PROJEKTI PAJA !!!

Tuli kesä ja tuli pitkä tauko ajamiseen kunnes nyt maanantaina päätin mennä käymään Mikaelringin radalla. Mukana oli edellistestissäkin ajatettu DTM -luokan auto jota oli (toivottavasti) hieman paranneltu. Heti radahuoneelle päästyäni oli mukava todeta, että rata ei ollut kerännyt pölyä kesän aikana ja ajaminen oli mahdollista ilman puhdistustalkoita. Toinen mukava huomio oli että DTM -Mersuni tuntui kulkevan pirteästi. Tämän todensi myös kello joka alle viiden minuutin ajon jälkeen kertoi, että vauhtia oli autoon löydettävissä lisää kunhan kaikki osuu kohdalleen.

Uusi pohja-aika oli 0.261 sekuntia edellistä nopeampi ja auto oli tuntunut pirteältä ajaa, suoravauhti oli myös silminnähtävästi parempi. Nyt vielä lisää virpomaan jotta yhdestä hyvästä kierroksesta saadaan jatkumo!

Reenataan reenataan. Virvotaan virvotaan.

Hämmentävää kyllä viimeiset 20 kpl 24:stä autosta joita olen maailmalta hankkinut on tullut Pirkanmaalta (Ylöjärvi, Tampere, Kaukajärvi), ne loput neljä tuli sitten ostettu Järvenpään Historicissa. Osa autoista on vaatinut uusia renkaita, osa vain perusteellisen puhdistuksen ja magneetin paikalleen ollakseen lähes uudenveroisessa kunnossa. Sitten on näitä potilaita jotka vaativat uuden pohjalevyn tai luovaa korjausta...

Seuraavassa pari tarinaa luovasta korjauksesta.

Vasemmalla ohjurin paikkansa murtanut Scalextricin LMP Peugeot 908 ja oikealla elimenluovuttajaksi kaivettu saman firman toinen alusta (josta jo takaripustus korkannut).

Tässä kuvassa jo 908:n ohjuri koverrettu pois ja uusi korvaava ohjurin pidike sopivaksi työstettynä koesovituksessa.

Pikaliimalla paikalleen tintattu osa ei näytä ollenkaan pahalta mutta on sellaisenaan rasitusta kestämätön.

Liitos vahvistetaan siis Plastic Welderillä.

Ohjuri valmiina tositoimiin ja autolle saatu uusi elämä minimaalisilla korjauskustannuksilla.

Cartixin Honda NSX oli menettänyt taka-akselin ripustuksen vuosien mittaan ja päätin tehdä autossa olleen korjauksen (laakerit liimattu paikalleen) uudelleen.

Taka-akselin pukkien luovuttakasi suunnittelin Nascar-auton pukkeja mutta nekin osoittautuivat jo valmiiksi haljenneiksi.

Korvaavat akselipukit dremelöin irti Williams FW 23 F1 -autosta joita lojui nurkissa suoraan sanoen "useita". Ne ovat kuvassa koesovituksessa valkoisten tukipalojen kanssa.

Tämäkin liitos vahvistetaan vielä Plastic Welderillä. 2 -komponetti epoksi voisi olla toinen vaihtoehto, mutta mielestäni PW sulattaa paikalleen aiotut osat paljon tehokkaammin ja liitoksesta tulee sitkeämpi (kestää siis enemmän rasitusta).

Hondakin siis vielä uudelle ratakierrokselle! :grin:

Olen aina tykännyt elvyttää ja kierrättää kehnoa kohtelua saaneita tai muuten vaurioituneita ura-autoja takaisin eloon ja niissä pienellä (tai joskus isommallakin) vaivalla onnistuminen on mulle yksi harrastamisen suola. Samaa varmaan pätisi kaikkeen mitä kulutamme jokapäiväisessä arjessamme. Mobilisti -lehteä mukaillen "ekologisin auto on kuitenkin se, joka on jo olemassa - ei niinkään se uusin, vähiten päästöjään tuottava vielä ostamaton auto".

Aikanaan kun ostin ensimmäisen moottorisahani rompetorilta se sattui olemaan hieman vanhempi McCulloch. 20 € maksanut saha mallia Texas chainsaw massacre hankittiin omenapuun kaatoon. Ensimmäinen vastaantulija (kun kävelin ylpeänä uutukaisen sahani kanssa) kysyi, että oliko saha minun. Sanoin että näin on asia. Vastaus: "Et sitten vissiin taida tietää millaisen hemmetinperkeleen ostit!"

