Scuderia Kaitserrari GTP/OEPS-projekti: Audi R10 TDI '08

Torstai 26.11.2009; testausta syheröradalla

Nokian kerhoillassa oli mahdollisuus testata protokori + F1-alusta -yhdistelmää hitaammissa ja liukkaimmissa olosuhteissa.

Audi oli kohtullisen hyvä vetää Nokwoodissa, mutta mitään ihmeitä se ei tarjonnut. Vauhti oli hieman kovempaa kuin GT-autoilla ja tuloksena oli "luokiteltujen" malliautojen uusi rataennätys 8,096 s. Mutta veikkaisin tuohon päästävän hyvin prepatulla GT-autollakin kun ajetaan "mömmö"renkailla.

Nopeissa kaarteissa Audi meni hienosti, mutta syheröissä meno oli vähän lipsuvaa. Kyllähän tällä ajaa, mutta ei auto tosiaan mitään järisyttävää kokemusta tarjonnut.

Kuluneen viikon saldo oli myös uusi kori. Tilasin Saksan ebayn kautta Carreran Audi R10 kopan. Kyseessä on maalaamaton Carrera clubin koppa. Lähtökohtaisesti Carreran koppa on painoltaan lähellä Revelliä, mutta siinä on muutama etu Revelliin nähden, mikä tekee siitä houkuttelevamman vaihtoehdon:

- Korin ala- ja yläosa ovat erillisiä kappaleita. Keventäminen lienee hieman helpompaa. Korista lienee myös helpompi ottaa silikonimuotti, jos sellainen kiinnostaa.
- Taka-akselin kohdalta hieman (0,5 - 1,0 mm) leveämpi.
- Todennäköisesti lujempaa muovia kuin Revellin polystyreeni.


-kaitsu

Lauantai 28.11.2009; rungon suunnittelua, part jotain

Lauantaina tuli taas raapusteltua runkosuunnitelmia läppärillä. Jatkuvaa pallottelua. Tekeekö kaiken itse? Vai lähteäkö liikkeelle jostain puolivalmiista?

No, vaihteeksi kallistuin taas hyödyntämään MoMo X-SW GT pohjalevyä. Ajattelin, että on ehkä helpompi lähteä liikkeelle kun on edes jotain valmiina. Tarkoituksenani on kuitenkin kiinnittää alustaan Plafitin laakeripukit, sillä handout renkaat ja 1,0 mm:n kiinteä maavara ei tunnu hyvältä yhdistelmältä. Testaan konseptin toimivuuden kuitenkin aluksi MoMon kiinteillä pukeilla. Leikataan ne sitten pois, jos alusta muuten toimii

Suunnitelmia:

-Eturunko leikataan 1,0 tai 1,5 mm vahvasta hiilikuitulevystä. Tähän kiinnitetään Plafitin laakeripukit alapuolelta ruuvaamalla. Ohjurin varsi leikataan 1,5 mm hiilikuitulevystä ja kiinnitetään kiinteästi eturunkoon M2 ruuveilla.

- Eturunko kiinnitetään varsinaiseen runkoon 1,5 mm hiilikuitulevystä leikatun varren avulla. Tämän varren vahvuutta ja kiinnittyksiä säätämällä saaadaan koko eturunko joustamaan sivusuunnassa. Varren dimensioilla säädetään myös runkon kiertojäykkyyttä.

- Eturungon pystyjoustoa rajoitetaan/säädetään alkuperäisen jousilevyn kiinnityksiin kiinnitetyllä jousitetulla rajoitinlevyllä.

- Korilevyt leikataan 1,0 mm hiilikuitulevystä. Alareunastaan ne jäävät siis 0,5 mm varsinaisen alustan (vahvuus 1,5 mm) yläpuolelle. Näin korilevyjen alle voi kiinnittää 0,3 mm volframilevystä tehtyjä lisäpainoja. Korilevyt kiinnittyy etureunastaan väljästi eturunkoon. Takapäähän on puolestaan ajateltu heilurisysteemi jossa nivelpiste sijaitsee korin painopisteen yläpuolella. Ajatuksena saada kori kallistumaan sisäänpäin kaarreajossa.

Kovat ovat siis suunnitelmat, saas nähdä mitä niistä tulee...

