PROJEKTI PAJA !!!

Tein renkaiden hionta boxin. sisälle tulee patterikotelo. taakse tulee hiontalevy jolle tulee ohjaustapit kotelon päälle. Virtakytkintä ei tarvita.

Tällanen siitä tuli. En keksi miten päivitetyssä boardissa kuvan saisi suoraan viestiin.

Hiontalevyn tein pahvista.. mutta paras olis muovista tms. Riittäsköhän 9 volttia kun tähän ei tule nopeudensäätöä.

Kamojen järjestelyä näin keväällä talvilomapuuhasteluna. Nurkista löytyi muutama hieman kesken jäänyt projekti. Ajattelin napata kuvat, jos noi vaikka toimisi inspiraation lähteenä jollekin...



Vasemmalta lukien:
Viimeinen kokonaan itse autotallissa levytavarasta työstämäni runko. Tein rungon vuoden 2012 OEPS sarjaa ajatellen. Materiaalina 1,5 mm messinkilevy ja rakenteellisesti se on yhdistelmä (silloin) modernia malliautotekniikkaa ja 60-/70-lukuista slottitekniikkaa. Jälkimmäistä edustaa saranoitu takarunko ja rungon kiertojäykkyyden säätö pianolangoin. Kolvia käytetty ahkerasti. Korina rungon päällä oli Arscan Oreca. Runko oli mukana Trierissä 2012 ja treeneissä ajoimme sillä kovempaa kuin DoSlotilla. Ajo-ominaisuudet olivat kuitenkin varsin äkkiväärät ja päädyin kisassa DoSlotin -runkoon. Sittemmin juotetun rungon kehitystö jäi, ja keskityin kehittämään "tyypillisempiä" Slot Norris -malliautorunkoja sekä OEPS-sarjaa, että Suomen GT/P-sarjaa ajatellen.

Hiilikuituinen DoSlot GT/C-kopio. Projekti sai alkunsa kun Arsca teki käsin hiilikuitukopion DoSlot GT/C pohjalevystä. Hän lainasi pohjalevyn minulle ja istutin siihen skaala-auton palikat Hawk 7 -moottorilla ja JK:n korilla. Testeissä auto osoittautui heti nopeammaksi kuin vakio JK. Sittemmin palautin pohjalevyn Arscalle ja tilasin DoSlotilta oman vastaavan. Sopivan välityssuhteen löytämiseksi moottori täytyi sijoittaa anglewinder asentoon. Malliautotyylisen hiilikuiturungon kehitys jäi (kuten moni muukin asia) kuitenkin kesken. Kertaalleen istutin rungon myös 60-lukuisen Lancerin korin alle isommilla pyörillä ja ajoi laitteella Tampereen G2457 -kisan. Usein ollut mielessä, että rungon kehitystä pitäisi jatkaa jossain muodossa. Sen verran hyvältä se tuntui ajettavuudeltaan.

Rajusti modattu DoSlot GT/C. Rakensin rungon muutama vuosi sitten sovittamalla DoSlotin GT-C S:n pienen Ferrari Dinon alle. Lyhensin ja kavensin alustaa reilusti. Suunnitelmissa oli Suomen FSC-sarjan T/GT luokka. Rakensin runkoon "jousitolpat", jolla takajousilevyn liikkeet välittyivät koriin.Tavoitteena parantaa takapään pitoa. Sain auton korin viimeistelyä vaille valmiiksi. Pääsin jopa testaamaan sitä Vihdissä historic-kisoissa ja Hämeenlinnassa ihan muuten vaan (missä se meni alle luokan voimassa olleen rataennätyksen). Auton kopan saattelemiseksi FSC-kuosiin ei kuitenkaan enää puhti piisannut ja palikat jäivät nurkkiin keräämään pölyä.

-kaitsu

Jos oli joskus jo "ammoisina aikoina" Juliuksella juttusarjaa jossa mm. prepattiin Flyn Viper, niin nyt olikin jo aika ottaa Scalextricin Viper pöydälle. Kyseessä ei tosin ole pelkkä preppaus vaan pikemminkin elvytystarina ajokelvottomuudesta ratakelpoiseksi.

Aihio on melko ehyt mutta ajokelvoton. Ohjurin pidike rikki, tuulilasi halki, peilit puuttuu, spoileri puuttuu...

Ja tätähän se on aina kun avaat kotona lattiaradalla ajetun auton.