Tällä oivalla aasinsillalla päästään Keimolan Historicista ostamaani MRRC:n AC Cobraan. Vähänpä tiesin silloin millaisen hemmetinperkuleen ostin!

No mitäs mitäs, autohan on pahuksen siistin näköinen? Eikä vuosien laatikossa säilyttämisen aikaansaama renkaiden neliskanttisuus pitänyt olla isokaan ongelma. Oh boy, mikä savotta tämä auto on ollut! Sorvasin renkaat eteen ja taakse ja auto hyvillä mielin radalle. Jaahas jaahas, ohjurissa on aika paljon väljää. Piti siis vaihtaa ohjuri ja hieman rakentaa ja tukea ohjurin paikaa uudelleen. Auto radalle. No mitäs mitäs, tämähän rallattaa aivan tolkuttomasti - taitaa olla ratasvälykset viturallaan. Noo, shimmataan taka-akseli paikalleen levyillä ja holkeilla ja kokeillaan uudestaan. Tai oikeastaan ei. Korvataan kardaanin jousi ensin jollain holkilla. Holkin virkaa sai nyt hoitaa sopivan kokoinen putkisokka. Auto testipenkkiin! Mitä vitalista, tämän rallattaa yhä kuin räpätin rullatuolissa! Eikä edes taka-akseli rattaineen ole kiinni!!!

Sittemmin konetta kardaaneineen on kokeiltu liimata ja asetella runkoon huonolla menestyksellä. Koneen ja kardaanin kiinnityspaikat ovat murtuneet tai murrettu auki ja koko asennelmalle on tehty tilaa jotta kokonaisuus toimisi resonoimatta. Ei vaan onnistu.

Voin sanoa, että vaikka kaiken näköistä toimivaakin on rakennettu niin tämä MRRC:n AC Cobra on kyllä suoraan paketista niin järkyttävä pökäle, että minä en taida sitä saada toimimaan nätisti. Sääli, sillä auto on käytännössä uusi ja ajamaton ja koriltaan sikanätti. MRRC:n AC Cobra - tuo autorata-autojen McCulloch!

nyt aloitteleva slottari tarttee kokeneempien tietoutta..
onnistuin saamaan käsiini alkuperäis kuosissaan olevan Polistilin Rally Lancian
teippaukset vaan ovat vähän irti sieltä sun täältä
1. mitenkähän tuomoisen repsottavan teippauksen likaantuneen liimapinnan uskaltaisi putsailla?
2. ja millä tökötillä sitten lähtisi liimaamaan nuo repsattavat teippaukset kiini?

Nyt se on valmis! Scaleauto Porsche 991

Nokian Nahinoihin valmistautuessa avasin yhden vanhemman Scalextricin umpiauton ja pakko todeta että ikkunan tiivisteet tai raitisilmasuodatin autossa falskaa pahemman kerran.

Toisaalta pölyn määrä kertoo ajan ammoisten ahkerasta ajosta mikä on tavallaan hyvä juttu! Autosta on pidetty ja sillä on ajettu.

Scalextricin Aston Martin DB4 C.68 on siis työn alla. Auton todellinen kunto oli pölyn ja kertakaikkisen toimimattomuuden takia iso arvoitus kun siirsin sen nyt illalla työpöydälle. RX -moottorin kommutaattori oli totaalisen musta, hehkulamppujen kunto ja virran saaminen valoille härän peitossa. Lisäksi ulkonäköön vaikuttavia kriittisiä osia oli hävinnyt matkan varrelle.

Yllätys olikin erittäin iloinen, kun RX -mosa ilmoitti pirteästi yhteistyökyvystä puhdistuksen jälkeen. Vielä kun virtajohtimien puhdistuksen ja korin paikalleen asennuksen jälkeen hehkulamputkin heräsivät tukkimaan niin olihan siinä sellainen tunne "kusen hunajaa". Vielä kun repro keulamaski valoineen sekä etu- ja takapuskuri sopivat nätisti paikalleen niin ei voinut kuin myhäillä tyytyväisenä.

Upea peli. ainakin nuo RUSC puskurit escortiin istuvat hienosti. Työstän tällasta 1:43
porschea ihan vain mallailun ilosta, puuttuu pisarapeili. Kuvan oton jälkeen auto on purettu maalausta varten. Mabuchi moottoreita saa ebaystä posteineen parilla eurolla, samoin vastaavantyyppisiä rattaita ja pinjoneita jotka vaihdan parina. Takarenkaissa on hieman hiottavaa ja liotettava kai jossain wd40 tovi että pikkusen palautuu pitoa. Pieni sladi ei haittaa kotiradalla.

