PROJEKTI PAJA !!!

Meikäläisellä alkoi formuloiden kunnostus. 1/1 -kokoiset pääsi jo ajamaan talvitestiä, mutta omani eivät vielä ihan niin pitkällä ole.

Hiukan "siipirikkoisen" näköisiä. Ainoa jolla takaspoileri tallella, oikean reunan Brabham, on kokenut kovia kuljettajan osalta. Kuski (tai ainakin kuskin pää) on vissiin kyllästynyt odottamaan uusia kisakokemuksia ja vaihtanut tallia tai jäänyt eläkkeelle.

Kuskin puuttuminenhan ei ole kuin pieni takaisku, ehjä spoileri kuuluu osastoon "iloiset yllätykset", mutta mutta...

...moottoria ei saa takapäästään kiinni. Liimaamaanko pitäisi ruveta? Toisaalta voisihan lähteä rakentamaan nykyaikaisilla osilla oikeaa alustaa tekniikoineen.

Ostoslista on vielä pitkä. Takaspoilerit ja puuttuva kuskin pää ei vaikuta ajamiseen. Tekniikan puolella sen sijaan on kriittisiä puutteita. Moottorit ja pinionit löytyy, kiitos KaiR, samoin akselit ja takarattaat, mutta edestä puuttuu osaa. Ohjureita ei ole kuin kahteen autoon, ja vain yhdessä autossa on jotain, johon ohjurin saa kiinni.

Sen verran tuli testattua, että totesin osaavani juottaa piuhat kiinni moottoriin ja muukin tekniikan kokoaminen onnistuu. Tuo auto johon sai ohjurin kiinni, osoittautui oikeinkin rivakasti liikkuvaksi, tosin enemmän sivusuunnassa kuin eteenpäin. Hätäisempi voisi etsiä syyllistä puuttuvasta spoilerista tai ajotaidosta, mutta hitaana ja rauhallisena ehdin miettimään, että liikkeellelähtö suoralla pitäisi onnistua ilman koko radan leveyttä, varsinkin pintakaasulla. Joten lienee aika vaihtaa nuo vuosikymmeniä vanhat takarenkaat tuoreempiin. Eturenkaista ainakin yksi taitaa murentua ensimmäisten kierrosten jälkeen, joten niitäkin pitänee haalia. Tekemistä riittää, mutta uskoisin että lopputulos sitten aikanaan korvaa uurastuksen. Jos nuo joskus valmistuu...

RESTAUROINTIVINKKI -> Vanneinsertti leikkiauton raadosta.

Turun Antiikki- ja keräilymessuilta ostin myös tällaisen Matchboxin vanhan raatoasteelle päätyneen auton eurolla. Näinkin muhevan taloudellisen sijoituksen syy aukeaa seuraavassa kuvasarjassa "Viiden minuutin insertti".


Lähtökohtana on siis kovia kokenut metallimalli ja sen takana häämöttää Revellin Ferrari 250 ilman vanneinserttiä.


Metallimallin akselinpää nuolaistaan pois pienoisporalla ja saamme akselista kaksi inserttiaihiota.


Inserttiaihion liitin pienoisporakoneen työkaluvarteen jossa on yleensä katkaisulaikkoja. Insertti hiotaan molempia koneita käyttäen sopivaan halkaisijaan.


Voila´! Ferrarissa on insert ja jopa hyvin alkupeäisen näköinen. Kaipaa vielä hieman syvyyssäätöä.

Yhden insertin työstö oli ohi noin viidessä minuutissa, hienosäätöön tarvittaessa toinen viisi minuuttia lisää. Itse Ferrari kaipaa tosin tunteja nöyrää työtä. Anyway, euron hinnalla saan tuosta Matchboxin raadosta kuusi inserttiä ja työstö sopivaan mittaan helppoa.

Jep, leluautosta voi saada hyvät vanteet kuten esim kiinalaisista diecast pullback autoista mitä myydään markkinoilla ym netissä, kirpparilla. Näitä mersun vanteita hieman sovittelin alkuperäisille renkaille. Paremmat kuin alkuperäiset ja reprot.

Virpomista vielä Nahinoiden aattona. Kerhoautoluokkaan aiottu 1/32 slotti jossa Rikon runko, Parman Whisper Jetistä sorvatut takanakit 1/8 tuuman aksellla, Airfixin ilmatäytteiset eturenkaat 3/32 tuuman etuakselilla ja lexan koppa joka hämärästi muistuttaa Escortia. Korikiinnikkeiden kanssa taistellaan...

Postuumi projektipaja!

