PROJEKTI PAJA !!!

No niin, lexanit ovat autossa paikallaan ja tämä voidaan laskea valmiiksi. Keulaan jäänyt alustan muokkauksen aiheuttama tyhjä aukko on täytetty "lauhduttajalla". Kuljettajan pää on vanhempaa tuotantoa ja napattu Dartin raadokkeesta.

Etupään rajusta modifioinnista kertoo iso läjä Plastik Welderiä. Korin lokasuojia on hieman avarrettu ja korin asentoa alustaan nähden muokattu siten, että keula on hieman aiempaa korkeammalla ja perä reilusti matalammalla.

Ensisavun testeissä Clubman kiihtyi ratakierroksen aikaan 10,749 mikä on hyvää Fincup -touring kisavauhtia. Pienessä Minissä kyyti näyttää silti jopa vilkkaammalta!

Piskuinen Clubman oli kiva saada ajokuntoon koska se oli ollut ajokelvottomana varmaan 25 vuotta! Lisäksi alustan heikko kunto antoi varsin vapaat kädet vintageauton raskaallekin muokkaamiselle.

Vetelin Rata-autojen Minimaailman sivuilta Facebookista bongasin tuunatun Revellin kardaanivetoisen Mustangin ja koska totesin, että oma vastaava autoni on liian vähällä ajolla päätin ottaa sen projektiksi marraskuun harmaisiin iltoihin. Ehkä sen kanssa päästään joulunalus -kisoihin Järvenpäähän...

Projektia tehdessä totesin taas ettei MITÄÄN 1:32 autorataroinaa kannata heittää pois. Kaikelle on paikkansa.

REVELL MUSTANG kuvastoori:

Lähtokohta on vakiokuntoinen Revell Monogram Ford Mustang.

Auto lihoiksi ja punnitaan mitä tarvitaan ja mitä ei.

Oman alustan muokkauksen sijaan valitsin uudeksi alustaksi Nincon prototype -BMW:n alustan joka lojui tyhjän panttina roinalaatikossa. Ei mitään aavistusta mistä olen alustan saanut.

Uusi alusta on muokattu Mustangiin sopivaksi ja se voidaan ruuvata sellaisenaan korin kiinnikkeisiin.

Etuakselia piti säätää hieman taaksepäin ja samalla se asemoitiin rengaskoon mukaan sopivalle korkeudelle sekä koriin että alustaan nähden. Myös lokareita hieman avarrettu.

Uusi ja vanha alusta vierekkäin. Kardaanivedon poistumisen myötä vanha sisäkaukalo ei enää tule mahtumaan paikalleen. Etuakselille asenettiin valmiiseen autoon muovilaakerit ja taakse messinkilaakerit. Moottoriksi sovitettiin Nincon oma maltillinen 20.000 rpm moottori ja 10/25 välitys. Kruunuratas Slot.it.

Alkuperäiset vanteet siirsin uusiin aluvanteisiin Hudyn sorvin kautta:

1. Auton uusi alumiinivanne
2. Alkuperäinen muovivanne
3. Tarvittavaan halkaisijaan sorvattu vanne
4. Vanteesta pois leikattu osa
5. Pakista sattumalta löytynyt alumiininen soviterengas ( älä siis koskaan heitä mitään pois! )
6. Takavanne kaikki ed. m. yhteen niputettuna

Autoon napattiin sisusta Revellin Easy Kit Audi TT:stä hieman muokaten ja sopiva kuljettaja mistä lie. Lexan -sisustaakin kokeilin mutta jotenkin se ei tähän autoon kuulunut. Messinkiputkesta leikatut pakoputket sivussa lisättiin ihan vaan ulkonäön vuoksi! Samasta syystä poistin auton sivuikkunat ja kori sain hieman coupemaisuutta lisää!

Auto uhkuu uusia menohaluja ja taatusti saa enemmän kierroksia kuin vakiokunnossaan! Neljä tai viisi iltaa auton kanssa meni uutta ilmettä hakiessa ja ainakin oma silmä tykkää!

Prepattavana ovat myös Hobbylinnan uudet Camarot ja Mustangit jotka ovat Ninco1 -kalustosta poimittuja, osa myös digilastulla varustettuna. Käyn autot läpi ja tarkistan, että perusasiat ovat kunnossa ja demilitarisoin digiversiot analogisiksi. Tämä maksaa vaivan jatkoa ajatellen koska mm. kuvassa näkyvän auton kruunurattaassa oli valupurse joka sai voimansiirron TODELLA äänekkääksi - nyt on sekin pois päiväjärjestyksestä

Voimansiirron tarkistuksen lisäksi ohjurin toimintaa hieman säädetään, asetellaan virtaharjat paremmin, renkaat sorvataan miedosti ja magneetista huolimatta olen laittanut myös lisäpainoa keulaan. Koriruuvit vaihdetaan siten, että kori jaä alustan suhteen hieman löysäksi. 16.000 rpm koneilla ja magneetilla tällä päässee Turun radalla hieman alle 10 sek aikoja.