Maanantai 30.11.2009; suunnitelmat putkelle

Maanantai-iltana tuli tarkennettua suunnitelmia. Nyt alkaa olemaan palikat suunniteltuna. Koska en omista mitään laser-leikkuuasemia tms. niin täytyy tyytyä karvalakkikeinoihin.

Printtaan kaikki CADIllä piirretyt palikat 1:1 koossa paperille. Leikkaan osat paperilta ja liimaan näin syntyneen mallin hiilikuitulevyyn. Hiilikuitulevyjen leikkuu tapahtuu dremelin timanttilaikalla. Pitkät suorat pinnat leikkaan pylväsporakoneessa, muut käsivaralta. Reikien oikea asemointi on haastavinta. Paparimalleissa on reikien keskiöt merkitty tarkasti. Tähän keskimerkkiin painetaan terävällä piikillä kolo ja keskiöporanterällä reikä perään. Jos homma ei onnistu noin, niin edessä lienee kunnollisen ristisyöttöpöydän osto. Ja kenties myös jyrsinkoneen...

-kaitsu

Maanantai 07.12.2009; Rungon hiilikuituosat tekoon

Oli aika ryhtyä tuumailusta toimeen. Ensimmäinen kisarungon prototyyppi tehdään siis MoMo X-SW GT:n pohjalevyn ympärille.

Autocadillä piirretyt palikat printattuna paperille 1:1 mittakaavassa:



Paperista leikatut osat runkoon soviteltuna:

Paperi"mallit" liimattuna hiilikuitulevyyn:



Reikien paikat painoin piirtopiikillä hiilikuitulevyyn. Tässä työvaiheessa kannattaa olla huolellinen, jotta reiät tulee tarkasti siihen kohtaan mihin on tarkoitus.


Porasin reiät pylvästelineessä Black & Deckerillä. Teränä hyvälaatuinen keskiöterä. Tuollainen terä on suositeltava ostos, sillä se parantaa oleellisesti paikoituksen tarkkuutta.


Osat leikkailin timanttilaikalla hiilikuitulevyistä. Pitkät suorat linjat leikkasin pylväsporakoneessa ottamalla ohjauksen poran työtasosta. Lyhyemmät leikkuut tein käsivaraisesti dremelillä.

Sivulevyissä on vielä "paperimallineet" kiinni. Sivulevyt on tehty 1,0 mm levystä. Eturunko ja "keskiraili" 1,5 mm levystä Samoin kuvassa näkyvä, vielä leikkaamaton, ohjurin "kieli" on 1,5 mm levyä.



"Keskiraili" on sellaista, mitä en ole malliautorungoissa nähnyt. Tarkoitus on, että runko pääsee joustamaan sivusuunnassa railin ansiosta.



Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tuolla railin mitoituksella taivutusjäykkyys sivusuunnassa on liian suuri. Täytynee vähän funtsia uudestaan sitä kun saa tuon ensimmäisen version nippuun.

Tiistai 22.12.2009; Lisää palikoita hiilikuidusta

Aiemmissa kuvissa esiintyvä "keskiraili" osoittautui hieman ongelmalliseksi. Oli käytännössä mahdotonta saada runko suoraksi tuollaisen kapean hiilikuitusoiron kanssa.

Päädyinkin kokeilemaan toisenlaista ratkaisua:



Keskiraili on korvattu perinteisemmällä "V-palalla". Eroa perinteiseen malliautoratkaisuun on se, että V-pala pääsee kääntymään takimmaisen kiinnityspisteen suhteen.

Ongelmaksi tuossa muodostui nyt se, että pystysuuntainen jousitus on samassa V-palassa ja ahdistaa selvästi sivuliikettä. Yritin ratkaista ongelman jousien ja V-palan väliin asennettavilla hiilkuituisilla "liukulevyillä". Jousivoiman aiheuttama kitka on kuitenkin niin suuri, että homma ei toimi. Todennäköisesti joudun vielä konstruoimaan alustan uusiksi ja erottelemaan sivu- ja pystyliikkeen täysin toisistaan.



Alusta alapuolelta kuvattuna:


Sivulevyt ovat 1,0 mm hiilikuitulevyä. Kuten kuvasta näkyy niiden takakiinnitys on vielä tekemättä.

Rungon takaosassa jököttävä "tappi" on suunniteltu sivulevyjen takapään kiinnityspisteeksi.