Tässä tarinaa Nokian Nahinoissa käyttämieni vintage-autojen valmistelusta kisoihin. Vintage-kisojen parasta antia on mielestäni se, että tulee oikeasti laitettua autoja ajokuntoon. Muuten ne varmaankin lojuisivat tuolla kokoelmassa pölyn peitossa , renkaat kuivuneina ja voimasiirto jumissa odottamassa hetkeä kun perikunta roudaa ne roskikseen...

Tällä kertaa kisaan toi mukavan säväksen kaimapoika Ruususen haaste tuoda kisaan jotain ennennäkemätöntä. Tartuin haasteeseen varsin vakavissani ja valtaosa kalustostani olikin ensi kertaa tositoimissa.

Tästä se lähtee

1/32 Touring

Valitsin autokseni Espanjan Scalextricin (Exin) tuotoksen, joka esiteltiin vuonna 1970. C45 Mini Cooper. Malli on ollut kohtuullisen harvinainen näky Suomessa. Seikkaan vaikuttanee varmaankin se fakta, että mallina se on epäonnistunut. Jostain syystä mallin keula on esikuvan mittasuhteisiin nähden ylipitkä, ja tekee autosta melko omituisen näköisen. Lisäksi alustan ja korin akselivälit eivät ole yhtenevät jolloin etupyörät eivät istu pyöränaukkoihin nätisti. Nämä seikat ovat nähtävissä oheisista kuvista. Tämän tyyliset mokat ovat yllättäviä, sillä tyypillisesti Exinin tuotokset olivat erittäin mittatarkkoja tuohon aikaan ja selvästi hienompia kuin englantilaisen emoyhtiön tuotokset..

Tarkkaa mielikuvaa minulla ei ole Minin hankinnasta. Lienen ostanut sen jo joskus 90-luvulla tai viimeistään 2000-luvun alussa ebay:n kautta. Ruma ulkonäkö, jumittava voimansiirto yms. seikat lienevät vaikuttaneet siihen, että vehje on jäänyt talliin lähinnä keräämään pölyä.

Nyt kun otin Minin työn alle niin ensin täytyi tutkia miksi voimansiirto ahdistaa. Syyksi paljastui lautaspyörä joka kihnasi joissain kohdin RX-moottorin pinjoniin ja akseliin. Tämä on hämmästyttävän yleinen vika monissa RX-moottorisissa Scalextric malleissa riippumatta valmistusmaasta. Taka-akseli irti, dremeliin kiinni ja timanttiviilalla poistamaan materiaalia oikeista kohdista. Jostain syystä homma ei oikein edennyt. Vaikka kuinka työstin, niin aina vain ahdisti. Lopulta päädyin vaihtamaan koko lautaspyörän toiseen joka löytyi vintage-osien joukosta. Tätäkin joutui työstämään, mutta lopulta sain voimansiirron pyörimään vapautuneesti.

Lautaspyörien kanssa temutessa menikin sitten aikaan siihen malliin, että ei Minin kanssa enempää jaksanut virpoa vaikka Pääsiäinen oli lähellä. Vaihdoin alkuperäisten jäykkien laahainten tilalle ohuet ja pehmeät SCX PRO-laahaimet joita käytän kaikissa 1/32 autoissani jos mahdollista. Etsin myös PU-renkaideni joukosta alkuperäisten takarenkaiden tilalle sopivat. Sellaiseksi osoittautui Lordmannin V46, joka on tehty Exinin C.99 Fiat 600 malliin (Scalextricin varosakoodi renkaille W1553), Täytyykin tilata Juliukselta noita V46:sia lisää kuin myös tiedustella Mini Cooperin omia renkaita.

Koska aikataulut painoivat päälle en tehnyt renkaille mitään tyypillisiä toimenpiteitä. Tyypillinen vintage-autojen viritys mulla on renkaiden liimaaminen vanteelle ja heiton poistaminen sorvissa. Tässä tapauksessa homma jäi siis tekemättä. Testasin Miniä Nokwoodissa ja lähinnä hämmästelin sen ajettavuutta. Auton mittasuhteet huomioiden kuvittelin sen olevan todella surkea ajettava, mutta olin totaalisen väärässä. Minin ajettavuus aiheutti samanlaisen hämmästyksen kuin saman valmistaja Seat 850 muutama vuosi aiemmin.

Kisapäivänä hämmennys jatkui. Espanjan Minillä pystyi tappelemaan luokkavoitosta vaikka vastassa oli pienoiautourheilulegenda A.J. Foyt. Mies, joka on vuosikymmeniä Mineillään ja Abartheillaan ollut historic-touring luokkien kärkikastia.