Nincon kalusto korvaa Hobbylinnassa aiemman Scalextricin NASCAR -kaluston, joka toimi ensin Fincupissa ja sieltä ne ostettiin Hobbylinnaan. Rajussa käytössä kahdeksasta autosta on enää jäljellä neljä jotka nekin ovat suurelta osin kasassa enää epoksilla ja pyhällä hengellä.

Loppukesästä ison bulkin mukana tuli Autoartin Peugeot 307, josta ei loppujen lopuksi ollut oikein ajoon eikä myyntiin. Koskematon ja ajamaton auto oli hieno mutta kun kovettuneet renkaat pyörivät vanteilla niin ei auto paljon iloa tuottanut.

Autosta tulisi siis vitriinin somiste ellei sitten...

Siistin näköinen auto päätyi hoitopöydälle.

Auto on täynnä muista merkeistä adaptoituja ratkaisuja. Mieleen tulee mm. Carrera ja Scalextric. Liittimiä ja ruuveja riittää...

Auton pohjassa moottoria suojaava ritilä oli ainakin täysi turhake. Renkaiden ja vanteiden kapeus näkyy tässä hyvin.

Kömpelöt valolaitteet saivat mennä ja muutenkin sisustaa siistittiin.

Leveämmät akselit, Slotdevil vanteet ja Lordman renkaat. Myös kruunurattaat vaihdettiin ja kardaanivedosta tuttu jousi on korvattu muovituubilla, joka on napattu kuulakärkikynästä. Kynässä muuten luki Finscan eli sehän on osana lähes Lordman!

Uudet renkaat ovat reilusti leveämmät ja myös hieman matalaprofiilisemmat. Moottorin suojaritilästäkin on luovuttu.

Nyt autolla pääsee eteenpäin mutta radalle ei ole vielä ehditty. Maavaraa autossa riittää yhä ja koriakin olisi mahdollista dropata, mutta nyt hyvä näin.

Okei. Siinä oli pikaprojekti joulun pyhinä. Sitten taas jotain muuta...

Ei päivää etteikö jotain pajattaisi ja pienen harkinnan jälkeen nostin pöydälle rujon Airfix Ford Capri -conversion. Huusin auton ebay.uk sivulta n. pari vuotta sitten ja postin tuotua paketin pöydälleni valkeni, että nyt ostin sitten ison hatullisen scheissea! Muutos oli äärimmäisen huonosti toteutettu ja vaati oman aikansa kypsyä sen preppaamiseen. Se aika tuli nyt.

Kivasti ajan myötä patinoitunut ja kellastunut kori piti sisällään touring -tyylisen lexan -sisustan ja allaan aikamoisen muovirytäksen jonka välistä löytyi Airfixille tyypillinen Slimline -runko. Purku ja siistimistyö on kuvassa juuri alkanut.

Moottorista eteen ja taakse suuntautuvat runkopalat olivat paikoin yllättävän pureskellun näköisiä ja vaativat huolittelua.

Modernin alustan sijoittaminen Capriin olisi ollut tyylirikko joten päätin mukailla "mitä ikinä korin alle keksinkään" -ratkaisulla alkuperäistä rakennetta ja siinä suunnitteluapuna toimi saman valmistajan Aston Martin DB 5. Romulaarista esiin kaivettuna Hornbyn sisusta ja Polistin formulan runko.

Leikkaa - liimaa -konseptilla syntyi rakenne, joka voidaan kiinnittää koriin ja johon voidaan kiinnittää runko.

Kuvassa auto ensi kertaa omilla tassuillaan. Ulkoasu ja ryhti siis sellaisena kuin se tulee olemaan. Auto täytyy vielä saattaa ajokuntoon.

En tiedä varmaksi tekikö Airfix Capria koskaan valmiina autorata -autona, mutta ainakin sellainen olisi ollut mahdollinen. Uskoakseni kaikki valmistajan 1/32 -ura-autot pohjautuivat autorakennussarjoista napattuhin koreihin joten Airfixin korin ja alustan erottaminen toisistaan ei tässä projektissa tullut kysymykseenkään. Sen verran kalliiksi tämän auton lunastaminen tuli, että se oli kertakaikkiaan pakko rakentaa valmiiksi!