Uusi ohjurinpidike on leikattu Mini Cooperin alustasta. Etuakselin leikkasin korjausten tieltä poikki sillä muovivanteet akselilla olivat todella piukassa.

Plastic Welderillä asennettu uusi pidike paikalleen. Liitoksesta tulee kestävä.

Likaisiksi liippaantuneista renkaista pyyhin sisäpuolen WD40:llä ja ulkokuoren tärpätillä. Näin likainen rengas ei pitoa tarjoa enää millään magneetilla.

Auto valmis! Vartavasten autoon hankitut peilit ja spoileri paikallaan, tuulilasin pyyhkijän asensin hieman alkuperäistä keskemmälle peittämään halkeamaa.

Noin viiden euron kustannuksilla ja parin illan työllä tämäkin Viper nousi unholan yöstä ratakelpoiseksi autoksi. Osiltaan täydellinen auto on yleiskunnoltaan erittäin hyvä ja mielestäni elvytys kannatti ehdottomasti tehdä.

Mulla on tommonen sininen varosiksi jossain, muistaakseni siihen tein messingistä tuon ohjurinpidikkeen. Ei ollu mun suosikkiautoja se

Myös tällaisia kuvanmukaisia Scalextricin McLaren F1 -raatoja oli läjäpäin joten halusin kasata sieltä yhden Kimi Räikkösen nimikkoauton. Ongelmana näissäkin oli että haaviini jääneissä autoissa oli yleensä etusiipi rikki mutta sellainen oli tilattuna odottamassa asennusta.

Tästä rytöläjästä siis osia poimimaan ja fix fix fix.

Aamupäivän jatkuneen tuskan jälkeen auto oli nipussa, tosin ilman kameraa jota en heti löytänyt mistään. Samoin Bridgestonen renkaat ovat vaihtuneet Williams FW 23 -autosta pöllittyihin Michelineihin.

Tämän auton tie ei taida radalle asti johtaa koskaan. Auto laatikkoon ja pahvipanta päälle.

Mutta taas romulaarissa yksi potilas vähemmän. Kyllä sieltä David Coulthardinkin auton tekisi mutta ei taida jaksaa...

Rummutus jatkuu kun kerran virtaa riittää!

Jokunen vuosi sitten ostin 40 autoa pois harrasteesta luopuvalta kaveriltani Tonilta ja sen jälkimainingeissa kulkeutui haltuuni vasta nyt hänelle jäänyt varaosapakki. Sen sisältönä oli mm. osia tähän SXC:n Mitsubishiin joten Gung-Ho! ja auto pöydälle. Tätä autoahan virvottiin Tonille aikanaan ihan Fincupiin asti mutta sitä ei oikein saatu asettumaan rataan ja homma jäi puolitiehen...

Tästä lähdettiin liikkeelle. Kuvassa näkyvä valosarja kuuluikin SCX:n Hondaan joten sen asentaminen unohdettiin. Myös yksi alkuperäinen vanne oli murtunut joten sen tilalle piti keksiä jotain.

Ensitöiksi piti asentaa irronneet metalliset moottorin virtajohteet takaisin autoon, mutta niitä alustassa kiinni pitävät pinnit olivat rikkoutuneet. Tein alustaan uudet vastaavat ja nyt virtajohteiden asennus alkuperäistä vastaavasti onnistui.

Yksi varaosa -pakin paluumuuttajista oli SCX:n 4WD moottori joka tässä näkyykin paikalleen asennettuna. Muoviset akselinlaakerit olen korvannut messinkilaakereilla. Etuakselin laakerit valitsin väljemmästä päästä, muuten tuntui ahdistavan melkoisesti!

Alusta on yhä hyvässä kunnossa, vain sen laidoille liimatut lisäpainojen liimajäljet ja niiden poisto ovat jättäneet sen sivuille hieman mattajäljen.

Ja tällainen tuli. Vanteet ovat Scalextricin 307 Peugeotista mutta istuvat Mitsuun mielestäni hyvin. Omasta rengasmarketista löytyi sopivasti melko matalaprofiiliseksi sorvattua kumiseosta ja kun käytännössä ajamaton SCX:n moottorikin uhkuu tarmoa niin pitänee olla tyytyväinen.

Carreran Opel Commodore oli saapunut mulle ilman takaspoileria. Aloin sitten kikkailla sellaista styreenilevystä. Mallina toimi toinen vastaava auto jossa siipi oli tallella.