Nyt olen erinomaisen tyytyväinen siihen, että herätin tämän rumiluksen aktiivitoimintaan. Voisi hommata siihen juurikin malliin tarkoitetut takarenkaat, ja virpoa rengastus kuntoon. Veikkaan, että Espanjan Mini tullaan toistekin näkemään vintage/historic-kisojen viivalla.

Nahina projektipaja part 2

1/32 GT

GT-luokkaan löytyikin auto, joka ainakin omasta mielestäni on erittäin nätti. Kyseessä on Ranskan Scalextricin viimeisiä malleja. Tämän ( www.wikislot.com/slot-cars/scalextric-france ) lähteen mukaan Alpine Renault A310 V6 julkaistiin kataloginumerolla 090112 vuonna 1979. Kaiken kaikkiaan Meccanon valmistaman ja markkinoiman 'Ranskan Scalextricin' vaiheista tuntuu olevan varsin niukasti tietoa saatavilla. Varsinkin loppuvaiheet ja siirtyminen uuteen ratajärjestelmään 'Scalextric S' on ainakin mulle vähän hämärän peitossa.

Alpinen korimuotti näyttäisi perustuvan saman tehtaan varhempaan malliin C.28. Tähän uudempaan ralliversioon on kuitenkin lisätty levikkeitä, lisävalot, takaspopileri jne. jotka tekevät siitä varsin näyttävän. Toisaalta mallia on halvennettu jättämällä sisusta pois ja ja tämä puute on häivytetty tummilla laseilla. Autoon on myös tehty erillnen alusta C.28:sta poiketen, ja tässä on menty pahasti metsään. Auto keulastaan erittäin korkea, ja maavaraa pisaa muutenkin. Nämä seikat tekevät vehkeestä hyvin kaatavan ja Nokwoodissa tehty koeajo osoitti laitteen olevan todella kamala ajettava.

En jaksanut virpoa Alpinea muuten kuin vaihtamalla siihen pienemmät takapyörät ja ohuemmat braidit jolloin ajettavuutta sai hieman paremmaksi. Ei se kyllä hyvä ollut noilla muutoksilla, mutta sai tällä kertaa riittää. oheisissa kuvissa autossa on jo takaisin sen alkuperäiset takapyörät. Valokuvista huomasin, että jossain vaiheessa siihen on joku laittanut Nincon eturenkaat. Missä lie alkuperäiset...

Nahina projektipaja part 3.

1/32 protot

Alpinella mentiin tähänkin luokkaan. Jälleen autolla, jolla ei ole pahemmin tullut ajeltua. Kyseessä Scalextric Exinin vuonna 1976 julkaisema 4053 'Alpine Renault 2000 Turbo' Todellisuudessa auton esikuva on turboton Alpine-Renault A441 kauden -74 asussa. Mallin siirtokuvat vastaavat autoa, jolla Alain Serpaggi voitti 2-litraisten protojen EM-osakilpailun Hockenheimissa elokuussa -74. Alpine otti turbon käyttöön ymmärtääkseni vasta 1976 mallissa A442 (jollaisena minäkin ilmoitin autoni Nahinoihin). Exin lienee kuitenkin ymmärtänyt termin 'turbo' markkina-arvon ja hyödynsi sitä tässä yhteydessä.

Oma Alpineni lienee hankittu jo ysärillä, eikä sillä oltu muistini mukaan ajettu vuosiin. Ja sillonkin ilmeisen vähän. Jossain vaiheessa olin istuttanut autoon hyvin matalat takaslicksit, jotka olivat täysin kovaksi kuivuneet. Joten uusien takarenkaiden teko oli edessä. PU-rengasvarastostani löytyi Exinin formulan renkaat , jotka sopivat Alpinen vanteille, mutta halkaisija oli melko suuri. Liimasin renkaat alkuperäisille vanteille ja sorvasin niistä millitolkulla pois jotta mahtuivat pyörimään pyöräkoteloissa.

Tämä lisäksi en tehnyt autolle muuta kuin turautin hieman jarrucleanria kollektorille sekä voitelin laakerit. Korin kiinnitysruuvin jätin hieman auki joten kori pääsi elämään alustaan nähden.

Radalla Alpine oli älyttömän hyvä ajaa. Vaikka suoralla RX-mosan vauhti ei riittänyt mihinkään, niin vedin autolla ylivoimaisen luokkavoiton tuloksella, joka oli päivän paras 1/32-kotirata-atoista. Jopa omat formulani jäivät Alpinelle. Kisan jälkeen mietin, että kuinkahan kovaa laite meni jollain tehokkaammalla panulla... Tämä auto kannatti ehdottomasti herätellä...