Jaahas, taidan omin nokkineen pitää projektipajaa yllä?

Noh, jostain oli mulle kulkeutunut vanha inhokkini Porsche 962 mutta hieman innostuin siitä kun huomasin, että sen valolaitteet (auton muuten huonosta kunnosta huolimatta) toimivat. Slot Cityn kautta ostin puuttuvan tuulilasin ja sitten auto pajaukseen.

Alkutilanne.

Auton uusi ryhti alkaa hahmottua Fincup -Audista omituilla renkailla.

Ohjaamon kojetaulua siirsin 5 mm eteepäin jotta Polistilista omittu kuski mahtuu paikalleen.

Etuakselin uudelleen asemointia, myös ohjuria on muokattu keulan laskemiseksi.

Valolaitteet asennettuna vaikka ahdasta oli. Kruunuratas Slot.it 10/25 välityksillä. Moottori on alkuperäinen.

Mukavia pieniä yksityiskohtia lisäämällä auto herää enemmän eloon. Tuulilasin pyyhkijä on Scalextricin Ford GT Mk II mallista ja peilit Hamiltonin McLarenista. Myös korin aukkoja leikkasin surutta auki.

Dodii! Auto uudesti syntyneenä ja tätä katsoo jo mielellään! Korin uppoviivoja korostin ohennetulla mattamustalla.

Voimansiirto pelaa hyvin ja valot/jarruvalot pelaa. Auto tuodaan Vihdin kisaan huhtikuussa.

Hyvä kun laitoit juttua tosta autosta.
Mä taidan kans kaivaa jonkun tommossen vanhan kasarimuseoproton esiin ja osallistua kans classikiin ja säästää vintage protoja.
Tosin orkkis pyörillä vähän hiottuna tietenkin ja ilman korin muokkauksia, kun ne joskus tulevaisuudes on Vintageja ku ei leikkele ja modaa.

Ja ettei öisin tulisi aika pitkäksi niin uutta projektia pöydälle.

Kasari -ratapaketin mukana tuli 2014 pitkään hinkumani vihreä March 2-4-0. Auton ilmanotto -scoop puuttui ja takaspoileri oli rikki. Teliakselin kannatin puuttui ja teliakseli oli liimattu autoon. Kun sain Slot Citysta teliakselin kannakkeen niin projekti siis työn alle.

Alkutilanne.

Päätin unohtaa tämän esim. englannissa ihan halutun auton konservoinnin ja tämän jälkeen tapahtuikin seuravaa...

Kaiversin pienoisporalla kuskin alueen tyhjäksi jotta paikalle saadaan aidomman näköinen kuski.

Moottotin ja voimansiirron aluetta detaljoin referenssikuvista saaduilla vinkeillä: tukivarsia yms. linkkirautoja syntyi pianolangasta, moottorin päälle nätit imutorvet ja 3 mm messinkiputkesta pakoputken päät. Pakoputken kannatin on ideoitu moottorin hilen jousesta. Metalliverkkoa käytettiin osan sivujen detaljoinnissa.

Polistilista omittu kuski koesovituksessa ja takasiipi prepattuna. Spoilerin päätylevyt tein alkuperäisiä paljon ohuemmasta muovilevystä ja siipi viimeisteltiin alumiiniteipillä ja mattamustalla. Myös sivuponttooneihin lisätty detaljeja.

Projekti jatkuu...

Tee siitä nelivetoinen, kuten esikuvansakin (ilmeisesti) oli Olisi jotain uutta ura-autopuolella. Telillä varustettu 4wd formula...

-kaitsu

Ajatusprojektia työstin tuossa, kun tuli taas mieleen, notta mitä jos ratojen punosten tilalle asentaisikin metallikiskot. Jäisi ne punosten liimailut ja vaihtamiset, kun olisi jokseenkin ikuiset kiskot niiden tilalla.
Onhan niitä tehty, ei siis mikään uusi innovaatio, mutta minua aina kiinnostaa, että miten. Neliöprofiilin taivuttaminen mutkaosuuksiin on suurin haaste ja kahden minuutin kooklettelun perusteella paras työkalu olisi lie "Ring roller", eli tämmönen kapine



Työstettävää kankea siis juoksutetaan rullien välissä ja rullien etäisyyttä säätämällä saadaan kurviin lisää asteita jne. Rullien profiilia vaihtamalla tuolla voi juoksuttaa vaikka minkälaista profiilia tai pyöröputkea.

