PROJEKTI PAJA !!!

Lienee arkipäivää monissa autojen preppauksissa että auton alkuperäinen ohjuri vaihdetään Nincon ohjuriin. Itse päädyin Flyn rekkanupin kanssa hieman toisenlaiseen ratkaisuun ja syy muutostyöhön oli auton suhteettoman iso koko verrattuna ohjurin ominaisuuksiin. Muuten hyvin kulkeva auto kärsi tahattomista poistumisista kurveissa ja tälle oli tehtävä jotakin.

Ensin sovittelin originaalin ohjurin paikalle vain syvempää lapaa mallia Fleischmann, mutta tuloksena oli kiinnitysongelmia ja ympäripyörimisen eston rajaavia hankaluuksia. Jossain vaiheessa sitten keksin päätyä uudenmallisen Carreran ohjurin asentamiseen ja homma meni näin:


Syteen tai saveen. Mersun pohjaan vuollaan reippaan kokoinen reikä!


Fin cup -Sciroccosta ylimääräiseksi jäänyt ohjurikokonaisuus menossa asennukseen.


Plastic Welderillä on juuri liimattu pystytuet alustaan ohjurikompleksin asennusta varten.


Ohjuri koesovituksessa.


Ohjuri tulee saada oikealle korkeudelle että se kantaa keulan juuri sopian etäällä radasta.


Ohjuri alustaan ruuvattuna.

Sen verran uusi ohjuri vei sitten kuitenkin tilaa että yhtenäinen etuakseli piti korvata erillisakseleilla.
Ratkaisu EI OLE hyvä mutta onneksi paksu messinkilaakeri tukee sen verran ettei pyörä ole rauhaton.
HUOM! Autossa on 3 mm akselit ja malliauton eturenkaat.


Rakenne alta kuvattuna, virtaharjat puuttuvat.


Auton takapäätä on prepattu jo Nokian Historiciin vuosia sitten. 3 mm akseli, kuulalaakerit, Ortmanit.


Valmistuihan se lopulta! Saadaan tämäkin tökättyä sivummalle ja jatkettua tärkeämpiä projekteja!

Tuhti Slotboxin paketti ehti Suomeen sopivasti ennen viikonloppua ja Salama McQueenien sekä muiden kilkkeiden mukana tuli uusi pohjalevy Nincon Meganeen. Autohan oli edesmenneen Touring -luokan ykköspyssy ja itse ajoin ensimmäisen voittoni Fincupissa juuri ko. autolla, kun kilpasarjaa ajettiin Hertsikassa Järvisen Ollin duunipaikalla Juliuksen siirrettävällä Nincon radalla!


Juliuksen radan levikkeistä on tarttunut kuonaa korin sisäosiin, yhä näköjään putsaamatta!

Touring luokan jäätyä pois tuli Meganesta hieman käyttökelvoton ja kun otin siitä tekniikan pois niin alusta kärsi vaurioita. Hieman puistatti tuo auton kohtalo ja uuden pohjalevyn myötä auton voisi herättää uudelleen;autohan on luokiteltu Fincupissa nyt GT/P -luokkaan.

Joka tapauksessa Megane olisi ollut hengessä mukana myös nyky -touring luokassa, koska ajamani Carreran Sciroccon poisruuvattava ohjuriratkaisu on korjattu omavalmisteella ja ohjurin pidikkeen luovuttajana on toiminut juuri vanha Meganen pohja!

Vacform huumassa päätin lopuksi kokeilla kokonaisen korin muovaamista pienehköllä laitteellani. Katsoin, että haltuuni päätynyt Mondeo on muodoiltaan tarpeeksi yksinkertanen kori, joskin korin korkeus tulisi olemaan haaste. Ilman minkäänlaisia ennakkovalmisteluja homma eteni seuraavasti:


Mondeo vacform laitteessa jonka mitat riittävät juuri ja juuri.

Kokonaisen korin muovaukseen kalvo pitää lämmittää paljon hartaammin kuin pienempien osien kanssa. Lisäksi kalvo pitää painaa koria vasten muovauksen alkaessa, koska imurin tuottama alipaine ei vielä katon rajasta imaise kalvoa kiinni imualustaan.


Lämmitetty kalvo peitti korin kokonaisuudessaan!

Korin kaivaminen muotista on oma operaatio sinänsä mutta tässä kokeessa en sen kummemmin surrut asian vuoksi. Olihan korin pintaan tullut muutama poimukin formauksen aikana. Kori mallintui kuitenkin ensivedokseksi yllättävän hyvin!


Muotistaan ulos kaivettu raakakori.

Noin 5 minuutissa muotoon leikattu kori sitten passattiin alustan päälle. Korin paino varmaan parin gramman paikkeilla?



Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokeilu ja yllättävän onnistunut lähtökohtiin nähden. En tiedä onko tätä vielä kotiratapuolen autoissa pahemmin kokeiltukaan? Asiaan voisi palata kunhan saan uuden vacform -laitteeni viimeisteltyä. Se on kooltaan n. 1/4 isompi kuin nykyinen hässäkkä ja antaa paremmat valmiudet onnistumiselle.