Ajatuksena on siis saranoida kori takasastaan painopisteensä yläpuolelta. Voi tosin olla, että matalassa prototyypissä tuosta ei ole mitään hyötyä ja palaan tavanomaisempaan ratkaisuun.

Kuvista näkyy, että käytän rungon kokoamisessa kaikissa liikkuvissa paikoissa noita "T-holkkeja". Hyvä ratkaisu, mutta pirun kallis. Yksi pussi (4 kpl) noita maksaa lähes 8 euroa. Ja niitä pitäisi olla vähän joka pituutta varastossa, jotta voi hakea säädöt paikoilleen.

Kaikenkaikkiaan rungon konstruoimisessa on vielä paljon työtä. Vaikka hommaa suunnittelee päässään ja CADin avulla niin jatkuvasti törmää seikkoihin jotka ei käytännössä toimikaan. Toisaalta alustaa tehdessä syntyy jatkuvasti uusia ideoita, joiden toteuttamiseen tarvitaan taas uusia osia. Onneksi hiilikuitulevy on varsin helppoa ja nopeaa työstää.

Scuderia Kaitserrari suunnitteli myös testiä Herttoniemeen keskiviikkona 23.12.2009, mutta joulukiireet ja lievä turnausväsymys johtivat testin perumiseen.

Tiistai 29.12.2009; Runko läjään

Maanantain ja tiistain saldoa:









Kohtuullisesti on siis työstetty hiilikuitulevyä MoMon X-SW GT:n ympärille.
MoMon perinteiset M2.5 ruuvit on hylätty. Kaikki kiinnitykset hoidettu M2 ruuvein. Plafit-tyyliin ne on sijoitettu kanta alaspäin. Tätä varten MoMon alkuperäiset reiät on senkattu alapuolelta. Kaikki liikkuvat nivelet on toteutettu alumiinisilla T-holkeilla.

Kuvan mukaisessa asussa runko ei paina kuin karvan yli 100 g. Tavoite on 140 g. Eli paljon on tavaraa lisättävä vielä.

1,5 mm kuparilevystä viilattu moottorin jäähdytin + lisäpaino:

Lauantai 2.1.2010; Korin kiinnitys ja lisäpainoja

Tarkoituksena olisi päästä testaamaan Audin runkoa lähitulevaisuudessa. Koska kori on kuitenkin pahasti kesken, tehdään ensimmäiset runkotestit korihylsyllä joka painotetaan kisapainoihin.

Korin kiinnitysten liimaaminen on vaihe, johon kannattaa paneutua huolella.

Ensimmäinen vaihe mulla on alustan KAIKKIEN liikkuvien nivelien lukitseminen kiinteäksi. Tämän teen käyttämällä sopivia holkki/prikkavirityksiä.

Kun runko on "yhtäpuuta" mallataan kori alustan päälle. Tässä vaiheessa työstetään korista tai korin kiinnikkeistä materiaalia siten, että korin voi tiputtaa rungon päälle vapaasti ja sen pystyy passailemaan suoraan alustan päälle.

Korin korkeuden passaan pyöristä. Tein Audin siten, että pyöränaukkojen yläreuna on 0,5 mm pyörän yläpuolella. Tämä käy helposti siten, että autoon pistetään alle halkaisijaltaan 1 mm suuremmat pyörät kuin on tarkoitus lopulta käyttää. Huom! Tässä vaiheessa on kuitenkin varmistettava, että maavara on säädetty paikoilleen "omilla" pyörillä.



Tässä kuvassa Audin etuakselille on pistetty Scaleauton takapyörät joiden halkaisija on 27,5 mm. Omat pyörät on 26,5 mm.



Taakse mulla ei ollut isompia pyöriä. Takapyörien ympärille on vedetty lasikuituteipillä (0,1 mm) polystyreenin pala (0,3 mm). Näillä kori nousee 0,4-0,5 mm. Takapyörät on tuotu n. 2 mm korin ulkopuolelle. Mikä näkyy selvästi alla olevasta kuvasta:



Kun valmistelut on tehty "tiputetaan kori päälle". Ohjaus tuli pyöristä ja myös keskeisyys on helppo tsekata pyöristä.



Kuten kuvasta näkyy niin Audin helman ja koriin kiinnikkeen väliin jää reilusti ilmaa (1-1,5 mm). Tämä ei sinänsä haittaa jos käyttää kunnon liimaa.

Liimauksesta
Päätin panostaa liimaukseen ja hankin tuollaisen 3M:n liimapyssyn. Tai oikeastaan se oli pakko-ostos, sillä 3M:n Scotch-Weld rakenneliimojen käyttö ilman tuota on melkoisen vaikeaa.



Päätin kokeilla Scotch-Weld DP8010 akryylipohjaista rakenneliimaa korin liimaukseen. Ensivaikutelma liimasta oli kuitenkin, että taisi olla väärä valinta. Ainakin kuivumusaika vaikuttaa turhan pitkältä.

Jotta sain homman eteenpäin vedin korin osittain kiinni Carbon-Teamin myymällä hiilikuituliimalla, joka vaikuttaa olevan hyvin samaa tavaraa kuin esim. Devcon Plastic Welder. Huomenna tsekataan onko tuosta Scotchin mömmöstä mihinkään.


Lisäpainoa

Runsaasta hiilikuidun käytöstä johtuen runkoni on kevyt. Ehkä liian kevyt. Vaakan mukaan tarvitaan jotain 30 g lisäpainoja. Tätä tarkoitusta varten sain hankittua 0,3 mm paksua volframilevyä. Materiaalin työstössä on omat ongelmansa. Ensinnäkin varoituksen sana: Työstettäessä siitä lohkeilee erittäin teräviä pieniä siruja. Umpinaisten suojalasien käyttö on välttämätöntä. Levyä pystyi leikkaamaan timanttilaikalla ja yllättäen myös peltisaksilla. Levy kuitenkin lohkeaa erittäin herkästi. Työstöjälki oli aika karkea, mutta siistin reunat timanttiviilalla.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että volframista huolimatta pystyn sijoittamaan sivulevyihin ainoastaan n. 6 g puolellensa lisäpainoa. Olisikohan päässyt helpommalla jos olisi tehnyt sivulevyt suoraan 1,5 mm:n messinkilevystä...

Alusta alkaa olemaan testaamista vailla, kun saan tuota painoa tungettua jonnekin. Ehkä joutuu tuossa eturungossakin turvautumaan messinkiin.


Pohdintoja
Löytyykö täältä jotain kuulalaakerieksperttiä? Vaikuttaako kuormitus kuulalaakerin vastukseen kuinka voimakkaasti? Jos laakeriin kohdistuu samanaikaisesti sekä säteittäinen, että aksiaalinen kuorma onko vastus oleellisesti suurempi verrattuna tilanteeseen jossa aksiaalikuorma on 0?

Jos ajatellaan malliautoa kaarretilanteessa, niin käytännössä ulomman puolen laakeri kantaa sekä aksiaalisen sivuvoiman, että säteittäisen pyöräkuorman. Sisäpuolen laakeriin taas ei kohdistu juuri mitään voimia. Periaatteessa olisi helppo järjestää aksiaalinen kuorma sisäpuolen laakerille. Siis jos tästä olisi oikeasti jotain hyötyä.

Sunnuntai 3.1.2010

Sunnuntaille löytyi muutaman tunnin rako puuhastella Audin kimpussa.

Ensin tarkastelin korin kiinnikkeiden liimauksen onnistumista. Yön yli kuivuttuaan 8010 oli saavuttanut jonkinlaisen jähmeyden. Vaikuttaa aika joustavalta liimalta. Kiinnikkeet on nyt siis osittain vedetty sillä ja osittain kovemmalla tavaralla. Testien yhteydessä valkenee kestävyys. Toivon mukaan.

Sitten kori kiinni runkoon. Erittäin positiivinen havaita, että runko ja kori istuivat toisiinsa nätisti, ja niiden liikkeet toimivat suunnitellusti. Seikka, joista en ollut lainkaan vakuuttunut edeltä käsin. Kokemus rohkaisee tekemään jatkossakin rungon osia omin käsin autotallimenetelmin.

Sitten rungon kimpuun. Painoa siis kaivattiin lisää. Jatkoin volframilevyn työstöä ja sain sillä sivulevyjen painoksi n. 8 g / puoli. Valitettavasti tämä ei riitä. Näyttää entistäkin todennäköisemmältä, että joudun tekemään sivulevyt jostain perinteisemmästä materiaalista. 1,5 mm messinki lienee tämä materiaali. Sääli, sillä hiilikuitu-volframi, jos ei muuta, niin näyttää coolilta Runko olisi periaatteessa nyt ajokunnossa, mutta reilusti alipainoisena sen testaaminen ei liene järkevää.

Viimeisiä vaiheita oli keksiä rungon sivuttaisliikkeelle jousitus. Toteutin tämän äärimmäisen yksinkertaisesti yhdellä kumiholkilla. Materiaali löytyi kätevästi puolison hameesta, jossa oli sopivan paksuisesta kumimatosta leikattu koriste. Tästä vain sitten lävistäjälle eri kokoisia kumiholkkeja tekemään. Pienen kokeilun jälkeen löytyi sopivasti joustava kombinaatio.

Nyt sitten täytyisi löytää puhti uusien messinkisivulevyjen tekoon. Tämän jälkeen pääsisi ottamaan savut.

Tiistai 5.1.2010; painon lisäämistä ja poistamista

Sivulevyt

Kuten aiemmin kerroin tarvitaan alustaan painavammat sivulevyt. 1.5 mm messinkilevy olikin hankalaa leikata kotikonstein. Kokeiltuani huonoin tuloksin peltisaksia, dremeliä ja sahaamista, päädyin rälläkkään katkaisulaikalla. Jo alkoi homma käymään.

Leikattava levy vinkoilla kiinni tukevaan pöytään. Leikkuulinjan piirtäminen levyyn. Tukeva ote rälläkästä ja peli laulamaan. Menee kuin juustoon. Suojavarusteet on syytä olla hyvät. Messinkilevystä lähtee sikaterävää silppua joka tunkeutuu erittäin tehokkaasti mm. paksuun haalarikankaaseen. Epäilemättä myös silmään. Samalla lähtee myös erittäin hienoa messinkipölyä, joka on varsin sotkevaa.

No, sopivat sivulevyn palat tuli leikattua nopeasti. Tein pari ylimääräistäkin kun hommaan ryhdyin. Huomenna pitäisi tehdä sitten reiät yms. ja kiinnittää levyt runkoon.


Korin kevennys

Carreran Audi R10 TDi kori on kaksiosaisena kätevä virpojan tarkoituksiin. Päätin keskittyä korin yläosan muodostamaan kappaleeseen. Uutena punnitsin tämän painoksi 9,9 g. Korin alaosa oli uutena 28,4 g. Yhteensä siis 38,3 g.

Dremeli käteen ja erikokoisia pallomaisia rouhintateriä käyttäen korin kimppuun. Tylsää hommaa, joka kuitenkin palkitsee kun välillä pistää koppaa vakaan. Lopulta korin yläosa alkoi olla paikoitellen lexanin luokkaa ja menihän se puhkikin jostain kohdin. Lopputulos oli varsin tyydyttävä: 4,6 g. Eli painoa lähti 5,3 g (54 %).

Korin alaosaa en ole keventänyt muuten kuin poistamalla alkuperäiset tapit Carreran omaa ruuvikiinnitystä varten. Näistä lähti 3,4 g. Korinkiinnikkeiden liimauksen jälkeen alaosa painaa kiinnitysruuvien kera 27,5 g. Eli nyt mulla on käsissäni hylsy jonka kokonaispaino 32,1 g. Tämä on varsin passeli paino ja hylsyllä pystyy nyt testaamaan auton toimivuutta kisapainoissa.

Toisaalta. Jos vertaa de Wachterin hiilikuitulaminaattikoreihin, niin Audin "raakahylsy" painaa 16,6 g. Ihmettelen vähän, että mistä noi jampat kisapainon noihin koreihinsa kehittävät, sillä kuvien mukaan niissä on äärikevyet hiilikuituiset korikiinnikkeet. Enkä ole myöskään nähnyt korin helmoissa mitään lisäpainoja. Ehkä niihin vedetään maalia 10 g

Jonkin verran koppaa joutuu siis keventämään, mutta täytyy minimoida paino korin lopuissa osissa:
- valot (LEDit)
- johdot
- sisusta (kojelauta, ohjauspyörä, kuski+kypärä)
- diffuusori
- takasiipi
- taustapeilit
- osien kiinnitykseen käytettävä liima
- maali

Keskiviikko 6.1.2010

Päivän saldo

Korin yläosa kevennyttynä:




Pientä lisäkevennystä ritilät aukomalla:








Alusta valmiina testiin. Paino n. 139 g.







Vääntöjäykkyydestä. Tuon verran nousee vasen etupyörä, kun kaikki muut pyörät ovat vielä maassa:



Tuota olisi tarkoitus kokeilla huomenna Nokwoodissa (jos maavara riittää):



Tuossa asussa paino aika tarkkaan sääntöjen minimissä 170 g.

Torstai 7.1.2010 Kaitserrari-MoMo -alustan ensitesti @ Nokwood

Roudasin keskeneräisen, mutta ajokuntoisen Audin Nokwoodin. Ennen kerhoillan alkua oli hyvä testailla auton toimivuutta.

Kuten etukäteen uumoilin oli maavara liian matala Nokwoodiin. Autolla pystyi kuitenkin ajamaan.

Varsin pian valkeni vehkeen hyvä ajettavuus ja huolimatta rataa raappivasta pohjasta sillä ylsi varsin pian hyvän GT/P-auton kierrosaikoihin (matala 8 s). Testivetojen välissä putsailin renkaita tärpätillä. Ja ajat paranivat.

Tästä innostuneena puhdistin ja voitelin auton kunnolla. Kun renkaisiin sai kunnon pidon alkoi kierroajat olemaan varsin kovia. Paras veto oli 7,525 s ja urana sininen. Tuota tasoa olen Nokwoodissa ilman magneettia päässyt ainoastaan slottipelillä.

Testitulos oli lupaava. Huolimatta siitä, että Audi on varsin hätäisesti koottu (laakerit vanhat romut, ruuvit ja osa T-holkeista mitä sattuu jne.) se oli heti nopea.

Seuraavaksi autoa lähdetään testaamaan Herttoniemeen, joka kertoo lopullisen totuuden runkokonstruktion onnistumisesta.

Suurin huolenaihe on pitää kori riittävän kevyenä. Kaikki koriin liittyvät toimenpiteet on nyt tehtävä äärimmäisen huolellisesti.

EDIT: Uusin ebay-ostos oli jenkkien RETRO-luokkien alustarakentajille tarkoitettu runkojigi. Erittäin laadukkaan ja monipuolisen oloinen laite. Akseliväli ei aivan riitä pitkille nykyaikaisiille autoille, mutta taka-akselista ohjurille riittää.

Jigin kaikki mitoitukset on tehty tehty tuumamitoituksille (akselit esim 3/32"), mutta tämä on vain pieni hidaste TI-virpojalle.

Oheisissa kuvissa projektimme runko suoruuden tarkistuksessa. MoMoon on heitetty väliäikaisesti Scaleauton spesiaalilaakerit (6 mm / 3/32"), jotka mahdollistavat malliauton rakentamisen pienemmällä akselilla.

Lauantai 9.1.2010; Tositesti no.1 @ Herttoniemi

Kirpeänä pakkasaamuna Scuderia Kaitserrarin OEPS-joukkue suuntasi nokkansa kohti ARH:n tiloja Helsingin Herttoniemeen. Tarkoituksena oli testata uutta Audia tositoimissa eli nopealla ja kovapitoisella puuradalla.

Alustavaa referenssiä tarjosivat marraskuussa ajetun GT/P-osakilpailun kierrosajat. Nopeimmat prototyypit kiersivät tuolloin rataa parhaimmillaan 7,9...8,0 s kierrosajoin.

Scuderian "virallisena" referenssiautona toimi GT/P-kisoissa käytetty Audi R10 TDi, jonka modifioitu MoMo SW06 -alusta oli viimeksi tositoimissa Riihimäen GT/P-kisassa. "Vanha" Audi painotettiin kisapainoon 170 g korin helmaan lisätyillä painoilla. Vehkeen alusta painoi 120 g. Kori ilman painoja 43 g ja painoilla 50 g.

Radan jännitteeksi säädettiin GT/P-sarjassa käytetty 13,5 V ja testiuraksi valittiin nopeaksi tiedetty sininen keskiura.

MoMo-alustainen Audi osoittautui kohtuullisen hyväksi ajaa ja varsin nopeaksi. Pientä kaatamistaipumusta autossa oli havaittavissa. Kierrosajat painuivat nopeasti 7,9 s tasolle nopeimman ollessa 7,852 s, mikä alittaa luokan virallisen rataennätyksen reilut 0,1 s.

Sitten uusi OEPS-peli kehiin. Auto oli inansa alipainoinen (169 g) alustan painaessa 139 g ja keskeneräisen korin 30 g.

Uusi Audi osoittautui heti aivan eri tason peliksi kuin aiempi. Kierrosajat tasoa 7,7 s ja auto ei kaada käytännössä lainkaan. Ylikovaa kaarteeseen tultaessa perä vain luistaa. Kun korin liikeitä hieman rajoitettiin päästiin jo 7,6 s tasolle. Siten rungon sivuttaisjousto "avattiin" poistamalla jouston kumiholkki. Tuloksena paras kierrosaika 7,426 s.

Tämän jälkeen jännite nostettiin OEPS-sarjassa käytettyyn 14,5 V:iin.

Potkua autoon tuli melkoisesti lisää ja ajaminen haastavammaksi. Kierrosajat kuitenkin paranivat pyörien säännöllisesti 7,4 s tasolla parhaan ollessa 7,281 s.

Johtopäätöksenä, että jännitteen lisäys 1,0 V paransi kierrosaikoja 0,1...0,2 s.

Seuraavaksi päätettiin simuloida tilannetta jossa auton kori rakennetaan ylipainoseksi. Tämä siksi, että Carreran Audin korin rakentaminen sääntöjen minimiin 30 g voi osoittautua liian haastavaksi. On siis hyvä tietää mitä on odotettavissa jos korin keventämiseen ei riitä motivaatiota.

Ohjaamon päälle teipattiin 5 g:n lisäpaino. Vaikutus oli dramaattinen. Auton ajettavuus huononi valtavasti sen alkaessa kaatamaan. Myös kierrosajat romahtivat 7,6 s tasolle.

Seuraavaksi siirrettiin sama lisäpaino runkoon. Vaikka auto oli edelleen ylipainoinen (174 g) kierrosajat olivat jälleen 7,4 s tasoa ja ajettavuus hyvä. Lievästä ylipainosta ei siis juurikaan ole haittaa, jos se on riittävän alhaalla.

Kun painojen kanssa alettiin leikkimään, niin tässä vaiheessa passattiin sekä alusta, että kori tarkasti paikoilleen (140 g / 30 g) volframin avulla.

Sivuttaisjouston kumiholkki pistettiin takaisin paikoilleen ja radalle. Tuloksena päivän kovin kierrosaika 7,273 s. Keskinopeutena tuo tarkoittaa n. 22 km/h.

Tämän jälkeen testattiin lukemattomia asioita:
- pystyliikkeen jouset (kova -> pehmeä)
- kovat eturenkaat (autossa alkujaan pehmeät eturenkaat)
- ilman etupyöriä (yllättävän hyvä ajaa!)
- ohjurin korkeus säätölevyillä
- erilaisia laahaimia

Mikään toimenpide ei kuitenkaan enää nopeuttanut Audia. Kierrosajat 7,3-7,5 s haarukassa. Näistä sai kuitenkin runsaasti lisätietoa.

Kaiken kaikkiaan Audi oli tälläkin kertaa positiivinen kokemus. Nopeus tuntui varsin hyvältä ja ajettavuus samoin.

Suurimman rakentamishaasteen muodostaa kori. Mikäli sen onnistuu tekemään riittävän alhaiseksi vehje tuntuu erittäin potentiaaliselta. Toki rungossakin on vielä paljon parantamisen varaa. Testipäivä kuitenkin osoitti, että runkokonstruktio on toimiva.

Maanantai 11.01.2009; Kuski laihikselle

Auton kuljettajaksi valittiin DiSon lexan-figuuri. Vaakani mukaan lexan-vartalo painaa 0,5 g. Resiinipää 0,7 g ja resiinikäsivarret 0,9 g. Kun löin kaikki kerralla vaakaan, niin tulos oli 2,0 g. Tämä on liikaa.

Ensiksi vartalon muokkaus. Jalat amputoitiin sääristä. Sitten kuskin koko profiilia laskettiin tekemällä rasvaimu takapuoleen ja reisiin. Näin jamppa myös istuu matalammalla auton uumenissa. Lisäksi lexania leikeltiin vähän sieltä täältä. Lopputuloksena 0,3 g vartalo.

Näissä hommissa ei myöskään tarvita habaa. Eli resiinikäsivarret takaisin myyntirojupakkiin. Vähemmän muskelit käsivarret leikattiin vanhasta slottisisustasta joka lienee polystyreeniä. Näissä tuli kaupan päälle myös ohjauspyörä. Paino 0,1 g.

Kuskin pää otettiin Audin omasta setistä. Paino tehtaan jäljiltä 0,8 g. Aivojen tarvekin on vähän niin ja näin, joten suoritettiin pieni pään tyhjennys. Pallojyrsimellä varustettu dremeli käteen ja rouhimaan kypärän sisukset pois. Samalla tuli myös aukaistua viisirin aukko. Lopputuloksena 0,2 g painava potta.

Painonvartijoiden kurssin kunniamaininnoilla läpäiseen kuskin osien + ratin yhteispaino on nyt (ennen maalausta ja kasaan liimausta) 0,5 g. Eli kevennystä lähtökohtaan 1,5 g (75 %).

Perjantai 15.1.2010; korin osia ja tiedon vaihtoa

Kuluneen viikon aikana ei ole hirveästi pystynyt tekemään. Korin irto-osia on askarreltu.

Takasiiven sivulevyineen tein 0,2 mm PVC-kalvosta. Siiven kannakkeet solukumista (korin kiinnitys kumi). Ennen liimauksia siipi painaa n. 0,7 g.

Torstaina ja perjantaina tuli väkästeltyä diffuusoria. Materiaalina 0,2 mm hiilikuitulevy. Vedin diffuusorin aika lujaa kiinni koriin, vaikka OEPS-säännöt eivät vaadi sen takaisin kiinnittämistä kilpailun aikana. Kaikkinensa se on liimattu viidestä pisteestä koriin, joista kolme on solukumilla pehmustettuja.

Tänään Nick de Wachter lähestyi ja kyseli millä rungolla vedämme. No, kerroin käyttävämme modifioitua MoMon X-SW -runkoa. Kuvatkin se kertoi löytäneensä, mutta tuskin OEPS-autoa. On meinaan Picasa-albumini suljettu siltä osin ja siellä on julkisesti nähtävissä vain GT/P-kisojen kalusto. OEPS-auto näkyy vain tässä foorumissa

Minä puolestani kyselin kuinka nopeita nykyiset OEPS-protot ovat verrattuna IMCA FIA GT-autoihin. JPVR:n radalla Belgiassa 2008 GT-pelit menivät nopeimmillaan 7,1 s. Protot menivät samalla radalla 2009 about 6,85 s eli noin 3,5 % kovempaa. Sittemmin Nick arvelee protojen nopeutuneen n. 0,1 s. Eli tuosta tulisi, että 2010 proto on n. 5 % nopeampi kuin 2008 GT.

-kaitsu

Torstai 16.1.2010; difuusori yms. pientä näpräämistä

Sosiaalinen elämä, puuhastelut kotona ja työ selvästi haittaavat harrastamista. Projektin ympärillä ei ole tapahtunut lähes viikkoon oikein mitään konkreettista. Ainoastaan netin kautta on tilattu lisää roinaa Slotfunilta ja Aloyshopista. Jensin paketti tuli aiemmin. Saas nähdä ehtivätkö ajoissa perille.

Torstai-iltana projektin kimppuun ehti kolmeksi tunniksi.

Tuli viimeisteltyä diffuusori. Se on nyt sellainen osista koottu, mutta varsin tukevan oloinen viritys. Materiaalina 0,2 mm hiilikuitulevy ja 0,3 mm polystyreenilevy. Painoa joku 0,7 g.

Korista tuli jälleen hiottua hieman pois lähinnä pyörän aukkojen avartamisen merkeissä. Paino hylsyllä edelleen alle 30 g.

Runkopuoleen ei ole pystynyt perehtymään niin kuin haluaisi. Eli kahden viikon takaisella virityksellä mennään. Taka-akseliksi on vaihtunut ontto teräsakseli ja T-holkkeja vaihdoin sopivamman mittaisiksi, kun sain niitä nyt lisää.

-kaitsu