Noin, nyt ei mietitytä sekkään ennää :smile:

Viron pojat tehny 2mm messinkilatalla monta rataa, sieltä varmaan sais vinkkejä! Leveys jotain 5-6mm.

Kuluneen viikon entisöinti-/terapiaprojekti oli tuollainen Wompin sukuinen Parman 1/32-auto 70-luvulta. Toisaalla täällä foorumissa ( uusin ura-auto ostos!!! ) olen kertonut auton ostopäätökseen vaikuttaneista syistä.

Vastapainona erittäin hyväkuntoiselle (lähes uudenveroiselle) korille auton muu tekniikka oli varsin huonossa hapessa.

Alusta

Alusta oli molemmin puolin hapettunut ja sen pinnoite oli rikki. Kokeilin alustaan sekä kemiallisia (joku VIMn järeämpi versio), että mekaanisia (teräsvilla ja teräsharja dremelissä) menetelmiä. Puhdasta tuli mekaanisin keinoin, mutta ei alustasta enää alkuperäisen kaltaista himmeän kiiltävää saanut vaan se jäi tuollaisen laikukkaaksi.

Positiivista oli se, että alusta oli ehjä ja varsin suora. Hieman oikaisin ohjurin kieltä jako-avaimella vääntämällä.


Alustan komponentit

Ohjurin mutterilla oli väännetty ohjurin kierteet rikki ja ohjuri ei saanut irroitettua kuin katkaisemalla sen varsi. Hyväksi onneksi mulla on varastoissa uusia 70-luvun Parman ohjureita. Mutterin pystyi vielä hyödyntämään kun kierteen putsasi.

Akselit kärsivät samasta kuin alusta. Ne olivat ruostuneet / hapettuneet pahasti. Helpommalla olisin päässyt vaihtamalla uudet tilalle. Tämä oli kuitenkin samalla ekologinen projekti tarkoituksena hyödyntää kaikki vähänkään käyttökelpoinen. Niinpä pistin akselit sorviin pyörimään ja jynssäsin ne hienolla hiomapaperilla / Mirkalla puhtaiksi/kiiltäviksi. Mahdollinen pieni alamittaisuus/väljyys ei haittaa, sillä ei tästä ole tarkoitus tehdä mitään pro-tason kilpuria.

Alumiiniset vanteet olivat myös hapettuneet aivan harmaiksi. Pistin sorviin ja kiilloitin.

Takarenkaat olivat odotetusti kuivuneet pinnaltaan. Hudyyn pyörimään ja tuoreempaa kumia etsimään pinnan alta. Kyllä sieltä vähän pehmeämpää alta löytyi. Yritän vielä herätellä WD40:llä. Hieman skeptinen kuitenkin olen renkaiden toimivuuden suhteen. Selviää testeissä.

Taka-laakerit ja lautauspyörän pesin puhtaaksi UÄ-pesukoneella.


Moottori

Moottori (päätyvetoinen FT16-kokoinen Johnson 222 kullan värisellä kannulla) oli surullisessa kunnossa. Kannu hapettunut. Samoin hiilen jouset, hiilikanavat jne. Virtaa tarjotessa kone ei inahtanutkaan. Tässäkin tapauksessa toimivan vastaavan etsiminen olisi ollut helpoin tapa pistää auto ajokuntoon. No kuten edellä mainitsin, niin kakki kunnostetaan jos vain jotenkin mahdollista.

Joten kone paloiksi ja ihmettelemään. Ankkuri vaikutti ehjältä, mutta kollektori kaamean ryönäkerroksen peittämä. Pesuun UÄ-pesuriin. Kollektorisorvia en jaksanut viritellä, mutta pisti ankkurin tavalliseen kärkisorviin ja hienolla hiomapaperilla kiilloitin kollektorin. Lopuksi putsasin shimmipellin terävällä särmällä kollektorin urat ja puhalsin ankkurin irtipölyt pois. Yleismittarilla mittasin ankkurin ja totesin sen olevan kunnossa.

Hiilet olivat täysin jumittuneet kanaviinsa, mutta kun koneen otti auki ne sai painettu ehjinä ulos.

Pesin kaikki muutkin koneen osat UÄ-pesurilla, mutta ei se hapettumiin tepsinyt. Kannun jynssäsin patapatalla hieman puhtaammaksi. Päädyn metalliosat ja hiilen jouset dremelöin teräsharjalla. Hiilikanavat (joita ei saa päädystä irti) putsasin sisäpuolelta kulmikkaalla timanttiviilalla.