Aston Martin päästeli eilen Turun Mikaelringin radalla leppoisaan 11,3 aikaan, mutta jo hieman kulunutta tappiohjuria turhan korkealla kannattelevat eturenkaat pitänee ajattaa sorvin ääreen.

Myös Airfixin conversion -Capri kokenee jotain samanlaista sillä, ilmatäytteiset takarenkaat lyövät pääsosin tyhjää eivätkä oikein tahdo elpyä millään. Ilmeisesti täyskumia pitää asentaa tilalle.

Vintage kisaan valmistautuminen on aloitettu Monogramin 1/24 Duesenbergillä. Rixun kerholla kokeilin ajokkia ja yllättävän hyvin 53 vuotta vanha auto liikkui....tosin varsin rauhallista vauhtia. Muutamia huomioita ja muutoksia joutui tekemään mm. vuoden 1964 sähköjohdot oli jäykemmät kuin 2010 luvun rautalanka ja laahaimet olivat myös käyttökelvottoman jäykät, Juliuksen tekemät Lordman renkaat taakse ja jotain pientä hienosäätöä ohjurin korkeudelle + öljyä laakereihin.
Vielä kerran pieni testi ajo ja auto valmis Nokialle.
Autolla on pituutta melkoisesti ja ajaessa perä ookoo kuin puoliperävaunurekka. Hyvä että just just mahtuu tech blokin päälle. Saas nähdä miten taipuu Nokialla jyrkemmissä mutkissa kun autoa ei ainakaan vauhdin puolesta saa liippiin?
Tällä autolla tuskin tuloksissa kovin korkealla ollaan mutta jotenkin tässä autossa on sitä jotain mitä monesta muusta autosta puuttuu.

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että Vintage -kisat Nokialla ei ole kilpailu vaan ennenkaikkea vanhat autot yhteen kokoava tapahtuma, jossa ajaminen on kilpailua tärkeämpää.

Messuilta ostettu Fleischmannin F1 Cooper Maserati kärsi hieman osapuutteista joten niitä on viritelty ohuesta teräslangasta.

Fleischmannin Cooper Maserati on saatu radalle mutta kulku on hieman verkkaista. Todennäköisesti Nokwoodin pääsuoralla tulee torkkupeiton alla jo äitiäkin ikävä.

Märklinin 917/10 kulkee kyllä tasaisesti mutta vauhti on vain hieman Polistilin Can-Am -autoja kovempaa joten auton vaihto Fleischmannin Porsche Carreraan alkaa olla lähellä. Yksi hitaasti kiiruhtaja Nokwoodin Vintageen riittää.

Airfixin Capri sen sijaan on hyvässä iskussa - nyt kun alkuperäiset ilmakumirenkaat on korvattu Scalextricin muovivanteilla ja Lordmanin santapaperissa suditelluilla silavilla. Autossa on siis vanhan lakkapinnan kellastuttama Airfixin Ford Capri 1970 1:32 muovimallin kori ja Airfixin vanha universal -runko jossa slim-line -moottori. Auton sisusta on rakennettu alkuperäistä asennelmaa tavoitellen.

Huuto.netin kautta haltuuni päätynyt Märklinin F2 BMW 1600 oli ohjurinsa osalta ns. förbi eli ajokelvoton mutta onneksi on miljoonapakki. Sopivalla penkomisella löytyi ohjurin aihio, jonka alkuperästä ei ollut tietoa mutta se tarjosi tarpeeksi oikeita muotoja joita uusiksi veistelemällä saatiin auto ujutettua takaisin uraan.

Mustan ohjurin riekaleen kaverina vaalea modattu korvikeohjuri.

Uuden ohjurin koriin uppoava varsi oli sen verran ohut että auton pohjalevyyn piti muokata messinkinnen väliholkki. Se erottuu pohjalevystä ja kuinka ollakaan -senkin aihio löytyi miljoonapakista! Älä IKINÄ heitä mitään pois!

Uusi omavalmiste -ohjuri sopii uraan hyvin, kääntää pyöräkin ja istuu kohdillaan ilman liikoja välyksiä. Hei -> tein itse ja säästin! :smile: