiin ja sitten mallataan Plafitin alumiinipukit paikoilleen. Näiden kiinnitysruuvien reiät on tehtävä erittäin huolellisesti ja sitä yritetään huomenna.

-kaitsu

Maanantai 25.1.2010; Maalia pintaan ja alustan tekoon

Töiden päälle maalaamoon, jossa korille oli tarkoitus antaa Audin hopeinen sävy. Tässäkin tavoitteena painon minimointi.

Sekoittelin suhteessa 50/50 Tamiyan 'chrome silver' ja 'flat aluminium' sävyjä kynäruiskun purkkiin ohentimen (isopropanoli) kera.

Etukäteen olin hionut kopan himmeäksi 360 hiomapareilla. Painon säästön nimissä jätin myös pohjamaalauksen kokonaan pois.

Hopeinen sävy peitti hienosti valkoisen muovikopan.

Kun kori lyötiin maalauksen jälkeen vaakaan oli lukema varsin tyydyttävä. Painoa tuli lisää ainoastaa 0,1 g!


Sitten kotiin autotalliin ja uutta rungon pohjalevyä työstämään. Eli tarkoituksena istuttaa Plafitin laakeripukit MoMon taka-akselin kannattimiksi. Vain kaksi sanaa: UUSIKSI MENI. Huolellisesta asettelusta ja poraamisesta huolimatta kiinnitysruuvien reiät menivät pieleen ja akseli vinoon. Korjausmahdollisuutta ei ole, joten pilattu pohjalevy menee raaka-aineeksi tuleviin projekteihin. Huomenna uusiksi. Tämmöistä tämän on joskus... :evil:

Tiistai 26.1.2010; Uusi pohjalevy

Tiistai-illan ohjelmassa oli uuden pohjalevyn askaroiminen maanantaina pilatun tilalle. Eli entistä tarkemmalla asenteella työstämään reikiä MoMon pohjaan.

Tällä kertaa homma onnistui hieman paremmin. Totuuden nimissä on sanottava, että "autotallityökaluilla" ja käsivaralla toimien homma on kyllä melkoisen vaikeaa. Laakeripukkien reiät pitäisi pystyä kohdistamaan kymmenesosamillien tarkkudella, jotta laakerilinjat on suorassa. No, melkoisella nysväämisellä (koko ilta siihen meni) homma lopulta valmistui.

Eli nyt on Plafitin pukit istutettu MoMoon. Alkuperäistä MoMoa alustassa ei ole siis paljon enää jäljellä...

Keskiviikko 27.1.2010; lisää maalia koriin

Tiistai-illan alustatalkoiden jälkeen ihmettelin vielä siirtokuvia koriin. 2008 Audissa on varsin monimutkainen maalauskuvio koostuen kolmesta väristä (hopea, musta ja punainen). Siirtokuva-arkissani (Patto's Place) on mustat ja punaiset alueet. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että samassa ajassa, kun pelleilen siirtokuvien kanssa, maskaan korin ja vedän nuo värit maalaten.

Siispä keskiviikkoiltana takaisin maalaamoon. Maskaaminen oli melkoisen työläs homma, mutta se kannattaa tehdä kunnolla. Maalaaminen itse kävi vaivattomasti ja Tamiyan maalit kuivuu myös sikanopeasti, mikä on plussaa kiireisellä rakentajalle.

Noin kolmessa tunnissa homma oli tehty. Lopputulokseen olin kohtuu tyytyväinen. Mikään concourse-voittaja auto ei ole, mutta ei ole tarkoituskaan.

-kaitsu

Torstai 28.01.2010; Siirtokuvat + auton kasaaminen

Uuden Audin debyyttikisa on lauantaina Turun GT/P-kisassa. Reissuun lähdetään perjantaina, ja haetaan rataan tuntumaa.

Koppaan tuli läiskittyä siirtokuvia. Lähinnä GT/P-minimisääntöjen (pääsponsorit + kilpailunumerot) mukaan, mutta pistetään sitten myöhemmin lisää.

