PROJEKTI PAJA !!!

Projektina rengassorvin huolto!

Monen harrastajan kallein yksittäinen työkalu rengassorvi vaatii välillä huolenpitoa.

Sorvi siis kappaleiksi ja sopivalla tuurnalla napautin myös laakerit 4 kpl irti pesistään. Joku laakereista oli huutanut jo kuukausia.

Osiltaan puhdistetun sorvin kasaus jo uusilla laakereilla meneillään. 3 x 8 x 4 mm laakerit löytyivät Hobbylinnasta a´ 1,49 €. Hiomarummun puhdistin kevyesti teräsharjalla. Rumpu alkaa olla jo hieman kulunut mutta kelvannee vielä. Hyväkuntoiset vetohihnat kelpasivat yhä sellaisenaan.

Sorvi kasassa. Omasta sorvista olen jo aikaa sitten poistanut renkaan kavennustyökalun koska se oli aina kumipurun ympäröimä ja sen liuku monesti jumissa. Kavennus lisäksi menee terävällä veitsellä ihan käsivarallakin.

Pitkään preppaustaan odottanut Scalextricin Ford GT 40 päätyi nyt työn alle. Autoa oli selvästi harrastettu aiemmin, koska siinä oli virimoottori, alkuperäistä leveämpi taka-akseli. Slot.it -lautasratas, lyijypainojen jättämiä liimajälkiä. modifioitu ohjuri ja paljon likatahroja ympäri koria. Osapuutteita näytti kuitenkin olevan vain tuulilasin pyyhkijä, mutta muita pieniä vikoja ilmenisi varmasti.

Ford GT 40 #9 menossa preppaukseen, ajokuntoisempi historic -kelpoinen #6 luumuilee taustalla.

Yleiskunnosta päätellen autolla on ajettu paljon ja sitä on huollettu vähän. Osa huolloista on lisäksi tehty jo aikaa sitten "sen hetkisillä taidoilla" ja työ ei tänä päivänä enää oikein kestä (ainakaan omia) "laatuvaatimuksia". Autossa on PALJON siistimistä ja korjattavaa mm. ohjurin alue on heikko. Huomaa myös ajan hampaan lohkaisemat eturenkaat.

Lisäksi laakeripukit takana ovat vuoltu pois muodostaan ja moottoripukki on vierestä halki.

Auton tahraisuudesta kertoo paljon takaosan puhdistuksessa käytetty vanupuikko.

Jatkuu...

Ohjurin kiinnityspaikan tuenta on valmistumassa, aluetta on vahvistettu styreenilevystä muotoillulla palalla sekä ylä- että alapuolelta.

Moottoriksi asensin vakiovireisen Mabuchi S -moottorin, jonka kiinnitys varmistettiin tipoilla pikaliimaa. Samassa yhteydessä liimasin techblockin päällä (alumiinivanteita akselin päissä apuna käyttäen) muovilaakerit paikalleen. Toivotaan, että eriasteisista lohkeamista kärsinyt takaosa jäykistyy tämän toimenpiteen myötä.

Ohjuriksi löytyi miljoonapakin seasta Nincon perusvarma ohjuri jonka varsi on lyhennetty paremmin Scalextriciin sopivaksi ja kiinnitys muutettu ruuvilla tehtäväksi. Moottorin piuhat odottavat liittämistään.

Tähän asti edetty. Kuvasta huomaa hyvin yhä (puhdistamisesta huolimatta) likaisen auton alustan ja tuo jäljellä oleva kuona ei lähde kuin mekaanisesti rapsuttamalla - ei itseassa oikein sitenkään! Koska se jää kuitenkin näkymättömiin niin en kiinnitä siihen enempää huomiota.

Pitkään mielessä ollut muutaman automallin lokerointi on viimein nähnyt päivänvalon!

Nyt on Minit kaikki samassa puisessa laatikossa.

Elektrat ja Tiger myös sopuisasti samassa boksissa!

Mennee kategoriaan mulla on liikaa aikaaaaaa.

Ford GT 40 jatkuu...

Juliuksen lähettämän vannesetin myötä pääsin jatkamaan GT Fordin takavanteiden kanssa . Taakse tulisi siis aluvanteet alkuperäisistä muovivanteista sorvatuilla inserteillä.

Liimaan muovivanteen sorvin akseliin tipalla pikaliimaa ja itse sorvaustyön teen terävällä askarteluveitsen terällä, en siis hiomarummulla. Tylsällä terällä ei tässä työssä tee mitään joten mitä uudempi terä sen parempi.

Välimittaus työn edetessä on ehdoton sillä alamittaan muovivannetta ei kannata sorvata.

Viimeiset millin kymmenykset hion pois terän terävällä lappeella. Hiomapareriakin voi käyttää mutta hyvällä terällä työn jälki on vähintäänkin riittävä.

Noin vartin työn jälkeen muovivanne on työstetty aluvanteen sisään sopivaksi.

Lopulta vielä insertti pitää kaventaa sopivasta kohtaa veitsellä leikaten.

Hieman kalliista hankintahinnastaan huolimatta rengassorvi on ainakin itselle osoittautunut monikäyttöiseksi ja kestäväksi työkaluksi. Scalextricin Ford GT 40:n vanteen työstö ilman sorvia uusiin mittoihin olisi ollut tuskainen homma muilla omistamillani työkaluilla.

Nyt on sitten ensimmäinen HR luokan rallipeli nähnyt päivänvalon. Ehkä pienet testit ennen kisaa Vihdissä...

Viikolla saapui Fincup HR-ralli luokan auto FLy:n Porsche 911. Suoraa paketista radalle testaan. 10 kierroksen jälkeen toinen takarengas pyöri jo tyhjää akselilla ja renkaat pompotti niin paljon että perä oli enemmän ilmassa kuin radassa. Kyllä aluvanteita tulee ikävä ku eihän noi muovivanteet sovi ees sorvin akselille.

-Jykä-

Tee messingistä tai alumiinista tarkka holkki, jonka liimaat muovivanteen sisälle. Holkkiin voi tehdä kierteet molemmin puolin ja näin saat kestävän ruuvikiinnitteisen muovivanteen. Muovivanteen voi tietenkin sitten helposti sorvata suoraksi.

Pieni harrastesorvi helpottaa autoratahommissa kummasti.

T: Julius

Ps.
KaiR, Nuo eivät ole Scalen Escort "Uniflo" alkuperäiset muovivanteet. Mitä on tapahtunut?

Tuollaista kikkailua siitä muovivanteiden kanssa söhläämisestä lopulta tulee. Onko ne alumiinivanteet sitten niin iso paha?

eihän noi muovivanteet sovi ees sorvin akselille

Jos muovivanteen reikä on kiero, epäkeskinen tai väärän kokoinen niin ei kun injektioruiskulla akselireikä täyteen hartsia. Kovettumisen jälkeen vanne keskitetysti sorviin ja ensin perusreikä vaikka 2,2-2,3mm terällä ja varsinainen reikä 2,37 kalvaimella niin siinäpä on meillä helposti napakka ja suora vanne. Holkituksen kanssa myös ruuvikiinnitteinen.

T: Julius

Tämä ei ole kritiikkiä muovivanteita vastaan, nostan vain esille mahdollisen ongelmakohdan.

Esimerkiksi Scalextric ja Carrera ovat erittäin hyviä valmistajia, joiden autojen muovivanteille ei todennäköisesti tarvitse tehdä yhtään mitään.
Sitten on valmistajia, kuten FLY ja TeamSlot, joilla vanteet lähtevät erittäin helposti irti.
Toisaalta SRC ja SCX junttaavat vanteet kiinni hyvin, mutta välillä niiden suoruudessa on toivomisen varaa.

KaiR, Nuo eivät ole Scalen Escort "Uniflo" alkuperäiset muovivanteet. Mitä on tapahtunut?

Rallin sääntöjähän ei ole kirkossa vielä kirjoitettu mutta siellähän on nykymuodossaan maininta, että vanne voi olla alkuperäinen tai max. 1 m halkaisijaltaan isompi muovivanne. Tätä lauselmaa hyväksi käyttäen Fordissa on vaihtoehtoinen vanteistus joka sopii tuohon toleranssiin. SCX:n mk 2 Escorttin nuo eivät olisi enää sopineet koska eroa halkaisijassa oli yli 1 mm.

Lisäksi uuden kauden alku vielä kaukana joten vanteista viis. Escort rakennettiin vain tulevaa Vihdin kisaa varten.

Toinenkin koeluontoinen rallipeli niputettu.

Mk 1 Escort on siis varustettu (mielestäni autoon sopivilla) Nascar-auton muovivanteilla, joiden halkaisija sopii sääntöjen sallimaan toleranssiin. Auto on taka-akselia ja kruunuratasta lukuunottamatta vakiokuntoinen, lisävalot poistettu mutta muut valolaitteet paikallaan.