Nahina projektipaja part 4.

1/32 Formulat -> 1971

Ajattelin, että olisi kivaa ajaa tässä luokassa jollain kilpailukykyisellä autolla. Niinpä kalustovalintani kohdistui formula-luokissa varsin pitelemättömiksi osoittautuneisiin Power Sledge -monopostoihin. PS-mallistoa on kuitenkin näkynyt vintage-kisoissa varsin kattavasti, mutta sekä Ranskan, että Englannin tehtaan valmistama C.14 Matra MS11 on varsin harvoin kisoissa esiintynyt laite. Semmoinen siis tallista.

Oikeassa elämässä Matra MS11 ei ollut erityisen kilpailukykyinen auto. Siinä käytettiin Matran omaa V12 moottoria, joka ei osoittautunut erityisen toimivaksi. Autolla kisattiin kaudella 1968 ja seuraavaksi kaudeksi Matra siirtyi täysin Ford Cosworth -moottorin käyttöön.

Meccano Tri-ang julkaisi Scalextricin Ranskan mallistossa Matran nimellä C.14 Matra GP vuonna 1969 ja malli oli mallistossa ainakin vielä kataloogissa 1973/74. Englannin Scalextricin (Minimodels Ltd -> Rovex Ltd) malli oli vuodet 1969-72.

Tässäkin laitteessa oli takarenkaat kuivuneet pilalle. Rengasvarastosta takamunkeiksi Super Slix PU-reprorenkaat ja menoksi. Testikierrokset osoittivat vanhuksen PS-mosan pirtsakaksi, ja alusta nieli hämmästyttävän hyvin kakki tärinät. En edes liimannut ja sorvannut pyöriä, vaikka toinen takavanne heitti melkoisesti. Näillä virityksillä kisaan ja voitto tuli Tosin Ruususen 222-mosanen 'Scalextric Team car' oli kyllä nopeampi, mutta laite laukesi jo ennen skaban puoliväliä. Seuraavaan kisaan Matra saa alleen suorat takapyörät ja veikkaa kulun siitä paranevat kivasti.

Nahina projektipaja part 5.

1/32 Formulat 1966-76

Modernimpaan formulaluokkaan myös ennenkokematonta kalustoa. Kyseessä jälleen Exinin valmiste. Tällä kertaa vuonna 1975 esitelty 4052 Ferrari 312 B3. Auton esikuva on malli, jolla Niki Lauda ja Clay Regazzoni kilpailivat hyvällä menestyksellä F1 MM-sarjassa kaudella -74 (ja pari kisaa vielä -75). Itseäni lähinnä harmittaa, että tuli aikoinaan hankittua tuommoinen esikuvaton keltainen yksilö. Myöhemmin piti hankkia 'aito' punainen, mutta jostain syystä se on jäänyt. Täytynee ehkä terästäytyä tässä suhteessa.

Exinin Ferrari on teknisesti hyvin samankaltainen (RX-mosa yms.) kuin aiemmin esitelty protoluokan Alpine. Mitään kummallisempaa pääsiäsivirpomista tämäkään laite ei vaatinut. Takapyörät tein ja vaihdoin ohuemmat braidit (SCX PRO).

Alpine-kokemuksien jälkeen ei liene yllätys, että Ferrari oli erinomaisen hyvä ajaa. Suorakulku RX-mosalla ja 9/27-välityksellä jää vaatimattomaksi, mutta kaarteissa laite paikkaa tämän puutteen moninkertaisesti. Alpineen verrattuna Ferrari oli kuitenkin hivenen levottomampi ajaa. Perä lähti herkemmin irti ja takapää vähän täristi. Sorvauksesta huolimatta Ferrari pyörissä on silminhavaittavaa heittoa ja myös laakerit ovat Alpineen verrattuna väljemmät.

Nahina projektipaja part 6.

1/32 "Kerholuokka"

Tällä laitteella on muistaakseni joskus muinoin tullut ajettua jossain Nokwoodin historic- tms. kisoissa, mutta vähiin senkin käyttö on jäänyt.