Niin ja janohan näissä hommissa tahtoo aina tulla. :grin:

Mikä maali pysyy kiinni noissa itse impatuissa koreissa? Ne kun ovat sen verran ohuita, että maalikalvo tuppaa irtoamaan ainakin perinteisillä emalimaaleilla väritettynä, korin eläessä kun sitä käsittelee ja etenkin kun sitä radalla kolhii. Teen tässä jokin ilta kun innostun pellistä oman vakuumilaatikon, lukisin mielelläni kehitysideoita ja kokemuksia tuollaisen mitoituksesta.

Tarkoituksenmukainen lexan-maali pysyy, eli millä rc-autojen korit maalataan. Minilandista ja Hobbylinnasta löytyy varmasti hyllystä värejä.

Teen tässä jokin ilta kun innostun pellistä oman vakuumilaatikon, lukisin mielelläni kehitysideoita ja kokemuksia tuollaisen mitoituksesta.

Vacformauksessa käyttämäni kalvoa ostan A4 kokoisena, uuden vacformlaitteen ulkomitat (pituus ja leveys) tein siis A5 kokoiseksi (syvyysmitta ei liene niin kriittinen). Nykyinen laitteeni on tehty Carreran autarata -autoboxin muovikopasta joka on toimiva mutta hieman epäkäytännöllinen. Pienten osien ja korien valmistus pitäisi onnistua ja tarkoitukseen hankittu kalvo tarvitsee vain leikata keskeltä poikki -> käytännöllistä ja kalvoa ei mene "hukkaan".

Meillä on kanssa Carreran laatikosta väsätty ja on toiminut ihan hyvin. Sitä olen mietiskellyt, että olisiko tulokset parempia jos korvaisi tuon reikälevyn esim. oikein tiheällä ja pieni "silmäisellä" verkolla.

Itse olen kohentanut tuloksia seuraavilla jipoilla.

- mallinnettava objekti nostetaan hieman irti reikälevyn pinnasta (esim. asettaa sen sinitarran päälle)
- objekti asemoidaan reikälevyn päälle mahdollisimman suotuisasti reikien suhteen
- myös se, miten (esim. missä kulmassa esineeseen nähden) lämmin kalvo viedään reikälevylle vaikuttaa
- lämmitetään kalvo kunnolla!

Ainakin nämä yhä Clas Ohlsonilta hekemat kalvot kestää lämmitystä puhkeamatta enemmän kuin mun näpit!

www.clasohlson.com/fi/Kansilehti-Exibel/Pr364201000

Joo kappale kuuluu impatessa olla irti ritilästä. Olen käynyt syvävetokurssin joskus. Muotoiluosastolla Mynämäellä oli ainakin 2000 Talmun vanha kone, joka tosin vuosi öljyä ikävästi, mutta sillä pystyi vetämään noin 1.2 x 1.4 m levyn. Valovirralla toimivassa koneessa oli aika suuri, ehkä 70 cm korkea imukammio alapuolella, johon sähköinen pumppu ensin hakkasi alipainetta jonkin aikaa vastuksia lämmitellessä. Lämpövastuskelkka vedettiin plexin tai styreenilevyn ylle muutamaksi minuutiksi ja kelkan päästä apumies pystyi koittamaan kepillä, koska muovi alkoi valahtaa. Sitten koneen käyttäjä kytki paineilmatoimisen imun päälle, vastukset työnnettiin sivuun ja kappale oli valmis jäähtymään pari minuuttia. Nopeaa toimintaa. Muotti jyrsittiin MDF:stä ja kappaleet sahattiin vannesahalla irti toisistaan. Valaisimet ja lokerikot olivat aika helppoja tehdä tuollaisella, koneella kun pystyi imemään ainakin 5 mm paksua muovia hyvin, eli toistaisi pienoismallista varmaan jok'ikisen epätasaisuuden ja yksityiskohdan kopioitaessa...

Jos Suomi on joskus jotain ratapakettia pumpattu täyteen niin sen täytyy olla Scalextric 200 kahdeksikko -rata kallistetuin kurvein Shadow -formuloilla varustettuna. Oikeastaan aika karu formula on valettu yhdestä palikasta poislukien kuskin pää, takasiipi ja moottorin ilmanotto -scooppi kuskin pään yllä. Näistä jälkimmäiset ovat yleensä vuosien saatossa kadonneet ja nyt vinteiltä pölyttymästä löytyy enää torsoja renkaat haljenneina. Eivätkä ne kelpaa kenellekään.



Itsellekin näitä on kertynyt useita ja lopulta lopetin näiden autojen karsastamisen, kun keksin että niitähän voisi kunnostamisen yhteydessä päivittää ja mallintaa paljon alkuperäisempää vastaavaksi. Nettiä selatessa törmäsin linkistä löytyvään vastaavaan projektiin, ja lopputulos onkin tuossa paljon alkuperäisempää realistisempi.

www.slotcarouthouse.com/viewtopic.php?f=8&t=749

Omaa inspiraatiota siis odotellessa. Aihiot ei romulaarin pohjalta lopu kesken...

Mitämitä? Onkos Turkkusesta tulossa ralliin uutta kalustoa?

One must go with the flow.

Kartturi kattelee ihan mihin sattuu, tuosta ei seuraa mitään hyvää.
"Vasen 100, kirraa...eiku!"

Koppa ja kaukalo alkavat olla lakkaa vaille valmiita.



Nopsaan on tuota niputettu, paketti kun tuli postista perjantaina.