Mk 2 Escort on SXC valmiste ja siinä on Scalextricin Mk 1 Escortin vanteet (jotka ovat hieman alkuperäistä isommat) ja Lordmanin renkaat takana. Renkaita on sorvattu sen verran että ne mahtuvat luokasuojan kaarien alle ja tuovat raideleveyttä lisää. Taka-akseli ja kruunuratas tässäkin vaihdettu. Keinuva moottorikehto on liimattu kiinni mahdollisimman alas koska pohjassa oleva pahka syö maavaraa joka tapauksessa. Liimaaminen alas auttoi myös takarenkaita lokasuojien sisään miettiessä.

Muovivanteiden kanssa ei ollut ylitsepääsemättömiä ongelmia.

DTM Mersu ensisavun ajossa eli ensihätään lähemmäs kisakuosia prepattu Carreran DTM Mersu vietiin Turun Mikaelrinigin radalle koeajoon.

Lähes box stock -kunnossa oleva auto olikin ihmeen hyvä ajaa ilman magneettejaan ja vauhti takasuoralla tuntui aivan riittävältä. Mutkissa joutui ajamaan hieman varoen mutta missään nimessä liukkaasta perästä ei tarvinnut puhua ja pito itseasiassa parani koko ajan ahkeralla teippiputsaamisella. Hetken aikaa näytti että 8.522 on aika jota on vaikea päihittää, mutta reilun 40 kierroksen jälkeen tauluun ajettiin 8.416 ja tämä sai riittää ensimmäiseksi referenssiajaksi.

Tämän jälkeen hioin renkaita 400 + 1000 paperilla ratapalaa vasten ja sain takarenkaissa esiintyneen miedon koveruuden hiottua pois. Radalla tapahtunut hiontatyö viimeisteltiin märällä tonnisella hiomalapulla. - joskin käytin tähän kaikkeen aikaa noin pari minuuttia joten esim. kulmien pyöristykset jätin sorvia varten.

Ajosta tuli heti tasaisempaa ja vaikka totuttelu uuteen ajotuntumaan kesti hetken oli selvää että parin minuutin rengastyö kannatti. Kun kierroksia oli takana vajaa 100 oli aika parantunut pari kymmenystä edelliseen verrattua ollen nyt 8.210.

Yllättävän vähän vikuroinut auto päätyi heti samana iltana työpöydälle, autoon tehtiin pieniä parannuksia ja alkuperäiset renkaat päätyivät sorviin. Ja taas mennään tutkimaan mitä kello näyttää. Vaikka DTM ei luokkana olekaan vertailukelpoinen aiemmin ajetun Touringin kanssa niin mainittakoon, että helmikuussa ajettuun 7.914 kierrosaikaan on DTM autolla siis vielä hieman kirimistä.

Renkaat sorvattuna uuteen testipyrähdykseen. Auto tuntui istuvan paremmin rataan ja kulku oli selvästi tasaisempaa. Tämän kertoi myös kello, sillä peruskierrosten ajat tipahtivat heti pari kymmenystä. Noin 50 kierroksen jälkeen taulussa oli uusi pohja-aika 8.147 joten parhaan ajan parannus edelliseen testiin olikin itseasiassa aika pieni!

Tästä eteenpäin ajan parantaminen ei enää onnistunutkaan, sillä alkuperäiset renkaat alkoivat antaa periksi ja sorvauksessa aikaansaatu hiottu pinta alkoi murtua. Tämän huomasi rengasta puhdistaessa siitä, että teippiin jäi mustaa kumimurua radalta kertyvän lian lisäksi. Pikaisella kiillotuksella tonnisen lapun päällä renkaat saivat pitoaan takaisin mutta menettivät sen myös nopeasti ja ajan parantaminen kävi mahdottomaksi.

Kahden päivän aikana ajoin testiä autolla n. 250 kierrosta. Auto sinänsä on ihan ajokelpoinen ja alkuperäisilläkin renkailla pito oli välillä niin hyvä, että raskas auto kippasi mutkissa -varmaa yliyrittämiselläkin oma lusikkansa sopassa. Seuraavaksi kuitenkin laitetaan alle (kunhan saapuvat) tilauksessa olevat Lordmanit, joilla oletan ajan painuvan jo alle kahdeksan sekunnin.