Uutta runkoa varten tein keskipalan uudestaan. Tällä kertaa hieman vahvemmasta (1,5 mm) hiilikuitulevystä. Eturunko on vielä vanha.

Maavaraa on huimasti takana. En viitsinyt irroittaa laakeripukkeja maavaran säätöä varten enää sillä taka-akseli pyöri tosi herkästi. Katsotaan sitten Turussa onko autolla kaatumistaipumusta ja mietitään maavaran säätö uudelleen.

Suunnitelmissa oli asentaa autoon vielä valot, mutta valitettavasti siihen ei ollut aikaa. Ehkä sitten yöllä hotellihuoeessa pe-la välillä...

Kuvista näkee, että auto on vielä hieman raakile, mutta kisakunnossa.



Peilit puuttuu, samoin ohjaamon pehmuste ja kyljen ilmanohjain. Lampun lasit hieman repsottaa.




Ilman koria:



Etupyörät piti myös tehdä uusiksi, mutta ei ehtinyt. Toinen etuvanne heittää. Johdot on pikaisesti viritetty. Moottorin edessä näkyy korkealle nostettu varsi jonka varassa sivulevyt roikkuvat. Rakenne osoittautui Herttoniemessä toimivaksi, mutta kestävyys on kysymysmerkki.

Lauantai 30.01.2010; Kisadebyytti

Uuden Audin debyytti tapahtui GT/P-sarjan 3.osakilpailussa Turun uudella radalla.

Iso ja isoille puuradoille suunniteltu Audi ei ole ihan kotonaan syheröisellä muoviradalla. Mutta ihan ajettava kuitenkin.

Tärpättirenkailla laiteella pääsi harjoituksissa keskiurilla varsin kohtuullisesti (muistaakseni n. 8,8 s). Kisassa handoutrenkailla meno oli melkoista lipsuttelua. Varsinkin reunaurilla sai taiteilla ihan tosissaan pitääkseen luistot kurissa.

Aika-ajoissa oli varsin tiukkaa nopeimpien protojen välillä, mutta paalupaikka Audille lohkesi. Myös kisan alussa oli tiukkaa vääntöä Heiskasen Audin kanssa, mutta lopuua kohti OEPS Audi näytti kyntensä. Eli voitto tuli. Kuvaavaa radan olosuhteille oli se, että FSC autot olivat selvästi nopeampia kuin GT/P-pelit.

Kisa ei juurikaan palvellut Audin testaamista OEPSia varten, mutta saihan siinä varmistusta, että mitään perusvikaa ei Audissa ole. Harmittaa kun en ehtinyt valoja tekemään. Ne olisi ollut hyvä testata.

-kaitsu

Sunnuntai 31.10.2010; Valoa kansalle

Tarkoituksena oli rakentaa Audiin valot. Pekan ehdotuksesta päädyin Slot.Itin peruskittiin joka lienee markkinoiden pienin ja kevyin.

Slot.Itin kitissä etuledit ovat 3 mm tavaraa ja takana pienet 1,8 mm. Alkuperäinen ajatukseni oli pistää eteenkin 1,8 mm, mutta tyydyin valmiiseen ratkaisuun.

Kitin piirissä on molemmille etuledeille oma lähtönsä. Takaledit on kytketty keskenään sarjaan ja niille on myös oma lähtö. Näin ollen koriin joutuu viemään neljä piuhaa piirilevyltä joka sijoitettiin runkoon.

Periaatteessa homma on simppeli. Ledit liimataan koriin ja niiden piuhat katkotaan sopiviksi. Kupariteipistä tein johtimet läpi auton. Täytyy toivoa, että pysyy kiinni. Yllättävän paljon aikaa tuhraantuu kuitenkin kaikkeen sovitteluun ja funtsimiseen.