Positiivista oli että koneen laakerit olivat kunnossa. Kaikki koneen alkuperäiset osat kelpasivat siis uudelleen käyttöön puhdistusoperaatioden jälkeen. Pistin koneen nippuun shimmaten sen päittäisvälyksen samalla kohdilleen.

Mielenkiinnosta löin mosan dynamometriin. Tulokset olivat hiemen epämääräisiä, sillä ne paranivat joka vedolla. Ehkä hiilet asettuivat tms. Toistakymmentä vetoa vedettyäni päätin, että saa riittää. Keskimäärin tämä vintage-mosa kiersi 27600 rpm. Lukkomomentti 165 gcm. Ja tehoa tuli pihalle 11,8 W. Varsin vaatimattomia lukuja. Olisi kiva saada jostainvastaava uusi kone jostain ja tsekata sen arvot.

Moottorilla oli vielä yksi yllätys tarjottavana. Kun ruuvasin sitä alustaan, niin totesin molempien kierrereikien väännetyn pilalle. Isommat ruuvit eivät oikein tulleet kyseeseen. Täytin reiät plastic welderillä ja annoin kuivua kaksi päivää. Sitten porasin (1,0 mm ja 1,5 mm) uudet reiät. Kun hetki sitten kiristin koneen paikoilleen ruuvit purivat erinomaisen hyvin ja koneen kiinnitys vaikuttaa tukevalta.


Kori

Kuten mainitsin, niin kori oli tässä projektissa parasta. Pienet repeämät oli helmoissa. Vedin helmoihin laskuituteipit vahvikkeiksi ja samalla tein uudet korinkiinnitysreiät.

Mulla oli varastossa myös vanha kohtuullisen hyväkuntoinen Parman Porsche 917 kori (perua Kaukajärven kerhon ajoilta 70-/80-luvun taitteesta), jonka istutin myös alustalle. Oheisesta kuvasta voi nyt verrata Parman P917 ja F512 korien eroja.

Juuri hetki sitten sain auton nippuun ja napsin siitä noi kuvat. Ensi viikolla otan sen jonnekin kerholle mukaan ja vähän testailen. Vihdin Classic GP:hen ajattelin sen tuoda viivalle.






Vasemmalla Porsche 917K ja oikealla Ferrari 512M. Molemmat lienevät tunnetun korivalmistajan M.A.C.:n tuotoksia. Ferrarissa näkyy jopa MAC-leima. Koreista Porsche on huomattavasti matalampi ja mun mielestä muutenkin menevämmän näköinen.

MARCH 2-4-0 projekti päätökseen.

Pienellä etsimisellä löytyi Juliukselta hankittua pyörästöä auton alle ( kuvassa koesovituksessa ). Vaikka kuva ei sitä juuri kerro eikä muutenkaan huomaa niin takasiipeä on pudotettu selvästi alkuperäiseen verrattuna. Etusiipi on päällystetty alumiiniteipillä jotta se ei näyttäisi niin raskaalta ja kirveellä veistetyltä.

Alkuperäisen Johnsson 111 moottorin tilalle kairattiin Flyn vanhaa patarautaa 10/25 välityksillä. Etupyörien tuentaa muutettu alkuperäisestä. Etupyörät ovat muuten 1:43 kokoisesta SCX:n F1 -autosta.

Etupyörien ripustuksien kömpelöitä alkuperäisdetaljeja korvattiin omavalmisteilla.

Uusi kuljettaja on siis vanhaa Polistilia Revellin NSU:sta repäistyllä kuskin päällä. Vyön solki on alumiiniteippiä. Kuskin taakse on sovitettu alumiinipelti johon on kiinnitetty kypärää tukeva "headrest". Peilit on kaapattu Scalextricin Indy Dallarasta. Ratin taakse lisätty rattiputki ja kuvitteellinen ohjaamon turvakaari.

Auto valmiina. Hienosäätöä tietty vaatii että se alkaa toimia, mutta rakentaminen muuten finaalissa.

Testipenkissä voimansiirto toimii nätisti ja auto istuu rataan tasapainoisesti. Hieman lyijyä pohjaan ja sitten menoksi. Hetken mietin jopa hihnalla toimivaksi nelivetoiseksi takatuuppariksi rakentamista mutta päädyin sitten turvallisempaan alkuperäisratkaisuun. Jos sopiva o-rengas olisi löytynyt omasta pakista niin...

Ristus ku makee. Hienosti väsätty.

Postitellaas tänne jotakin, ettei pelkästään Kaitsut jyrää.

Tässäpä uusi kippula tonniluokkaan (1:32). Arii Honda N360. Huomatkaa hienot kromaukset.



T: Julius