Commodorekin valmistui. Styreenistä tehty uusi takasiipi on hyvin istuva ja sopii paikalleen napakasti. Eroa alkuperäiseen tuskin huomaa. En yrittänytkään maalata sitä alkuperäisen värikseksi joten sain auton suhteen muitakin taiteellisia vapauksia. Lisäsin autoon siis yhden pääsponsorin ( TOTAL ) lisää ja samalla muitakin pieniä siirtokuvia sinne tänne. Myös sivuputkien ympärille kietaisin siivun alumiiniteippiä.

Autossa on uudet virtaharjat ja ajamattomasta Commodoresta allelaitetut uudet renkaat. Katsotaan, jos peilitkin taiotaan jostain (oik. puol. kromipeili tallessa, vasen puuttuu).

Nincon Mitsubishi Lancer WRC Prorace -settikin ehti olla hallussa jo useamman vuoden ennenkuin iskin näppini siihen. Sarjahan on punaiseen muovilaatikkoon pakattu setti jossa on 1 kpl puolivalmis Harri Rovanperän Mitsu ja toinen vastaava ns. whitekit -koriaihio autoon. Olin täydentänyt sarjaa jossain vaiheessa ostamalla siihen erillisen, toisen pohjalevyn juurikin tuota white kit -sarjaa varten.

Osat eivät kuitenkaan kokonaisuudessaan aivan riitä kahteen autoon joten näkersin tuon puolivalmiin auton kasaan. Näkersin siinä mielessä, että Nincon omaa taka-akselille kuuluvaa kruunuratasta piti työstää moottorin akselille tarkoitetusta hahlosta melko paljon, ennenkuin voimansiirtoon saatiin sopiva välys. Työstämättä autoa ei olisi varmaankaan voinut tuolla rattaalla edes ajaa!



Autossa on Nincolle aikanaan ominaiset 2,5 mm akselit ja aluvanteet. Aluvanteissa muuten fotoetsatut jarrulaikat ja insertit! 4WD on toteutettu auton sisään rakennetulla hihnapyörämekanismilla. Kyytiä antaa Nincon 23.500 rpm moottori.



No niin. Nyt mulla on sitten tällainenkin! White -kit saa vielä odottaa rauhassa...

Kempeleen suunnalta isommassa bulkissa tullut Xanavi Nismo oli ollut pöydällä jo hetken aikaa, mutta auton korjaus pääsi etenemään vasta nyt kun saatiin sopiva elinluovuttaja. Autossa oli, kuinka ollankkaan, ohjurin pidike rikki ja Scalextricin Lamborghinin alusta päätettiin uhrata tähän. Lambo oli muuten ehjä mutta korissakin jo kosmeettisia vaurioita joten en jäänyt sen kohtaloa suremaan.

Lambosta irti leikattu ohjurin pidike on heftattu pikaliimalla paikalleen.

Alakuvassa osa on jo liitetty alustaan Plastic Welderillä ja liitos on todella luja. Työn edestä piti purkaa mukavuuden takia etuakseli pois katkaisemalla. Muovivanteet kuitenkin olivat to-del-la tiukassa, enkä saanut niitä irti edes viilapenkissä (ilman pelkoa vaurioista). Ne pitänee saattaa takaisin paikalleen tuon messinkisen putken avulla...

Odottamattomia ongelmia siis auton tekniikan kanssa, mutta Nismo on sen verran hyvän näköinen, että ei anneta näiden lannistaa vaan saatetaan tämäkin auto vielä ratakuntoon!

Kannattais ehkä ladata kuvat muualle tai päivittää photobucket (joka on muuttunut aika roskalaatikoksi).

No siltä tosiaan näyttää... postaukset näkyi hyvin vielä julkaisuvaiheessa. Noh, aikansa kaikkea.

Polistil evolution autoon vaihdoin akselin ebayn kiinalaisista, näissä noin 3mm akseli ja niitä sai eurolla 5kpl tms. Vanha oli ruosteessa. Laakerit oli väljät niin sorvasin uudet laakerit messingistä. Selvästi herkempi rullaamaan nyt. Vielä uretaanirenkaiden hionta. Taidan tehdä senkin sorvissa. Vanteet jouduin liimaamaan akseliin mutta rattaan sain pitämään karhennuksella, uusi akseli oli jotain sadasosia ohuempi. Pinjoni on 8 hampainen kiinalainen, alkuperäinen oli 7 hampainen (kulunut)