Kun lopulta olin saanut valot kytkettyä täytyi niitä myös testata. Valot syttyivät, mutta ilo jäi lyhyeksi. Takavalot pimenivät samoin tein. Sitten alkoi ihmettely. Ja vitutus oli suuri. Mittasin, että piiri oli ehjä. Se syötti edelleen sen 5,1 V joka lähdöstä. Sen sijaan molemmat takaledit olivat pimeänä. En usko ledien olleen viallisia. Ainoa selitys on, että avoimena roikkuvat piuhanpäät ovat osuneet yhteen ja taakse on mennyt täydet 12 V.

Tässä vaiheessa iltta oli pitkällä ja V-käyrä äärikorkealla, joten pistin pillit pussiin lisävahinkojen välttämiseksi.

Maanantai 01.02.2010; Uutta valoa kansalle

Yöunet tasasivat V-käyrää. Oli aika ratkoa ongelmat. Mulla oli onneksi varastossa valmiiksi punaisia 1,8 mm ledejä, mutta en tiedä ovatko nämä arvoiltaan samoja kuin Slot.Itin kitissä. Myöhempien mittausten (virta ja kynnysjännite) mukaan ovat erittäin lähellä.

Hyväksi onneksi UPSilta soitettiin ja kerrottiin Aloylta tulevasta lähetyksestä. Olin tilannut varoiksi kaksi Slot.Itin kittiä lisää. Eli tästä sitten ledit.

Oikeastaan pieleen mennyt sunnuntai maksoi itsensä takaisin. Koska olin pakotettu ostamaan liittimiksi kytkentärimaa oli pakko poiketa Elektorissa. Sieltä löytyi kolviin 0,4 mm terävä kärki joka on erittäin näppärä piirilevyjen ja ledien juottamiseen. Samalla reissulla matkaan tarttui 1,2 mm kutistesukkaa, jolla on hyvä tehdä eristykset johtoihin. Juotostyöt onnistuivat nyt aivan toiseen malliin.

Myös takaledien kiinnitys tuli toisella yrityksellä tehtyä siistimmin ja huolellisemmin.

Illan aherruksen jälkeen valot oli istutettu koriin ja piirilevy runkoon. Lisäksi valot jopa toimivat. Pieni moka oli se, että vedin virtajohtimet ohjurille väärin päin. Tämä on vielä korjattava.

Kaikkinensa valot toivat varsin paljon painoa. Lähinnä kuitenkin alustaan, mutta koriinkin vähän. Kokonaisuutena joku 4 g. Huono juttu. Piirilevy itsessään on n. 2 g, ledit jotain gramman osia, mutta myös piuhat, liittimet ja kiinnityksiin käytetyt liimat ja teipit painaa.

Apua painoongelmiin löytyi Aloyn paketista. Heiltä löytyi 75 mm pitkä MCS:n hiilikuituakseli eteen. Taakse puolestaan 70 mm pitkä Scaleauton titaaniakseli. Näillä painoa lähti monta grammaa. Kysymysmerkki on kesto. Esim. 3 mm titaaniakselista mulla ei ole mitään aiempia kokemuksia. No, kai se tapansa näyttää Disonin harjoituksissa...

Tiistai 02.02.2010; Viimeistelytöitä

Lähtö lähenee, mutta paljon on vielä(kin) tehtävää.

Valojen ja johtimien kiinnitys tuli viimeisteltyä. Tein tämän hyytelömäisellä Loctiteten pikaliimalla ja kiihdytintä perään.

Virtajohtimet täytyi myös kääntää radan napaisuuden mukaiseksi. Samalla joutui vaihtamaan myös valojen piirilevylle menevät piuhat.

Uusien etupyörien teko oli niinikään illan ohjelmassa, mutta hieman jäi vielä kesken.

Sorvissa tuli pyöräytettyä neljä Carreran vanneinserttiä Scaleauton vanteille sopiviksi. Ja vannehopealla Audin väreihin. Hyvä puoli näissä on se, että taakse näistä tuli selvästi kevyemmät kuin Revellin satsin inserteistä.

Taakse tein laakeripukkien alle säätölevyt erivahvuisista hiilikuitulevyistä. Mittausten mukaan Plafitin 14,3 mm korkea laakeripukki antaa takamaavaraa 1,9 mm, kun alustan vahvuus on 1,5 mm. Tein kolme säätölevyä vahvuuksiltaan 0,6 mm, 0,3 mm ja 0,2 mm. Asensin autoon tuom 0,6 levyn ja maavaraksi tuli uusilla pyörillä 1,3 mm. Voi olla vähän liikaa, mutta ehkäpä aloitamme Disonissa tuolla. Jos kaataa niin yhdistelmällä 0,6+0,2 päästään maavaraan 1,1 mm.

Auton etumaavara on melko tarkasti 1,0 mm. Täytyy varmistaa vielä kisapaikalla, että riittää.

Keskiviikko 03.02.2010; Viimeiset viritykset

Vuorokausi aikaa lähtöön ja paljon oli tehtävää.

Etupyörät
Uudet etupyörät tuli viimeisteltyä. Tuli pinnaltaan ehkä parhaimmat mitä koskaan olen saanut aikaiseksi. Valitettavasti näissäkin on se vika, mikä usein. Eli renkaan muoto ei ole absoluuttisen lieriömäinen. Pieni kulmaero renkaaseen syntyy joko sorvauksessa tai pikaliiman kiilloitusvaiheessa. Kun auto pistetään tech-blockille näkee, että pinta ei ole absoluuttisen suora. Jo 0,05-0,10 mm halkaisija ero sisä- ja ulkopuolen välillä riittää. En itseasiassa tiedä onko ylipäätään mahdollista tehdä abslottuuisen suora pyörä näillä menetelmillä. Kuinkahan tiukka katsastuslinja oikeasti on? Olen kuitenkin 100 % varma, että taatusti ei kaikilla teameilla Disonissa täyty tuo 6 mm kontakti tech-blockiin.

Vanneinsertit
Viimeistelin vanneinsertit eteen ja taakse sorvissa. Hyvä peli moiseen hommaan. Kun työmenetelmät oppii, niin saa aikaiseksi siistejä ja sovitteeltaan hyviä inserttejä.

Runko ojennukseen
Vielä kertaalleen kävin rungon läpi. Suoristin sen ja vahvistin eturungon ja keskirailin kiinnitystä kahdella lisäruuvilla. Nyt on tukeva. Samalla passasin rungon keskinivelen kääntöliikkeen samansuuruiseksi molemmin puolin.

Siirtokuvat
Lisäsin siirtokuvia. Nyt auto on enemmän esikuvansa mukainen.

Kuskin suojapehmuste
Jo aiemmin poistin Carreran kopasta kuskin suojan. Tein autetytisemman näkyisen mustasta vaahtomuovista. Hyvännäköinen ja 0,2 g (50 %) kevyempi.

Torstai 04.02.2010; Viimeistelytesti @ Nokwood

Matkaan lähdetään tänään. Audi käytiin vielä testaamassa Nokwoodissa, jotta varmistutaan toimivuudesta. Ilahduttavasti kaikki toimi hyvin. Takavalot ei pala kovin pitkään konkan voimin, mutta tämä ei haittaa.

Timo Tärpätin avustuksella Audi saatiin myös liikkumaan varsin ripeästi. Kun avuksi kutsuttiin vielä Make Milkki saavutettiin rengaspidossa taso, joka mahdollisti suorituskyvyn ulosmittaamisen tosissaan.

Lopulta Audin vauhti oli tasolla, jonne mikään magneetiton auto ei ole tietääkseni koskaan Nokwoodissa yltänyt. 7,4 s kierrosajat menevät jopa alle slottipelien kellotusten. Kovimmaksi noteeraukseksi jäi 7,387 s sinisellä uralla.

Tästä on hyvä jatkaa.

Perjantai 05.02. - sunnuntai 07.02.2010; OEPS rnd 1, Dison (BE)

Kaitserrari Audin taival Disonissa oli melkoista vuoristorataa. Valitettavasti alamäkiä oli enemmän kuin huippuja.

Perjantai; vapaat harjoitukset

Vapaa harjoittelu radalla alkoi klo 18. Hyvin nopeasti selvisi, että Audin pito on totaalisen hukassa. Ajaminen oli täysin toivotonta lipsuttelua ja muiden jaloissa pyörimistä.

Jotta harjoittelusta tulisi edes jotain joutui joukkue turvautumaan vara-autoon ja päämekaanikko yritti ratkaista ongelmaa. Auto suti jopa liikkeelle lähdettäessä. Ratkaisua haettiin renkaita vaihtamalla ja niitä teipillä (nesteet oli kielletty) putsailemalla, rungon nivelöintiä jäykistämällä, taka-akselia kaventamalla. Mikään ei vaan oikein auttanut.

Kellon lähestyessä puolta yötä tehtiin vielä viimeiset epätoivoiset yritykset:
- sivulevyjen ripustus pudotettiin samaksi kuin alkujaan Herttoniemen testeissä
- painoa lisättiin taka-akselin tuntumaan muutama g
- ohjuri korotettiin braidikitkan vähentämiseksi

Joku näistä tai kaikki yhdessä + radan oletettavasti parantunut pito auttoi; viimeisen harjoitusvedon aikana Audi oli hyvässä vauhdissa ja kärkiautojen mukana.

Kohtuu levollisin mielin teamimme pääsi yöpuulle.


Lauantai; harjoitukset ja aika-ajo

Launtaina oli vielä ohjelmassa harjoittelua klo 8.00 alkaen. Audin vauhti hyvällä tasolla. Aika-ajossa radalle jouduttiin kilpailijoukon alkupäässä. Vauhti oli kuitenkin kohtuullisen hyvällä tasolla. Aika-ajon sijoitus 7. Ja paikka siis nopeimpaan erään. Kilpailussa oli mukana 27 joukkuetta jotka jaettiin kolmeen yhdeksän joukkueen (round-robin) erään. Ero kärkeen oli vajaa 0,3 s. Aika-paljon, mutta esim. kolmanteen sijaan olisi paremmalla ajolla vauhti todnäk. riittänyt.

Katsastus

Ensimmäinen kylmä suihku tuli niskaan katsastuksesta. Huolimatta useaan kertaan itse mitatuista eturenkaista lahjomaton katsastaja totesi ne liian pieniksi. Halkaisija alle sääntöjen vaatiman 26,5 mm. Itse kyllä saa edelleen omalla Mitutoyo tönärilläni toisen halkaisijaksi 26,5 mm ja toisen 26,6 mm. Mittaan ne töissä vielä kalibroidulla mikrometrillä, jotta tiedetään missä mennään...

OEPS-sääntöjen mukaan katsastuksessa havaituista puutteista tulee 1 min rangaistus + puutteen korjaus kisa-ajalla. Eli kilpailun alkuun menetimme heti n. 20 kierrosta.

Kilpailu

Audin ajettavuus kilpailussa oli kaksijakoinen. Paikoitellen sen vauhti tuntui hyvältä ja esim. suorakulultaan auto oli varmaankin yksi kisan nopeimpia. Keskiurilla auto oli varsin hyvä tuupata, mutta pidon raja tuli erittäin selvästi vastaan; kun perä irtoaa se irtoaa erittäin nopeasti. Tästä johtuen autoa oli erittäin vaikea viedä rajoilla ja luotto siihen horjui. Reunaurilla (erityisesti 1) ajaminen oli yhtä tuskaa. Jos auto osui yhtään pitouran ulkopuolelle perä karkasi hallitsemattomasti luisuun ja auto urasta. Tästä johtuen autoa oli ajettava todella tarkasti ja piti vain unohtaa sellainen hyvälle malliautolle tyypillinen runttaava ajotyyli.

Joukkueemme kärsi myös kahvaongelmista. Auton kestävyys osoittautui hyväksi; tästä pisteet Carreralle. Heiveröisesti liimattu yläosa repsahti kerran irti. Diffuusori samoin. Näistä selvittiin lasikuituteipillä. Korimme lienee ollut ainoa muovikoppa hiilikuitulaminaattien joukossa. Myös valot (Slot.It) toimivat hyvin koko viikonlopun. Myös runkopuolella kaikki itsetehdyt hiilikuituosat hoitivat tehtvänsä kunnialla. Samaa ei voi sanoa Fola Osun pro-osista joita repsahteli rikki vähän yhdellä jos toisella teamilla.

Ensimmäisen päiväsegmentin jälkeen tipahdimme sijalle 17. Yöllä nousimme pari sijaa. Ja toisen päiväsegmentin jälkeen lopputuloksemme oli 15.

Ei mennyt ihan odotusten mukaan kisa. Mutta tämmöistä on moottoriurheilu.

Ongelmat:

Runko & kori
On aina riskipeliä lähteä kisaamaan täysin muista poikkeavalla konstruktiolla. Toisaalta auton vauhti oli paikoitellan tasolla, joka kertoo että potentiaaliakin löytyy. Mitä ilmeisemmin runkoa on saatava takapainoisemmaksi. Eli lienee syytä mennä messinkiseen pohjalevyyn. Runkoa funtsiessani olen myös tullut siihen tulokseen, että sivulevyjen takakiinnitys on väärin konstruoitu. Tämä saattaa olla olla syynä äkklliseen pidon menetykseen. Edelleen kuitenkin uskon, että liikkuvista sivulevyistä on hyötyä, mutta kenties ne on syytä tehdä hieman kevyemmiksi ja pistää painoa itse pohjalevyyn. Myös sivusuunnassa elävä eturunko saa edelleen kannatusta.

Todennäköisesti annamme korissa myös tasoitusta. En osaa sanoa miten paljon nuo jampat noihin hiilikuitukoppiinsa saavat painoa lisää maaleilla, lakoilla ja detailjoinneilla. Mutta jos lähtökohtana on 16 g painava hylsy, niin lienee sittä jotain etua olevan. Carreraralla kuitenkin jatketaan Köpikseen...

Testausolosuhteet
Karulla tavalla tuli havaittua, että Suomessa pidotetulla radalla toimiva auto ei välttämättä toimi Euroopan malliautoradoilla. Suomessa kun kaikki puuradat on skaalaslottia varten rakennettu, niin aina niissä on enemmän tai vähemmän "liimaa". Malliautoradoilla pito taas tehdään ajamalla. Voi olla hieman vaikea luoda toimivia testiolosuhteita Suomeen. Toki radan voi aina pestä, mutta sitten se täytyy "pidottaa" ajamalla. Tähän saattaa mennä tunteja. No, täytynee ainakin yrittää. Meidän lienee myös syytä harkita kannattaisiko radat pestä jo GT/P-osakilpailuja varten. Ehkä näin syntyisi muiden maiden malliautoilua vastaavammat olosuhteet. Nyt tuli pahasti pataan esim. norjalaisilta, jotka 2 vuotta sitten olivat vielä selvästi perässä. :evil:

Itse asiassa lopputuloksissa tuli pataan (pohjoismaista) vain yhdeltä Tanskan tiimiltä (Scuderia Minimale). Paras Norjan tiimi (RRC Racing) oli sijalla 20. Toki noiden muidenkin pohjoisten tiimien vauhti oli paikoitellen erittäinkin kovaa (erityisesti Badet Racing), mutta tuo oli lopputulema, johtuen mm. muiden luotettavuusongelmista.

Viralliset lopputulokset Disonista:
oeps-info.com/racingnews.html