Vehje herättää kyllä runsaassti nostalgisia muistoja, sillä rakensin sen alkujaan talven 1979-80 aikkuluessa Kaukajärven kerhon kisasarjan "open"-luokkaan. Ikää oli 14 vuotta. Kyllähän auton tekniset ratkaisut hieman nyt hymyilyttää, mutta on syytä pitää mielessä että kerholla ei oikeastaan ollut KETÄÄN aikuista henkilöä kuka olisi neuvonut auton rakentamisessa. Hämmentävää kuitenkin, että auto oli Kaukajärvellä silloin (yleensä) nopeampi kuin vakiot Wompit. Seikkaan ehkä vaikutti Kaukajärven radan erityispiirteet (dosarit ja pitkät suorat). Kun tänä päivänä testaan tuota avoimen luokan autoani saman aikakauden Wompiani vastaan, niin Womp on kyllä paljon nopeampi Nokwoodissa ;(

Autossa on siis Pontiac Firebird lexan-kori. Siihenkin liittyy tarina. Kori oli alkujaan kaverini Mikko Vetren, jonka isä oli maalannut sen tosi hienoon musta-vihreä väritykseen. Pitkällisen suostuttelun jälkeen Mikko suostui korin mulle myymään. Valitettavasti kori oli kuitenkin maalattu tavallisilla pienoismallimaaleilla ja käytössä maalit hiljalleen rapisivat pois. Teininä sitä ei vähästä lannistu, eikä rahaa käytetä mihinkään turhaan. Sen sijaan, että olisin hankkinut uuden korin käytin melkoisesti aikaa ja vaivaa raappiessani Pontiacin puhtaaksi alkuperäisestä väristä. Tämän jälkeen maalasin sen pensselillä valkoisella nahka(!)maalilla, jonka löysin meiltä kotoa. Kyllä pysyy ja kestää. Kuvista voi kuitenkin havaita, että korin mekaanisesti suoritettu puhdistus ei onnistunut aivan täydellisesti ja sieltä täältä pllkistää vihreitä ja mustia länttejä.

Alustaksi päätyi Wompin vakioalusta johon istutin Fleischmannin 1/24 autosta nyysimäni kuulalaakeroidun Mabuchi FT26D-moottorin. Moottorissa on kyllä selkeästi enemmän voimaa kuin aikakauden Wompin vakiokoneessa (Johnson FT16). Hammaskosketuksen oikeellisuudesta mulla näyttää olleen jotain käsitystä 14 vuotiaana, sillä koneen akseli on selkeästi linjattu oikeaoppisesti taka-akselin suuntaan. Toisaalta kone on varsin pystyssä, mikä ei kyllä painopisteen asemoinnin kannalta ole hyvä ratkaisu. Myös moottorin kiinnitykseen käytetty alumiinituki on vedetty rungon läpi tavalisessa M3-koneruuvilla, jonka kanta ei koivin pientä maavaraa mahdollista.

Autossa on aivan tolkuttoman pitkä välitys. Pinjoni on suoraan Fleischmannin sidewinderista. Syy tähän ratkaisuun saattaa olla se, että noihin aikoihin kamppailin kovasti huonosti pitävien renkaiden kanssa (pilasin renkaat omilla pitoainesotkuillani) ja kuvittelin pitkän välityksen tekevän ajamisesta rauhallisempaa jos pito on huono. Niin tai näin. Ei autossa ainakaan jarruja ole

Moottorin jäähdytyksen tarpeellisuudesta lienen lukenut vuoden -77 Vauhdin Maailmoista, sillä olen porannut koneelle pari jäähdytysreikää alustaan.

Edistyksellisyyttä autossa edusti myös taka-akselin kuulalaakerointi. Laakerit ovat Classicin 60-luvun roinaa jotka ostin joskus -79 J.Jokipiiltä. Myöhemmin koko Jokipiin loppuvarasto päätyi Pörin Jukalla ja häneltä ostin uudet kuulalaakeit, jotka joku vuosi sitten asensin Pontiaciin. Laakerit ovat kuitenkin vähän väljät, joten sillä erää liimasin ne runkoon.

No joo. Tähän päivään takaisin. Tein vuosi pari sitten Wompiini uudet renkaat asentamalla jotkut nykyskaala-auton donitsit Wompin orginaalivanteille. Heitin nyt nämä pyörät sitten Pontiaciin. Samalla meni lautaspyörä pienemmäksi, jotta se ei raappisi rataan. Kaivoin jostain romuloorasta vähän paremmat braidit, rasvasin auton ja menoksi.

Täytyy sanoa, että vehje on totaalisen kamala ajaa. Jostain syystä se käyttäytyy täysin eri tavalla kuin vakio Womp. Kaarteissa se alkaa kummasti hyppimään ja sylkee pihalle. Kisassa vedin ekalla kierroksella 2 kertaa ulos... En ole koskaan tutkinut mikä on perimmäinen syy. Nuo Classicin kuulalaakerit ovat ainakin väljät. Ehkä tärinä johtuu siitä. Toisaalta koneen painopiste on korkeammalla kuin vakio-Wompissa moottorin asennosta johtuen. Seikka ei ainakaan paranna ajettavuutta.

Yhtäkaikki. Kivaa oli tämäkin nostalgitrippi. Kenties joku jakso lukeakin tämän höpötyksen. Hmm. muistin juuri, että mulla oli ennen Pontiacia Chevy Monza -korinen sidwinder Womp tuolla samalla mosalla. Valitettavasti se projekti ei silloisilla rakentelutaidoilla edennyt kisakuntoon asti koskaan, ja kaikki palikatkin lienee hävinneet ajat sitten. Todennäköisesti olisi ollut nopeampi kuin tämä Firebird

Itsekin onnistuin tuomaan seitsemän uutta autoyksilöä Nahinoihin ja luontevana jatkumona edelliseen artikkeliin tässä niistä hieman lisää. Mulla ei ollut monestakaan enää muistikuvaa mistä ne ovat edes mulle saapuneet, mutta kun reilun toista tuntia tutkin forumin topicia "Uusin ura-auto ostos" niin nämäkin asiat selvisivät. Tarkkaa ostopäivää eivät nekään kertoneet mutta eräänlaisena päiväkirjamerkintänä ne saavat toimia totuutena.

1/32 Touring Mini Cooper Scalextric C.7 RX

Ostin auton 17. joulukuuta 2015 Kangasalalta Tori.fi ilmoituksen perusteella ja sen mukana tuli toinen peruskeltainen Cooper Mini Johnson 111 -mosalla + kassillinen rataa. Olin tarpeeksi onnekas huomaamaan ilmoituksen tuoreeltaan Torissa iltamyöhään ja klo 23 aikaan laitoin myyjälle viestin, jossa ilmoitin että "kyseessä on juuri toivomani setti rataa" eikä haittaa "jos autot eivät vaikka toimikaan". Ilmoitin myös, että "asustelen tässä lähistössä Lempäälässä" (mikä on siis täyttä puppua!) ja että "voin noutaa paketin haluamastasi paikasta". Tämä sopi myyjälle ja kaupat tehtiin seuraavalla viikolla Kangasalan K-marketin pihalla. Siellä hän kertoi monen kyselleen pelkkiä settiin kuuluvia Minejä mutta oli ollut kuitenkin (onnekseni) lojaali mua kohtaan ja sain koko setin.



En ollut ajanut autolla käytännössä ollenkaan ja juuri ennen kisaa viiden kierroksen koeajossa auto hieman ravisti Juliuksen takarenkailla jotka käytin sorvissa ennen Nahinoita. Kommutaattorin puhdistus ja tipat öljyä sinne tänne. Nokialla treenit meni kokonaan ohi joten suoraan kisaan opettelemaan autolla ajoa! Hienosti meni!

1/32 GT Matra Djet Scalextric France C.2 RX

Tämä auto saapui mulle Ebayn kautta Englannista jo marraskuussa 2011 ja se oli ollut palasina siitä asti. Sain auton muistaakseni melko edullisesti ja hyväkuntoisenakin, mutta sen kunnostus ajoon keskeytyi kun sopivia renkaita ei itseltäni autoon löytynyt. Näin ollen sen alkuperäinen RX race tuned -moottorikin päätyi toiseen autoon ja auto jäi ns. odottamaan uutta kevättä. Se kevät oli 2018.



Auto koki kokoonpanolinjalla muutaman ajo-ominaisuutta selvästi parantavan toimenpiteen ja nämä olivat moottorin asennus etupäästään alkuperäistä alemmas sekä etuakselin tuenta ja uudelleen asemointi putkittamalla. Sopivista rengasaihioista työstettiin nyt auton alle sopivat gummit ja alkuperäisistä kiinnikkeistään irronnut ohjaamon kuomuosa liimattiin koriin kiinni (noo, liimaa sitten vähän lipesi). Perus RX -mosalla auto ei ollut mikään vauhtikone mutta ei myöskään tupannut kaatamaan ollenkaan ja se oli mukava ajaa maaliin!


1/32 protot Ford P68 3 l Scalextric C.18 Raymond

Tämä auto tuli isommassa bulkissa Huuto.netin kautta joulukuun alussa 2014 itä-Suomesta (samassa erässä tulivat myös Nahinoissa nähty Austin Healey 3000 ja kerhoautoluokan Porsche 917 - tuolloin tosin pahasti leikatulla Lolan korilla).



Autoon ei ole tehty muuta kuin takarenkaiden vaihto perushuoltoja lukuunottamatta. Ilmakuplien määrästä päätellen renkaat ovat varhaisempaa Lord JW -tuotantoa. Kivasti kulki!

1/32 Protot Porsche 917/10 Märkli Sprint

Tämän auton ostin Turun Messukeskuksen Toy Swapista 18.3.2017. Autosta puuttui käytännössä ohjuri kokonaan (uraan uppoava osa lohmittu pois), virtaa autoon johtivat metalliset tallat ja takarenkaat puuttuivat. Autossa on lisäksi kääntyvät etupyörät joka asetti ohjurin korvaamiseen uusia haasteita.



Onnistuin kuitenkin löytämään omasta ohjurivarannosta aihion josta muotoilemalla ja koriin holkittamalla sain sen toimimaan etupyörien kääntöä myöten. Virtatallat poistin huonosti toimivana autosta kokonaan ja valmistin räätälintyönä pidikkeet tavanomaisemmille breideille. Ensimmäisiin kuvaussessioihin laitoin autoon alle renkaat Scalextricin XKRS Jaguarista tekstipuoli sisäänpäin käännettynä ja samat renkaat olivat alla kisassakin - tosin hieman hiomapaperin päällä niitä kuperuuden vuoksi pyöräytin. Kisassa autoa ajoi Aapo Terviö.

1/32 Formulat -> 1971 Scalextric Team Car C.19 Johnson 222

Tämä auto tuli itselleni Javelinin ja Electran sisältäneen Scalextric SET 31:n ylimääräisenä autona Haukiputaalta huhtikuussa 2017. Ostettu todennäköisesti Tori.fi kautta. Auton mulle saapuessa siinä oli leveä akseli edessä ja kapea akseli takana mikä oli mielestäni kummallista. Alkuperäinen Raymond -mosa ei myöskään toiminut.



Asettelin auton akselit oikeinpäin ja valmistin eteen ja taakse sopusuhtaiset renkaat. Moottoriksi vaihtui Johnsson 222 ja auto oli koeajoa varten valmis. Lempäälän muoviradalla suoritettu koeajo paljasti. että auto kaataa tai poistuu urasta todella heppoisin perustein ja nämä oli saatava kuntoon. Liekö tässä syy alkuperäiseen "leveä akseli edessä" -poikkeamaan? Oma ratkaisu oli tässäkin akselin putkittaminen ja asemoiminen uudelleen. Tämä oli myös ainoa auto näistä uusista johon lisäsin hieman painoa keulaan. Kun kisastartissa päästiin seuraavan kerran liikkeelle oli meno varoivaisen alun jälkeen hienoa ja auto kulki kuin juna. Valitettavasti kyyti kukisti voimansiirron ja vuosia vanha muovinen pinjoni sanoi adjö ja kisa jäi kärkipaikalta kesken kierroksella 10.

1/32 "Kerholuokka" Ford Escort Mk 1 RICO

Tämä auto tuli mulle niinkin myöhään kuin 12. maaliskuuta 2018 ja se oli täysin ajokelvottomassa kunnossa. Ohjurin kiinnike pettänyt, renkaat puuttui (vanteet sentään löytyi), akselit olivat hankalat 1/8 tuumakokoa ja kierteet päässä, korin kiinnitys huonosti istuva teippiläjä jne. Mukavaa asiassa oli se, että auto saapui päivänvaloon sen ensimmäiseltä, nyt jo eläkeiässä olevalta omistajalta ja oli kannettu siivouksen yhteydessä pois vinttipiilostaan omistajan isän kuoltua.



Auton kunnostus vaati lyhyessä ajassa sopivasti innovaatioita ja löysin siihen kierteettömän taka-akselin ja renkaat vanteineen Parman Whisper Jetistä. Ylisuuret renkaat olivat umpikoppurat, mutta kun niistä poisti sorvissa n. 60% materiaa, niin se mitä alta paljastui oli WD:llä ja taatusti vintageikäisellä pitoaineella elvytettävissä. Eturenkaat tuottivat seuraavaksi päänvaivaa ja vasta useamman laatikon kaivettuani hoksasin käytöstä poistetut Airfixin "ilmatäyttiset" renkaat. Ne kuuluivat perinteisemmälle 3/32 tuuman akselille joten tuli sitten asennettua tähänkin autoon messinkiputki etuakselia kannettelemaan. Tuo messinkituubi kun sopii hyvin rungossa olevaan isommalle tuumaiselle akselille tarkoitettuun läpivientiin! Korikiinnikkeet leikkasin 1/32 Carreran protokorista ja ne liimattiin koriin Plastic Welderillä. Tämäkin auto pelasi hienosti Nokialle kun ottaa huomioon se valmistui edellisenä iltana!


Escortin runkoa ja muuta tekniikkaa.

Maaliin ajetun kisan jälkeen lähetin myyjälle kuvalla varustetun viestin, jossa luki että auto toimii taas ja että sillä on juuri ajettu kilpaa. Pikaisesti tulleessa vastauksessa luki: "Kiitos viestistä. Entiselle omistajalle tuli ihan kyynel silmään."

Luokka 7. 1/24 GT-autot ja prototyypit

Tämä 60 -lukuinen voimakaksikko löytyi huhtikuun alussa Turusta ja ne oli kertakaikkiaan mukava saattaa ajokuntoon Nahinoihin. Toisesta autosta puuttuu ohjuri, molemmista breidit ja autoihin oli saatava uudet takarenkaat. Lisäksi vaihdoin autoihin tanakammat kaapelit sillä alkuperäiset virtajohteet olivat hyvin heiveröisen oloiset (Scalextricin ensiasennusjohtoja vastaavat) ja suoraan sanoen epäilin niiden kykyä välittää koneeseen virtaa! Autojen takarenkaiden elvyksessä suurin kiitos menee Kivekkään Kaitsulle joka antoi vinkin renkaiden fiksaamiseen, toisen vinkin mistä renkaat saan hankittua ja kolmanneksi vielä sorvasi renkaat toivomaani mittaan. Harjoitusajojen kustannuksella sain autot valmisteltua varikolla valmiiksi ennen kisaa, missä ne toimivat hyvin ja ennenkaikkea tulivat ehjänä maaliin.



5 minuutin heatin aikana Parman 10 ohm vastuskahva kävi selkeän lämpöisenä ja olinkin tyytyväinen ruutulipun heiluessa. Mitenköhän olisivat autot alkuperäiset kaapelit menossa kestäneet. Sinivalkoista Ford J-caria kisassa ajoi Jyri Jänne.

Juurikin siivotun oman pajan ensimmäinen projekti sai olla enemmän tai vähemmän terapialuontoinen Slot.it Ferrari F40. Auto taisi tulla mulle isommassa bulkissa Pirkanmaalta jo tovi sitten mutta ollut preppaamatta siitä lähtien ja mm. takarenkaat puuttuivat ja auton kone oli siirretty muualle.

Sisältä likainen kori ja alusta putsattiin ja alkuperäisen moottorin paikalle istutin Scalextricin 25 K pannun 9/27 välityksellä. 27 -kruunuratas taka-akselilla on Slot.it -valmisteinen ja Scalextricin moottorin alkuperäiset virtajohdot vaihdoin Slot.it:lle tyypillisempään malliin. Myös alkuperäistä vastaavan magneetin laitoin moottoripukkiin paikalleen - kyseessä kun ei ollut viritys vaan auton ajokuntoon saattaminen ja alkuperäiseyyden tukeminen.







Puuttuvat alkuperäiset Slot.it -merkinnällä varustetut renkaat taakse löytyivät omasta valikoimasta ja auton alkuperäinen laatikkokin löytyi kaapista. Mukava yhden illan projekti ja tämän jälkeen on helppo ottaa pöydälle toinen vastaava - Lancia LC 2.

Ameriikan ihmeet lähettelee mulle projekteja. Olen auttanut yhtä mallinrakentajaa skannaamalla koreja ja aina silloin tällöin postiin tipahtaa mielenkiintoinen malli vanhasta autosta. Viimeisimpänä nyt Corvette SS 1957. Kisahistoria on lyhyt, mutta tämä auto on poikkeuksellisen kaunis. Onko kiinnostuneita, jos kopioin korin ennen rakentamista?



Tällainen siitä pitäisi sitten tulla:



T: Julius

Mikä on tämän kaunottaren mittakaava? Minua kiinnostaa, jos on 1:32 mittakaavaa.

Joo Corvette on mittakaavassa 1:32. Homman nimi on ollut se että ameriikan Charles on hommannut autoja 1:43 ja lähettänyt mulle. Meikäläinen skannaa korit 3D formaattiin ja suurennan tietokoneruudulla mittakaavaan 1:32. Laitan fileen pilveen, josta Charles sen imuroi ja lähettää jonnekkin 3D tulostuspajaan. Tähän mennessä läpi mennyt ihme autoja. Stangellini, pari Borgwardia, joku wanha Lancia....

Kun ameriikan tuttu saa autokitin viimeisteltyä saan palkaksi kitin skannatusta autosta. Hauska yhteistyökuvio.

T: Julius